Aina kun olen suhteessa nostanut kissan pöydälle, siitä on seurannut ero

Jätä se sika

Mietit ensin, paljonko haluat sitä yhteistä aikaa ja jo suhteen alussa kerrot sen avoimesti tyyliin "haluan olla kanssasi 16 tuntia vuorokaudessa".

Älä nosta kissaa pöydälle, epähygienistä antaa lemmikin olla pöydällä.

Mitä jos antaisit kissan olla lattialla? Ei katit pöydälle kuulukaan.

Millä tavalla otat asian esille? Oletko syyllistävä, itkuinen, vihainen, vaativa?

Mitä sinä sitten olet menettänyt, jos ihminen, joka ei halua viettää kanssasi aikaa lähtee pois elämästäsi? Eikö se ole vaan hyvä asia? On minullakin pari exää, joilla meni kaverit, harrastukset ja alkoholi minun edelleni enkä harmitellut yhtään, että pääsin heistä lopulta eroon. Nykyinen mieheni haluaa viettää kanssani aikaa, kuten kuuluukin. Tosin molemmilla kuuluukin olla myös omia juttuja.

Ottaisin aikaisemmin puheeksi, ystävällisesti. Kun tarpeeksi pitkään patoaa asioita mielessään ne pärskähtävät tahtomattakin. Ja jos vastapuoli kokee, että vähällä vaivalla mahdollista korjata asia, se kannustaa yrittämään.

Onko joitain merkkejä mitkä ennakoivat asiaa? Suljetko silmäsi, että toisen käytös tuskin muuttuu vuoksesi?

Tarkoitan tällä, että kaverihemmo tuskin muuttuu kotikissaksi.

Kokeilepa seuraavalla kerralla koiraa 👍

Itse ratkaisin ongelman niin, että heti seurustelun aluksi porttikielto miehen idioottiystäville. Jätetään vain muutama täysipäisin ns. Perheystäväksi. Mikäli mies ei omasta halustaan viihdy kanssasi 24/7 , jätetään sika. Ihan turha vinkua myöhemmin, jos ei ole alusta pitäen tiukasti kouluttanut miestään siitä, miten tässä parisuhteessa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietit ensin, paljonko haluat sitä yhteistä aikaa ja jo suhteen alussa kerrot sen avoimesti tyyliin "haluan olla kanssasi 16 tuntia vuorokaudessa".

Kerrankin kun aloin seurustella yrittäjän kanssa, kyselin tarkkaan paljonko hänen työnsä vievät aikaa. Kertoi, ettei nykyään joinakin päivinä tarvi muuta kuin katsoa sähköpostit ja muutenkin pystyy joustavasti järjestämään päivänsä. Tämä piti paikkansa puoli vuotta, sitten otti projektin, joka vei 12h päivässä viikonloppuja myöden.

Ap

Luisuu, ei liusuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietit ensin, paljonko haluat sitä yhteistä aikaa ja jo suhteen alussa kerrot sen avoimesti tyyliin "haluan olla kanssasi 16 tuntia vuorokaudessa".

Kerrankin kun aloin seurustella yrittäjän kanssa, kyselin tarkkaan paljonko hänen työnsä vievät aikaa. Kertoi, ettei nykyään joinakin päivinä tarvi muuta kuin katsoa sähköpostit ja muutenkin pystyy joustavasti järjestämään päivänsä. Tämä piti paikkansa puoli vuotta, sitten otti projektin, joka vei 12h päivässä viikonloppuja myöden.

Ap

Tietyt ammatit lupaavat, että kumppani on ajoittain poissaoleva. Tutkija, muusikko ,kirjailija ja muut yrittäjät.

On paljon ihmisiä, joille kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpiä. Heitä en ymmärrä, tai ehkä minulla ei ole niin hyviä kavereita.

Jos toinen alkaa harrastaa niin paljon, että parisuhteelle ei jää riittävästi yhteistä aikaa, niin onko se enää kahden välinen sopimus (parisuhde), vai onko suhde muuttunut kaveruudeksi toisen puolelta?!

Kannattaa punnita asioita ja yritä keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei tuota tulosta, niin toisen voi olla parempi hankkia uusi osoite.

Oletko työtön? Onko sinulla harrastuksia ja omia ystäviä? Parisuhteesi tulevat aina loppumaan, jos et käsitä että ainakin muut tarvitsevat muutakin kuin kotona istumista.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla otat asian esille? Oletko syyllistävä, itkuinen, vihainen, vaativa?

En oikein ymmärrä miehiä enkä kaikkia naisiakaan. En ole siis ap. Miehet vetoavat siihen, että heille ei kannata vihjailla mitään koska he eivät sellaisesta ymmärrä, sano suoraan. Jotkut naiset hyysäävät miehiä kuin pikkulapsia, oi voi millä äänellä sanoit. Tottakai kauniilla äänellä menee paremmin perille mutta kummallakin on vastuu suhteen ylläpidosta ja keskusteluhalukkuudesta.

Sitten kun yrittää sanoa suoraan ilme on kuin peuralla ajovaloissa ("hui, nyt se haluaa jutella tai alkaa kertomaan jotain vakavaa") eikä todellakaan tule sellaista oloa että tuotakin kiinnostaa parantaa yhdessä suhteen laatua. Se vasta on kamalaa jos yrittää kysyä alustavasti että teetkö jotain tärkeää, olis yks juttu josta haluaisin jutella - liian vakavaa. Somasti keskustelun tai arkipuuhien lomassa voi aina kevyesti sanoa että olis kiva kun tehtäisiin vaikka kerran viikossa joku yhteinen juttu, olisko ideoita, treffit jne? Mutta tällöin ei välttämättä tule kuunnelluksi tai toinen puuhailee jotain omiaan ja sanoo joo joo ihan ok nnhmhph. Riidellessäkään ei ilmeisesti saa sanoa kun aikuinen loukkaantuu.

Katson seuraavassa suhteessa että toinen on sen tyyppinen että asiosta voi jutella suoraan. Piste.

Onkohan nyt ongelma kuitenkin sinun ja kumppaniesi keskustelutaidoissa. Annatko ongelmaa sisälläsi niin kauan, että päädyt loppupeleissä riitelemään miehen kanssa? Jos samat ongelmat toistuvat useiden miehien kanssa, löytynee ongelman lähde (huonot keskustelutaidot) ainakin osittain myös peiliin katsomalla. Puhuit aloituksessa vihjailuista. Se on aina huono asia. Kumppanisi ei tietenkään ymmärrä vihjailujasi, olisi täysin väärin olettaa, että hän pystyisi ymmärtämään. Parisuhteessa tulee puhua toiselle suoraan ja rehellisesti, kaikenlainen muu kommunikaatio johtaa katastrofiin. Konfliktin välttäminen johtaa tulevaisuudessa suurempaan konfliktiin.

Jatkossa toimit seuraavasti. Kerrot etukäteen, että haluaisit jotain romantiikkaa välillenne säännöllisesti. Sitten yhdessä päätätte romantiikan määrän ja ajankohdan. Ehkä mies on kiireinen ja hänellä on aikaa vain lauantai tai sunnuntai iltäpäivällä, ehkä sunnuntai ei sovi sinulle. Hyvä! Sovitte, että menette treffeille joka lauantai klo 16:00. Joka toinen viikko sinä suunnittelet aktiviteetit, joka toinen viikko mies suunnittelee. Ehkä huomaat, että sinä vaadit romantiikka monta kertaa viikossa, ja mies ei pysty edes yhteen kertaan viikossa. Hyvä! Nyt voitte erota ennen kuin parisuhteenne ajautuu taas umpikujaan seuraavan 5 vuoden sisällä.

Aina? Montako kertaa tämä on toistunut? Arvaat varmaan jo itsekkin, että yhteinen tekijä on ollut sinä itse ja ratkaisun on löydyttävä siitä suunnasta.

Kuten jo todettu aiemmissa viesteissä, asia kannattaa vastaisuudessa nostaa puheeksi jo aikaisemmassa vaiheessa suhdetta. Että kaipaat sitten mieheltä läheisyyttä ja yhteistä tekemistä muutenkin kuin seksin yhteydessä. Onko sinulla ja miehellä kavereita ihan eri määrät? Jos miehesi täytyy olla myös paras kaverisi ja hän ei ole tähän varautunut, tulee asiasta varmasti hankaluuksia.

Minkälaisia miehiä valikoit parisuhteeseen? Jos miehiäsi kiinnostaa enemmän omat vakiintuneet harrastuksensa ja omat miesjuttunsa, niin ehkä ei oikein näe niin kiinnostavana sitä mitä se teidän yhteinen tekeminen sitten voisi olla. Kyllä seurustelukumppanilla kannattaisi olla edes jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin sitä yhteistä tekemistä saisi rakennettua vaikka näitten varaan.

Miten tuot asian esille? Jos olet asiaa jo pitkään hautunut ja sitten valmistautuneena mäjäytät miehelle ilmoitusluontoisen asian, niin voi olla että yllätys on erittäin epämukava miehen näkökulmasta. Mietippä itsekin: jos mies on pitemmän aikaa (ehkä parikin vuotta) kuvitellut, että suhteen arki on hyvää ja molemmat siihen tyytyväisiä, niin tuo ”kissan pöydälle nostaminen” repäisee mieheltä parisuhteen turvallisuudentunteen. Hän havahtuu eläneensä ihan eri kuvitelmassa teidän suhteesta ja kokee sinun olevan oikeastaan ihan vieras ihminen. Helposti tuosta päätyy siihen ratkaisuun, ettei muutos ole sen väärtti, helpompaa laittaa suhde poikki kuin opetella elämään uudestaan, kanssa naisen, johon suurin ihastuminen(=kiinnostus) on jo laantunut. Tälläiset vaatimukset kannattaa ehdottomasti tuoda esiin jo suhteen alussa, sillä ihastuneella ihmisellä on motivaatiota tsempata oman elämäntyylinsä kanssa ja pysyvien tulosten saavuttaminen on mahdollista, kun siitä tulee suhteenne rutiini jo alusta pitäen. Parin vuoden kohdalla suhde on jo ”raiteillaan”, eikä totuttujen käyttäytymismallien muokkaaminen helpolla onnistu, ilman kunnon kriisiä.

Vierailija kirjoitti:

On paljon ihmisiä, joille kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpiä. Heitä en ymmärrä, tai ehkä minulla ei ole niin hyviä kavereita.

Jos toinen alkaa harrastaa niin paljon, että parisuhteelle ei jää riittävästi yhteistä aikaa, niin onko se enää kahden välinen sopimus (parisuhde), vai onko suhde muuttunut kaveruudeksi toisen puolelta?!

Kannattaa punnita asioita ja yritä keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei tuota tulosta, niin toisen voi olla parempi hankkia uusi osoite.

Eivät asiat ole aina vaihtoehtoisia. Työ vai vapaa-aika, parisuhde vai ystävät, lapsuuden perhe vai parisuhde? Asioilla on aikansa ja joskus, esim. pikkulapsiaikana kavereita tai ystäviä ei näe yhtä usein tai samoissa merkeissä kuin ennen mutta sanavalintasi hieman oudoksuttaa. Vanhoista ystävistä kannattaa pitää kiinni, eivät he ole itsestäänselvyyksiä. En nyt puhu mistään yhdentekevästä tuttavalaumasta vaan ystävistä, jotka on parhaimmillaan tuntenut vuosikymmeniä lapsesta saakka. Tietenkin myös parisuhteeseen pitää panostaa ettei se ole elämässä jossain sijalla 9., mutta odotukset eroavat ihmisten kesken. Jotkut hylkäävät omat kaverinsa  aina pariuduttuaan ja jotkut taas odottavat, että joka paikkaan pitää mennä yhdessä ja harrastaa vain yhteisiä asioita. Vaikea yhtälö tietenkin varsinkin ruuhkavuosina.

Ei kai parisuhde voi tarkoittaa sitä että pidetään toinen kuin tutkintovanki vankilassa, ilman tapaamisoikeuksia ja muuta vastaavaa? Yleensä homma menee niin että ensi pariskunta on yhdessä melkein kaiken vapaa-ajan, pikkuhiljaa alkaa olla myös niitä menoja joissa ollaa ystävien kesken ilman omaa siippaa. Tietysti tuossakin pitää olla järki mukana ettei kaikki illat mene tuollaiseksi.

Hatunnosto ap sulle että kysyt tätä asiaa täällä. Voikohan kyse olla siitä että toinen osapuoli on kokenut tuon keskustelusi hyökkääväksi vaikket olisi sitä sellaiseksi tarkoittanut?

Kyllä se vaan kylmä tosiasia on, että sinussa on jokin piirre, johon lupaava alku tyssää, etkä ole pidemmän päälle enää tarpeeksi kiinnostava. Siksi kumppani pakenee ehkä tietoisesti, ehkä alitajuisesti muihin hommiin. Ihminen varmasti priorisoi ajankäytön niin, että se mikä on tärkeää ja tuottaa jollain tasolla mielihyvää, sille kyllä haluaa antaa aikaa.