Aina kun olen suhteessa nostanut kissan pöydälle, siitä on seurannut ero

UPPISTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu! Olisi vain pitänyt tyytyä osaan, ja olla 100% toisen ehdoilla. Vaikka kuinka asiallisesti ja objektiivisesti ottaisin suhteessa olevat epäkohdat esille, miehet sanoo "ota tai jätä".

Tämä! "Tällainen minä olen, ei minun kanssa ole pakko olla". Eivät suostu edes keskustelemaan, vaan sulkeutuvat täysin ja käyttäytyvät kuin olisin jotenkin anteeksiantamattomasti solvannut. Vaikka minusta tuntuisi, että yhtään välittävä ihminen haluaisi jutella asian ja selvittää, miksi toisella on paha olla.

Odotetaan, että suhteessa se toinen tulee osaksi omaa elämää, eikä millään tavalla olla halukkaita muovaamaan sen toisen kanssa yhteistä eloa.

hyppäätkö sinä ensin toisen elämään ja alat ajan kuluessa vaatia jotakin muuta? Naurettavaa vierittää syy epäonnistuneesta parisuhteesta vain toisen niskoille.

Yleensä alkuun miestä kiinnostaa viettää aikaa kaksin, tehdä yhdessä monenlaista, ihan mitä vaan, kunhan ollaan yhdessä. Jossakin vaiheessa tilanne kääntyy niin, että kavereiden kanssa tehdään monenlaista ja ihan mitä vaan, mutta kumppanin kanssa ei kiinnosta mitään.

Kaikkein surullisimpia omakohtaisia kokemuksia nämä, kun ehdotat miehelle jotakin, eikä häntä kiinnosta, mutta viikon päästä hän vouhottaa intoa puhkuen, että Pera ehdotti tällaista ja vitsit kun tulee kivaa.

Minulle ainakin on suhteessa aika tärkeää se, että kumppani viihtyy kanssani. Ihmetyttää, miksi suhteessa pitää alkuunkaan olla, jos toista vain välttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa arvostaa miestä sellaisena henkilönä kuin hän on vaan pitää "nostaa se kissa pöydälle" muuttaaksesi häntä niin hän on liian hyvä sinulle. Siksi ero.

Jos antaa aluksi vääränlaiasn kuvan itsestään, niin eikö se ole huijausta

Jokainen haluaa antaa itsestään hyvän kuvan ja jokaiselle tulee olla tilaa myös muuttua ja kasvaa, jos ei paeisuhteessa tilaa ole, sitten erotaan.

En kyllä laittaisi ihmisenä kasvamisen piikkiin sitä, että ensin esitetään aivan erilaista ihmistä ja ollaan kiinnostuneita asioista, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Kuulostaa tutulta, mutta mulla ei ole ollut tuota toistuvuutta. Sen sijaan on kuvitellut, että yhteisen ajan puute johtui ruuhkavuosista, mutta niiden mentyä ohi jouduin huomaamaan, että mies ei vain halua tehdä mitään kanssasi. Tästä on nyt noin pari vuotta, kun minä nostin kissan pöydälle. Mies lupasi järjestää yhteistä aikaa, minä lupasin olla avoin ihan kaiken suhteen, mitä hän keksii ideoida. Vuosi sitten kerroin havainneeni, että on mennyt jälleen vuosi ilman yhteistä aikaa. Kysyin tähän syytä saamatta vastausta, ja kerroin ajattelevani asiaa edelleen päivittäin ja uskovani, että parisuhteemme ei voi kestää ellei muutosta tapahdu. Nyt kerrytän käsirahaa omaan asuntoon ja mies ihmettelee, miksi meillä ei ole enää seksiä. Olen kertonut, että en voi harrastaa seksiä kenenkään sellaisen kanssa, joka ei halua viettää aikaani sängyn ulkopuolella. Toistan tätä kuin papukaija, mikään ei muutu. Kun lopulta muutan, mies tulee olemaan varmaan yksi niistä miehistä, joille ero tuli täytenä yllätyksenä, vaikka suhdetta ei kuormittanut muu kuin vaimon pihtaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, että en voi harrastaa seksiä kenenkään sellaisen kanssa, joka ei halua viettää aikaani sängyn ulkopuolella. Toistan tätä kuin papukaija, mikään ei muutu.

Edellisessä suhteessa sanoin miehelle usein, että en harrasta seksiä tuntemattomien kanssa. Sitten sieltä tuli perustelu, että ei hänen tee mieli viettää aikaa ihmisen kanssa, joka ei halua häntä. Mutta ei se tilanne siitä mihinkään muuttunut, vaikka seksiä harrastettiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on niin hitosti töitä ja tekemistä että juuri sopiva mies minulle on toisessa kaupungissa asuva kenellä on hitosti töitä ja tekemistä. Ollaan kypsempää ikää jo joten jos miehellä vielä riittää puhtia pitää muutama muukin tyytyväisenä niin siitä vaan. En kyttää en vahdi ja meillä on kivaa silloin kun tavataan, toki viestitellään päivittäin. En tuhlaa energiaani ristikuuluisteluihin tai miettimisiin missä se nyt on, en ole sitä tehnyt koskaan ja sitten penikkatautiset lasteni isät onkin pistetty pihalle. En tajua miksi se toinen pitäisi olla aina kädestä pitämässä tai on sitten kauhea pettäjä. -Sain hämmästyksekseni alapeukkuja jo aiemmasta kommentistani ettei täällä kannata kysellä mitään vaan ottaa asia esille miesystävän kanssa. Ja että itse jätin ystävättäreni (jätin mainitsematta kylläkin miten myrkyllinen oli muutenkin). Eikö jokaisen kuulu ihan itse ottaa vastuu elämästään eikä vierittää sitä muiden niskoille? Puhukaa keskenänne parisuhdeasiat.

Lastesi isät? Tuolla toimintatavalla en yhtään ihmettele kun miehet vaihtuneet.

Eli:

- Miehen pitää olla saatavilla kun AP haluaa eli juuri kun hällä on lapsivapaat

- Silloin ollaan yhdessä ihan koko ajan, muuten AP on lastensa kanssa

- Ei kelpaa "etäsuhteet, vuorotyöläiset, vuoroviikkoisät, reissuhommia tekevät jne"

- Muiden tulee jo alussa selvittää tarkasti paljonko käyttää aikaa työhön, tilanne ei saa muuttua, yrittäjän yritys toissijainen

- Näin kun on ilmoitettu niin mikään ei saa muuttua, alkuhuuman oltava myös pysyvä

Miksi kukaan suostuisi tuohon? Kuulostaa ihan surkealta diililtä jopa tälläsen aviossa olevan naisen korvaan.