Aina kun olen suhteessa nostanut kissan pöydälle, siitä on seurannut ero

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa arvostaa miestä sellaisena henkilönä kuin hän on vaan pitää "nostaa se kissa pöydälle" muuttaaksesi häntä niin hän on liian hyvä sinulle. Siksi ero.

Jos antaa aluksi vääränlaiasn kuvan itsestään, niin eikö se ole huijausta

Kuuntele/lue "miehet ovat marsista, naiset venuksesta."

Ihan käytännön vinkkejä kuinka ymmärtää sukupuolien eroja käytöksessä, rakkauden osoituksessa, ongelmatilanteissa, jne.

Ihmettelin aikoinaan kun eksällä ei ollut kavereita ja harrastuksetkin olivat loppuneet jo murrosikäisenä. Ajattelin, että kova opiskelu on vaatinut veronsa. Kävi ilmi, että omiin sisaruksiinkin varsin viileät välit! Niitä ei siis oikeasti ollut! Vanhemmat kummallisia, vaativia ja välinpitämättömiä samaan aikaan. Kävi sääli ja ajattelin, että mun tarvitsee korvata kaikki mahdolliset menetykset ja puutteet elämässä.  Rakkaudella ei voi kuitenkaan parantaa, sillä siihen oli ihan selkeät syyt, miksi ei niitä kavereita ollut ja ihmissuhteet täysin olemattomia! Mun kesti vaan todella kauan tajuta asia! Minä menetin paljon, oikeastaan kaiken lopulta. Me vietettiin vain ja ainoastaan aikaa perheenä. Eläminen niin sisäänpäin kääntyneenä ei ollu hyväksi kenellekkään. Toisaalta sellainen elämä, missä toinen osapuoli jatkaa parisuhteessa sinkkuelämää, niin ei sekään hyvä ole. Pitää saada pitää kaverit, ystävät, sukulaiset! Silti aikaa täytyy jää omalle perheelle ja perhe/parisuhde menee edelle, mutta ei saa kokonaan viedä tilaa elämässä. Minulla ei ollut ollenkaan omaa aikaa, sitten kun otin sen ajan vähän pakolla, se oli tosi huono! Minä sain kavereita ja tuttavia, aloin pitää yhteyttä sukulaisiin! PAHA!! En enää jaksanut pönkittää eksän itsetuntoa ja korvata sitä kaikkea ihmissuhdenälkää, menetyksiä ja siloittaa elämää! Silti nyt on hänestä huoli. Miten pärjää ja onko ketään?!? Kummallista...

Kyl mä yleensä näen viikonloppuna kavereitakin. Ne käy meillä kylässä ja käydään juoksemassa yhdessä. Toki joskus ollaan vaan kahdestaankin, mutta mä ainakin tarviin omaa aikaa ja niitä kavereitakin. Toki meillä ei ole lapsia, joten se on eri.

Pitää valita erilainen mies, sellainen joka tykkää viettää aikaa yhdessä enemmän. Ja nostaa monta kissaa pöydälle, kissat ovat kivoja.

Keksikää yhteistä mukavaa tekemistä, mistä myös sen miehen tulisi olla kiinnostunut. Olen ollut suhteessa, missä toinen takertuu ja tahtoo olla 24/7 yhdessä. Ennemmin olen sinkku kun alan tuollaiseen. Tuo yhdessäolon tarve olisikin hyvä käydä läpi jo heti tutustuessa toiseen. Yhteiset harrastukset on hyvä tapa viettää aikaa, unohtamatta hellyyttä ja seksiä. Molemmilla on hyvä olla myös niitä omia juttuja. Onhan niitäkin, jotka antavat toisen käydä omissa harrastuksissaan, mutta ilmapiiristä voi aistia, että todellisuudessa he kuvittelevat kumppanin olevan olemassa pelkästään heitä itseään varten. Yllättävänkin yleistä. Jos samat ongelmat toistuvat suhteesta toiseen, syy on varmaankin siellä peilissä.

Vierailija kirjoitti:

Keksikää yhteistä mukavaa tekemistä, mistä myös sen miehen tulisi olla kiinnostunut. Olen ollut suhteessa, missä toinen takertuu ja tahtoo olla 24/7 yhdessä. Ennemmin olen sinkku kun alan tuollaiseen. Tuo yhdessäolon tarve olisikin hyvä käydä läpi jo heti tutustuessa toiseen. Yhteiset harrastukset on hyvä tapa viettää aikaa, unohtamatta hellyyttä ja seksiä. Molemmilla on hyvä olla myös niitä omia juttuja. Onhan niitäkin, jotka antavat toisen käydä omissa harrastuksissaan, mutta ilmapiiristä voi aistia, että todellisuudessa he kuvittelevat kumppanin olevan olemassa pelkästään heitä itseään varten. Yllättävänkin yleistä. Jos samat ongelmat toistuvat suhteesta toiseen, syy on varmaankin siellä peilissä.

Mitä se yhteinen mukava tekeminen auttaa, jos mies ei ehdi omilta harrastuksiltaan ja töiltään sitä mun kanssa tekemään?

Ja yhdessäolon tarpeen olin kyllä tehnyt selväksi.

Minäkin arvostan yhteistä aikaa yli kaiken. Tapasin miehen, joka kertoi, että on vähentämässä/lopettamassa töitä, koska omaisuutta on jo tarpeeksi ja nyt haluaa nauttia elämästä. Kului puoli vuotta ja mies ottikin hoitaakseen ison projektin. Kauhea stressi, verenpaineet taivaissa, ei nuku öisin, eikä aikaa jää mulle juuri yhtään, jippii.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu! Olisi vain pitänyt tyytyä osaan, ja olla 100% toisen ehdoilla. Vaikka kuinka asiallisesti ja objektiivisesti ottaisin suhteessa olevat epäkohdat esille, miehet sanoo "ota tai jätä".

Tämä! "Tällainen minä olen, ei minun kanssa ole pakko olla". Eivät suostu edes keskustelemaan, vaan sulkeutuvat täysin ja käyttäytyvät kuin olisin jotenkin anteeksiantamattomasti solvannut. Vaikka minusta tuntuisi, että yhtään välittävä ihminen haluaisi jutella asian ja selvittää, miksi toisella on paha olla.

Odotetaan, että suhteessa se toinen tulee osaksi omaa elämää, eikä millään tavalla olla halukkaita muovaamaan sen toisen kanssa yhteistä eloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon ihmisiä, joille kaverit ovat parisuhdetta tärkeämpiä. Heitä en ymmärrä, tai ehkä minulla ei ole niin hyviä kavereita.

Jos toinen alkaa harrastaa niin paljon, että parisuhteelle ei jää riittävästi yhteistä aikaa, niin onko se enää kahden välinen sopimus (parisuhde), vai onko suhde muuttunut kaveruudeksi toisen puolelta?!

Kannattaa punnita asioita ja yritä keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei tuota tulosta, niin toisen voi olla parempi hankkia uusi osoite.

Yleensä ne on niitä ihmisiä, joilla on kavereiden kanssa yksi ylitse muiden kiinnostuksen kohde eli alkoholi. Oli kyse sitten frisbeegolfista, jääkiekosta, kalastusreissusta tms., niin jollain tavalla siihen yhdistyy myös alkoholi ja hauskanpito.

Just niin. Tämän väitteet takana taas on kontrollifriikki, jolle alkoholisyytteet on sopiva keppihevonen kontrolloidan toisen käytöstä. 

Noup. Mutta jos joka viikonloppu pitää ravata siellä ja täällä kavereiden kanssa ja harrastamassa sitä ja tätä eikä halua viettää aikaa kumppaninsa kanssa, niin ei se ihan normaalia ole.

Ja tämä siis ihan omien kokemuksien pohjalta. Maanantaina esimerkiksi mies lupasi pitkälle menneen viikonlopun jälkeen, että ensi lauantaina voitaisiin mennä ravintolaan syömään ja nauttia yhdessä olosta... Sitten perjantaina soittaa Pera ja Make, että mennäänkin viskomaan frisbeegolfia lauantaina ja sen jälkeen Pera lämmittää saunan ja taas mennään ja sunnuntai maataan krapulassa... En kovin montaa kertaa tuota katsonut eikä onneksi enää tarvitse tuskailla tuollaisten asioiden kanssa.

Ai, sä ootkin taas se ihmissuhde-ekspertti, joka yleistää oman kokemuksensa koskemaan kaikkia ihmisiä. Vähän sama kuin sanoa, että mulla oli blondityttöystävä, joka käytti huumeita, joten kaikki blondit on narkkeja. 

Olet ollut suhteessa alkoholistin kanssa. Moni on ollut, niitä riittää. Tämä ei kuitnekaan tee kaveriporukoista ryyppyremmejä. 

Jos on jo suunnitelmia oman kumppanin kanssa, mutta kaveriporukat menee aina edelle, niin miksi edes olla suhteessa

Nyt sitten argumentti muuttui. Ensiki kavereiden kanssa harrastetaan vain alkoholin takia, nyt sitten ongelma onkin se, ettei olla kumppanin kanssa. Jos yhteinen aikaa ei löydy tarpeeksi, niin joo - ei kannata olla suhteessa. 

Tämä on kuitenkin eri väite kuin sanoa, että kaveriporukassa harrastetaan vain alkoholin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksikää yhteistä mukavaa tekemistä, mistä myös sen miehen tulisi olla kiinnostunut. Olen ollut suhteessa, missä toinen takertuu ja tahtoo olla 24/7 yhdessä. Ennemmin olen sinkku kun alan tuollaiseen. Tuo yhdessäolon tarve olisikin hyvä käydä läpi jo heti tutustuessa toiseen. Yhteiset harrastukset on hyvä tapa viettää aikaa, unohtamatta hellyyttä ja seksiä. Molemmilla on hyvä olla myös niitä omia juttuja. Onhan niitäkin, jotka antavat toisen käydä omissa harrastuksissaan, mutta ilmapiiristä voi aistia, että todellisuudessa he kuvittelevat kumppanin olevan olemassa pelkästään heitä itseään varten. Yllättävänkin yleistä. Jos samat ongelmat toistuvat suhteesta toiseen, syy on varmaankin siellä peilissä.

Mitä se yhteinen mukava tekeminen auttaa, jos mies ei ehdi omilta harrastuksiltaan ja töiltään sitä mun kanssa tekemään?

Ja yhdessäolon tarpeen olin kyllä tehnyt selväksi.

Kyllä sieltä kerkii kun se on mukavaa. Mukaville löytyy aikaa, jos vaatimalla vaatii jotakin, niin se kääntyy itseään vastaan. Tämän huomion sinä olet tainnut tehdäkkin jo. Sen mihin aikansa käyttää, on jokaisen aikuisen oma valinta, etkä voi pakottaa ketään olemaan kanssasi silloin kun sitä haluat. Vaatimuksista tulee äkkiä pakkopullaa, eikä se ole silloin terve parisuhde. Voi olla niin, että et edes koskaan löydä ihmistä joka on kanssasi niin paljon kuin haluat, koska parisude ei ole mikään ihmisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu! Olisi vain pitänyt tyytyä osaan, ja olla 100% toisen ehdoilla. Vaikka kuinka asiallisesti ja objektiivisesti ottaisin suhteessa olevat epäkohdat esille, miehet sanoo "ota tai jätä".

Tämä! "Tällainen minä olen, ei minun kanssa ole pakko olla". Eivät suostu edes keskustelemaan, vaan sulkeutuvat täysin ja käyttäytyvät kuin olisin jotenkin anteeksiantamattomasti solvannut. Vaikka minusta tuntuisi, että yhtään välittävä ihminen haluaisi jutella asian ja selvittää, miksi toisella on paha olla.

Odotetaan, että suhteessa se toinen tulee osaksi omaa elämää, eikä millään tavalla olla halukkaita muovaamaan sen toisen kanssa yhteistä eloa.

hyppäätkö sinä ensin toisen elämään ja alat ajan kuluessa vaatia jotakin muuta? Naurettavaa vierittää syy epäonnistuneesta parisuhteesta vain toisen niskoille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin arvostan yhteistä aikaa yli kaiken. Tapasin miehen, joka kertoi, että on vähentämässä/lopettamassa töitä, koska omaisuutta on jo tarpeeksi ja nyt haluaa nauttia elämästä. Kului puoli vuotta ja mies ottikin hoitaakseen ison projektin. Kauhea stressi, verenpaineet taivaissa, ei nuku öisin, eikä aikaa jää mulle juuri yhtään, jippii.

Niin, elämä ei staattinen tila ja ihmisen mielikin voi muuttua tilanteista puhumattakaan.

Mitä pidemmälle edetään, sitä enemmän huomaa kuinka tärkeää on antaa sitä aikaa toiselle tehdä omia juttujaan. Kummankin suhteen osapuolen. Monesti nuoret (varsinkin tytöt) ovat rakastuessaan takertuvaisia ja mustasukkaisia siitä puolison ajasta ja huomiosta. (Itsekin voin tämän myöntää) Kyllä se siitä sitten kymmenien vuosien aikana ehtii monella tavalla parisuhde muuttua.

No onnea vaan sellaisen suhteen löytämiseen, jossa toinen vastaa kaikkia omia toiveita ja vaatimuksia ja sen lisäksi molemmilla on koko elämän läpi täysin samat tarpeet oman ajan, läheisyyden, seksin, muun yhteisen ajan, romantiikan, ym. suhteen.

Yhteiselämä on molempia tyydyttäviä ratkaisuja, yhteisymmärrystä, kompromisseja. Halua ja pyrkimystä yhteiseen hyvään. Jos siihen ei kykene, on parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa arvostaa miestä sellaisena henkilönä kuin hän on vaan pitää "nostaa se kissa pöydälle" muuttaaksesi häntä niin hän on liian hyvä sinulle. Siksi ero.

Jos antaa aluksi vääränlaiasn kuvan itsestään, niin eikö se ole huijausta

Jokainen haluaa antaa itsestään hyvän kuvan ja jokaiselle tulee olla tilaa myös muuttua ja kasvaa, jos ei paeisuhteessa tilaa ole, sitten erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietit ensin, paljonko haluat sitä yhteistä aikaa ja jo suhteen alussa kerrot sen avoimesti tyyliin "haluan olla kanssasi 16 tuntia vuorokaudessa".

Kerrankin kun aloin seurustella yrittäjän kanssa, kyselin tarkkaan paljonko hänen työnsä vievät aikaa. Kertoi, ettei nykyään joinakin päivinä tarvi muuta kuin katsoa sähköpostit ja muutenkin pystyy joustavasti järjestämään päivänsä. Tämä piti paikkansa puoli vuotta, sitten otti projektin, joka vei 12h päivässä viikonloppuja myöden.

Ap

Sellaista se työn tekeminen on.

Ota seuraavaksi joku elämäntapatyötön.

No, eikö tyhjätasku kelpaakaan?

Joku varmaan provoksi väittää, mutta tällaisiin olen törmännyt. Rekkapekalle kesken keikan siippa soittaa kiukuttelupuheluja "milloin sä tuut äää ääää!!"

Mä ratkaisin sillä tavalla että otin asian puheeksi ENNEN parisuhdetta. Aiemmin olin vain luisahtanut tilanteeseen jossa asioista ei oltu kunnolla puhuttu, joten odotukset suhteelta olivat vain molempien päässä.

Otin myös kumppanikseni miehen jonka olin jo tuntenut jotetn kuten n. vuoden ajalta, ja tiesin vähän miten hän aikaansa noin ylipäätään viettää. Ennen tätä suhdetta olin 7 vuotta sinkkuna, ja siinä välissä kerkesin tutustua moneen mieheen, jotka heivasin heti kun huomasin että ei tätä kannata tapailusta seuraavalle asteelle viedä, koska ajanviettotapamme eroavat niin paljon toisistaan.

Nykyisessä suhteessa keskusteltiin tietyt asiat selviksi, ja sovittiin että kun jommalle kummalle tulee olo että pitäisi vähän tarkistaa missä mennään, niin sitten tarkistetaan, ja että suhde on molemmille prioritety nro1, ja kaikki muu tulee sen jälkeen.

Minunkin miehelläni on pitkiä työputkia, ja pitkiä päiviä välillä, mutta kun molemmat tiedetään että yhteiseksi hyväksi tässä paahdetaan, niin ei tule mielen viereenkään että asiassa olisi jotain muuta. Mieheltä jäi ne sinkkuryyppykaverit kun alettiin olemaan yhdesä. Ne ns. oikeat kaverit kyllä säilyivät, ja niiden kanssa ollaan kyllä tekemisissä. Ei vain parisuhteellisella miehellä aika riitä enää joka kissanristiäisiin, eikä extemporejuttuihin kaikkien mahdollisten tuttavien kanssa, koska on se tärkein ihminen kuitenkin olemassa, jonka kanssa halutaan sitä aikaa viettää myös mahdollisimman paljon. Toisaalta meille mahtuu aina sukulaiset ja kaverit mukaan, joten paljon käy ihmisiä kylässä, ja niiden kanssa vietetään yhdessä iltaa jne. Miehellä on harrastus johon menee viikosta 3h yhtenä päivänä. En edes huomaa että hän siellä kävisi, koska on sitä omaakin elämää. Asutaan saman katon alla, reissataan ja harrastetaan myös yhdessä, tavataan ystäviä jne. Jos tuohon päälle pitäisi vielä lisäharrastaa päivittäin useita tunteja, niin johan siinä joutuu priorisoimaan, ja me priorisoimme aina toistemme seuran. Tämähän ei estä mökkireissua kaverin kanssa, tai sukulaisten talkoorempassa käymistä, kun eihän niitä nyt joka päivälle ole.

Jos sinun rakkauden kielesi on laatuaika ja toisen vaikka fyysinen läheisyys, ei suhde tule toimimaan jos kumppanisi ei puhu myös sinun rakkauden kieltäsi ja sinä hänen. Eli jos toinen on esim. hyvinkin tyytyväinen, kunhan on säännöllistä seksiä, vaikka muuten huideltaisiin omissa menoissa, ei se sinulle tule riittämään. Mark Zuckerbergin vaimo kirjasi avioehtoon kuinka paljon miehen pitää viettää hänen kanssaan aikaa työpaikan ulkopuolella ja että heillä täytyy olla treffi-ilta ainakin kerran viikossa!

Mulla ainakin on niin hitosti töitä ja tekemistä että juuri sopiva mies minulle on toisessa kaupungissa asuva kenellä on hitosti töitä ja tekemistä. Ollaan kypsempää ikää jo joten jos miehellä vielä riittää puhtia pitää muutama muukin tyytyväisenä niin siitä vaan. En kyttää en vahdi ja meillä on kivaa silloin kun tavataan, toki viestitellään päivittäin. En tuhlaa energiaani ristikuuluisteluihin tai miettimisiin missä se nyt on, en ole sitä tehnyt koskaan ja sitten penikkatautiset lasteni isät onkin pistetty pihalle. En tajua miksi se toinen pitäisi olla aina kädestä pitämässä tai on sitten kauhea pettäjä. -Sain hämmästyksekseni alapeukkuja jo aiemmasta kommentistani ettei täällä kannata kysellä mitään vaan ottaa asia esille miesystävän kanssa. Ja että itse jätin ystävättäreni (jätin mainitsematta kylläkin miten myrkyllinen oli muutenkin). Eikö jokaisen kuulu ihan itse ottaa vastuu elämästään eikä vierittää sitä muiden niskoille? Puhukaa keskenänne parisuhdeasiat.