Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikainen leppoisa duunarityö. Kotona ei tarvi töitä ajatella, 4 päivää viikossa töitä, käteen jää 2t. Hyvin riittää elämään.
Kiinnostais myös missä "duunarihommassa" tienaa osa-aikaisena 2000 euroa nettona. Itse en tienaa sitä edes bruttona ja olen osa-aikainen.
Ja voin kertoa, että ei meinaa tämä osa-aikaisuuskaan auttaa, kun vitutus, uupumus ja masennus on kumuloitunut ja päässyt jo riittävän pitkälle. Ihmiset ja asiakaspalvelu on saatanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen syvästi taas tätä epäempaattisten vatipäitten armeijaa, jotka tulevat tänne riekkumaan, kun toisella on selvästi iso hätä =(
Eikö voisi vain ohittaa, vaikka luet jonkin postauksen, se ei tarkoita että tänne olisi pakko aina jotain puutaheinää vastata.
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh. Ota loparit, niin tilallesi saadaan joku motivoitunut.
Vaihtakaa päikseen.
S a i r a s l o m a l l e! Irrottautuminen hiljaisuuteen elämään ja miettimistauko
Vierailija kirjoitti:
Ap, tsemppiä, nyt ohjat omiin käsiin! Testaa tänään, mitä tapahtuu, kun declinaat kalenterikutsun ja kommentoit, että tuolloin ei käy, mutta ensi viikolla silloin ja silloin onnistuu. Luultavasti ei muuta kuun että sinä saat ihanan voimaannuttavan kokemuksen siitä, että sinä hallinnoit kalenteriasi, ei toisin päin.
Minusta kuulostaa että olet todella arvostettu osaaja, jonka panosta kaikki firmassanne tarvitsevat, nyt vaan opettamaan heille, miten ne palveluajat varataan sinun ehdoillasi. Itsenäisen työntekoajan lisäksi varaisin sinuna kalenteriin ainakin lounaat ja jotkut puolen tunnin palautumis/joustohetket sekä aamu- että iltapäivälle. Mitään varauksia noiden päälle et hyväksy. Jos joku hanke menee metsään sen takia, etteivät saa panostasi käyttöön, kehoita olemaan ensi kerralla ajoissa liikkeellä ja jos resurssointi tuntuu riittämättömältä, olemaan yhteydessä esimieheesi (voit jopa kannustaa siihen, jos oma viestisi lisäresurssien tarpeesta ei ole mennyt läpi).
Kuopasta on mahdollista nousta, sä pystyt tähän!
Declinaus ei ole suomea. Suomessa on paljon sanoja valittavana. Miten olisi kieltäytyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella että varaisit päivässä tunnin kalenteriisi noihin sähköposteihin ja muiden vaatimusten hoitoon? Kuka määrittää että sinulla pitää olla joka tunnille palaveri? Sinuna vain kylmästi ilmoittaisin, että et ole käytettävissä palavereihin tiettyyn tuntiin, se on varattu muiden asioiden hoitoon. Varaisit itse jokaiselle päivälle jostain kohtaa tunnin jolloin et ota asiakaspalavereita. Niin kauan kuin annat tuon tapahtua, niin totta kai sitä hyödynnetään, pitää itse asettaa rajat.
Toinen ehdotus, voisit ottaa uudet palaveriajat käyttöön jokainen palaveri loppuu joko 10 tai 5 min ennen seuraavan alkua. Eli palaverin aika on esim. klo 12.00 - 12.55. Ja niistä ajoista pidetään kiinni.
Onko nuo kaikki palaverit edes tarpeellisia!
Semmosta se on ekstroverttien kanssa. Puolet on täytettä ja tilkettä joka ei konkretisoidu lopputuloksessa, siis ei tarvitse tai pidäkään. Jotain oleellista voi sen sijaan jäädä puuttumaan. Täytyy pitää palaveri siitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko edes yksi vaativan asiantuntijatyön tekijä esitellä työnkuvansa, kun kuitenkin valtaosa palstalaisista sellaisessa työssä on...
Herään 8-10 välillä. Tarkistan mailit ja Teamsin. Avaan erinäisiä suunnitteluohjelmistoja. Autocad, Tekla, Revit, Fem-design, Etabs, RFEM. Projektin vaiheista riippuen työnkuvat voivat olla erilaisia. Jos rakennustyömaa on täydessä vauhdissa, niin valvontareissuja kerran viikossa per työmaa.
Jos ollaan vasta suunnitteluvaiheessa, niin työnkuva on tietomallintamista, päärakennesuunnittelua, yhteensovituspalavereita yms. Yhteensovituspalavereissa asiakkaan ja muiden suunnittelijoiden kuten LVI:n, arkkitehdin ja sähkösuunnittelijan kanssa haetaan ratkaisuja rakenneongelmiin. Yleensä se menee niin, että arkkitehti ehdottaa asiaa x jonka rakennesuunnittelija tutkii et onko mahdollista.
Suunnitteluvaiheessa on yleensä aika rentoa eikä aikataulut ole liian tiukkoja. Kun päärakennesuunnittelu on saatu vietyä loppuun, alkaa elementtisuunnittelu. Joskus tässäkin on aikaa vuosikin ennen työmaan aloitusta, joskus aikataulut ovat aivan poskettomat ja työmaa aloittaa kun elementtejä vielä suunnitellaan.
Oman makunsa tuo hommaan osaston ja yksikön omat höpöpalaverit, joista voi onneksi etätyöaikana sluibailla. Toimistolla varmaan pitäisi osallistua.
Näin pääpiirteittäin rakennusinsinöörinä. Palkitsevinta on kyllä se, että ite suunnittelema torppa on saatu onnellisesti pystyyn ja veemäiset ratkaisutkin saatu toimiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea uskoa, että nelikymppiset eivät saisi ikänsä vuoksi töitä. Omalla alallani (IT) he juuri ovat haluttua ikäluokkaa, osaamista löytyy laajasti ja työuraakin jäljellä vielä kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan kamalalta. Luin vaan aloituksen ja alkoi jo itseäkin ahdistaa aivan kamalasti.
Itsehän tein vastaavassa tilanteessa ratkaisun hypätä tyhjän päälle karenssin kanssa, tein puoli vuotta säästöön rahaa että selviän karenssin yli ja perustin oman yrityksen johon sain starttirahan.
Muistan ikuisesti sen hetken kun Pasilassa tuijotin vastapäisen talon seinää vakituisessa työpaikassa ja totesin että en tule eläkkeelle jäämään näistä maisemista. Ja se ihana vapaus kun sai tehdä yrittäjänä mitä huvittaa, kukaan ei oikeasti pakota tuollaiseen hullunmyllyyn. Itselleni on max. yksi palaveri päivässä tällä hetkellä ja mielellään vain muutama viikossa. Haluan aikaa kehitellä ideoitani kävelylenkeillä, pitää pitkän lounastauon ja hoitaa työni rauhassa. Olen todennut, että palaverit eivät vie eteenpäin omaa työtäni vaan ne ovat parhaimillaan ollessaan täsmäiskuja ja tarpeellisia yhteydenottoja.
Suosittelen Ap harkitsemaan vakavasti olisiko sinulla mahdollista vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä jo nyt valmistautumalla irtisanoutua ja huokaista hetki kaikessa rauhassa ennen uuden etsimistä? Tai jopa oman yrityksen perustamista? Joskus vaikka yrittäjänä entiselle työnanatajallekin töiden tekeminen saattaa olla helpompaa, jos se vain onnistuu koska saa sanoa että listat on nyt kiinni muihin hommiin, pystyn jatkamaan huomenna tai ylihuomenna. Palkkatöissä on vähän paha sanoa samaa, siellä paine on niin paljon kovempi.
Onnea matkaan Ap, toivotaan että keksit keinon purkaa tuota vyyhtiä.
Voi raukkoja <3 jaksuhalit kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat vaan hylkäämään turhia palavereita, tai lisäät omaan kalenteriisi varsinaisen työn tekemiselle tarpeellisen määrän hetkiä. Lounastako nyt ainakin kannattaa laittaa kalenteriin ihan vakioksi, että edes sen saa pidettyä. Ja kun tunnit tulee täyteen, niin kone kiinni, ja omaa elämää elämään.
Vihaan työpaikkaani ja esimiestä. Kun työtehtävät ovat koko ajan samaa pskaa niin eipä taida kannattaa jäädä. Kun itse paiskin töitä niin muut lomailevat jopa näin korona-aikana. Ehkä paras ratkaisu on vaihtaa työpaikkaa ja viettää kesällä kunnon loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.
Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Blokkaan kalenteriin työaikaa jolloin hoidan suunnittelua tai juoksevia asioita. Joku voi yrittää varata kokouksen siihen päälle, mutta kynnys on selvästi korkeampi. Suosittelen että kokeilet.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Lähihoitajana inhoan aina näitä lähhihoitajien marttyyrivinkunoita. Kuinka me ollaan raskaimmassa työssä ja kaikkein huonoin palkka ja vaihdetaanko ja kukaan muu ei tee näin raskasta työtä.
Hopi hopi kouluun, jos haluaa asiantuntijatyöhön. Elämä on valintoja. Lisäksi meillä on niin paljon töitä, että voit vaihtaa johonkin muuhun paikkaan, kuin dementiaosaston.
Itse olen vähän vanhempi sinua ja ei ole ollut työstä valittamista. Ei tarvinnut olla 90-luvun laman aikanakaan työttömänä. Työpaikkani valitsin niin, että ei tarvitse raataa. Palkkaani olen ihan tyytyväinen. Tällä on eletty. Jos haluan ison tilin, teen ylitöitä ja yövuoroja. Ei niissä muissakaan amisammateissa niin kovin rapiat palkat ole ja fyysistä työtä tekevät hekin. Poikani rämpii paskakaivoissa aukomassa niitä räntäsateessa ja ei se palkka hänelläkään mikään hääppöinen ole.
Ärsyttää, että kaikkien hoitajien maine pilataan tällä jatkuvalla marinalla ja uhriutumisella.
Lähäri vm 61, hoitoalaa takana 40 vuotta (entinen apuhoitaja, perushoitaja ja sitten lähihoitaja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kunnalla/valtiolla/kirkolla töissä? Siellä se on tuollaista. Helpolla pääsee eikä stressiä ole koskaan. Tosin yksityiselle ei välttämättä pääse takas kun tietävät millaisia lusmuja julkisissa viroissa on :D. Itse olen esim. Puolustusvoimilla käyttänyt 3 tuntia keskusteluun esimiehen kanssa virkakielestä, miten joku lause pitäisi kirjoittaa. Loppujenlopuksi kahden sanan paikkaa muutettiin, mutta tuntuo olevan tärkeää esimiehelle...
Vuorotteluvapaalle/opintovapaalle miettimään jatkosuunnitelmia? Joku muu kenties pääsee hetkeksi töihin.
Työkyvyttömyyseläke vapauttaa työn orjan!
Ei asiantuntijatyössäkään tarvitse kaikkea kestää. Kuten moni on sanonutkin omat rajat pitää asettaa, muuten niitä todella helposti käytetään hyväksi.
- Päätät työajat, esim. 8-16 tai 9-17, jotka ovat aikaa, jolle saa palavereita laittaa.
- Yritä pitää myös päivittäisen työajan näissä raameissa. Itse tosin tykkään aloittaa työt vähintään 30min ennen ensimmäistä kokousta, jotta ehdin vilkaista vähän sähköposteja ja heräillä työntekoon paremmin, niin olen sitten paremmin skarppina.
- Merkitset joka päivälle lounastauon kalenteriin
- Varaat kalenterista joka päivältä sopivan ajan (tunti? kaksi? kolme?) sähköpostien läpikäyntiin ja muuhun työhön
- Kun sinulla on peräkkäisiä palavereita, ilmoitat jo ajoissa, että joudut lähtemään 5 minuuttia ennen palaverin päättymistä, jotta ehdit valmistautua seuraavaan kokoukseen. Tänä aikana käyt vessassa, otat kahvia tai välipalaa halutessasi, ja jos näiltä jää aikaa, niin siltikään ET vastaile sähköposteihin näissä väleissä, vaan käytät sen palautumiseen.
- Jos on kokouksia, joissa sinun täytyy olla läsnä, mutta ei tarvitse välttämättä koko aikaa olla täysillä mukana, niin silloin ihan hyvin voi samalla vastailla sähköposteihin. Mutta jos pitäisi yrittää seurata/olla mukana, niin sitten keskity siihen.
- Keskustelet esimiehesi kanssa työtilanteestasi. Sanot, että et ehdi tekemään töitä työajassa, joten jotain on tehtävä. Kerrot, että aiot jatkossa vetää tiukempaa linjaa omien rajojesi suhteen, koska jaksamisesi alkaa olla koetuksella, joten jotta tämä onnistuu, niin kaikkea et ehdi enää tekemään. Vaihtoehdot on että ne jää yksinkertaisesti tekemättä tai sitten ne jaetaan jollekin muulle. Työnantajan etu olisi jakaa ne eteenpäin (ja jos kaikilla teillä on sama työtilanne, niin silloin se myös tarkoittaa, että tarvitsisitte sinne lisää työvoimaa, eikä sitä että kuormitetaan muita lisää). Voit myös sanoa, että olet kyllä valmis silloin tällöin tekemään ylitöitä, mutta että ne pitää saada pidettyä kohtuullisella aikataululla myös pois. Eli jos työ on syklistä, niin välillä tehdään tiukkaa tahtia ja välillä löysätään. Mutta ei se niin voi mennä, että koko ajan vain painetaan ja ylityöt kertyy. Miksi kukaan edes suostuu sellaiseen? Sehän on puhdasta hyväntekeväisyyttä työnantajan pussiin, kun niitä ei kerran rahanakaan suostuta maksamaan.
Sitten kun näitä rajoja noudatetaan, voi näistä yksittäistapauksissa alkaa joustamaan, kunhan se ei muutu taas tavaksi.