Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Osta mökki ja ala tekemään etätöitä sieltä. Sulla pitäis olla rahaa muuttaa pois siitä kerrostalo kaksiosta.
Tiedän tunteen. Työ kaupan kassallakin tuntuisi mielenkiintoisemmalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Tämän kun kaikki ylityöllistetyt ottaisivat käyttöön, niin eiköhän pomot alkaisi tajuamaan että lisää työvoimaa todella tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää työttömäksi. Sillähän siitä pääsee.
Sairauslomalle, etäisyyttä työstä ja mietit sitten, mille alat. Tuota et selvästi halua. Työn muokkaus tai uusille urille. Työvuosia on vielä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap valitat? Lähde pois. Niin yksinkertaista se on.
Mee toiseen duuniin, kun niihin duuneihinhan yleensä vaan mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule.
Ei mene kauan kun firma laittaa lapun luukulle. Jaksa vielä hetki.
Kuulostaa tutulta. Olen ollut samassa putkessa, ihan samanlainen työkuorma. Ihan kamalaa. Onneksi sain uuden työpaikan. Olen 48 v., eli toivoa on, ei muuta kuin useita työhakemuksia eteenpäin. Jos ei uutta työpaikkaa ole näkyvissä, niin olisiko mahdollista pitää muuta vapaata kuten vuorottelu-/virkavapaa tai opintovapaa. Esim. opintovapaa on subjektiivinen oikeus, eikä opintojen tarvitse olla vaativia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös vihaan ja mulle riittää, yli 30 v paska työpaikassa paska palkalla, sanon itseni irti ja katson mitä maaima tuo. Pakko olla jossain jotain parempaa.
Ei sinun tarvitse jaksaa kaikkea. Miksi uhraisit elämäsi työnantajalle, joka kiittää sinua antamalla vain lisää töitä? "Jos se tämän jaksaa, niin kyllä se jaksaa vielä tuonkin." Ihan oikeasti, nyt sanot, ettei tämä enää käy. Palkatkoot lisää väkeä, eihän tuossa ole mitään järkeä.
Deletoi kovalla kädellä sähköposteja, laske rimaa töissäsi, tee yksi homma kerrallaan nopeasti - älä mieti tekemättömiä, tulevia hommia. Pidä sinulle kuuluvat kahvi-, lounas- ja vessatauot. Juo vettä! Pidä kiinni työajoistasi ja - tehtävistä. Nämä konstit helpottivat omaa työssä jaksamistani.
Terveys on joka tapauksessa se tärkein asia, joten kannattaa vain häipyä tuollaisesta duunista ennen kuin löytää itsensä jostain laitoksesta, tai saa jonkin lopullisen kohtauksen.
Lääkärille vaan valittamaan, että päässä soi karuselli jne.
Nyyh nyyh. Ota loparit, niin tilallesi saadaan joku motivoitunut.
Tuttu tunne. Itselläni vielä se, että teen ns. yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, mutta tämän koronavuoden jälkeen tajusin miten paljon itsekkäitä ja häikäilemättömiä ihmisiä tässä kansassa on ja mietin, että näitäkö varten puurran kaiket työpäivät ja maksan veroni. Tekisi mieli heittäytyä irti kaikesta ja repiä vaan hyödyt irti tästä yhteiskunnasta. Olen siis menettänyt mielekkyyden koko työstä.
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...