Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Lopeta venyminen ja joustaminen. Tämä on nykyajan työntekijöiden ongelma, välitetään firmasta ja venytään ylennysten toivossa, mutta niitä ei koskaan tule. Palkka on lähes joka paikassa juuri ja juuri niin suuri että sillä pärjää, mutta aina pitää säästää. Ahkerasta työstä saa vain lisää töitä, koska sultahan se sujuu käden käänteessä. Samaan aikaan muut viisaammat työntekijät tekevät minimin ja saavat samaa palkkaa. Tämän yleettömän venymisen takia yritykset säästää järjettömiä summia, kun ei tarvitse palkata enempää työntekijöitä. Voitot revitään työntekijöiden selkärangasta, mikä ei ole ok.
Nyt kaikki alatte tehdä minimin, jotta vapaa-aikanne on muutakin kuin nukkumista ja ylitöitä.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kuulostaa hienolta ja leppoisalta, että voi ottaa noin rennosti ja olet firmalle hyvin tärkeä. Mutta eikö sinulle itsellesi tule tylsää, päivät pitkiksi tai sellaista tunnetta, että työaikasi kuluu hukkaan?
Minä ehkä haluaisin tehdä jotain muitakin tehtäviä niitä mahdollisia ongelmia odotellessa.
Tai opiskelisin, että pysyisin siellä Suomen top 10:ssa jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisi olla hyvä idea irtisanoutua, huilata hetki ja etsiä sitten jotain kevyempää työtä. Ei nelikymmentä vielä ole mikään maailmanloppu, eläkeikäänkin on vielä yli 20 vuotta niin ei kai sitä kannata itseään loppuun polttaa jos ei vaan kestä enää, jossain vaiheessa keho sanoo stop jos vain pusket jaksamisen limiitillä.
Kyllä todennäköisesti löydät kevyempääkin työtä kunhan vain jaksat hakea sinnikkäästi, jos et löydä niin sitten pitää kituuttaa tuilla, parempi sekin kuin sairastua vakavasti stressin takia
Tämä onkin tosi mielenkiintoista kun ajattelee hallituksen työllisyystavotteita ja isompaa kuvaa. Työntekijöiden kannalta kai ainakin olisi tavoiteltavaa, että siellä firmassa olisi tarpeeksi työntekijöitä, eikä kukaan ei joutuisi tähän apn tilanteeseen, kai yhteiskunnan kokonaishyödynkin kannalta. Miksi sitten olemme joutuneet tähän tilanteeseen? Kilpailu, voitontavoittelu? Onko tämä tosiaan paras mahdollinen tapa järjestää asiat?
Onkohan oikea syy näihin loputtomiin palavereihin se, että hyvin monella jotka niihin osallistuu, ei ole muutakaan tekemistä. Eli siis työ on yhtä kuin palaverit ja erilaiset kehitysprojektit ja ne ovat ikäänkuin se palkan peruste..
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on.
kyllä se siitä! Ei kai siinä. Näillä mennään. Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Miljoonilla intialaisilla on vielä kurjempaa. Aina ei voi voittaa. Ole onnellinen että hengität ite!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on tämän ihmeen ASIANTUNTIJA työ Suomessa. Jokainen tuntuu olevan joku ihmeen ASIANTUNTIJA nykyään. Naurettava ammattinimike, jokainenhan on jonkun asian asiantuntija. Minua lähinnä naurattaa nämä ASIANTUNTIJAT. Televisiokin näitä väärällään, yleensä heidän asiantuntemuksensa on sellaista jotka jokainen aivot omaava osaa ilman heidän asiantuntemustaan.
Tutunoloiselta kuulostaa. Lopputulema: burn-out sekä muita hankalia oireita. Sanoin itseni irti, koska en enää jaksanut. Myös 40+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämän ihmeen ASIANTUNTIJA työ Suomessa. Jokainen tuntuu olevan joku ihmeen ASIANTUNTIJA nykyään. Naurettava ammattinimike, jokainenhan on jonkun asian asiantuntija. Minua lähinnä naurattaa nämä ASIANTUNTIJAT. Televisiokin näitä väärällään, yleensä heidän asiantuntemuksensa on sellaista jotka jokainen aivot omaava osaa ilman heidän asiantuntemustaan.
Ja mikä asiantuntijamagneetti onkaan vauvapalstalla? Täällä hengailee sankoin joukoin ***vaativan asiantuntijatyön*** ammattilaisia päivät pitkät. Ihan tässä itse ylpistyn suorastaan, että meikäläisen työkyvyttömyyseläkkeellä loisivan velttoilijan kanssa kaiken maailman top10-asiantuntijat tykkäävät keskustella ja lueskella viimeisimpiä maisatorppia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen valinnut köyhyyden ja onnellisuuden, milenrauhan, jota ruokkii myös jaksaminen vanhempana.
Eli teen vaan freelancerina ja hommia ei ole tarpeeksi, mutta rakasta jokaista päivää. Ehdin tavata ihmisiä, paneutua lapsiini, hymyillä, nauraa. Raha-asiat hoidan huolellisesti eli en elä yli varojen, ostele turhuuksia ja elän ikäänkuin säästöillä. Aina sitä selviää. Rahaa huomattavqsti vähemmän, mutta ei tee mieli tappaa itseä.
Nykyinen työelämä on aivan väärää. Ikäänkuinsiellä oltais vaan että saatais kaikki mehut irti. Ja nehön löhtee irti. Oli erlaista vielä 15v sitten. Tykkäsin tiukasta työtahdista, mutta en tästä epäinhimillisestä orjaleirimeiningistä.
Sama homma, iän kanssa olen huomannut oman rajallisuuteni ettei ihan kaikkea jaksa enää. Sen vuoksi valitsin myös freen uran, työtä on sopivasti - pienissä pätkissä voi olla paljon, muuten saman verran kun palkkatyössä ollessa. Mutta työtahti on silti optimaalisempi, vapaapäiviä jää sopivasti väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tee muutosta puolestasi, se pitää itsesi tehdä.
Itse hyppäsin tyhjän päälle lähes 50-vuotiaana, säästöjeni turvin. Vuoden kelluin vapaana ja NAUTIN, sitten asiat loksahtelivat kohdilleen, ja löytyi uudet työkuviot omilla aikatauluillani, joissa entinen urani ja koulutukseni oli sopivasti pohjana.
Oletko harkinnut (yksin)yrittäjyyttä?
Kun luopuu vanhasta, vasta siten voi uutta syntyä tilalle.
Niin kauan kuin roikkuu väsyneenä vanhassa, ei ole tilaa uudelle eikä uusiutumiselle.
Rohkeutta siis, ja luottamusta vanhaan fraasiin, jonka itse koin todeksi: ELÄMÄ KANTAA, ja ONNI SUOSII ROHKEAA...
Ei tuollaista tarvitse kenenkään kyllä jaksaa väkisin (jos tuo AP:n tilannekuvaus on jatkuva tilanne). Oma mielenterveys pitää asettaa kuitenkin etusijalle.
Kannattaa vaihtaa johonkin muuhun työhön, vaikka palkka ja "status" olisi heikompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä työsuojelua ei ole oikeastaan ollenkaan nykyisessä työelämässä. Fyysisen työsuojelun suhteen ollaan kyllä aivan älyttömän tarkkoja joka paikassa.
Olin 14 vuotta fyysisesti raskaassa kolmivuorotyössä teollisuudessa. Ainakin viimeiset 5 vuotta olin jo ihan zombi, kävin vain töissä raatamassa ja kotona nukkumassa ja silti väsytti, ei se ollut enää mitään ihmisen elämää, selkä alkoi vaivata, eikä palkkakaan tyydyttänyt + ei ollut mitään positiivista enää työpaikalla muutenkaan, niin otin lopputilin. Työterveydessä kävin kerran valittamassa väsymystä ja työuupumusta, mutta ei autettu, pari päivää sairaslomaa nimikkeellä "stressireaktio" ja takaisin töihin siitä orja... perkele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jakaisin vielä yhden vinkin, joka on auttanut minua.
Mainitsit, että saat sähköpostissa ja palavereissa jatkuvasti briefejä ja uusia tehtäviä.
Tässä ongelmaan vinkki: aina kun saat uuden työtehtävän, otat samantien kalenterin auki (mielellään niin, että jaat omaa ruutuasi, jotta kokouksessa olevat näkevät täyteenahdetun kalententerisi.) Mikäli arvioit työtehtävään tarvittavan esim. 2 tuntia, etsit ensimmäisen 2 tunnin slotin ja sanot rauhallisella ja matalalla äänellä "minulla olisi aikaa tehdä tämä aamulla 24.4, tämä ok?". Kun saat ok:n niin merkitset tehtävän kalenteriisi kahden tunnin varaukseksi, jolloin päälle ei voi buukata. Jatkat systemaattisesti samaa jokaisen uuden tehtävän kanssa. Näin huomaat, että olet alkanut varata itsellesi työaikaa. Lisäksi hallitset paremmin odotuksia, jota sinuun kohdistuu, kaikkea ei tosiaan tarvitse saada asap. Tässä onnistuminen vaatii sen, ettet jousta ja anna buukata palavereja työajan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Henkistä työsuojelua ei ole oikeastaan ollenkaan nykyisessä työelämässä. Fyysisen työsuojelun suhteen ollaan kyllä aivan älyttömän tarkkoja joka paikassa.
... paitsi teollisuudessa. Teollisuudessa työsuojelu on sitä että liimaillaan vaan varoituskylttejä eri paikkoihin, kuten "pidä kaiteesta kiinni" porraskäytävässä, mutta oikeita ongelmia ei korjata, esim. rikkinäisiä rullaratoja, joita myöten pitäisi työnnellä ihmisvoimin tuollaisia 1000kg pinoja. Työnantaja saa kuitattua valitukset sillä, että ei ole muka rahaa, vaikka rahaa on kyllä työntää jonniinjoutavaan paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jakaisin vielä yhden vinkin, joka on auttanut minua.
Mainitsit, että saat sähköpostissa ja palavereissa jatkuvasti briefejä ja uusia tehtäviä.
Tässä ongelmaan vinkki: aina kun saat uuden työtehtävän, otat samantien kalenterin auki (mielellään niin, että jaat omaa ruutuasi, jotta kokouksessa olevat näkevät täyteenahdetun kalententerisi.) Mikäli arvioit työtehtävään tarvittavan esim. 2 tuntia, etsit ensimmäisen 2 tunnin slotin ja sanot rauhallisella ja matalalla äänellä "minulla olisi aikaa tehdä tämä aamulla 24.4, tämä ok?". Kun saat ok:n niin merkitset tehtävän kalenteriisi kahden tunnin varaukseksi, jolloin päälle ei voi buukata. Jatkat systemaattisesti samaa jokaisen uuden tehtävän kanssa. Näin huomaat, että olet alkanut varata itsellesi työaikaa. Lisäksi hallitset paremmin odotuksia, jota sinuun kohdistuu, kaikkea ei tosiaan tarvitse saada asap. Tässä onnistuminen vaatii sen, ettet jousta ja anna buukata palavereja työajan päälle.
Monethan tekevätä niin, että varaavat itseltään kalenterista ajan ihan kaikelle mitä tekevät. Sille kalenteritapahtumien hallinnallekin voi jopa varata kalenterista oman slotin. Tuo varmaan helpottaa hallintaa ainakin. Lisäksi kaikki tauot tietysti kalenteriin. Vaikka olisi 5 minuutin jaloittelutauko, niin sekin vaan kalenteriin.
Sanotaanko kaikki se ääneen. Monessa työpaikassa ei päästä huonon johtamisen takia eteenpäin.
Turhia palavereissa toisensa jälkeen ilman tavoitetta että NYT tässä palaverissa saatamme loppuun edes yhden asian, asiat siirtyvät, ihmiset jaarittelevat. Ja uusi palaveri sovitaan. Huonojen johtajien kanssa ne venyvät tunneiksi.
Toki riippuu alasta. Palaverit vievät työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Anteeks nyt vaan lähäri, mutta miten ajattelit asiantuntija työssä pärjätä lähärin koulutuksella?
Selviäisi nyt edes, että mikä työ tämä asiantuntijatyö on.
Sehän voi olla mitä vaan. Meidän koulun liikunnanopettaja tituleerasi itseään asiantuntijatyössä toimivaksi. Minäkin voin olla esim. kuljetusalan vaativissa asiantuntijatehtävissä.
T: Rekkakuski
Mene jakamaan postia, sinne pääsee.
Mä olen valinnut köyhyyden ja onnellisuuden, milenrauhan, jota ruokkii myös jaksaminen vanhempana.
Eli teen vaan freelancerina ja hommia ei ole tarpeeksi, mutta rakasta jokaista päivää. Ehdin tavata ihmisiä, paneutua lapsiini, hymyillä, nauraa. Raha-asiat hoidan huolellisesti eli en elä yli varojen, ostele turhuuksia ja elän ikäänkuin säästöillä. Aina sitä selviää. Rahaa huomattavqsti vähemmän, mutta ei tee mieli tappaa itseä.
Nykyinen työelämä on aivan väärää. Ikäänkuinsiellä oltais vaan että saatais kaikki mehut irti. Ja nehön löhtee irti. Oli erlaista vielä 15v sitten. Tykkäsin tiukasta työtahdista, mutta en tästä epäinhimillisestä orjaleirimeiningistä.