Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijatason työssä ei todellakaan painita päivittäisen paskasälän kanssa. Ongelma on nyt siinä, että kaikelle paskahommalle on annettu nimi asiantuntijatyö. Vaikuttaa siltä että suuri osa asiantuntijoista ei asiantuntijatyötä tee. Toivottavasti kysymyksessä ei ole suurin osa.

Olet aika pihalla nykypäivän työelämästä. "Ennen vanhaan" asiantuntijat tekivät asiantuntijatyötä, ja sitten assarit hoitivat rutiinihommia kuten matkalaskut, lento- ja hotellibuukkaukset, kahvitarjoilut, järjstelmäkirjaukset jne jne. Mutta nykyään assareita ei juuri enää ole, vaan ne asiantuntijahommiin palkatut käyttää paljon aikaa myös noihin rutiinihommien hoitoon.

Asiantuntija ei koskaan, eikä erityisesti silloinkaan, tee mitään rutiinihommia. Erityisasiantuntija vieä vähemmän. Jos palkan suhde asiantuntijalla

Lääkäriä voidaan pitää jonkin sortin asiantuntijana.

Lääkärin työajasta menee huomattava osa sihteerin hommiin.

Lääkärit ottaneet samalla palkalla sihteerin hommat itselleen. Milloinkahan tulee se ensimmäinen lääkäri joka kysyy ylilääkäriltä että kuinka olet ajatellut hoitaa nämä kirjaukset, vai oliko täällä sihteeri. Minuthan katsos palkattiin hoitamaan potilaita.

Tää on todellisuutta monella ja oma käsitys että tuo palaverihomma räjähti käsiin Koronan ja etätyön myötä. Kun aina voi järjestää palaverin, aina joku rako löytyy. Ennen piti huolehtia että porukka ehtii edes siirtymään paikasta toiseen nyt vaan kaikki asiat hoidetaan noissa teamsissa ja kutsutaan kaikki mukaan. Eihän tässä ole mitää järkeä. Ei välttämättä onnistu joka työssä, mutta rankalla kädellä vaan karsimaan palaverit, joihin ei ole ihan pakko osallistua, sellaiset mitkä joku hoitaa. Tiedän ettei ole aina mahdollista, itselläkin tilanne, ettei kukaan muu hoida, jos en minä. Toinen mitä voit tehdä on, että jätä reagoimatta sähköposteihin, pikaviesteihin jne.  Silloin niitä ei ainakaan yhtä helposti generoidu lisää. Mut helpommin sanottu kuin tehty, oikeastihan kyse on siiitä, ettei tekijöitä ole palkattu tarpeeksi.

Vähän samat fiilikset. Pomoltakin tulee yöllä sähköpostia johon pitää heti aamusta reagoida (toki omaan työhön kuulu vastata yöllökin jos on todellinen kriisi päällä), mutta on saanut taskit omalta pomoltaan....Eli kaikki tekee jaksamisensa rajoilla, kukaan ei osaa priosrisoida ja organisoida kunnolla. Voisi olla tehokkaampaa jos olisi pari lisäkättä...Tuollainen kiire meillä lisää virheitä. Ja just laitettiin väkeä pihalle...Ja kappas ne työt eivät kadonneet, koska kukaan ei edelleenkään parantanut olemassa olevia prosesseja ja byrokratiaa...Etätyöt helpottaa asiaa kyllä, voi käydä vessassa vaikka kesken palaverin, jos ei muuten ehdi. Toista se on sitten "hoitoalalla ja muissa duunarihommissa...Mutta se ei poista sitä faktaa että asiantuntijatyötkin alkavat olla nykypäivänä todella kuormittavia. Ja sitten siihen päälle lapsi harrastuksineen...Onneksi menee kohta kouluun niin vähän itsenäistyy. Jokunen vuosi pitäisi jaksaa että saa vähän säästöön rahaa, jotta voi jäädä aiemmin pois. Työttömäksi ei viitsi jäädä vielä kun kuitenkin unelmakodista on asuntolainaa hieman jäljellä. 

Olen vaatinut lomarahojen vaihtamisen vapaaksi, muuten en jaksa. Onnistui.

Jes, vertaistukiketju. Olen asiantuntijatyössä päällikkötasolla jumissa, ja nyt kun jokapuolella on yyteet menossa, niin tilanne on todella hankala. Vihaan työtäni yli kaiken, vihaan, aikalailla samoista syistä mitä täälläkin on tuotu esille. Olen koettanut tsempata listaamalla hyviä puolia, kiitollisuutta jne. Mutta en jaksa enää tätä paskaa. Esihenkilö on luokattoman huono, ei mtn tajua tai kykyä ihmisten johtamisesta. Porukkaa on irtisanottu ja irtisanoutunut itse, kun ei tätä menoa kestä. 

Samaa paskaa. Olin ennen tavis koodari, ja oli siinäkin stressinsä. Mutta pääsin urallani "eteenpäin", minusta tuli konsulttina toimiva arkkitehti. No, nyt mun työelämä on aika lailla tuota rumbaa mitä aloitus kuvaa. Minua myydään konsultiksi eri asiakkaille, eri projekteihin, ja kaikiilla niillä on vaatimuksia arkkitehtiä kohtaan. Aina kun tulee jotain haasteita, niin arkkari tänne ja heti, ratkaisemaan ongelmat! Tai tuotannossa joku bugaa: arkkari heti, hälytys.

Ja mä en siis pääosin itse enää edes koodaa (mistä hommasta tykkäsin), mutta mua tarvitaan sinne palavereihin rauhoittelemaan asiakkaita ja rauhoittelemaan oman talon esimiehiä ja ohjaamaan niitä koodareita oikeaan suuntaan, että homma saadaan ratkaistua. Ja tosiaan siis pääosin mua huudetaan aina ns. tulipalotilanteisiin, joissa on korkea stressi, ja usein niitä tulipaloja odottaa jonossa eri projekteissa.

Projekteja on laajalta kirjolta toimialoja ja asiakkaita, on henkisesti raskasta siirtyä ratkomaan ongelmaa jossain kuljetusfirman karttaseurantasysteemissä tai pankin nettipankissa, kun juuri oli perehtynyt jonkun valtion viraston webbisivujen ongelmiin. Koko ajan pitäisi olla superskarppi, antaa kuva että on kartalla mikä projekti tämä olikaan, ja ratkaista ongelmat nopeasti kuin joku supersankari. Usein menee aamuyöhön, kun kotona etäätä ratkoo niitä asiakkaiden ongelmia, koska ratkaisuja odotetaan multa, sekä asiakas että oman talon esimiehet hiilllostaa juuri mua,  että mikä maksaa, miksi ei vieläkään toimi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa paskaa. Olin ennen tavis koodari, ja oli siinäkin stressinsä. Mutta pääsin urallani "eteenpäin", minusta tuli konsulttina toimiva arkkitehti. No, nyt mun työelämä on aika lailla tuota rumbaa mitä aloitus kuvaa. Minua myydään konsultiksi eri asiakkaille, eri projekteihin, ja kaikiilla niillä on vaatimuksia arkkitehtiä kohtaan. Aina kun tulee jotain haasteita, niin arkkari tänne ja heti, ratkaisemaan ongelmat! Tai tuotannossa joku bugaa: arkkari heti, hälytys.

Ja mä en siis pääosin itse enää edes koodaa (mistä hommasta tykkäsin), mutta mua tarvitaan sinne palavereihin rauhoittelemaan asiakkaita ja rauhoittelemaan oman talon esimiehiä ja ohjaamaan niitä koodareita oikeaan suuntaan, että homma saadaan ratkaistua. Ja tosiaan siis pääosin mua huudetaan aina ns. tulipalotilanteisiin, joissa on korkea stressi, ja usein niitä tulipaloja odottaa jonossa eri projekteissa.

Projekteja on laajalta kirjolta toimialoja ja asiakkaita, on henkises

Voi ei, tsemppiä kovasti. Kuulostaa hirveältä :( Koetetaan pärjätä järjissämme jotenkuten. Mä olen koettanut selviytyä heittäytymällä välinpitämättömämmäksi, mutta ei sekään oikein toimi. Kun on korkea työmoraali, halu tehdä hyvää jälkeä ja varmistaa sillä myös uusia juttuja uralla. Veikkaan että aika moni uupuminen ja burnis olisi estettävissä paremmalla johtamisella. Esimerkiksi tällä hetkellä totuus on, että jos esihenkilö on työssään surkea ja aiheuttaa alaisille ongelmia, ei siitä voi minnekään valittaa tai saada aikaan positiivia muutoksia, koska kykenemätön esihenkilö ei näe vikaa itsessään ja oman pahoinvoinnin ilmaiseminen vain kostautuu :(

Vierailija kirjoitti:

Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.

Minäkin voisin vaihtaa.

Oma asiantuntijatyöni päättyy vuoden lopussa. Sitten saa oleilla työttömänä.

Itse ottaisin mielelläni veemäisenkin mieluummin kuin jäisin työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit ottaneet samalla palkalla sihteerin hommat itselleen. Milloinkahan tulee se ensimmäinen lääkäri joka kysyy ylilääkäriltä että kuinka olet ajatellut hoitaa nämä kirjaukset, vai oliko täällä sihteeri. Minuthan katsos palkattiin hoitamaan potilaita.

Sihteerit erotettiin aikanaan säästösyistä.

En vaan ymmärrä millä tavalla saadaan säästöä, jos pienipalkkaiset työntekijät irtisanotaan ja jaetaan heidän työnsä suuripalkkaisille työntekijöille.

Sitä voisi kuvitella, että on halvempaa maksaa rutiinityöstä 15 € tuntipalkkaa kuin 35 € tuntipalkkaa.

Monella suuripalkkaisella menee vielä enemmän aikaa sihteerin työn tekemiseen kuin kuin sihteerillä, joka on oman työnsä asiantuntija.

Mielenkiintoista, miten näet asian. Palkkatyö ei tosiaan ole ainoa vaihtoehto tehdä työtä. Entäpä yrittäjyys, joka voisi mahdollistaa enemmän vapautta nimenomaan asiantuntijatyössä.