Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (365)
Lääkärit ottaneet samalla palkalla sihteerin hommat itselleen. Milloinkahan tulee se ensimmäinen lääkäri joka kysyy ylilääkäriltä että kuinka olet ajatellut hoitaa nämä kirjaukset, vai oliko täällä sihteeri. Minuthan katsos palkattiin hoitamaan potilaita.
Tää on todellisuutta monella ja oma käsitys että tuo palaverihomma räjähti käsiin Koronan ja etätyön myötä. Kun aina voi järjestää palaverin, aina joku rako löytyy. Ennen piti huolehtia että porukka ehtii edes siirtymään paikasta toiseen nyt vaan kaikki asiat hoidetaan noissa teamsissa ja kutsutaan kaikki mukaan. Eihän tässä ole mitää järkeä. Ei välttämättä onnistu joka työssä, mutta rankalla kädellä vaan karsimaan palaverit, joihin ei ole ihan pakko osallistua, sellaiset mitkä joku hoitaa. Tiedän ettei ole aina mahdollista, itselläkin tilanne, ettei kukaan muu hoida, jos en minä. Toinen mitä voit tehdä on, että jätä reagoimatta sähköposteihin, pikaviesteihin jne. Silloin niitä ei ainakaan yhtä helposti generoidu lisää. Mut helpommin sanottu kuin tehty, oikeastihan kyse on siiitä, ettei tekijöitä ole palkattu tarpeeksi.
Vähän samat fiilikset. Pomoltakin tulee yöllä sähköpostia johon pitää heti aamusta reagoida (toki omaan työhön kuulu vastata yöllökin jos on todellinen kriisi päällä), mutta on saanut taskit omalta pomoltaan....Eli kaikki tekee jaksamisensa rajoilla, kukaan ei osaa priosrisoida ja organisoida kunnolla. Voisi olla tehokkaampaa jos olisi pari lisäkättä...Tuollainen kiire meillä lisää virheitä. Ja just laitettiin väkeä pihalle...Ja kappas ne työt eivät kadonneet, koska kukaan ei edelleenkään parantanut olemassa olevia prosesseja ja byrokratiaa...Etätyöt helpottaa asiaa kyllä, voi käydä vessassa vaikka kesken palaverin, jos ei muuten ehdi. Toista se on sitten "hoitoalalla ja muissa duunarihommissa...Mutta se ei poista sitä faktaa että asiantuntijatyötkin alkavat olla nykypäivänä todella kuormittavia. Ja sitten siihen päälle lapsi harrastuksineen...Onneksi menee kohta kouluun niin vähän itsenäistyy. Jokunen vuosi pitäisi jaksaa että saa vähän säästöön rahaa, jotta voi jäädä aiemmin pois. Työttömäksi ei viitsi jäädä vielä kun kuitenkin unelmakodista on asuntolainaa hieman jäljellä.
Olen vaatinut lomarahojen vaihtamisen vapaaksi, muuten en jaksa. Onnistui.
Lääkäriä voidaan pitää jonkin sortin asiantuntijana.
Lääkärin työajasta menee huomattava osa sihteerin hommiin.