Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kunnalla/valtiolla/kirkolla töissä? Siellä se on tuollaista. Helpolla pääsee eikä stressiä ole koskaan. Tosin yksityiselle ei välttämättä pääse takas kun tietävät millaisia lusmuja julkisissa viroissa on :D. Itse olen esim. Puolustusvoimilla käyttänyt 3 tuntia keskusteluun esimiehen kanssa virkakielestä, miten joku lause pitäisi kirjoittaa. Loppujenlopuksi kahden sanan paikkaa muutettiin, mutta tuntuo olevan tärkeää esimiehelle...
Yksityisellä olen. Suomessa on alle 10 ihmistä jotka kykenisivät työhöni ilman vuosien erikoiskoulutusta. Kun ongelmia tulee tai pitää tehdä uutta olen painoni arvoinen kullassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavia ongelmia on Suomessa monella alalla koska täältä puuttuu osaavat johtajat. Oikeasti osaavat, sellaiset jotka tajuavat asian ytimen ja osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, sekä ohjeistaa työntekijöitä. Palaverit ovat useimmiten vain työn näyttelyä, ei niissä oikeasti paljon saada aikaiseksi kun lörpötellään vaan että pitäisi tehdä sitä ja tota. Sitten lähdetään pois eikä kukaan muista mitään mistään ja taas seuraava kokous odottaa. Firmojen pitäisi panostaa osaaviin johtajiin.
Ei ole pakko jaksaa. Sä luulet että sun elämä on työ, mutta se on ihan jotain muuta. Irtisanoudu heti.
Keksit sitten myöhemmin muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Nyt kyllä kiinnostaisi tietää mikä ihme on tällainen työ, jossa ei ole mitään tekemistä?
Oma näkemykseni asiasta: Lähde välittömästi kävelemään.
Kiipesin vuosien varrella duunarista useamman tulosyksikön vetäjäksi. Palkka nousi yli odotusten ja sain parempaa palkkaa, kuin korkeasti koulutetut.
Sain kiitosta todella korkeilta tahoilta ja "alapuolellani" olleilta toimihenkilöiltä, sekä esimiehiltä ja asiakkailta/ sidosryhmiltä.
Asiakasryhmä on todella vaativa ja puhelimet soivat 24/7. Pisin puhelu kotisohvalla saattoi olla 3-4h työpäivän jälkeen. Työntekijöitä ei oikein tahdo löytyä alalle ja sisälle oli vuosien varrella otettu kouluttamattomia ja "luonnevikaisia" henkilöitä, jotka mädättivät koko työilmapiirin. Kahvitauoilla oikein miettivät, että mistä seuraavaksi valitetaan. Tämä yleisessä tiedossa alalla, muissakin vastaavissa yrityksissä. YT-neuvotteluja ei voi pitää, koska on tuottavuutta ja tarvitaan lisää työntekijöitä. Puhuttelut/ huomautukset johtavat "istumalakkoihin". Totaalisiivous ei siis onnistu mitenkään.
Lähiesimiehet väsyneitä tämän oravanpyörän ansiosta ja ylempikin johto.
Tämän ja monen muun seikan vuoksi lähdin kävelemään eräs päivä, kun mitta tuli täyteen. Päivääkään en ole katunut. En päivääkään. Valtaosa ystävistäni ymmärsi tekoni, mutta joukkoon sopii ihmettelijöitä. Tuo märisevä duunariporukka ihmetteli lähtemistäni, kun yleensähän ajatellaan johtajien olevan eläkkeelle asti virassa. Sielläpähän viettäkööt omaa surkeaa elämäänsä ja ihmetelkööt vaihtuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kuulostaa siltä että sulla ei ole kohta töitä. Mutta käyhän lenkillä ja ota tirsat yt:tä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Nyt kyllä kiinnostaisi tietää mikä ihme on tällainen työ, jossa ei ole mitään tekemistä?
Onkohan se Yliviikarin alainen, se joka pistettiin täydellä palkalla kotiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aisa kirjoitti:
Ap:lle ja muille muistakaa ettei tämä ole sitten mikään syy olla hoitamasta miehen tarpeita parisuhteessa.Hoitakaa työ asiat töissä mutta makuuhuoneessa pitää pilua tulla
Siellä yksi älynvalo osallistuu keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kuulostaa siltä että sulla ei ole kohta töitä. Mutta käyhän lenkillä ja ota tirsat yt:tä odotellessa.
Näin ollaan menty yli 10 vuotta. En pelkää töiden puolesta. LinkedInnin heahunteritkin ottavat jatkuvasti yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
AP:n kokemus ei vastaa lainkaan omaani. Perus päivä:
08:30 herätys
08:31 kirjautuminen etätöihin ja sähköpostin tarkistus
08:32 takaisin nukkumaan
10:00 uusi herätys
10:01 sähköpostin tarkistus
10:02 aamutoimet
10:30 aamulenkille
11:30 lounas
Jne.Loppu päivä netflixiä/alan kirjallisuutta/tekemisen keksimistä itselleni. Palavereja on viikossa keskimäärin 4 tuntia
Kunnalla/valtiolla/kirkolla töissä? Siellä se on tuollaista. Helpolla pääsee eikä stressiä ole koskaan. Tosin yksityiselle ei välttämättä pääse takas kun tietävät millaisia lusmuja julkisissa viroissa on :D. Itse olen esim. Puolustusvoimilla käyttänyt 3 tuntia keskusteluun esimiehen kanssa virkakielestä, miten joku lause pitäisi kirjoittaa. Loppujenlopuksi kahden sanan paikkaa muutettiin, mutta tuntuo olevan tärkeää esimiehelle...
Nyt olet kyllä täysin väärässä! Voit tulla vaikka lastensuojelun sosiaalityötä tekemään.
Kannattaa miettiä, mitä kuolinvuoteella jää katumaan – sitä että ei tehnyt tarpeeksi töitä / tienannut riittävästi rahaa, vai sitä ettei viettänyt läheisten kanssa aikaa / osannut keskittyä perheeseen / lapsiin kun työ on vienyt omalla ajallakin kaikki mehut ja ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pari vuotta sitten samanlaista, koulutusta vastaavaa asiantuntijatyötä. Nyt kun olen ollut pois työelämästä (sain lapsen <3 ja nyt työtön työnhakija) ja ymmärrän miten helvetin vaikea tällä hetkellä on saada töitä, ottaisin ilomielin vastaan tuon parin vuoden takaisin työn, työtahdin ja vaatimukset. On nimittäin ihan todella perseestä tämä työttömyyskin, se lamaannuttaa.
Mutta miksi työelämä nykyään on tällaista ap:n kuvailemaa paltsua pukkaa, ”eilen piti olla jo valmista” -työtahtia, koko päivä akuuttia asiaa ja ongelmaa ja neljän jälkeen on aikaa tehdä omat työt, jotka hiertävät takaraivossa niin ettei saa nukuttua. Viikonloppu ei riitä työviikosta toipumiseen ja maanantaina mennään taas.
Ja toinen vaihtoehto on työttömyys.
Niin missä on se välimuoto, miksi sellaista ei ole? Joko jäätävä ta p potahti tai sitten ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko edes yksi vaativan asiantuntijatyön tekijä esitellä työnkuvansa, kun kuitenkin valtaosa palstalaisista sellaisessa työssä on...
Heräilen 6 maissa, aamutoimia ja omaa puuhastelua, kissan ruokinta. Jos on hyvä ilma, käyn kävelyllä tms ulkoaktiviteettia, haen puita sisälle ym ok-talon hommia.
Tietsikkaa käynnistelen yleensä 7-7.30, katson mailit, illalla tulleet teamsit ym viestit, vastailen niihin. Yleensä klo 9 jälkeen ensimmäinen palaveri, niin valmistaudun siihen.
8.30-9 tienoilla kahvit, voileipää, näin etätyöaikana ja keväällä mukavasti ulkosalla, kuistilla tai terassilla.
9-11 menee tavallisesti erilaisissa palavereissa tai maileihin ym vastailussa.
11-12 pidän lounastauon, pyrin käymään samalla ulkona, esim lopuksi kahvit kuistilla. Lueskelen lehtiä tai selailen uutisia.
12-14 menee taas joko palavereissa tai jos niitä ei ole niin sitten ns "omissa hommissa" = projektien aikataulujen ja -talouden hallintaa, asioiden järjestelyä ja sopimista, palaverikutsuja muille jne
14 nautitaan taas iltapäiväkahvit, kelin mukaan ulkosalla, lemmikin hoitamista yms mukavaa
15-1530 pyrin lopettelemaan työt ja siirtymään omiin vapaa-ajan touhuihin. Jos joku sattuu soittamaan, olen kyllä puhelimella tavoitettavissa. Tietokonetta tai teamsia yms en aktiivisesti käytä enää klo 16 jälkeen.
Kuulostaa leppoisalta ja sitä se onkin. Tämä on hyvin pitkälti omista valinnoista ja päätöksistä kiinni. En osallistu turhiin palavereihin, pidän omat palaverit lyhyenä ja asiassa, kunnioitan omaa ja muiden aikaa, pyrin tekemään työni tehokkaasti, pienet rutiiniasiat hoidetaan heti pois eikä anneta kasaantua, isommille varataan niiden tarvitsema aika. Pääsääntöisesti pyrin tekemään "oikeita asioita" enkä sählää siellä täällä, ole turhaan tekemässä itseäni tärkeäksi. Annan alaisten tehdä hommansa, olen tavoitettavissa kun tarvitaan, annan tukea ja näytän suuntaa. Tärkeintä on pitää oma ajatus kirkkaana ja nähdä asioita päiviä, viikkoja, pitemmälle. Järjestelen asioita, luon edellytyksiä ja toki myös tavoitteita muille. Mikään ei kaadu, jos olen vaikka koko päivän mitään tekemättä; kääntäen, jos teen vääriä asioita ja toimia, alkaa sadat tuhannet eurot juosta väärään suuntaan = tappiota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lohduttava ketju. Olen itsekin asiantuntijatyössä, ja voisi sanoa, että vihaan työtäni. Ylivaativa pomo, joka itse taipuu ylisuorittamisen puolelle aina ja kaikkialla. Olettaa, että muutkin haluavat toimia samoin ja myydä kaiken vapaa-aikansa työlle (joskin surkeammalla palkalla tietty). Työ on monotonista puurtamista, kokoajan työkuorma kasvaa, ja joko pitäisi tehdä nopeammin tai pidempiä päiviä. Olen oikeasti haaveillut irtisanoutuvani koko tästä p%%%%%ta.
Ihmisen pitää osata laittaa rajat itselleen.
Minä en osaa ja olenkin työkyvyttömyyseläkkeellö.
Mutta mun mies osaa. Se aloittaa työn kello 8 aamulla (asiantuntijatyö, nyt etänä), laittaa silloin vasta puhelime päälle. Tekee päivän tiukasti työtä ja kun kello on sinä 16.15, niin laittaa puhelimen äänettomälle ja poistuu työpisteestä. Ja lakkaa ajattelemasta koko työtä.
Heillä sellainen tilanne, että koronan takia firmalla menee tosi lujaa. Lisäksi tiimistä pari jäänyt äitiys/isyyslomalle ja yksi sairastunut, joten pienellä väellä pitäisi tehdä vaikka työtä on enemmän kuin on tekijöitä muutenkin. Uusia eivät palkkaa, koska firma ajattelee, että on tilapäistä tämä.
Ihmisen pitää osata rajata omaa tilaa. Mieheni kertoi, että jotkut tekevät jopa niin, että pistävät roskakoriin kaikki viestit mihin eivät ole ehtineet vastata ja luottavat siihen, että jos jotain tärkeää meni, niin joku laittaa uutta viestiä. Mieheni ei siis tee niin, vaan hän pitää päivässä pienen hetken ja lukee niitä vi3tejä ja priorisoi.
Mutta se mitä ihailen on se, että hän oikeasti osaa jättää ne työt sitten kun työpäivä loppuu. Vaikka tekee vaativaa asiantuntijatyötä. Se on taito sekin.
Tosin mainittakoon, että hän osaa sujuvasti tehdä niin vapaa-ajallakin. Eli jos selitän jotain, että mitä pitää tehdä, niin jos hän ei sitä ehdi tehdä niin hän vain yksinkertaisesti jättää tekemättä. Raivostuttavaa välillä. Mutta se mahdollistaa sen, että hän jaksaa töissä painaa vaikka työkuorma on ihan järjetön tällä hetkellä.
Suomessa ei kenenkään tarvitse tehdä töitä jos ei halua, tämä on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko edes yksi vaativan asiantuntijatyön tekijä esitellä työnkuvansa, kun kuitenkin valtaosa palstalaisista sellaisessa työssä on...
Herään 8-10 välillä. Tarkistan mailit ja Teamsin. Avaan erinäisiä suunnitteluohjelmistoja. Autocad, Tekla, Revit, Fem-design, Etabs, RFEM. Projektin vaiheista riippuen työnkuvat voivat olla erilaisia. Jos rakennustyömaa on täydessä vauhdissa, niin valvontareissuja kerran viikossa per työmaa.
Jos ollaan vasta suunnitteluvaiheessa, niin työnkuva on tietomallintamista, päärakennesuunnittelua, yhteensovituspalavereita yms. Yhteensovituspalavereissa asiakkaan ja muiden suunnittelijoiden kuten LVI:n, arkkitehdin ja sähkösuunnittelijan kanssa haetaan ratkaisuja rakenneongelmiin. Yleensä se menee niin, että arkkitehti ehdottaa asiaa x jonka rakennesuunnittelija tutkii et onko mahdollista.
Suunnitteluvaiheessa on yleensä aika rentoa eikä aikataulut ole liian tiukkoja. Kun päärakennesuunnittelu on saatu vietyä loppuun, alkaa elementtisuunnittelu. Joskus tässäkin on aikaa vuosikin ennen työmaan aloitusta, joskus aikataulut ovat aivan poskettomat ja työmaa aloittaa kun elementtejä vielä suunnitellaan.
Oman makunsa tuo hommaan osaston ja yksikön omat höpöpalaverit, joista voi onneksi etätyöaikana sluibailla. Toimistolla varmaan pitäisi osallistua.
Näin pääpiirteittäin rakennusinsinöörinä. Palkitsevinta on kyllä se, että ite suunnittelema torppa on saatu onnellisesti pystyyn ja veemäiset ratkaisutkin saatu toimiviksi.
Kiitos vastauksestasi. Kuulostaa aika normaalilta rakennusinsinöörin työnkuvalta. Mielenkiintoista miksi tällä palstalla ihan tavallisia ja normaaleja ammatteja yritetään häivyttää näiden "vaativien asiantuntijatöiden" käsitteen taakse. Taitaa olla joku muotijuttu taas.
Vierailija kirjoitti:
"Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa."
Tämä sai entistä enemmän vakuuttuneeksi, että kyseessä on marttyyri.
Väsyneeltä ap vain kuulostaa. Silloin kaikki on ”ylimääräistä”, kivakin asia.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kenenkään tarvitse tehdä töitä jos ei halua, tämä on fakta.
No jaa, vähän eri asia jos on lapsia. Mutta kyllä korkeakoulutetulla asiantuntijalla on aika paljon muitakin vaihtoehtoja kuin työnteon lopettaminen kokonaan tai sillä itsensä tappaminen.
Kannattaa jättää hommat tekemättä, jos ei kiinnosta, jaksa tai osaa. Joku muu kyllä tekee. Jos ei tee, niin eipä ne tärkeitä hommia varmaan ollutkaan.