Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla tosiaan kiirettä pitelee. En kadu alavalintaa päivääkään, työtä saisi tosin olla vähemmän aina välillä.
Mielestäni sosiaalityössä (alueesta riippuen) on ihan mahdollista hoitaa hommat. Kiirettä toki on, mutta mielummin tekemistä aivonystyröille kuin tylsää istuskelua. Hämmästelin noiden palaverien määrää, koska itse ajoitan palaverit muun työn (asiakastapaamiset ja kirjaaminen, selvittely) lomaan. Palavereihin osallistumisessa täytyy pohtia, tuonko tai saanko substanssiosaamista palaveriin/-sta. Kaikkeen ei voi osallistua aina.
Päivä voisi olla: aamulla säpo +puheluita, kirjaamiset, klo 9 palaveri 1 tunti, pari asiakastapaamista 1 h kpl selvittelyineen, lounas, asiakastapaamisia/yht.ottoja puhelimitse/palaveri ja klo 15 eteenpäin päivän kirjalliset työt. Kirjaamiset aina sama päivä tai välittömästi seuraava aamu, ei jää roikkumaan ja kuormittamaan muistia. Jos on esim. kiireistä postiin saatavaa tai heti hoidettavaa, lounas myöhemmin.
Vaatii itsensä johtamista, kun on hyvin itsenäistä. Puhelin soi, mutta uuden soittoajan sopiminen aina, jos vaatii toimenpiteitä. Laitan vastausviestin jos olen varattu, soitan takaisin heti kun ehdin. Kun tarjoaa vaihtoehtoja, eivät toiset koe kieltäytymistä tyrmäyksenä. Asia on hoidossa tavalla tai toisella ja pidän minkä lupaan tekeväni.
Paljon pitää rajata aikatauluja ja tosiaan reagoida nopeasti tekemällä vaihtoehtoinen suunnitelma ja ehdottaa aikoja (kuinka paljon aikaa menee, milloin ehdin, miten kiireellistä, ketä muita tarvitaan). Kalenteri liimattuna käteen, kaikesta muistiinpanoja jatkuvasti, muuten ei onnistu kun liikkeelläkin ollaan.
Asiantuntijatyön tunnusmerkki varmaan on itsensä johtaminen, monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta ja hellittämätön systeemiajattelu, jottei pakka levahda käsiin. Lisänä asiakastyössä kohtaamisen taitaminen. Etenkin kiireessä tämä korostuu, jottei välitä sitä muille ja hermostuta heitäkin. Vaan on läsnä sen hetken, jotta taas seuraava etappi helpottuu kun luodaan kestävä pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wau, mahtavan paljon vastauksia, kiitos asiallisesti vastanneille. Jotkut samaistuvat tilanteeseeni ja ovat selvästi eläneet samaa. Tippa linssissä luin. Eilinen aallonpohja kyllä herätti minut, ei tämä voi näin jatkua. Rytmihäiriöitä, unettomuutta / unta joka ei virkistä, itkukohtauksia, ilottomuutta on vähä vapaa-aika.
Sain hyviä konkreettisia vinkkejä että kutsun itseni tekaistuun palaveriin, ei ne oman ajan merkinnät / valmistelu ketään pidättele. Mikä tää on, ei näytä olevan tapaaminen, buukkasin tähän. Ehkä menen niin pitkälle että luon jonkun feikki gmail-osoitteen johon ne kutsut laitan. Sairasta mutta kertoo ehkä jotain organisaatiokulttuurista.
Pomon kanssa on puhuttu niin monta kertaa etten enää jaksa. Saikku ei kannata koska hommat kasaantuvat entisestään ja odottavat paluutani. Opintovapaasta olen haaveillut jos voisin opiskella vaikka kukkien kasvatusta tai rentoutusharjoituksia. Ammatilliseen kehitykseen ei ole paukkuja.
Asiantuntija-nimike näyttää ärsyttävän monia. Se sana on siis nimikkeessäni, en käytä sitä subjektiivisesti kuvaamaan jotain erinomaisuuttani. Olen tehnyt näitä hommia 20 vuotta joten kaipa olen jo oikeasti osaaja alalla. Aika yleinen tuo nimike on, noh, asiantuntijaorganisaatioissa.
Pieniä voittoja jotka kyllä jo huomenna kostautuu. Tänään jätin meilit kahlaamatta ja Teamsin perkaamatta palaverien jälkeen jotka loppuivat 17.15. Se on yksi jätesuo muuten, ei todellakaan mikään pelastus kuten joku tarjoili meilin korvaajaksi. Olen ehkä 30 aktiivisessa Teamsissa, jokaisessa oma keskusteluosio joka piippaa ilmoituksia ja mulle allokoituja tehtäviä, joita on vaikea edes huomata kaikkia, omat työstötiedostot ja näppärä nakkitoiminto nimen tägäämällä. @maijameikäläinen katsotko tämän huomiseksi tai Xxx määritti tehtävän sinulle. Aikunkiva.
Ap
assiintuntija kirjoitti:
On työttömän ihmisarvoa alentavaa ja syrjivää käyttää hänestä nimitystä "työtön". Nykyisin on käytettävä hänestä vapaa-ajan asiantuntija -nimitystä.
Amerikoissahan tämä on osattu hyvin jo vuosikymmeniä - ei siellä sanota unemployed vaan sitä ollaan vaan ”in between jobs”.
Vierailija kirjoitti:
Wau, mahtavan paljon vastauksia, kiitos asiallisesti vastanneille. Jotkut samaistuvat tilanteeseeni ja ovat selvästi eläneet samaa. Tippa linssissä luin. Eilinen aallonpohja kyllä herätti minut, ei tämä voi näin jatkua. Rytmihäiriöitä, unettomuutta / unta joka ei virkistä, itkukohtauksia, ilottomuutta on vähä vapaa-aika.
Sain hyviä konkreettisia vinkkejä että kutsun itseni tekaistuun palaveriin, ei ne oman ajan merkinnät / valmistelu ketään pidättele. Mikä tää on, ei näytä olevan tapaaminen, buukkasin tähän. Ehkä menen niin pitkälle että luon jonkun feikki gmail-osoitteen johon ne kutsut laitan. Sairasta mutta kertoo ehkä jotain organisaatiokulttuurista.
Pomon kanssa on puhuttu niin monta kertaa etten enää jaksa. Saikku ei kannata koska hommat kasaantuvat entisestään ja odottavat paluutani. Opintovapaasta olen haaveillut jos voisin opiskella vaikka kukkien kasvatusta tai rentoutusharjoituksia. Ammatilliseen kehitykseen ei ole paukkuja.
Asiantuntija-nimike näyttää ärsyttävän monia. Se sana on siis nimikkeessäni, en käytä sitä subjektiivisesti kuvaamaan jotain erinomaisuuttani. Olen tehnyt näitä hommia 20 vuotta joten kaipa olen jo oikeasti osaaja alalla. Aika yleinen tuo nimike on, noh, asiantuntijaorganisaatioissa.
Pieniä voittoja jotka kyllä jo huomenna kostautuu. Tänään jätin meilit kahlaamatta ja Teamsin perkaamatta palaverien jälkeen jotka loppuivat 17.15. Se on yksi jätesuo muuten, ei todellakaan mikään pelastus kuten joku tarjoili meilin korvaajaksi. Olen ehkä 30 aktiivisessa Teamsissa, jokaisessa oma keskusteluosio joka piippaa ilmoituksia ja mulle allokoituja tehtäviä, joita on vaikea edes huomata kaikkia, omat työstötiedostot ja näppärä nakkitoiminto nimen tägäämällä. @maijameikäläinen katsotko tämän huomiseksi tai Xxx määritti tehtävän sinulle. Aikunkiva.
Ap
Ja joskus puhuttiin että informaatioteknologia tulee helpottamaan työntekoa :'D Kyllä on helppoa ja kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Teoriassa noin, mutta todellisuudessa tuolla saa mahdollisesti vain hankalan ihmisen maineen, varsinkin jos sattuu olemaan nainen.
Olen omin silmin nähnyt miten tuollaista on kokeiltu. Ei onnistunut, paitsi ehkä siinä mielessä että lattialta noussut savustettiin ulos. No, ainakin loppui raataminen ja pääsi päivärahalle.
Minulla on vastaava kokemus. Firmassa miehet ilmoittivat, että eivät suostu johonkin ylimääräiseen työhön millään firman esittämällä pikkukorvauksella. Saivat haluamansa korvaukset. Naispuolisilta työntekijöiltä edellytettiin ylimääräistä työtä kokonaan ilman korvausta, pelkän joustamisen piikkiin menevänä. Edes vapaana ei aluksi saanut pitää ja kovan väännön jälkeen pomo puolittain lupasi, että voi ehkä pitää vapaana (läpimeno ei siis varmaa). Olen itse yrittänyt ”nousta ylös” ja nostaa kissan pöydälle muutamaankin otteeseen, jolloin olen saanut vähän hankalan maineen pomon silmissä. Muut työntekijät kun eivät juuri uskalla ottaa osaa keskusteluun ja tukea minua siinä, vaikka kaikki kärsivät. Tekisi mieli sanoa, että pitäkää askanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko vaatinut kunnollista keskustelua pomon kanssa liian suuresta tehtäväkuormasta ja jos olet, mitä hän on siihen sanonut. Tehtäviä pitäisi olla mahdollista järjästellä uudelleen ja karsia ennen kuin palat loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näissä keskusteluissa pistää silmään on tuo omahyväinen asenne joiltakin vastaajilta. Eli siis syyllistetään aloittajaa siitä että hän muka jotenkin hyväksyy tilanteen ja suostuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mitä hänelle nakataan tehtäväksi. Mitäs teit ja mitäs suostuit, oma vika, me fiksut osataan sanoa ei!
Oikeassa elämässä liiasta työstä kieltäytyminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Tilanne voi pikkuhiljaa ajautua aina vaan pahemmaksi ennenkuin siiihen havahtuu, ja sitten on vaikea sanoa että nyt en yhtäkkiä enää jaksakaan. Hei, jaksoithan viime kuussa ja kuusi kuukautta sitten, miten niin et nyt jaksa? Esimiehet eivät välttämättä kuuntele jos heille asiasta puhuu, ja saattavat jopa suuttua. Jos esimiehen ja työntekijän suhde on etäinen tai hankala, tuollaiset keskustelut todennäköisesti vain tulehduttavat tilannetta enemmän - työntekijä leimataan marisevaksi valittajaksi ja maine vähintään talon sisällä mustataan. Työntekijä voidaan velvoittaa kirjaamaan kaikki tehtävänsä pikkutarkasti ylös päivittän jotta liika työ saadaan dokumentoitua - kuulostaa ehkä järkevältä mutta on käytännössä kyykytyskeino jolla saadaan vielä yksi uuvuttava velvollisuus lisättyä jo ennestäänkin suureen kuormaan. No, mitäs valitit, nyt saat sitten kirjoitella kaikki tekemisesi minuuttikohtaisesti ylös seuraavat 3 kuukautta että nähdään mikä siinä sinun hommassasi muka nyt on niin rasittavaa.
Jos sattuu olemaan esimiehen suosiossa alunperinkin, tai esimies on pätevä hommaansa, puhumista kannattaa yrittää. Mutta aivan liian usein nuo keskustelut menevät kuuroille korville ja saa kuulla kyllästyneellä äänellä lausutun kommentin että kaikilla täällä on kiire, et sinä ole mikään poikkeus. Sitten on vain valittava jääkö saikulle hetken lepoon, vai irtisanoutuuko suoraan.
Loistava kirjoitus ja niin totta! Nykyinen epäpätevä esimieheni vetoaa myös kiireeseen ja valittelee sitten miten hän ei itsekään ole edes vuosilomaa ehtinyt pitää. Sitten seuraavassa lauseessa hän jo kertoo minulle miten en vaan kuitenkaan osaa priorisoida töitä, jos kerran on kiire ja lopuksi, että ei tämä työ taida sitten sopiakaan sinulle ja suosittelee lähtemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla tosiaan kiirettä pitelee. En kadu alavalintaa päivääkään, työtä saisi tosin olla vähemmän aina välillä.
Mielestäni sosiaalityössä (alueesta riippuen) on ihan mahdollista hoitaa hommat. Kiirettä toki on, mutta mielummin tekemistä aivonystyröille kuin tylsää istuskelua. Hämmästelin noiden palaverien määrää, koska itse ajoitan palaverit muun työn (asiakastapaamiset ja kirjaaminen, selvittely) lomaan. Palavereihin osallistumisessa täytyy pohtia, tuonko tai saanko substanssiosaamista palaveriin/-sta. Kaikkeen ei voi osallistua aina.
Päivä voisi olla: aamulla säpo +puheluita, kirjaamiset, klo 9 palaveri 1 tunti, pari asiakastapaamista 1 h kpl selvittelyineen, lounas, asiakastapaamisia/yht.ottoja puhelimitse/palaveri ja klo 15 eteenpäin päivän kirjalliset työt. Kirjaamiset aina sama päivä tai välittömästi seuraava aamu, ei jää roikkumaan ja kuormittamaan muistia. Jos on esim. kiireistä postiin saatavaa tai heti hoidettavaa, lounas myöhemmin.
Vaatii itsensä johtamista, kun on hyvin itsenäistä. Puhelin soi, mutta uuden soittoajan sopiminen aina, jos vaatii toimenpiteitä. Laitan vastausviestin jos olen varattu, soitan takaisin heti kun ehdin. Kun tarjoaa vaihtoehtoja, eivät toiset koe kieltäytymistä tyrmäyksenä. Asia on hoidossa tavalla tai toisella ja pidän minkä lupaan tekeväni.
Paljon pitää rajata aikatauluja ja tosiaan reagoida nopeasti tekemällä vaihtoehtoinen suunnitelma ja ehdottaa aikoja (kuinka paljon aikaa menee, milloin ehdin, miten kiireellistä, ketä muita tarvitaan). Kalenteri liimattuna käteen, kaikesta muistiinpanoja jatkuvasti, muuten ei onnistu kun liikkeelläkin ollaan.
Asiantuntijatyön tunnusmerkki varmaan on itsensä johtaminen, monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta ja hellittämätön systeemiajattelu, jottei pakka levahda käsiin. Lisänä asiakastyössä kohtaamisen taitaminen. Etenkin kiireessä tämä korostuu, jottei välitä sitä muille ja hermostuta heitäkin. Vaan on läsnä sen hetken, jotta taas seuraava etappi helpottuu kun luodaan kestävä pohja.
Puhut aivan täyttä asiaa, mutta hymähdin silti, koska tiedän millaisia kaaospäivä pahimmillaan voi olla, vaikka mitä tekisi. Lasussa erityisesti.
Jos pomo ei ymmärrä työmäärän paljoutta, voisiko se edes keskustella siitä että sovitaan yhdessä että toimeksiannot tulee yhdestä kanavasta, eikä sieltä sun täältä miten sattuu (esimerkkinä se 30 eri Teamsia). Ulkoiset asiakkaat tärkeimpiä, sisäisille voi sanoa että onnistuu mutta vasta noin kahden viikon kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyyhän sinun saada ja voida varata kohtuullisesti aikaa hoitaa omallakin vastuullasi olevat asiat. Hakisin suuntaa vaikka sen kautta, että mitä tapahtuu jos jätät jotain tekemättä. Aloitetaan sähköposteista. Käytät varmaan lomavastaajaa ollessasi vuosilomalla. Sitä voi käyttää muulloinkin. Jos laitat lomavastaajan päälle ja kerrot siinä, että olet varattuna, minä päivänä luet viestit ja kuka asiaan voi puolestasi vastata. Eli samat asiat mitä kerrot vuosilomaviestissäkin - et ole tavoitettavissa, et lue viestejä, ja kuka pystyy puolestasi ottamaan kantaa asiaan.
Näin kerrot sähköpostitse lähestyjille, että sinulta ei nyt ole vastausta luvassa sen aiemmin eli uuden viestin lähettäminen, soittaminen tai muu ei auta. Ihmiset kyllä ymmärtävät että et ole käytettävissä kunhan teet sen heille selväksi.
Kalenterin uudelleentarkastelu on seuraava askel siihen, että saat oman työsi hallintaasi. Jälleen: Mitä kalenterikutsuille tapahtuu ollessasi vuosilomalla? Vastaat varmaankin kieltävästi. Sinulla on loman aikana ehkä jopa automatiikka kalenterissa joka näyttää jo kutsun lähettäjälle ettet ole varattavissa. Mitä kutsuille pitäisi tapahtua ollessasi jo varattuna johonkin muuhun.? Omalle vastuullesi kuuluvaan työtehtävään tai toiseen palaveriin. Ne pitää hylätä joko yksitellen tai laittamalla poissaolomerkintä. Jos työkaverisi eivät kunnioita itse kalenterista työtehtävillesi varaamiasi aikoja vaan lähettävät päälle kutsuja, hylkää ne ja kerro ettet ole käytettävissä.
Palavereihin noin muutenkaan ei ole pakko osallistua. Mitä enemmän kutsuttuja ja mitä pidempi palaveri, sitä todennäköisemmin osa kutsutuista on vain "kuulolla" eikä heidän odoteta tuovan palaveriin mitään. Nämä "palaverilihana" mukana olijat yleensä tekevät muita töitä palaverien aikana. Etäpalavereissa he ovat alusta loppuun saakka kamerat ja mikit kiinni eikä kukaan tiedä ovatko he edes koneella vai missä. Mihinkään palaveriin jossa olet mukana vain koska "olisi hyvä jos olisit mukana, tämä on tärkeää", ei kannata osallistua eikä lupautua. Voit esittää mielessäsi kysymyksen "jos minulla olisi tässä samaan aikaan toinen tärkeä palaveri jossa olisi pakko olla, siirrettäisiinkö tämän palaverin ajankohtaa jotta voisin osallistua siihen?" Jos siirrettäisiin, eikä sinulla ole muuta, osallistu. Mutta muuten tee itsellesi ja muille palvelus, ja kieltäydy. Käytä se työaika omaksi ja työnantajan hyödyksi tehden sitä mikä on sinun vastuullasi sen sijaan että osallistut jonkun muun vastuulla olevaan palaveriin tuhlaten työaikaasi johonkin jossa sinun ei ole välttämätöntä olla.
Viimeisenä sitten ne teamsit ja pikaviestimet. Laita ne kiinni siksi aikaa kun sinun pitää saada töitä tehtyä. Jos siellä ei ole mitään mitä tarvitset saadaksesi työsi tehtyä, kaikki mitä siellä on voi vain haitata työtäsi. Jokainen tägäys ja muu virtuaalinen hihasta nykiminen vain vie keskittymisesi muualle siitä mitä juuri sinun pitäisi olla tekemässä. Pikaviestimen päivystäminen tuskin on sitä mitä tekemään sinut on palkattu. Tavoitettavissa voi olla ilmankin että joka puolelta satelee työpyyntöjä ja keskeytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla tosiaan kiirettä pitelee. En kadu alavalintaa päivääkään, työtä saisi tosin olla vähemmän aina välillä.
Mielestäni sosiaalityössä (alueesta riippuen) on ihan mahdollista hoitaa hommat. Kiirettä toki on, mutta mielummin tekemistä aivonystyröille kuin tylsää istuskelua. Hämmästelin noiden palaverien määrää, koska itse ajoitan palaverit muun työn (asiakastapaamiset ja kirjaaminen, selvittely) lomaan. Palavereihin osallistumisessa täytyy pohtia, tuonko tai saanko substanssiosaamista palaveriin/-sta. Kaikkeen ei voi osallistua aina.
Päivä voisi olla: aamulla säpo +puheluita, kirjaamiset, klo 9 palaveri 1 tunti, pari asiakastapaamista 1 h kpl selvittelyineen, lounas, asiakastapaamisia/yht.ottoja puhelimitse/palaveri ja klo 15 eteenpäin päivän kirjalliset työt. Kirjaamiset aina sama päivä tai välittömästi seuraava aamu, ei jää roikkumaan ja kuormittamaan muistia. Jos on esim. kiireistä postiin saatavaa tai heti hoidettavaa, lounas myöhemmin.
Vaatii itsensä johtamista, kun on hyvin itsenäistä. Puhelin soi, mutta uuden soittoajan sopiminen aina, jos vaatii toimenpiteitä. Laitan vastausviestin jos olen varattu, soitan takaisin heti kun ehdin. Kun tarjoaa vaihtoehtoja, eivät toiset koe kieltäytymistä tyrmäyksenä. Asia on hoidossa tavalla tai toisella ja pidän minkä lupaan tekeväni.
Paljon pitää rajata aikatauluja ja tosiaan reagoida nopeasti tekemällä vaihtoehtoinen suunnitelma ja ehdottaa aikoja (kuinka paljon aikaa menee, milloin ehdin, miten kiireellistä, ketä muita tarvitaan). Kalenteri liimattuna käteen, kaikesta muistiinpanoja jatkuvasti, muuten ei onnistu kun liikkeelläkin ollaan.
Asiantuntijatyön tunnusmerkki varmaan on itsensä johtaminen, monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta ja hellittämätön systeemiajattelu, jottei pakka levahda käsiin. Lisänä asiakastyössä kohtaamisen taitaminen. Etenkin kiireessä tämä korostuu, jottei välitä sitä muille ja hermostuta heitäkin. Vaan on läsnä sen hetken, jotta taas seuraava etappi helpottuu kun luodaan kestävä pohja.
Puhut aivan täyttä asiaa, mutta hymähdin silti, koska tiedän millaisia kaaospäivä pahimmillaan voi olla, vaikka mitä tekisi. Lasussa erityisesti.
Totta, tietty kaoottisuus, ennakoimattomuus liittyy työnkuvaan ja stressinsietokyky on välttämätöntä. Mutta niistäkin selviämistä auttaa sen muun sälän ennakointi ja koordinointi mahdollisimman pitkälle. Vaikuttaa mihin pystyy ja erottaa sen muusta.
Hymähdin vastavuoroisesti kommentillesi koska samastuin heti tunteeseesi. "Hallittavaa, mutta..." :D Sata liikkuvaa osaa ja niin monenlaisia tarinoita, kohtaloita elämänkirjossa. No, ainakin voi yrittää parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Teoriassa noin, mutta todellisuudessa tuolla saa mahdollisesti vain hankalan ihmisen maineen, varsinkin jos sattuu olemaan nainen.
Olen omin silmin nähnyt miten tuollaista on kokeiltu. Ei onnistunut, paitsi ehkä siinä mielessä että lattialta noussut savustettiin ulos. No, ainakin loppui raataminen ja pääsi päivärahalle.
Minulla on vastaava kokemus. Firmassa miehet ilmoittivat, että eivät suostu johonkin ylimääräiseen työhön millään firman esittämällä pikkukorvauksella. Saivat haluamansa korvaukset. Naispuolisilta työntekijöiltä edellytettiin ylimääräistä työtä kokonaan ilman korvausta, pelkän joustamisen piikkiin menevänä. Edes vapaana ei aluksi saanut pitää ja kovan väännön jälkeen pomo puolittain lupasi, että voi ehkä pitää vapaana (läpimeno ei siis varmaa). Olen itse yrittänyt ”nousta ylös” ja nostaa kissan pöydälle muutamaankin otteeseen, jolloin olen saanut vähän hankalan maineen pomon silmissä. Muut työntekijät kun eivät juuri uskalla ottaa osaa keskusteluun ja tukea minua siinä, vaikka kaikki kärsivät. Tekisi mieli sanoa, että pitäkää askanne.
Se "hankalan" maine ei välttämättä ole mikään huono juttu. Jos sinulla oikeasti on kompetenssia ja työsi on arvokasta, hankaluutta siedetään ja päinvastoin saat sen avulla enemmän kunnioitusta sekä mahdollisesti parannettua työolojasi ja palkkaasi. Terveisin: kokemusta asiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Teoriassa noin, mutta todellisuudessa tuolla saa mahdollisesti vain hankalan ihmisen maineen, varsinkin jos sattuu olemaan nainen.
Olen omin silmin nähnyt miten tuollaista on kokeiltu. Ei onnistunut, paitsi ehkä siinä mielessä että lattialta noussut savustettiin ulos. No, ainakin loppui raataminen ja pääsi päivärahalle.
Minulla on vastaava kokemus. Firmassa miehet ilmoittivat, että eivät suostu johonkin ylimääräiseen työhön millään firman esittämällä pikkukorvauksella. Saivat haluamansa korvaukset. Naispuolisilta työntekijöiltä edellytettiin ylimääräistä työtä kokonaan ilman korvausta, pelkän joustamisen piikkiin menevänä. Edes vapaana ei aluksi saanut pitää ja kovan väännön jälkeen pomo puolittain lupasi, että voi ehkä pitää vapaana (läpimeno ei siis varmaa). Olen itse yrittänyt ”nousta ylös” ja nostaa kissan pöydälle muutamaankin otteeseen, jolloin olen saanut vähän hankalan maineen pomon silmissä. Muut työntekijät kun eivät juuri uskalla ottaa osaa keskusteluun ja tukea minua siinä, vaikka kaikki kärsivät. Tekisi mieli sanoa, että pitäkää askanne.
Se "hankalan" maine ei välttämättä ole mikään huono juttu. Jos sinulla oikeasti on kompetenssia ja työsi on arvokasta, hankaluutta siedetään ja päinvastoin saat sen avulla enemmän kunnioitusta sekä mahdollisesti parannettua työolojasi ja palkkaasi. Terveisin: kokemusta asiasta
Itse olen siis nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pari vuotta sitten samanlaista, koulutusta vastaavaa asiantuntijatyötä. Nyt kun olen ollut pois työelämästä (sain lapsen <3 ja nyt työtön työnhakija) ja ymmärrän miten helvetin vaikea tällä hetkellä on saada töitä, ottaisin ilomielin vastaan tuon parin vuoden takaisin työn, työtahdin ja vaatimukset. On nimittäin ihan todella perseestä tämä työttömyyskin, se lamaannuttaa.
Mutta miksi työelämä nykyään on tällaista ap:n kuvailemaa paltsua pukkaa, ”eilen piti olla jo valmista” -työtahtia, koko päivä akuuttia asiaa ja ongelmaa ja neljän jälkeen on aikaa tehdä omat työt, jotka hiertävät takaraivossa niin ettei saa nukuttua. Viikonloppu ei riitä työviikosta toipumiseen ja maanantaina mennään taas.
Ja toinen vaihtoehto on työttömyys.
Niin missä on se välimuoto, miksi sellaista ei ole? Joko jäätävä ta p potahti tai sitten ei mitään.
Tuo viikonlopun riittämättömyys on pahin. Ei siinä kerkeä mitään asioita hoitaa tai harrastaa. Perjantaina on ihan poikki ja loppu menee sitten paikkallessa viikon siivousrästejä ym. Muiden asioiden hoitoon pitää ottaa jo lomaa (vaikkapa kodinkoneen vaihto, hyötykäyttöasemalla käynti jne). Ei niitä muuten tule tehtyä. Harrastukset? Ne on jotain lapsien juttuja varmaan.
Huh, tuli melkein puistatukset kun luin aloitusta. Tällaista oli myös minun elämäni joskus. Yritin puhua pomolleni, mutta en tullut kuulluksi. Kahden burnoutin ja sairasloman jälkeen sain vihdoin tehtyä päätöksen irtisanoutumisesta. Enkä ole katunut hetkeäkään. Uusi työpaikka löytyi unelma-alaltani, kun uskalsin päästää irti vanhasta. En enää koskaan uhraa terveyttäni työlle, ei ole sen arvoista.
Tsemppiä Ap:lle ja muille saman asian kanssa kamppaileville!
Onpa vähän alapeukkuja, vaikka ap on täysi laiskuri. Muuttakoot Siperiaan.
Mitä tapahtuu ap, jos ” hyppäät pois kyydistä”. Ensin 1,5 vk sairasloma, ei se riittänyt, lisää vielä ainakin kaksi viikkoa. Selkäsairaudet ovat sellaisia, niihin ei mikään auta . Voivat kestää 4-8vk. Minulla on todellista kokemusta . Mutta ethän vain kuulu niihin KORVAAMATTOMIIN” , niinkuin itse olin , vaikken melkein kävelemään selkäsärkyjen vuoksi päässyt. Töihin vaan menin,
mutta työni oli raskasta ja kivaa.
Ei ne sinunkaan työt ja palaverit voi kuukausitolkulla olla tekemättä. Joku ne taatusti tekee , kun olet pois..
Kerroit tekeväsi 60- tuntista viikkoa , etkä saa rahakorvausta , etkä ilmeisesti voi olla poiskaan , kun olet se korvaamaton.
Olen nähnyt tällaisia ihmisiä ympärilläni. Vielä eläkeiässäkin änkeävät itsensä kaikkiin toimiin ja sitten ovat aivan uupuneet. Tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Teoriassa noin, mutta todellisuudessa tuolla saa mahdollisesti vain hankalan ihmisen maineen, varsinkin jos sattuu olemaan nainen.
Olen omin silmin nähnyt miten tuollaista on kokeiltu. Ei onnistunut, paitsi ehkä siinä mielessä että lattialta noussut savustettiin ulos. No, ainakin loppui raataminen ja pääsi päivärahalle.
Minulla on vastaava kokemus. Firmassa miehet ilmoittivat, että eivät suostu johonkin ylimääräiseen työhön millään firman esittämällä pikkukorvauksella. Saivat haluamansa korvaukset. Naispuolisilta työntekijöiltä edellytettiin ylimääräistä työtä kokonaan ilman korvausta, pelkän joustamisen piikkiin menevänä. Edes vapaana ei aluksi saanut pitää ja kovan väännön jälkeen pomo puolittain lupasi, että voi ehkä pitää vapaana (läpimeno ei siis varmaa). Olen itse yrittänyt ”nousta ylös” ja nostaa kissan pöydälle muutamaankin otteeseen, jolloin olen saanut vähän hankalan maineen pomon silmissä. Muut työntekijät kun eivät juuri uskalla ottaa osaa keskusteluun ja tukea minua siinä, vaikka kaikki kärsivät. Tekisi mieli sanoa, että pitäkää askanne.
Se "hankalan" maine ei välttämättä ole mikään huono juttu. Jos sinulla oikeasti on kompetenssia ja työsi on arvokasta, hankaluutta siedetään ja päinvastoin saat sen avulla enemmän kunnioitusta sekä mahdollisesti parannettua työolojasi ja palkkaasi. Terveisin: kokemusta asiasta
Valitettavasti nuo mainitsemasi positiiviset asiat eivät ole toteutuneet, mutta kompetenssia on ja työni on firmalle tärkeää. Jostakin kumman syystä kys. firmassa on sellainen kulttuuri, että hyvistäkään tyypeistä ei olla koskaan pidetty kiinni, vaikka työhön kouluttaminen on pitkällinen ja kallis prosessi. Irtisanoutumiset ovat usein tulleet johtajistolle ihan puun takaa ja ikään kuin löysät housussa ollaan järkyttyneenä ihmetelty, että miksi se nyt sitten lähti. Sanoisin, että suurin ongelma on epäpätevässä esimiestyössä.
Vierailija kirjoitti:
MiKÄ ALA??!?!?!?!??!?
Uskoisin että "laiska" valtion hallinnon virkamies. Juuri tuollaista se nykyään pitkälti on.
Juuri näin. Omien kokemusten esiin tuominen, vaihtoehtojen esittäminen ja vertaistuki on ne mitkä kantaa. Tällä palstalla vaan aina löytyy joitain, joiden on pakko hyökätä, syyllistää tai oksentaa paha olonsa jonkin toisen niskaan. Aloittajan aloitus oli hyvä ja moni kertoo kokeneensa samaa, minä myös. On helpottavaa huomata muidenkin kamppailevan näiden asioiden kanssa ja samalla löytää uusia ratkaisuja itselleenkin.