Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Minäkin vihaan nykyistä työelämää, ei auttanut edes alanvaihto kun sama paska jatkuu. Haaveilen kokonaan työelämän ulkopuolelle jäämisestä. Lohduttaa ajatus, että tiedän sen olevan mahdollista vielä jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun APn tilanteeseen täysin. Olin tuossa jamassa muutamia vuosia sitten. Työskentelin ryhmässä jolla oli vastuu firman varsinaisista maksavista asiakkaista mutta työnkuvaan kuului myös talon sisäisten asiakkaiden antamat tehtävät.
Maksavien asiakkaiden asioiden hoitoon oli tarkoin määritellyt maksimiajat jotka oli kirjattu palvelusopimuksiin eli niitä ei parantunut rikkoa tai tuli sanktiota. Niistä olisi selvitty ihan kunnialla jos ei olisi ollut talon sisäisiäkin projekteja, ja niihin kuuluvat työt yleensä nakitettiin meidän ryhmälle ilmoitusluontoisena asiana tyyliin "me tarvitaan tää raportti huomenna klo 9.00 mennessä". Ei mitään varoitusaikaa eikä puhettakaan että olisi voinut neuvotella että milloin me oikeasti ehdittäis tehdä pyydetyt asiat. Yleensä se tapahtui vielä niin että joku vaan ykskaks saapasteli työpöydän viereen ja keskeytti tylysti meneillään olevan homman ja esitti vaatimuksensa.
Mitään vaatimusta ei hyväksytetty meidän esimiehemme kautta koska hän oli sitä mieltä että oli tärkeää olla joustava ja ketterä ja hänen konsultoimisensa olisi vain ollut turhaa byrokratiaa niille muille osastoille. Eli pomolla ei yleensä ollut hajuakaan todellisesta työtaakastamme. Käytännössä meillä oli joskus tusina eri tahoa jotka kaikki pommitti erilaisilla tehtävillä ja ne kaikki olivat kiireellisiä tyyliin huomenna tai tunnin kuluttua. Joo, ihan oikeesti, joskus sai TUNNIN varoitusajan. Jos yritettiin omatoimisesti laittaa rajoja tai "hallita odotuksia", pomolle meni pian tietoa että olimme yhteistyöhaluttomia. Sitten tuli sanomista ja se yhteistyöhaluttomuus ja ein sanominen kirjattiin ylös ja siitä juteltiin vakavasti seuraavassa kehityskeskustelussa. Ei ollut lupa sanoa että sori, ei onnistu, en ehdi. Oli onnistuttava ja ehdittävä.
No, kestin tuota aikani, mutta säästin tarkkaan rahani ja otin harkitusti lopputilin. Suosittelen samaa aloittajallekin. Ainahan ne konsultit sun muut psykologit kehoittaa uupuvaa puhumaan pomolleen ja pyytämään työn vähentämistä ja uudelleenjärjestelyä, mutta tosielämässä loparit on useimmiten se ainoa toimiva ratkaisu. Kaikissa firmoissa kun ei ole päteviä tai alaisistaan välittäviä johtajia. Jos yksi tekijä nikertyy työtaakan alle, otetaan vaan seuraava jonosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset on noin nöyriä? Vanhempamme ja isovanhempamme aikoinaan taistelivat meille siedettävät työolot, nyt niitä on rapautettu koko ajan pikkuhiljaa eikä loppua näy, ja kansa ottaa kaiken nurkumatta vastaan, koska hei, mehän ollaan kaikki samassa veneessä ja poikkipuolinen näkemys tarkoittaa, että olet epäilyttävä kommunisti. 90-luvun alun lama kyykytti kansan pelokkaaksi ja hiljaiseksi ja uskomaan, että on oma vika, jollei jaksa.
Koska meille nuoremmille on taottu vauvasta asti kaaliin, että omilla rajoilla ei ole merkitystä, jos kyseessä on isä, äiti, isovanhempi, joku muu sukulainen tai työnantaja ja jos vedät omat rajat, tulee tupenrapinat/saat potkut. Meidän sukupolvet taipuvat kunnes taittuvat poikki. Tähän on osaltaan johtanut se, että tuonti on aivan hirvittävää verrattuna vientiin ja oman maan palveluiden kysyntään ja joudumme siksi kilpailemaan halpamaiden kanssa. Suomalaiset kusevat omaan saappaaseensa oikein mielellään näköjään. Työoloista karsitaan kilpailun (oikeasti johtoportaan tulojen) nimissä ja samoin palkoista ja työn laadusta, sekä kasataan hirveästi tehtäviä yhdelle henkilölle. Enemmän kuin jaksaa tai kykenee tekemään. Kaiken sellaisen tuotteiston tuonti suomeen pitäisi kieltää, mitä voitaisiin valmistaa täälläkin. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Jää työttömäksi. Sillähän siitä pääsee.
Niin just. Ulospääsy vihaamastaan työstä on helppo: Irtisanoo itsensä ja ryhtyy työttömäksi. Työttömät kuulemma saavat hyvät rahat tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Vaihtamisen mahdollisuushan riippuu tietysti ensisijaisesti siitä, mihin asiantuntijatyöhön uskot pystyväsi... Näyttöjä sitten tietysti vaaditaan.
Siis "asiantuntijatyöhön" tarvitaan sinusta osaamista, mutta lähihoitajana voi toimia kuka vain?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalialalla tosiaan kiirettä pitelee. En kadu alavalintaa päivääkään, työtä saisi tosin olla vähemmän aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisi olla hyvä idea irtisanoutua, huilata hetki ja etsiä sitten jotain kevyempää työtä. Ei nelikymmentä vielä ole mikään maailmanloppu, eläkeikäänkin on vielä yli 20 vuotta niin ei kai sitä kannata itseään loppuun polttaa jos ei vaan kestä enää, jossain vaiheessa keho sanoo stop jos vain pusket jaksamisen limiitillä.
Kyllä todennäköisesti löydät kevyempääkin työtä kunhan vain jaksat hakea sinnikkäästi, jos et löydä niin sitten pitää kituuttaa tuilla, parempi sekin kuin sairastua vakavasti stressin takia
Tämä onkin tosi mielenkiintoista kun ajattelee hallituksen työllisyystavotteita ja isompaa kuvaa. Työntekijöiden kannalta kai ainakin olisi tavoiteltavaa, että siellä firmassa olisi tarpeeksi työntekijöitä, eikä kukaan ei joutuisi tähän apn tilanteeseen, kai yhteiskunnan kokonaishyödynkin kannalta. Miksi sitten olemme joutuneet tähän tilanteeseen? Kilpailu, voitontavoittelu? Onko tämä tosiaan paras mahdollinen tapa järjestää asiat?
Firmojen tavoite on teettää työt mahdollisimman vähällä väellä, joka työskentelee mahdollisimman pienellä palkalla. Pidemmän päälle toimii kaikkia eli myös firmojen etuja vastaan, mutta eihän nämä sitä ymmärrä. Palkka-alea, työelämän "reformia", paikallista sopimista ja ihmisille tulevien tukien leikkuuta vain joka käänteessä tyrkytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vastaavassa tilanteessa, mutta vielä enemmän kaihertaa töiden jakautuminen. Sanotaan, että minulla on hoidetavana 40 pienempää asiakasta ja kollegallani 4 isompaa. Todellisuudessa ero on veteen piirretty viiva. Jotkut näistä minun asiakkaistani ovat tosi isotöisiä ja joskus niitä siirretään tuolle kollegalle. Usein se menee juuri niin, että kun joku asiakas on työläs ja olen sitä hoitanut joukon jatkona jo pari vuotta, niin kollega sitten saa sen. Tiedän tasan, mitä se asiakas teettää. Juu, on isotöinen, mutta ei nyt sentään niin mahdoton. Yritän epätoivoisesti saada jotain töiden jakoa, mutta pomo sähähtää vihaisesti, jos yritän ehdottaa, että tämä kollega ottaisi vähän enemmän töitä, kun sillä on jatkuvasti päiviä, ettei ole juuri hommia ja minä olen kaaoksessa. Pomo heti kuittaa, että "niin, mutta sillä on ne niin työläitä". Siis ne samat, jotka oli mulla parikin vuotta ison porukan jatkona. Nyt tuli taas uusi case, niin kuulin jo, että on tulossa minulle, vaikka tiedetään olevan erittäin työllistävä. Katsos, pitää rajata sinne toiselle menevien töiden määrää.
En vaan oikeasti jaksa. Eniten tässä risoo, että pomo on niin munaton, ettei saa tuota röyhkeää kollegaa kuriin ja siksi suuttuu heti, jos tämän järjestelyn kyseenalaistaa. Tietää itsekin, että tilanne on älytön.
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä rahaa ja älä osta mitään. Kun korona on ohi, niin ota loparit ja lähde kiertää maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vastaavassa tilanteessa, mutta vielä enemmän kaihertaa töiden jakautuminen. Sanotaan, että minulla on hoidetavana 40 pienempää asiakasta ja kollegallani 4 isompaa. Todellisuudessa ero on veteen piirretty viiva. Jotkut näistä minun asiakkaistani ovat tosi isotöisiä ja joskus niitä siirretään tuolle kollegalle. Usein se menee juuri niin, että kun joku asiakas on työläs ja olen sitä hoitanut joukon jatkona jo pari vuotta, niin kollega sitten saa sen. Tiedän tasan, mitä se asiakas teettää. Juu, on isotöinen, mutta ei nyt sentään niin mahdoton. Yritän epätoivoisesti saada jotain töiden jakoa, mutta pomo sähähtää vihaisesti, jos yritän ehdottaa, että tämä kollega ottaisi vähän enemmän töitä, kun sillä on jatkuvasti päiviä, ettei ole juuri hommia ja minä olen kaaoksessa. Pomo heti kuittaa, että "niin, mutta sillä on ne niin työläitä". Siis ne samat, jotka oli mulla parikin vuotta ison porukan jatkona. Nyt tuli taas uusi case, niin kuulin jo, että on tulossa minulle, vaikka tiedetään olevan erittäin työllistävä. Katsos, pitää rajata sinne toiselle menevien töiden määrää.
En vaan oikeasti jaksa. Eniten tässä risoo, että pomo on niin munaton, ettei saa tuota röyhkeää kollegaa kuriin ja siksi suuttuu heti, jos tämän järjestelyn kyseenalaistaa. Tietää itsekin, että tilanne on älytön.
Jos sitä röyhkimystä ei ole irtisanottu, tuskin irtisanotaan sinuakaan jos vaan ilmoitat että "ei käy" kun sinulle yritetään tyrkyttää uusia asiakkaita.
Ala matkia sen röyhkimyksen käytöstä ja katso mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla olisi kotona erityislapsi- silloin puuttuisi kokonaan motivaatio työntekoon. Ottaidin kelalta rahat ja hoitaisin lastani. Olet onneton sen vuoksi että lapsesi on erityislapsi- se vie kaikki motivaatiosi alas
Joku elämäm koululainen taas täällä keksii trolliavauksia, kun ei oma kantti riittänyt opiskella edes vähää peruskoulua pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne palaverit edes tarpeellisia? Mitä niissä puhutaan tai tehdään? Sori en lukenut koko ketjua jos on kerrottu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpanostani käytånnössä myydään eri toimijoille ja eri pikkutiimit varailevat niitä aikoja. Raportoin työaikaani noin 20 eri momentille tällä hetkellä vartin tarkkuudella . Varattu-merkintöjä ei kunnioita kukaan, oman työn aika näkyy eri tavalla kuin tapaamiset ja ne menee heti. Lounastunti 30 min on merkattu omaksi ajaksi ja siihen tulee buukkaus useana päivänä, päivän ainoaan taukoon. Käytän sen yleensä joka tapauksessa meilien hoitoon samalla kun ahmin jotain leipää kitusiini, saan vähän purettua sitä iltapäivän sumaa palaverien jälkeen mutta tosiaan usein edellinen palaveri joko venyy tai joku m*lkvisti buukkaa siihen jotain.
Ne palaverit eivät siis ole mitään yleisiä koko osaston palavereja joissa istutaan ja kuunnellaan kun joku pomo esittelee / tehdään jotain muuta samalla, vaan ne on se työskentelyn muoto, mun johdollani / avustuksella edistetään asiaa x, seuraavassa y ja sitä seuraavassa z. Hankala selittää kun en halua avata toimialaa enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava
asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
Voi taivas. Tottakai ihminen palaa loppuun, jos joku muu säätelee elämääsi kaiken aikaa.
Jatkossa teet niin, että et osallistu yhteenkään palaveriin, jota et ole itse buukannut. Jos joku buukkaa palaverin ajalle jonka olet merkannut muita töitä varten, sinä jätät osallistumatta.
Jos työpanoksellasi on oikeasti arvoa, voit aivan hyvin tehdä noin. Jengi nikottelee aikansa ja sopeutuu sitten. Jos taas työpanoksellasi ei ole niin paljon arvoa että voisit tehdä noin, helvettiäkö sinä sillä sitten itsesi ta-pat?
Toinen juttu, jos kerran työaikaa seurataan noin tarkkaan. Seurataan varmasti ylitöitäkin. Ilmoitat selkeästi, että olet tehnyt x tuntia ylitöitä etkä evääsi heilauta ennen kuin ne on maksettu. Asianajajaan yhteys jos työnantaja nikottelee.
Jos on oikeasti, aidosti asiantuntija, eli tuottaa niille palaverikumppaneille sellaista lisäarvoa mitä ihan joka jannu ei pysty tuottamaan, voi aivan hyvin tehdä noin. Jos taas ei ole, ei ole mitään järkeä ottaa noin paljon stressiä.
Niin joo, ja jatkossa lähdet palavereista silloin kun ne on ilmoitettu päättyväksi, vaikka kesken jonkun asiakkaan lauseen.
Tähän pätee se klassinen sanonta, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta.
Teoriassa noin, mutta todellisuudessa tuolla saa mahdollisesti vain hankalan ihmisen maineen, varsinkin jos sattuu olemaan nainen.
Olen omin silmin nähnyt miten tuollaista on kokeiltu. Ei onnistunut, paitsi ehkä siinä mielessä että lattialta noussut savustettiin ulos. No, ainakin loppui raataminen ja pääsi päivärahalle.
On työttömän ihmisarvoa alentavaa ja syrjivää käyttää hänestä nimitystä "työtön". Nykyisin on käytettävä hänestä vapaa-ajan asiantuntija -nimitystä.
Suosittelen hakemaan aktiivisesti muita töitä, kun varmaan kokemusta ja osaamista on. Kannattaa kuitenkin pysyä töissä
Toinen vaihtoehto on kotiäidiksi ryhtyminen. Ei sekään mikään synti ole, vaikka palstalla niin tunnutaan ajattelevan. Varsinkin, jos on erityislapsi.
Onneksi se vihattu työ saa sinulta ainoastaan parhaat vuodet ja terävimmän hereilläoloajan. Huonot voi sitten viedä kotiin ja vaikka raivota "rakkaille", kun niin kiukuttaa.
Se mikä näissä keskusteluissa pistää silmään on tuo omahyväinen asenne joiltakin vastaajilta. Eli siis syyllistetään aloittajaa siitä että hän muka jotenkin hyväksyy tilanteen ja suostuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mitä hänelle nakataan tehtäväksi. Mitäs teit ja mitäs suostuit, oma vika, me fiksut osataan sanoa ei!
Oikeassa elämässä liiasta työstä kieltäytyminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Tilanne voi pikkuhiljaa ajautua aina vaan pahemmaksi ennenkuin siiihen havahtuu, ja sitten on vaikea sanoa että nyt en yhtäkkiä enää jaksakaan. Hei, jaksoithan viime kuussa ja kuusi kuukautta sitten, miten niin et nyt jaksa? Esimiehet eivät välttämättä kuuntele jos heille asiasta puhuu, ja saattavat jopa suuttua. Jos esimiehen ja työntekijän suhde on etäinen tai hankala, tuollaiset keskustelut todennäköisesti vain tulehduttavat tilannetta enemmän - työntekijä leimataan marisevaksi valittajaksi ja maine vähintään talon sisällä mustataan. Työntekijä voidaan velvoittaa kirjaamaan kaikki tehtävänsä pikkutarkasti ylös päivittän jotta liika työ saadaan dokumentoitua - kuulostaa ehkä järkevältä mutta on käytännössä kyykytyskeino jolla saadaan vielä yksi uuvuttava velvollisuus lisättyä jo ennestäänkin suureen kuormaan. No, mitäs valitit, nyt saat sitten kirjoitella kaikki tekemisesi minuuttikohtaisesti ylös seuraavat 3 kuukautta että nähdään mikä siinä sinun hommassasi muka nyt on niin rasittavaa.
Jos sattuu olemaan esimiehen suosiossa alunperinkin, tai esimies on pätevä hommaansa, puhumista kannattaa yrittää. Mutta aivan liian usein nuo keskustelut menevät kuuroille korville ja saa kuulla kyllästyneellä äänellä lausutun kommentin että kaikilla täällä on kiire, et sinä ole mikään poikkeus. Sitten on vain valittava jääkö saikulle hetken lepoon, vai irtisanoutuuko suoraan.
Millä sitten elää? Säästöillä pärjäisin ehkä kuukauden.