Kun ainoat sosiaaliset suhteet on naapureihin ja omiin aikusiin lapsiin. Ikää mulla 69v. Onko muilla samoin?

Itse olen 51, eikä mulla ole sosiaalisia suhteita käytännössä lainkaan. Asiantila on ihan toivottu ja itse valittu. 

no jos se on sinun piirisi niin sitten varmaan. ei piä muihin ihmisen itseään verrata. tulee masennus ja masennuksesta ikävä elämä.

Muuten sama, mitta ei ole lapsia

Omiin lapsiin vain ja harrastuksessani muihin harrastajiin, siinä kaikki. Ikää 57v.

Ainoa sosiaalinen suhde on kaupan kassa. Sillekkin vaan joku tervehdys.

30V mies. Omat sosiaaliset suhteet ovat vanhemmat, jotka ovat vielä elossa, mutta huonossa kunnossa ja sisko. Löytyy tietenkin työssä kollegat ja kerran viikossa kaupan kassa.

5-kymppinen nainen. Sosiaaliset suhteet pari ystävää. Siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 51, eikä mulla ole sosiaalisia suhteita käytännössä lainkaan. Asiantila on ihan toivottu ja itse valittu. 

Vauvalla sitte sosialisootuu

Olen 70 Ja mielestäni tilanteeni on hieno, mitä sosialisiin kontakteihini tulee: Ex-työkavereista kiinteä 3 hengen porukka, ranskanopiskelijoista 2 hyvää tuttua, uimaporukan 4  ystäväksi muuttunutta, pari naapuria, omat lapset perheineen -  ja kaukana Suomessa 3 sisarustani lapsineen ja lapsenlapsineen. Heitä tapaan silloin tällöin. 


 

Minulla on kaksi ystävää ja kaksi veljeä. Siinä se.  Naapureihin ei mitään kontakteja  enkä haluakaan.  Jäin juuri eläkkeelle, kollegat eivät kuuluneet ystäviini.  En ole seurallinen, olen tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 Ja mielestäni tilanteeni on hieno, mitä sosialisiin kontakteihini tulee: Ex-työkavereista kiinteä 3 hengen porukka, ranskanopiskelijoista 2 hyvää tuttua, uimaporukan 4  ystäväksi muuttunutta, pari naapuria, omat lapset perheineen -  ja kaukana Suomessa 3 sisarustani lapsineen ja lapsenlapsineen. Heitä tapaan silloin tällöin. 


 

Kiva :) Missä maassa olet? Suomessa tuntuu hankalalta tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa, varsinkin niin, että oltaisiin vapaa-ajallakin tekemisissä.

Hmm, meillä ei ole lapsia enkä oikeastaan tunne naapureitani. Sisarukset tunnen.

Luuserit ja kohnot jäävät yleensä ilman sosiaalisia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Luuserit ja kohnot jäävät yleensä ilman sosiaalisia suhteita.

Mutta tällaisia kusipää-ääliöillä taas on kavereita. Tosin tällaisilta ne katoaa iän myötä ja näistä tulee katkeria. 

Vierailija kirjoitti:

Luuserit ja kohnot jäävät yleensä ilman sosiaalisia suhteita.

Sanoo Veeti 15-v. Aikuisena te hörhöt ootte raudoissa tai haudoissa.  

Kaupan kassalle sanon kiitos. Apteekissa sanon kiitos. Bussikuskille sanon kiitos. 

Sanon noin 2-5 sanaa viikossa. Siinä kaikki. Välillä ihan itkettää.

N69

Mulla on vapaaehtoistyöt, veljet, lapset ja puoliso. Työpaikalla on kolme miestä, joista yksi tekee etänä ja häntä en näe edes joka viikko. Asiakaspalvelua en tee lainkaan.  Lisäksi olen mukana eräässä valtakkunnallisessa toiminnasa, missä näen muita nelisen kertaa vuodessa, muuten pidetään yhteyttä etänä. Mutta olen onnellinen, ei minulla olisi oikein aikaa enempään. Teen myös toista työtä, sellaista puolitaiteellista ja minulla on siinä vakioasiakkaat, teen freenlancerina sitä. Tämä vie suurimman osan vapaa-ajastani kuitenkin. Puolison kanssa liikutaan. Joskus käydään konsertissa ja saatetaan jutella ihan random-tuntemattomien kansa väliajalla, kun ruuhkassa satutaan samaan pöytään. Yhdessä tapahtumassa käyn vuosittain ja minulla on siellä kaveri, jota en näe koskaan muulloin kuin kerran vuodessa, pidetään yhteyttä tyyliin muutama viesti vuodessa mutta vietetään koko se aika yhdessä kun siellä ollaan, väliajoilla.   

Aloittajalle suosittelen jotain vapaaehtoistyötä, on sellaisia ihan helppojakin, mistä valita, kaikki ei ole auttamistyötä. Myös kansalaisopistoja suosittelen. Katso mitä tapahtumia paikkakunnallasi on ja mene mukaan vaan. 

Ajattelen, että tällainen asia kuin sosiaaliset suhteet on aika lailla itse määriteltävissä. Itselläni on kyky pitää noin kolmenkymmenen hengen "perhettä" eli läheisiä tai melko läheisiä välejä noin moneen ihmiseen, ja niiden lisäksi varmaan toiset kolmekymmentä sellaista jotka ovat myös hyvin tuttuja, mutta eivät niin läheisiä. Ja toki, jo ammatistani (josta olen ollut eläkkeellä nyt nelisen vuotta) johtuen, ja toki myös aiemmista harrastuksistani johtuen tuttavia on varmasti satoja, joiden kaikkien nimiä en edes muista. En ole erityisen ekstrovertti, vaan tarvitsen myös omaa aikaa ja latautumista, mutta jotenkin olen oppinut tasapainottelemaan sen suhteen, miten paljon ihmissuhteita siedän ja tarvitsen ja miten paljon toisaalta tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisempaa menoa. Ja joo, kyllä olen löytänyt mielenkiintoisia tuttavia ja ihmisiä vielä yli kuusikymppisenäkin. Elämäkin niitä tietysti tarjoilee; nuori väki tutustuu uusiin ihmisiin jotka sitten tulevat minullekin läheiseksi. Läheisin piiri kyllä jotenkin elää: ihmisiä tulee, jää lähelle, etääntyy mutta ei katoa. Niin se menee.

”Vain pieni osa elämästä on se, minkä elämme. ”Kaikki loppu on vain aikaa, ei elämää. 👴🏼👍🏼