Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Ymmärrän täysin tuskaasi. Oma tilanteeni on samanlainen, paitsi että minun odotetaan myös lomalla hoitavan kiireelliset asiat. Ei riitä, että vastaan puhelimeen, vaan tietokone on kaivettava esiin and hoc joka kerta. Ilmoitin viimekesänä, että olen viikon (!) ilman konetta enkä hoida mitään työasioita, niin silti tuli 3 pyyntöä. Vapaina näitä on turha yrittää pitää, eikä ylitöistä todellakaan makseta.
Joku täällä mainitsi työaikalain, mutta valitettavasti se ei koske näitä hommia tässä asemassa. Palkka ei ole sillä tasolla, joka kattaisi kaiken omalla ajalla tehtävän työn ja jatkuvan varallaolon. Olen puhunut johdon kanssa tästä, mutta eivät halua ottaa kantaa tai ymmärtää tilannettani.
Tykkään itse työstä ja olen tosi yrittäjähenkinen, mutta en omista yrityksestä mitään, enkä myöskään saa bonuksia tai provisioita. Palkkaa on korotettu viimeksi 3 vuotta sitten. Tai no, yleiskorotuksen yhteydessä palkkaa pyöristettiin ruhtinaalliset 15€/kk ylöspäin, ”kun olemme niin tyytyväisiä työhösi”. Ja sainhan viimevuonna jopa lähes 300€ ylimääräisen palkkion. Ilahduttavaa, kun palkattomia ylitöitä tuli tehtyä yli 180 tuntia, matka-ajat tämän päälle (reissaan ympäri Suomea).
Paljon luvattiin kun työn otin vastaan, mutta valitettavasti lupaukset eivät ole toteutuneet. Enkä enää usko, että toteutuvatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita työsuojeluun. Oltava aina hätäpoistumistie
Tämä on tätä nykymeininkiä Suomen työyhteisöissä ja varmaan muuallakin maailmassa.
Entisessä työpaikassani johtoporras vaihtui kohtalaisen tiheään ja käytössä oli kaikenlaista
projektityökalua ja Teamsia ym. APUvälineitä.
Sitten kokemattomat ja osaamattomat johtajat laittoivat työmääräyksiä ja palaverikutsuja, raporttipyyntöjä,
raportinraporttipyyntöjä kalentereihin.
Tämän lisäksi he laittoivat assarinsa ja lähialaisensa lähettelemään useinkin samoja pyyntöjä ja työmääräyksiä.
Lopulta tilanne oli se, että kaikki aika meni sisäisien asioiden hoitamiseen moneen kertaa.
Aikani katselin ja lähdin pois. Työelämässä tehdään nyt niin paljon tuottamatonta turhaa työtä, ettei sitä jaksa edes ajatella.
Useimmat palaverit ovat vain epäpätevyyden ja osaamattomuuden takia, ei osata eikä uskalleta tehdä ratkaisuja ja päätöksiä. Asiat jäävät vellomaan epämääräiseksi ajaksi palaverihelvettiin ja jos joskus toteutetaan, niin puolivillaisesti.
Ihan ekaksi ota sairaslomaa!
Kuuulostat, että olet täysin hermoromahduksen partaalla.
Kerro perheellesi mikä on tilanne ja että tarvitset tukea ja apua kotona. Se, että jäät sairaslomalle ei tarkoita, että olet koti piika. Tarvitset apua kotitöiden kanssa ja jokaisen on tehtävä osansa.
Ala miettimään mikä sinua aidosti kiinnostaa ja harkitse uudelleen kouluttautumista. Älä murehdi, että olisit "liian vanha" opiskelemaan uutta alaa.
Tai etsi jokin työpaikka, missä ei ole samanlaista vastuuta.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Osta mökki ja ala tekemään etätöitä sieltä. Sulla pitäis olla rahaa muuttaa pois siitä kerrostalo kaksiosta.
Ihan niin kun jotkut etätyöt olisi se unelma kaikille. Minä en saa mitään aikaiseksi etänä. Aloitan aamuysiltä ja lopetan iltaysiltä ja pikkasen kun valehtelee, niin se on 7,5h täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä tehdä etätyötä? Se on yksi epidemian tuoma etu.
Jää kotiin hinkkaa klittaa. Ei ole pakko kuluttaa itseään loppuun. Mitä työtä teet? Oletko sisällöntuottaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näissä keskusteluissa pistää silmään on tuo omahyväinen asenne joiltakin vastaajilta. Eli siis syyllistetään aloittajaa siitä että hän muka jotenkin hyväksyy tilanteen ja suostuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mitä hänelle nakataan tehtäväksi. Mitäs teit ja mitäs suostuit, oma vika, me fiksut osataan sanoa ei!
Oikeassa elämässä liiasta työstä kieltäytyminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Tilanne voi pikkuhiljaa ajautua aina vaan pahemmaksi ennenkuin siiihen havahtuu, ja sitten on vaikea sanoa että nyt en yhtäkkiä enää jaksakaan. Hei, jaksoithan viime kuussa ja kuusi kuukautta sitten, miten niin et nyt jaksa? Esimiehet eivät välttämättä kuuntele jos heille asiasta puhuu, ja saattavat jopa suuttua.
Jossain vaiheessa ketjua kysyttiin, miten asiantuntijatyö on voinut mennä nykyaikana tämmöiseksi kieli vyön alla juoksemiseksi. No juuri siten, että korkeasti koulutetut asiantuntijat eivät kehtaa vaatia työnantajalta oikeuksiensa noudattamista toisin kuin kouluttamattomat tehdastyöläiset sata vuotta sitten, vaan tyytyvät anelemaan anonyymisti vertaistukea. Saattoivat ne entisajan pomotkin suuttua tai vaikka käydä käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap lääkäri? Psykiatri? Mulle ainakin tulee mieleen että nuo ”palaverit” joita muut kalenteristasi varaavat ja joissa sinun odotetaan edistävän erinäisiä asioita, ovat konsultaatioita potilasasioihin liittyen. Eikä niitä tosiaan kenellekään voi delegoida, vaan itse on otettava kantaa, usein ehtimättä kunnolla perehtyä asiaan missään välissä. Jos osuin oikeaan ymmärrän myös että tuosta on vaikea ”hypätä pois” ja vaan jättää kaikki sikseen.
Jos ap on psykiatri yksityisellä, niin ongelmaan on helppo ratkaisu: käyt sanomassa/karjumassa sihteerille tai osastonhoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama.
Ymmärrän ja allekirjoitan.
Kaikki yritykset hallita omaa työaikaansa torpedoi pomo, joka lupailee "jeesiä" siinä, tässä ja tuossa kaikille, jotka hänelle soittavat sen jälkeen, kun olen sanonut, että aikaa on seuraavan kerran x viikon päästä. Näin työskentelyyn ja taukoihin varatut kalenteriajat valuvat noihin "jeeseihin".
Meillä suurin ongelma on se, että kukaan ei tunnu suunnittelevan työtään, joten minun pöydälleni asiat päätyvät vasta, kun "on kiire" ja pakkohan ne asiat on sitten hoitaa eteenpäin.
Ensi viikolla haen saikun ja saikun aikana haen uuden työn.
Elämäsi on varmaan äärimmäisen helppoa tuolla asenteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikallinen sopiminen lisääntyy ja työntekijän tuki ja oikeudet poljetaan suohon! Työelämä tulee jatkossa olemaan entistä kurjempaa ja orjuuttavampaa. Vai luuletteko, että työnantajat haluavat sopia työehtoja paremmiksi juuri sinun kohdaltasi?
Vierailija kirjoitti:
Paikallinen sopiminen lisääntyy ja työntekijän tuki ja oikeudet poljetaan suohon! Työelämä tulee jatkossa olemaan entistä kurjempaa ja orjuuttavampaa. Vai luuletteko, että työnantajat haluavat sopia työehtoja paremmiksi juuri sinun kohdaltasi?
Jospa AY-jyrät olisivatkin tyytyneet työntekijäin oikeuksiin. Mutta kun piti pitää yllä punakapinan aikuisesta herravihasta ja kohdella työnantajapuolta lähtökohtaisesti vihollisena. Jonkun 60t vuodessa tienaavan pulskan sellunkeittäjän takia tuon ap:n kaltaiset sitten saavat kärsiä. Ja luoja tietää mitä yliviikarointia noissa AY:issa harjoitetaan. Niillähän on rahaa enemmän kuin monella pankilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Deletoi kovalla kädellä sähköposteja, laske rimaa töissäsi, tee yksi homma kerrallaan nopeasti - älä mieti tekemättömiä, tulevia hommia. Pidä sinulle kuuluvat kahvi-, lounas- ja vessatauot. Juo vettä! Pidä kiinni työajoistasi ja - tehtävistä. Nämä konstit helpottivat omaa työssä jaksamistani.
Ja opettele delegoimaan joitain asioita. Onko teillä assaria käytössä? Itse olen assari, ja olen ehdottanut muille että minulle osa paperihommista ja plänäyksestä. On kyllä helpottanut heidän kuormaansa, ja itseltäni kun se käy kuin vettä vaan, joten hyvä niin. Ja pidä niistä omista rajoistasi kiinni. Sitä itsekin sanon muille.
Miten Ap jaksaa antaa miehelleen pillua? Menee vielä avioliittokin.
Lopettakaa työt jos ne vievät elämänilon. Jos kaikki vain alistuvat painamaan niska limassa älyttömien vaatimusten kanssa, ei mikään tule koskaan muuttumaan.
Olen ollut niin kauan työttömänä, että ymmärrän, että tämä on ihan ok (vaikkakin mieluummin olisin töissä, sellaisessa, joka ei vie kaikkia mehuja). Kenenkään elämäntarkoitus ei ole kuolla työntekoon.
Pitäiskö käydä ihan työterveydessä? Ei tuollaista kestä kukaan, vaihtoehdot taitaa olla että joko vähemmäksi töitä tai kokonaan pois. Jos menet työterveyden kautta niin et saa karenssia vaan voit poistua saikun kautta.
Samalla kun neuvon sua, itse en tee juuri noin. Eri ala mutta todella paljon liikaa töitä ja yli viikon työputkia ja saattaa mennä pitkäänkin pelkillä ykkösvapailla. Mäkin olen aika loppu. Pelottaa jo valmiiksi kesä kun osa on tietysti lomalla ja ei juurikaan ole sijaisia. Pelottaa myös se että oman kesäloman lepo ja palauttava vaikutus on kulutettu jo viikossa loppuun työnpaluun jälkeen. Mun pitäis tehdä itsekin sama mitä sulle sanoin...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Työ kaupan kassallakin tuntuisi mielenkiintoisemmalta
Ihan vakavissani sanon, että kannattaa sitten valita iso kauppa jossa voit vaan olla kassalla eikä mitään pientä kauppias vetoista, sillä sellaisessa ollaan usein yksin töissä ja siellä tehdään todellakin kaikki itse ja yksin siinä tapauksessa. Ette arvaakaan miten paljon siellä on sitä hommaa.
Ap, ainut ratkaisu tässä tilanteessa on sairasloma tai irtisanoutuminen. Kertomasi perusteella olet todella pahan burnoutin partaalla, pysähdy NYT HETI ennen kuin on liian myöhäistä. Vakavasta burnoutista toipuminen voi kestää vuosia, eivätkä kaikki palaa ikinä 100% työkykyisiksi. Mene työterveyteen ja kerro kaikki mitä olet täälläkin sanonut: et pysty nukkuumaan, olet ahdistunut, vihaat työtäsi ja muserrut taakan alle. Painota, että et pysty oikeasti jatkamaan enää päivääkään näin. Itke, jos itkettää. Vaadi kunnon sairasloma. Kokemukseni mukaan työterveydessä nämä otetaan pääsääntöisesti todella vakavasti.
Sairaslomalta paluun jälkeen ideaalitilanteessa neuvottelut esimiehen ja työterveyslääkärin kanssa siitä, miten pystyt palaamaan töihin (esim. työtuntien vähennys alkuun). Mikäli näin ei käy (kuten monesti ei) ja meininki jatkuu samana, sinun on pakko irtisanoutua. Mainitsit pelkääväsi, että et saa uusia töitä, joten heitän vasta-argumenttina tämän: kuinka saat uusia töitä siinä tilanteessa, kun nykyinen työsi ajaa sinut burnoutiin ja makaat seuraavat kahdeksan kuukautta sängyssä toipumassa? Kirjoittamasi perusteella työpaikkasi ei välitä paskaakaan sinusta tai hyvinvoinnistasi. He voivat aina palkata uuden ihmisen tilallesi, mutta sinä et voi saada uutta elämää etkä uutta kehoa, jos se pettää.
Olen onneksi nyt jo eläkkeellä. Tein melkein 40 vuotta työtä, josta suurimmaksi osaksi en pitänyt. Sain aika hyvää palkkaa, eikä paikkakunnallani ole paljon vaihtoehtoja vaihtaa työpaikkaa, aina olisi palkassa hävinnyt. En halunnut muuttaa mukavalta paikkakunnalta mihinkään, joten sinnittelin työssäni. Onneksi jaksoin, koska työttömyys olisi ollut suurin piru! Mutta nyt olen vapaa ja mukavalta tuntuu!