Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Ja Suomessa maailman onnellisimmat ihmiset? Kysyivät varmaan toisten rahoilla kutevilta poliitikoilta tai valtion virkamiehiltä.
Miten voi olla, että koulujen opetuksenkin taso on niin huono, että edes suomalaisuutta ei osata opettaa oikein kaiken p* skantärkeän pönöttämisen ohella?!
Kannataako oikeasti tappaa itsensä työllä tuollaisten loisten vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa mielenkiintoista tietää mitä se tuollainen hektinen työ on oikeasti.
Ettei se vain olisi huonoa organisointia, turhaa hössötystä yms.
Mikä työ on sitä että juostaan koko päivä tauotta palavereissa?
Miksihän minä en ihan osta näitä juttuja..
Itsekin olen asiantuntijatehtävissä ja myös tiimini päällikkö. Ymmärrän ja en ymmärrä ap:ta. Jos vihaat työtäsi, niin tee muutos, sano itsesi irti, jos et saa organisaatiossasi ääntäsi kuuluviin, jokainen on myös itse vastuussa työhyvinvoinnistaan ja tosiaan kaikki työpaikat eivät ole niin työhyvinvointia tukeviakaan.
Itse olen onnekas siinä, että vuosien ajan jo sama esihenkilöni ottaa tosissaan, jos sanon, että nyt on työtä aivan tolkuttomasti ja jotain pitää rajata tai saanko rekrytoida tiimiini lisää. Tänään oli taas pakko tuoda esiin tämän hetken työmäärä ja sanoin, että tulen jatkossa perumaan palavereja, koska muuten en selviydy siitä perustehtävästäni, millä myös tienaan firmalle rahaa. Asia oli nopeasti taputeltu, sain luvan perua kasan palavereja, joista minulle ei voi ohjata yhtään lisää tehtäviä.
Yhdestä pitkäaikaisesta työstäni olen sanoutunut irti juuri hetkeä ennenkuin olisin kuukahtanut pahaan burnoutiin. Irtisanomisen jälkeen otin muutaman kuukauden hengähdystauon, jäsentelin arvoni taas kohdilleen mikä on elämässä tärkeintä ja toiste en päästä itseäni samaan pisteeseen vaan ymmärrän lähteä jo aikaisemmin.
Tsemppiä ap tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista tietää mitä se tuollainen hektinen työ on oikeasti.
Ettei se vain olisi huonoa organisointia, turhaa hössötystä yms.
Mikä työ on sitä että juostaan koko päivä tauotta palavereissa?
Miksihän minä en ihan osta näitä juttuja..
Siksi, että sinä et tiedä tuollaisesta työstä yhtään mitään. Et voi ymmärtää kun et tiedä mitään.
Minäkään en tiedä, mutta uskon kyllä järjettömän kuormituksen. Ja itse en ole asiantuntijatehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla joku työpaikanvaihtotori, jossa ihmiset voivat keskenään vaihtaa työpaikkoja, jos osaaminen vain riittää. Toisen roska, toisen aarre.
Ketjun katkerat ja ilkeilevät työttömätkin voisivat tuollaisessa vaihdossa kokeilla sitä, miltä tuntuu olla oikeissa töissä. Pilkan määrä kun kertoo siitä, että mikä tahansa duuni olisi heille aikamoinen aarre.
PS. Miettikää vaaleissa ketä äänestätte jatkossa... solidaarisuus on tosiaan melko lailla kuollutta Suomessa. Työttömätkin vain pilkkaa töissä raatavia ihmisiä, jotka tuo heille sentään leivän pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaan palavereja toisensa perään niin milloin ne palavereissa suunnitellut asiat tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista tietää mitä se tuollainen hektinen työ on oikeasti.
Ettei se vain olisi huonoa organisointia, turhaa hössötystä yms.
Mikä työ on sitä että juostaan koko päivä tauotta palavereissa?
Miksihän minä en ihan osta näitä juttuja..
Siksi, että sinä et tiedä tuollaisesta työstä yhtään mitään. Et voi ymmärtää kun et tiedä mitään.
Minäkään en tiedä, mutta uskon kyllä järjettömän kuormituksen. Ja itse en ole asiantuntijatehtävissä.
En varmaan tiedäkään.
Minulle on kohtalaisen normipäivä kun puheluita tulee n. 200 kpl + sähköpostit +Teams +
neuvot ja keskustelut face to face työntekijöiden kanssa. Siinä taustalla pyörii tietenkin tulosvastuu, budjetointi yms.
En ole pitänyt sitä kuormittavana, mutta satun pitämään työstäni ja tiimistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomalle, etäisyyttä työstä ja mietit sitten, mille alat. Tuota et selvästi halua. Työn muokkaus tai uusille urille. Työvuosia on vielä. Tsemppiä!
Olen samaa mieltä. Ota sairauslomaa näin alkuun. Älä kiusaa enää itseäsi, elämme vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näissä keskusteluissa pistää silmään on tuo omahyväinen asenne joiltakin vastaajilta. Eli siis syyllistetään aloittajaa siitä että hän muka jotenkin hyväksyy tilanteen ja suostuu kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan mitä hänelle nakataan tehtäväksi. Mitäs teit ja mitäs suostuit, oma vika, me fiksut osataan sanoa ei!
Oikeassa elämässä liiasta työstä kieltäytyminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Tilanne voi pikkuhiljaa ajautua aina vaan pahemmaksi ennenkuin siiihen havahtuu, ja sitten on vaikea sanoa että nyt en yhtäkkiä enää jaksakaan. Hei, jaksoithan viime kuussa ja kuusi kuukautta sitten, miten niin et nyt jaksa? Esimiehet eivät välttämättä kuuntele jos heille asiasta puhuu, ja saattavat jopa suuttua. Jos esimiehen ja työntekijän suhde on etäinen tai hankala, tuollaiset keskustelut todennäköisesti vain tulehduttavat tilannetta enemmän - työntekijä leimataan marisevaksi valittajaksi ja maine vähintään talon sisällä mustataan. Työntekijä voidaan velvoittaa kirjaamaan kaikki tehtävänsä pikkutarkasti ylös päivittän jotta liika työ saadaan dokumentoitua - kuulostaa ehkä järkevältä mutta on käytännössä kyykytyskeino jolla saadaan vielä yksi uuvuttava velvollisuus lisättyä jo ennestäänkin suureen kuormaan. No, mitäs valitit, nyt saat sitten kirjoitella kaikki tekemisesi minuuttikohtaisesti ylös seuraavat 3 kuukautta että nähdään mikä siinä sinun hommassasi muka nyt on niin rasittavaa.
Jos sattuu olemaan esimiehen suosiossa alunperinkin, tai esimies on pätevä hommaansa, puhumista kannattaa yrittää. Mutta aivan liian usein nuo keskustelut menevät kuuroille korville ja saa kuulla kyllästyneellä äänellä lausutun kommentin että kaikilla täällä on kiire, et sinä ole mikään poikkeus. Sitten on vain valittava jääkö saikulle hetken lepoon, vai irtisanoutuuko suoraan.
Ylitöistä, joita ei korvata, nyt ainakin voi kieltäytyä myös ns. asiantuntijatöissä lähes aina vetoamalla työaikalakiin. Poikkeuksia ovat johtotason työt, mutta niissä sitten on sen tasoinen palkkakin. AP:n, ja ilmeisesti hirveän monen muun asiantuntijan ongelma näyttää olevan töiden "valuminen" sille kuulumattomalle ajalle ilman asianmukaista korvausta, koska palavereille on osoitettu kaikki muille työtehtäville kuuluva aika.
Jos tosiaan AP:n tilanne on se, että kalenteri on buukattu täyteen palavereita 08-16 joka arkipäivä, ja työkuvaukseen sisältyy myös muita tehtäviä, ei mielestäni ole edes mitenkään AP:n vastuulla järjestää työlle tilaa esim. tekemällä jotain "feikkivarauksia" kalenteriin. Tällöin voi suoraan käydä kertomassa esihenkilöille, ettei aika riitä työtehtävien suorittamiseen.
Ja kyllä, olen tätä itse/tiimin osana kokeillut pörssiyhtiössä Suomessa tehtävässä, joka luettiin "asiantuntijatehtäväksi", vaikka oli käytännössä myyntiä, johon tuli henkilöitä jopa peruskoulupohjalta. Yllättävästi tuli suostumus lisärekryihin, kun olisi pitänyt alkaa maksaa ylityökorvausta vaikkapa aiemmin ns. omalla ajalla tehdystä raportoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deletoi kovalla kädellä sähköposteja, laske rimaa töissäsi, tee yksi homma kerrallaan nopeasti - älä mieti tekemättömiä, tulevia hommia. Pidä sinulle kuuluvat kahvi-, lounas- ja vessatauot. Juo vettä! Pidä kiinni työajoistasi ja - tehtävistä. Nämä konstit helpottivat omaa työssä jaksamistani.
Okei, mä olenkin yrittäjänä miettinyt, miksi Suomessa ei vastata mihinkään sähköposteihin. Ei yhteistyökuvioihin, ei tarjouspyyntöihin eikä muuhunkaan. Syy on ilmeisesti se, että joku asiantuntijasihteeri deletoi ne heti kättelyssä. Ei ihme jos suomifirmat menee konkurssiin. Muut ei laske rimaa, mutta saa multa kyllä korvauksen työstään. Nimittäin ne, joissa sihteeri viitsii vastata edes päivässä posteihin.
Sihteereitä ei taida paljon enää olla, ne työt tekee se asiantuntija. Työnantaja säästää yhden ihmisen palkan kun asiantuntijat tekee kahden ihmisen työt.
Jep. Ja kun yksi on päätynyt saikulle/työkyv.eläkk./kuntoutukseen ja toinen työttömäksi, niin yhteiskunta ois päässyt helpommalla (ja kenties halvemmalla) jos työnantaja olisi palkannut alunperinkin kaksi.
Rakas ap. Kuulostat tosi fiksulta ihmiseltä, mutta pari asiaa sulla varmasti olis opittavana, ennenkuin terveys menee.
Nyt ihan ensinnäkin: SÄ ET OLE VANHA. Sä oot kovan luokan asiantuntija, ja just sitä kaliiberia joka headhuntataan käsistä. Käypä päivittämässä sun LinkedIn, sitten täppäät sinne "open to opportunities" mutta täppäät sen niin että näkyy vain rekrytoijille.
Yksi tuttava, asiantuntija, 60 v nainen, palkattiin hiljattain erääseen isoon tunnettuun yritykseen. Titteli oli liian juniori hänen kokemukseensa nähden, mutta se yritys teki sille tyypille toisen tittelin, koska ne halusi sen 60-vuotiaan niille töihin!!
Ja se toinen asia. Tossa tilanteessa sulle irtisanominen pitäis olla parasta mitä voi tapahtua. Irtisanoutuminen ei kannata, koska karenssi. Eli miksi et vaan a) sano pomolle suoraan että en ehdi tekemään, sitten kun asiasta valitetaan niin sanot että sanoit jo että et ehdi tekemään b) et tee.
Pahinta mitä voi tapahtua on se että ne irtisanoo sut. Mutta koska me ollaan Suomessa niin siihenkin tarvitaan jotkut yyteet.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse myös asiantuntijatöissä. Blokkaan kalenterini joka päivä klo 7-10, 11-12 ja 15-19. En ota vastaan palaveripyyntöjä näinä aikoina vaikka mikä olisi. Teen työt työaikana, en tee ylitöitä.
Tuo ap:n työmäärä kuullostaa aivan kamalalta, ei kukaan pysty hoitamaan tuollaista palaverirumbaa ja siihen vielä muut työt päälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.terve. olen jo myöhässä mutta ajattelin ketjua koko.yön ja kuinka tämä on valunut tällaiseksi. Työmäärä.on hiljalleen varmaan triplaantunut eikä sitä ole huomannut, vähän kuin vaikka lihominen saattaa käydä salakavalasti pikku hiljaa. Tein nyt testin että syksystä lähtien jossa päivät eivät VIELÄ ole aivan tupaten täynnä merkkasin.2 h joka.päivälle palkin jossa teen muuta. Veikkaan etteivät pidä mutta ainakim olen yrittänyt. Haen myös muita töitä koko ajan.
Kiitos vastaajille ja ilkeilyä saa kuulla töissäkin, vähän pomon äänenkaikuja osalla.
Ap
Ei muut työt sua pelasta. Sama toistuu sielläkin. Nyt kipinkapin saikulle ja terapiaan. Se voi auttaa.
Voi miten ärsyttävä kommentti. Mut savustettiin ulos koeajalla "työuupumukseen" vedoten. Oikeasti kyse oli siitä että ennen tuloani työnkuvia oli yhdistelty eli oli vähemmän työntekijöitä kuin mitä ennen. Olin nuori ja vastavalmistunut enkä osannut varautua siihen työmäärään. Varmaan siksi pääsinkin kun katsoivat että tuo on nuori ja naiivi. Traumat jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua ap kukaan muu kuin sinä itse auta!
Olisin voinut viisi vuotta sitten kirjoittaa aloituksesi, niin samanlainen oli tilanteeni. Vain palkkani taisi olla suurempi (100k vuodessa), eli kultainen häkki.
Tein kaikkea mitä täällä on neuvottu ja paljon muutakin, mutta helpotus ei ollut tarpeeksi suuri. Olin jo liian uupunut ja yritys ei oikeasti kyennyt / halunnut tukea minua tuossa tilanteessa. Silloinen esimieheni oli täysin ammattitaidoton sekopää. Vihasin jokaista sekuntia työssäni.
Irtautuminen kultaisesta häkistä oli pitkä prosessi. Ymmärsin, että seinä on vastassa ja minä sairastun todella vakavasti tai jopa kuolen, jos jatkan työssäni. Silti minäkin ajattelin pitkään, että en voi irtisanoutua ja en tule ikinä saamaan liki 50v uutta työtä. Perheeni ja ystäväni kuuntelivat ja tukivat minua pohdinnoissani irtisanoutua. Ja niin tein sen.
Olen niin onnellinen ratkaisustani! En ole katunut sekunnin murto-osaakaan! Hulluhan minä olisin ollut, jos olisin antanut terveyteni tuolle ikävälle yritykselle.
Veikkaan, että sinulla ap seinä näkyy jo ihan lähellä. Oletko todella valmis uhraamaan työlle mahdollisesti terveytesi?
Mitä sinä menettäisit, jos nyt ihan oikeasti ryhtyisit rakentamaan rajat ja sanomaan ei? Siis todellakin EI moneen asiaan.
Mitä menettäisit, jos jäisit sairauslomalle? Voit helposti olla 3kk sairauslomalla putkeen, jos kerrot raatorehellisesti työterveydessä voinnistasi, unettomuudestasi, ahdistuksesta jne. Sinun työvuosillasi saat todennäköisesti tuon ajan normaalia palkkaa. Pitkällä sairauslomalla voit parantua rauhassa ja miettiä asioita. Muista kuitenkin, että kukaan ei laita sinua väkisin saikulle, jos et itse sitä halua. Tässä tilanteessa sinun on osattava pyytää sitä, koska romahdat muuten. Eikä kukaan tai mikään voi vaatia sinua tekemään sairauslomasta aikana kasautuneita töitä uusien lisäksi. Siinäkin on osattava sanoa EI.
Ei sinun tarvitse omalla kustannuksellasi parantua syvästä työuupumuksesta (ja luultavasti keskivaikeasta masennuksesta), vaan sitä varten on olemassa oikeus sairauslomaan. Opintovapaan tai muun sellaisen aika tulee, kun olet paremmassa kunnossa, jos enää sitä silloin tarvitset.
Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Saat potkut? Entä, jos saatkin vaikka aivoverenvuodon? Olisiko se parempi vaihtoehto?
Mikä olisi parasta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Ehkä työkuormaan tuleekin parannusta?
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Toivoo hyvin onnellinen pienemmällä palkalla työtä tekevä kohtalotoveri
Tai kunnan. Mikä järki on, että joka kunnassa on oma kirjastolaitos.
Kun yli puolet nauttii yhteiskunnalta palkkaa, on tyytyväisyyskyselyiden vastaus ilmeinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja Suomessa maailman onnellisimmat ihmiset? Kysyivät varmaan toisten rahoilla kutevilta poliitikoilta tai valtion virkamiehiltä.
Miten voi olla, että koulujen opetuksenkin taso on niin huono, että edes suomalaisuutta ei osata opettaa oikein kaiken p* skantärkeän pönöttämisen ohella?!
Kannataako oikeasti tappaa itsensä työllä tuollaisten loisten vuoksi?
Mikä kumma siinä on, ettei Työsuojelulta pyydetä apua? Miksei yritykset kysy neuvoa siinä missä kunnat ja valtion omat virastot.
Ottakaa vastuu, mikä kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinua ap kukaan muu kuin sinä itse auta!
Olisin voinut viisi vuotta sitten kirjoittaa aloituksesi, niin samanlainen oli tilanteeni. Vain palkkani taisi olla suurempi (100k vuodessa), eli kultainen häkki.
Tein kaikkea mitä täällä on neuvottu ja paljon muutakin, mutta helpotus ei ollut tarpeeksi suuri. Olin jo liian uupunut ja yritys ei oikeasti kyennyt / halunnut tukea minua tuossa tilanteessa. Silloinen esimieheni oli täysin ammattitaidoton sekopää. Vihasin jokaista sekuntia työssäni.
Irtautuminen kultaisesta häkistä oli pitkä prosessi. Ymmärsin, että seinä on vastassa ja minä sairastun todella vakavasti tai jopa kuolen, jos jatkan työssäni. Silti minäkin ajattelin pitkään, että en voi irtisanoutua ja en tule ikinä saamaan liki 50v uutta työtä. Perheeni ja ystäväni kuuntelivat ja tukivat minua pohdinnoissani irtisanoutua. Ja niin tein sen.
Olen niin onnellinen ratkaisustani! En ole katunut sekunnin murto-osaakaan! Hulluhan minä olisin ollut, jos olisin antanut terveyteni tuolle ikävälle yritykselle.
Veikkaan, että sinulla ap seinä näkyy jo ihan lähellä. Oletko todella valmis uhraamaan työlle mahdollisesti terveytesi?
Mitä sinä menettäisit, jos nyt ihan oikeasti ryhtyisit rakentamaan rajat ja sanomaan ei? Siis todellakin EI moneen asiaan.
Mitä menettäisit, jos jäisit sairauslomalle? Voit helposti olla 3kk sairauslomalla putkeen, jos kerrot raatorehellisesti työterveydessä voinnistasi, unettomuudestasi, ahdistuksesta jne. Sinun työvuosillasi saat todennäköisesti tuon ajan normaalia palkkaa. Pitkällä sairauslomalla voit parantua rauhassa ja miettiä asioita. Muista kuitenkin, että kukaan ei laita sinua väkisin saikulle, jos et itse sitä halua. Tässä tilanteessa sinun on osattava pyytää sitä, koska romahdat muuten. Eikä kukaan tai mikään voi vaatia sinua tekemään sairauslomasta aikana kasautuneita töitä uusien lisäksi. Siinäkin on osattava sanoa EI.
Ei sinun tarvitse omalla kustannuksellasi parantua syvästä työuupumuksesta (ja luultavasti keskivaikeasta masennuksesta), vaan sitä varten on olemassa oikeus sairauslomaan. Opintovapaan tai muun sellaisen aika tulee, kun olet paremmassa kunnossa, jos enää sitä silloin tarvitset.
Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Saat potkut? Entä, jos saatkin vaikka aivoverenvuodon? Olisiko se parempi vaihtoehto?
Mikä olisi parasta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Ehkä työkuormaan tuleekin parannusta?
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Toivoo hyvin onnellinen pienemmällä palkalla työtä tekevä kohtalotoveri
Vierailija kirjoitti:
Ja vähentäkää sähköpostin käyttöä organisaatiossa. Ne kuormittaa aivan liikaa. Ottakaa teams käyttöön, on paljon ketterämpää ja nopeampaa reagointia kun kaikki voivat käydä samaa keskustelua tai muokata samaa dokumenttia. Nro 168
Teams vei minulla tilannetta huonompaan suuntaa, olen n. 30 tiimissä, kanavia tietysti useita per tiimi. Kaikkia pitää seurata että saan tiedot mitä ennen tuki sähköpostissa. Monenampäivä en edes käynnistä Teamsiä kuin silloin kun on Teams palaveri, ja ilmoitukset on kaikki pois päältä. Tästä seurauksena ihmiset soitteleen perään että huomsinko viestin Teamsissä ja miksi en jo vastannut.
Oletko ap lääkäri? Psykiatri? Mulle ainakin tulee mieleen että nuo ”palaverit” joita muut kalenteristasi varaavat ja joissa sinun odotetaan edistävän erinäisiä asioita, ovat konsultaatioita potilasasioihin liittyen. Eikä niitä tosiaan kenellekään voi delegoida, vaan itse on otettava kantaa, usein ehtimättä kunnolla perehtyä asiaan missään välissä. Jos osuin oikeaan ymmärrän myös että tuosta on vaikea ”hypätä pois” ja vaan jättää kaikki sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinua ap kukaan muu kuin sinä itse auta!
Olisin voinut viisi vuotta sitten kirjoittaa aloituksesi, niin samanlainen oli tilanteeni. Vain palkkani taisi olla suurempi (100k vuodessa), eli kultainen häkki.
Tein kaikkea mitä täällä on neuvottu ja paljon muutakin, mutta helpotus ei ollut tarpeeksi suuri. Olin jo liian uupunut ja yritys ei oikeasti kyennyt / halunnut tukea minua tuossa tilanteessa. Silloinen esimieheni oli täysin ammattitaidoton sekopää. Vihasin jokaista sekuntia työssäni.
Irtautuminen kultaisesta häkistä oli pitkä prosessi. Ymmärsin, että seinä on vastassa ja minä sairastun todella vakavasti tai jopa kuolen, jos jatkan työssäni. Silti minäkin ajattelin pitkään, että en voi irtisanoutua ja en tule ikinä saamaan liki 50v uutta työtä. Perheeni ja ystäväni kuuntelivat ja tukivat minua pohdinnoissani irtisanoutua. Ja niin tein sen.
Olen niin onnellinen ratkaisustani! En ole katunut sekunnin murto-osaakaan! Hulluhan minä olisin ollut, jos olisin antanut terveyteni tuolle ikävälle yritykselle.
Veikkaan, että sinulla ap seinä näkyy jo ihan lähellä. Oletko todella valmis uhraamaan työlle mahdollisesti terveytesi?
Mitä sinä menettäisit, jos nyt ihan oikeasti ryhtyisit rakentamaan rajat ja sanomaan ei? Siis todellakin EI moneen asiaan.
Mitä menettäisit, jos jäisit sairauslomalle? Voit helposti olla 3kk sairauslomalla putkeen, jos kerrot raatorehellisesti työterveydessä voinnistasi, unettomuudestasi, ahdistuksesta jne. Sinun työvuosillasi saat todennäköisesti tuon ajan normaalia palkkaa. Pitkällä sairauslomalla voit parantua rauhassa ja miettiä asioita. Muista kuitenkin, että kukaan ei laita sinua väkisin saikulle, jos et itse sitä halua. Tässä tilanteessa sinun on osattava pyytää sitä, koska romahdat muuten. Eikä kukaan tai mikään voi vaatia sinua tekemään sairauslomasta aikana kasautuneita töitä uusien lisäksi. Siinäkin on osattava sanoa EI.
Ei sinun tarvitse omalla kustannuksellasi parantua syvästä työuupumuksesta (ja luultavasti keskivaikeasta masennuksesta), vaan sitä varten on olemassa oikeus sairauslomaan. Opintovapaan tai muun sellaisen aika tulee, kun olet paremmassa kunnossa, jos enää sitä silloin tarvitset.
Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Saat potkut? Entä, jos saatkin vaikka aivoverenvuodon? Olisiko se parempi vaihtoehto?
Mikä olisi parasta mitä voi tapahtua, jos teet kuten yllä kirjoitin? Ehkä työkuormaan tuleekin parannusta?
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Toivoo hyvin onnellinen pienemmällä palkalla työtä tekevä kohtalotoveri
Hyvä kirjoitus! Ihmisten kannattaisi ihan yleisestikin ymmärtää ettei mahdollisimman iso palkka ole mikään onnen tae. Rahaa on oltava, ja sitä on oltava riittävästi hyvään elämään. Mutta kun sitä rahaa on riittävästi jotta se riittää kaikkeen tarpeelliseen, ja jotain jää säästöönkin pahan päivän varalle, niin se vielä tästäkin yli jäävä raha on lopultakin aika merkityksetöntä. Ei se tuo enää mitään lisäarvoa elämään, ja on vain numeroita pankkitilillä. Ei sellaisen eteen kannata uhrata terveyttään, ja omaa ainutkertaista elämäänsä. Kohtuus kaikessa on aina paras. Myös rahan arvostamisessa. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään mikä itselle on oikeasti elämässä tärkeää, ja miksi.
Kiitos kun jaksoit vastata pitkästi. Ikävä kyllä asiat ei ole niin yksioikoisia, kuten olen koittanutkin jo avata. Nimenomaan en notku missään "olen nyt kuulolla kun pakko on täällä jotain jorista" -palavereissa. Noita "palaveriliha"-kokouksia on tosiaan verrattain vähän, mun kalenterissa ihan häviävä määrä eli max kolme viikkoon, eli jotain tiimikokouksia, satunnaisia koulutuksia tms. Ne on melkein tervetulleita huilaustaukoja, joku muu esittelee ja saan kerrankin tehtyä jonkin asian alta pois jo työpäivän aikana. Kaikki muut kokoukset ovat työpalavereita, joihin vien substanssiosaamista ja/tai esittelen ja joista raportoin työajan eri momenteille sen vartin tarkkuudella. Ei siinä katsella Teamsia tai meilejä samalla, mikä onkin se syy että ne pakkautuvat iltaan ja/tai jäävät käymättä läpi, kuten tänään tämän ketjun innoittamana. Vähän rikollinen olo, hah. Syvällä olen siis ja paljon on poisopettelua.
Poissaoloviestiin lomilla laitan tiedon koska olen jälleen tavattavissa työnumerosta ja -meilissä, mutta minulla ei ole samalla työnkuvalla olevaa kollegaa, jolle voisin ohjata tai delegoida, joten asiat odottavat paluutani ja kalenteri ja meili onkin sitten sellainen, että harkitsee aina kahteen tai kolmeen kertaan, huvittaako jäädä pois. Saikuttelu ei etenkään huvita, koska edestään löytää. Yksi samassa organisaatiossa työskentelevä laittoi muuten tuollaisen Sähköpostini ja kalenterini on ruuhkautunut, eikä vastausta ole lähiaikoina odotettavissa -automaattiviestin, mutta se lähti aika äkkiä pois, ja vieläkin joskus joku muistelee tätä naureskellen. Ihan sairas kulttuuri oikeasti. Heh, pomokin ehdottaa tuota delegoimista ratkaisuna. Kun "ilahtuneena" sanoin että hyvä idea, kenelle voin delegoida, hän ei vastannut mitään. Ei kun vastasi: se onkin hyvä kysymys. Vastausta en saanut, koska vastausta ei ole. Minulle ei ole pyynnöistä huolimatta palkattu kollegaa tai toistakin - töitä olisi kolmelle helposti. Nyt jää väistämättä hommia tekemättä, ja osa väestä on näreissään koska kokevat etteivät saa palvelua. Heidän näkökulmastaan aiheellisesti, mutta ihmisvihani ei ainakaan tuosta asenteesta laannu.
Kyllä mä jo ymmärrän, miten sairaaksi tämä on mennyt ja miten tähän on turtunut ja tehnyt vaan automaattivaihteella ja selviytymismoodilla, mutta nyt on raja tullut vastaan ja burn out on ovella. Pomon ja pomonpomon kanssa on puhuttu lukuisat kerrat asian parantumatta pätkääkään. Huomasin, että yhden keskustelun jälkeen minut ohitettiin yhdessä asiassa näpäytyksenä. Olisiko ollut tuon "delegointi-palsun" jälkeen muuten. En pysty jättäytymään työttömäksi, mainittavia säästöjä ei ole, kyllä palkka menee ihan elämiseen, ja ikä alkaa olla jo rasite selvästi, ja alkaa olla ihan vikat hetket työllistyä muualle, mutta ei mulla ole kunnolla edes energiaa tässä hakea muualle.
Niistä Teamseista x 30 - en minä niitä hallinnoi, tai voi vaatia että ne suljetaan tms, ne on eri projektien ja olen substanssini osalta niissä mukana + muut sisäiset Teamsit. Eläköön teknologia todella.
Ap