Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Vaihtamisen mahdollisuushan riippuu tietysti ensisijaisesti siitä, mihin asiantuntijatyöhön uskot pystyväsi... Näyttöjä sitten tietysti vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tämän ihmeen ASIANTUNTIJA työ Suomessa. Jokainen tuntuu olevan joku ihmeen ASIANTUNTIJA nykyään. Naurettava ammattinimike, jokainenhan on jonkun asian asiantuntija. Minua lähinnä naurattaa nämä ASIANTUNTIJAT. Televisiokin näitä väärällään, yleensä heidän asiantuntemuksensa on sellaista jotka jokainen aivot omaava osaa ilman heidän asiantuntemustaan.
Ja mikä asiantuntijamagneetti onkaan vauvapalstalla? Täällä hengailee sankoin joukoin ***vaativan asiantuntijatyön*** ammattilaisia päivät pitkät. Ihan tässä itse ylpistyn suorastaan, että meikäläisen työkyvyttömyyseläkkeellä loisivan velttoilijan kanssa kaiken maailman top10-asiantuntijat tykkäävät keskustella ja lueskella viimeisimpiä maisatorppia.
Ihan sama naurattaa. Paljon on tosiaan ajanvietepalstalle kertynyt asiantuntijoita, joilla on aina aikaa naputella pitkiä viestejä - vaikka seuraava hypertärkeä palaveri just alkamassa. Sitä ennen pitäisi vielä pelastaa maailma, eikun kaksi.
Olen itsekin asiantuntija ja toimistossani on ihan mielettömän iso määrä työntekijöitä, joiden päivät on buukattu täyteen palavereja. Mulla ei ole ja ehdin tehdä työni. Kun tulin taloon vuonna 2016, niin vietin enimmäkseen aikaa 50+ ikäisten kanssa, erityisesti sellaisten, jotka ovat jääneet eläkkeelle jo. Heiltä opin tärkeitä työelämän taitoja ja tärkein taito, mitä mulle sanottiin ihan suoraan, oli se, että opettele sanomaan ei. Mä olen sitten kans tätä oppia käytännössä noudattanut ja kieltäytynyt uusista tehtävistä, kun edellisissäkin on vielä tarpeeksi tehtävää. Silti urani on edennyt asiantuntijatehtäviin ilman, että olisin ylityöllistetty. Toinen mitä teen, varaan kalenterista joka työlle aikaa niiden tekemiseen, ettei tule buukkauksia ja näyn teamaissa varattuna tai älä häiritse -tilassa jos en halua että keskeytetään. Sitten kolmas on se, että kun palaverille varattu aika loppuu, todetaan se ääneen ja palaveri päätetään. Jos asiat jäävät kesken, jatketaan myöhemmin tai palaverin osapuolille muuten selvät sävelet jatkosta. Niin ja ne ylityöllistetyt eivät saa palkkaakaan enempää, että ei ole sen arvoista ottaa liikaa töitä.
Et ole ainoa! Tosin pidän itse työstä, työtahti on vaan kova. Eilen aamu alkoi lyhyellä briiffauksella, siitä kahteen palaveriin, kaksi asiakastapaamista välissä, kolmas palaveri, 10min lounastauko, neljä lyhyehköä asiakastapaamista ja raportointia joka välissä. Puhumattakaan puhelimesta, joka juuri eilen soi taukoamatta palaverien aikana tai niiden välissä. Intraan pamahteli viestejä alvariinsa.
Oli pinna ehkä hieman kireällä kun tulin kotiin. Mies ja murrosikäinen lapsi alkoivat kysellä erääseen kotihommaan liittyvästä asiasta johon piti löytää eräs asia heti joka oli minun jäljiltäni hukassa. Yritin etsiä samalla kun purin kauppakasseja samalla kun molemmat voivottelivat tilannetta. Ja silloin pamahti hermot. Karjaisin molemmille, että nyt jukolauta päät kiinni. Että he voivat tunkea sen osan vaikka takamuksiinsa, mutta minä en jaksa tuota jankutusta tuollaisen työpäivän päätteeksi kuunnella.
Joo, ADHD tekee sen, etten kotona aina jaksa olla kärsivällinen enkä varsinkaan kuormittavan työpäivän jälkeen.
Olen uutena työntekijänä yrittänyt tuoda uuteen työpaikkaan, missä porukkaa jatkuvasti burnoout lomilla käytöntöjä että jokaista sähköpostia ei tarvitse laittaa tiedoksi kaikille, jokaista sähköpostia ei tarvitse SEKÄ tallentaa sähköpostissa sille tehtyyn kansioon ETTÄ pilveen ETTÄ pritanta (sekä siis laittaa 7 taholle cc:ksi jotka tekevät samat 3 toiminpidettä). Kokoukseen kutsutaan ne ketä tarvitaan, ei varmuuden vuoksi, joku kokous voi olla myös sähköposti. Mutta ei, ei käy mikään....sitten jäädään näyttävästi sairaslomalle josta iltaisin sitten lähetellään turhia sähköposteja yhä. Usein kiire johtuu siitä että kukaan ei uskalla kantaa vastuuta ja tehdä yksin päätöksiä, kaikkien pitää osallistua kaikkeen ja kaikki aika menee ihan turhuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Vaihtamisen mahdollisuushan riippuu tietysti ensisijaisesti siitä, mihin asiantuntijatyöhön uskot pystyväsi... Näyttöjä sitten tietysti vaaditaan.
Jos vaihdatte alkuun vaan tilinauhoja?
Kuulostaa hyvin tutulta.
Olin aivan samanlaisessa tilanteessa, ja se oli sietämätöntä. Mä aloin varata kalenterista itselleni työaikaa, eli täytän kalenteria sen mukaisesti, mitä tarvitsen oman työn tekemiseen. Jos joku yrittää siihen tehdä kalenterivarauksen, hylkään sen. Itse pitää omaa työtään johtaa, kukaan ei sun puolia pidä. Ja esimieskin tunnistaa, että nyt ei ole enää kaistaa tuon henkilön kalenterissa.
Lisäksi luen myös sähköposteja ja teams-viestejä palaverien aikana, jos aihealue ja oma rooli sen vain sallii. Pitää muistaa kaksi asiaa tämän lisäksi: priorisointi ja delegointi. Oman työn voi aina priorisoida, kaikki eivät ole akuutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vähentäkää sähköpostin käyttöä organisaatiossa. Ne kuormittaa aivan liikaa. Ottakaa teams käyttöön, on paljon ketterämpää ja nopeampaa reagointia kun kaikki voivat käydä samaa keskustelua tai muokata samaa dokumenttia. Nro 168
Vierailija kirjoitti:
Henkistä työsuojelua ei ole oikeastaan ollenkaan nykyisessä työelämässä. Fyysisen työsuojelun suhteen ollaan kyllä aivan älyttömän tarkkoja joka paikassa.
Henkistä työsuojelua on sellaiset asiat, että ylitöitä saa tehdä vain tietyn tuntimäärän, lomat täytyy pitää, viikkolepo ym.
Meidän firmassa on henkilöstölle ohjeistus ja koulutuksia miten käyttäydytään esim ketään ei saa syrjiä mistään syystä, miten käyttäydytään asiallisesti, mikä ei ole sopivaa käytöstä jne ja näihin henkilöstön pitää sitoutua. Työntekijä on oikeutettu saamaan palautetta työsuorituksestaan.
Tällaisetkin asiat ovat henkistä työsuojelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Anteeks nyt vaan lähäri, mutta miten ajattelit asiantuntija työssä pärjätä lähärin koulutuksella?
Selviäisi nyt edes, että mikä työ tämä asiantuntijatyö on.
Sehän voi olla mitä vaan. Meidän koulun liikunnanopettaja tituleerasi itseään asiantuntijatyössä toimivaksi. Minäkin voin olla esim. kuljetusalan vaativissa asiantuntijatehtävissä.
T: Rekkakuski
Perustuu eu-direktiivien mukaiseen, voimassa olevaan ammattiluokitukseen. Ei mielipiteeseen. Opetusalan erityisasiantuntija, ei hän ole itse sitä keksinyt. Tuolta voit katsoa myös omasi:
https://www.tilastokeskus.fi/fi/luokitukset/ammatti/
olen alkanut vihaamaan kanssa työtäni yli kaiken.ikääkin kohta jo 50,ammatinvaihto tuskin tulee enään kyseeseen.luojan kiitos olen jäänyt yksinäiseksi,velattomaksi mieheksi..voi vaan jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja elellä yhteiskunnan tuilla.tehkööt töitä ne kenen on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat mietteet kuin ap:lla ja monilla muilla täällä. Työni luonteen takia en voi estää jatkuvia keskeytyksiä ja loputtomalta tuntuvia uusia työtehtäviä, joita yhteydenotot aina sisältävät. Priorisointia täytyy muuttaa jatkuvasti lennosta ja usein ehtii tekemään vain kiireelliset, jolloin kiireettömistäkin tulee kiireellisiä. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Kroppa viestittää koko ajan, että ei kestä enää. En nuku, en palaudu. Kohta on pakko vaan nostaa kytkintä ja huonosti työllistävällä alalla jäädä työttömäksi. Sitä en haluaisi, koska tykkään työstäni paljon ja olen siinä hyvä. Työntekijöitä ei vaan saa koskaan ottaa tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat mietteet kuin ap:lla ja monilla muilla täällä. Työni luonteen takia en voi estää jatkuvia keskeytyksiä ja loputtomalta tuntuvia uusia työtehtäviä, joita yhteydenotot aina sisältävät. Priorisointia täytyy muuttaa jatkuvasti lennosta ja usein ehtii tekemään vain kiireelliset, jolloin kiireettömistäkin tulee kiireellisiä. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Kroppa viestittää koko ajan, että ei kestä enää. En nuku, en palaudu. Kohta on pakko vaan nostaa kytkintä ja huonosti työllistävällä alalla jäädä työttömäksi. Sitä en haluaisi, koska tykkään työstäni paljon ja olen siinä hyvä. Työntekijöitä ei vaan saa koskaan ottaa tarpeeksi.
Pystyttekö kommentoijat avaamaan, millä alalla/alueella työskentelette? Osaisi välttää sitten ja toisaalta saisi kuvaa eri alojen arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ratkaisin vastaavan tilanteen ottamalla lopputilin ja hengailemalla vuoden kotona ansiosidonnaisella.
Opintovapaan kautta yrittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat mietteet kuin ap:lla ja monilla muilla täällä. Työni luonteen takia en voi estää jatkuvia keskeytyksiä ja loputtomalta tuntuvia uusia työtehtäviä, joita yhteydenotot aina sisältävät. Priorisointia täytyy muuttaa jatkuvasti lennosta ja usein ehtii tekemään vain kiireelliset, jolloin kiireettömistäkin tulee kiireellisiä. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Kroppa viestittää koko ajan, että ei kestä enää. En nuku, en palaudu. Kohta on pakko vaan nostaa kytkintä ja huonosti työllistävällä alalla jäädä työttömäksi. Sitä en haluaisi, koska tykkään työstäni paljon ja olen siinä hyvä. Työntekijöitä ei vaan saa koskaan ottaa tarpeeksi.
Pystyttekö kommentoijat avaamaan, millä alalla/alueella työskentelette? Osaisi välttää sitten ja toisaalta saisi kuvaa eri alojen arjesta.
Tilanne on sama käsittääkseni alalla kuin alalla. Työelämä on mennyt tällaiseksi. Varmaan on tiettyjä firmoja, joissa tilanne saattaa olla parempi, mutta ihan mahdotontahan se on tietää etukäteen, kun hakee töitä. Meilläkin tilanne oli taloon tullessa vuosia sitten parempi, kunnes väki on hiljalleen vähentynyt (= ei otettu tilalle, kun ihmiset irtisanoutuneet).
Vierailija kirjoitti:
Opintovapaan kautta yrittäjäksi.
Ei toimi kaikilla aloilla ja kaikilla ihmisillä ei ole riittävästi riskisietokykyä ja -halua.
Neuvoisin ap:ta hakeutumaan tilaajapuolelle. Asiakastyö on paskaa myös asiantuntijatöissä. Olen minäkin välillä kiireinen, mutta tilaajana on paljon helpompi sanoa, ettei ole ehtinyt hoitaa asiaa x, kun on kalenteri niin täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat mietteet kuin ap:lla ja monilla muilla täällä. Työni luonteen takia en voi estää jatkuvia keskeytyksiä ja loputtomalta tuntuvia uusia työtehtäviä, joita yhteydenotot aina sisältävät. Priorisointia täytyy muuttaa jatkuvasti lennosta ja usein ehtii tekemään vain kiireelliset, jolloin kiireettömistäkin tulee kiireellisiä. Jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Kroppa viestittää koko ajan, että ei kestä enää. En nuku, en palaudu. Kohta on pakko vaan nostaa kytkintä ja huonosti työllistävällä alalla jäädä työttömäksi. Sitä en haluaisi, koska tykkään työstäni paljon ja olen siinä hyvä. Työntekijöitä ei vaan saa koskaan ottaa tarpeeksi.
Pystyttekö kommentoijat avaamaan, millä alalla/alueella työskentelette? Osaisi välttää sitten ja toisaalta saisi kuvaa eri alojen arjesta.
Tilanne on sama käsittääkseni alalla kuin alalla. Työelämä on mennyt tällaiseksi. Varmaan on tiettyjä firmoja, joissa tilanne saattaa olla parempi, mutta ihan mahdotontahan se on tietää etukäteen, kun hakee töitä. Meilläkin tilanne oli taloon tullessa vuosia sitten parempi, kunnes väki on hiljalleen vähentynyt (= ei otettu tilalle, kun ihmiset irtisanoutuneet).
Tuossa jo kehotin hakeutumaan tilaajapuolelle, mutta kokemukseni mukaan myös ihan vain työpaikan vaihto auttaa hetken. Kalenteri tyhjenee ja kaikki vanhat projektit katoaa taivaan tuuliin kuormittamasta.
Niin ja piti sanoa vielä, eikö voi pitää välivuotta?