Oliko siitä jotain haittaa, että suomalainen puhuu lapselleen englantia?
Jostain olin lukevinani näin.
Eräs tuttuni on netissä nyt moneen kertaan hehkuttanut sitä, että hänen 5v tyttö puhuu englantia, uskon että on oppinut sen videoista. Nyt nämä vanhemmat tukevat tytön kielikylpyä puhumalla lapselle myös kotona englantia, vaikka ovat ihan supisuomalaisia ja asuvat Suomessa. Äiti myös myönsi, että ei ole kovin hyvä Englannissa.
Melkeen menin pätemään, mutta en ollut varma mistä kuulin väitteen, että siitä olisi enemmän haittaa kun hyötyä. Varmaan joku vauva.fi keskustelu Kimi Räikkösen ja Mintun lapsesta :D onko siis väitteellä perää?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu englantia hyvin, sitten se on hyvä, ja jos huonosti, niin sitten se on huono asia.
Tosin täytyy nyt sanoa että jos on pelkkä suomi äidinkielenä, niin kannattaisi jättää syntymättä. Nollakielisenä on aika säälittävät mahdollisuudet elämään, eikä joku teininä opittu englanti enää paljon auta.
Ihmisellä ei ole kuin yksi äidinkieli.
Riippuu ihan vanhemman tasosta. Itse puhun äidinkielentasoisesti englantia (testattu) ja puhun lapselle joskus englantia tai kerron mikä joku sana on englanniksi jos osaa sen sanoa suomeksi. Englanninkielisiä ohjelmia katsotaan aina ilman tekstitystä. Uskon, että on hyvä altistaa erilaisille kielille, kuuntelen myös ruotsinkielisiä kirjoja välillä niin että lapsikin kuulee. Tärkeää on kuitenkin, että on ns. yksi vahva kieli, jonka päälle rakennetaan sitten muut kielet.
Englanti varsinkin on sellainen kieli, että sitä ilman ei tulevaisuudessa pärjää, se kannattaa jokaisen vanhemman muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanavarasto jää pieneksi.
Miten sanoisit englanniksi vaikkapa hipsutella?
Tuollaista yrjöttävää mukasanaa ei tarvitse kenenkään sanoa yhtään millään kielellä.
Ja ap:lle: kyllä on haittaa, nimittäin myötähäpeän tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puhuu englantia hyvin, sitten se on hyvä, ja jos huonosti, niin sitten se on huono asia.
Tosin täytyy nyt sanoa että jos on pelkkä suomi äidinkielenä, niin kannattaisi jättää syntymättä. Nollakielisenä on aika säälittävät mahdollisuudet elämään, eikä joku teininä opittu englanti enää paljon auta.
Ihmisellä ei ole kuin yksi äidinkieli.
Tarkoitat että ihminen puhuu äitinsä kanssa vain yhtä kieltä?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tyhmiä, jolleivät tajua, että lapselle jokainen vanhempi puhuu omalla äidinkielellään. Lapsi voi hyvin käyttää kahta kieltä, mutta niiden tulee olla vanhempien äidinkieli.
Näinhän sen kuuluisi mennä. Kaksikielisyys ei mielestäni ole haastavaa jos ne ovat vanhempien äidinkielet ja vanhemmat johdonmukaisesti pitäytyvät omassa kielessään, mutta jos kieliä on kolme tai neljä niin näistä kaikkia tuskin puhutaan äidinkielen tasolla. Jos saamme lapsia mieheni kanssa niin kotona puhuttaisiin ainakin kolmea kieltä: suomea, englantia sekä miehen äidinkieltä. Itse joutuisin tekemään päätöksen, puhunko lapselle suomea vai vanhempieni äidinkieltä, joka on ollut oma kotikieleni aikanaan. Suomi on kuitenkin tunnekieleni, joten se tuntuisi luontevimmalta valinnalta.
Joo, sitä voi miettiä, kuinka monta synonyymia vaikka syömiselle tai juoksemiselle tietää englanniksi. Sitä voi ahmia, näykkiä, napostella, maistella, haarukoida, lusikoida, appaa, näivehtiä, makustella, herkutella tai sitten ravata, kiitää, töltätä, laukata, jolkottaa, hölkätä, pyyhältää, sipsuttaa jne. Mutta onnistuuko sama englanniksi? Harvalta. Ei lapsi opi kunnolla kieltä ihmiseltä, jonka sanavarasto ei ole natiivin tasolla.
Lisäksi olisin huolestunut tunneilmaisun ohuudesta. Äidinkieli on sydämen kieli. Sillä voi ilmaista tunteitaan parhaiten ja missä suhteessa se nyt olisi tärkeämpää kuin lapsen ja vanhemman välillä?
Nykyään joillakin vanhemmilla on sellainen vääristynyt mielikuva siitä, että on jotenkin hienoa, jos lapsi osaa jo pienenä puhua englantia. Oman äidinkielen hallinta saattaa olla aivan retuperällä, lapsella ei ole kunnollista kielipohjaa, jolle rakentaa opittua. Valitettavasti usein näillä lapsilla todetaan kielellisiä vaikeuksia. Vahva ja painokas ohjeistus on tarjota lapselle ainoastaan sellaista kielimateriaalia, joka tukee oman äidinkielen oppimista. Esim. englanninkielisellä materiaalilla (esim. ohjelmat, videot) ei ole suomea äidinkielenään omaksuvan lapsen kielen kehityksessä minkäänlaista virkaa. Tutkimuksissa on todettu, että mitä parempi oman äidinkielen hallinta niin sitä paremmin pystyy myös oppimaan toisia kieliä myöhemmin. Sen englannin kerkeää siellä koulussa oppimaan. Mikään kiire ei ole!
T. Puheterapeutti
Kaikkihan sen nyt tietää että vaikka asuttaisi muualla kuin kotimaassa, niin pelkkää kotimaan kieltä hyvin aluksi, eikä muuta.
Menee pää sekaisin jos oppii muita kieliä sekaan ja ajattelukin häiriintyy.
Eli ehdottomasti vain omaa kieltä ensin, vaikka asuttaisi muussa maassa.
Tämän tietää kaikki jopa muualta tulleetkin.
Tunnen esimerkiksi ranskalaisia, jotka eivät käytä lainkaan suomen kieltä, vaikka ovat eläneet vuosia Suomessa, eikä heidän lapsensakaan puhu suomea.
Yleensäkin on harvinaista että toisen kielen oppii yhtä hyväksi kuin a1.
Edes he joiden toinen vanhemmista puhuu toista kieltä, niin ei edes näissä perheissä välttämättä lapsi saavuta toisessa kielessä samaa tasoa.
Kieli jää usein aina vaillinaiseksi ja syvempi merkitys ei paljastu koskaan.
Näinhän käy usein rahvaille. Heillä on oma slanginsa, mutta syvempi ymmärrys jääkin kadulle.
Turha tuoda vaikeutta elämään opettelemalla liikaa turhia kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joillakin vanhemmilla on sellainen vääristynyt mielikuva siitä, että on jotenkin hienoa, jos lapsi osaa jo pienenä puhua englantia. Oman äidinkielen hallinta saattaa olla aivan retuperällä, lapsella ei ole kunnollista kielipohjaa, jolle rakentaa opittua. Valitettavasti usein näillä lapsilla todetaan kielellisiä vaikeuksia. Vahva ja painokas ohjeistus on tarjota lapselle ainoastaan sellaista kielimateriaalia, joka tukee oman äidinkielen oppimista. Esim. englanninkielisellä materiaalilla (esim. ohjelmat, videot) ei ole suomea äidinkielenään omaksuvan lapsen kielen kehityksessä minkäänlaista virkaa. Tutkimuksissa on todettu, että mitä parempi oman äidinkielen hallinta niin sitä paremmin pystyy myös oppimaan toisia kieliä myöhemmin. Sen englannin kerkeää siellä koulussa oppimaan. Mikään kiire ei ole!
T. Puheterapeutti
Muutenkin mitä järkeä on opetella jotain englantia. Britannia ei edes kuulu enää eu:hun.
Tärkeää on oppia vain sen verran että tietää heidän juonensa ja ymmärtää miten ylimielisiä ovatkaan.
Sen verran voi opetella kuuntelemaan ja että voi heittää jotain herjoja heille, jos on tarvetta.
Ihmisten pitäisi tuntea vähän enemmän ylpeyttä ja torjua englannin kieltä ja vastustaa sen opettelua.
EU-englantia pidän hyvänä. Jokainen murtaa sitä miten tahtoo ja rikkoo kielioppia.
Se on hyvä edistysaskel.
Mun tyttären perheessä äidinkieli on suomi ja isän kieli espanja, kumpikin puhuu omaansa lapselle. Vanhempian yhteinen kieli on englanti. Nyt 3v on jo vuoden puhunut englantia lähes yhtä paljon kuin espanjaa. Oppii tv:stä ja vanhemmilta.
Kielellisesti ilmeisen etevä ipana, tarhakaverinsa on venäläinen ja nyt osaa käyttää muutamaa venäjänkielistä sanaa ja lausetta ihan oikein. Tuskin kannattaa rajoittaa, valitsee sitten itse vahvimmat kielensä
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Joskus aikoinaan luin sellaisen jutun, jossa sanottiin, ettei kaksikielisyys lapsuudessa välttämättä ole hyvä asia koska silloin ihmiselle ei kehity omaa kieltä, jolla hahmottaa ympäristöä ja esim. omia tunteita.
Kyllä kehittyy. Kaksikielisyys on ihan normaali asia. Mutta kaksikielinen lapsi kuulee äidinkielisten puhujien puhuvan niitä kieliä, ei jonkun sellaisen, joka vähän osaa jotain kieltä.
Voipi olla noinkin. Muistaakseni lukemassani jutussa viitattiin ruotsinsuomalaisten kielitaitoihin (olivat siis lapsesta asti suomen- ja ruotsinkielisiä). Heillä oli tämän jutun perusteella todettu heikompaa kykyä ymmärtää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Artikkelin mukaan tämä johtui siitä ettei kumpikaan kieli ei ollut päässyt kehittymään kunnolla. Jotain tämänsuuntaista se oli.
Tämän väittämän kumoan heti kahden hyvin menestyvän aikuisen kaksikielisen lapsen äitinä. Pojillani ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää ”monimutkaisia asiakokonaisuuksia”. Molemmat kielet ovat kehittyneet hyvin, vaikkakin se toinen, asuinmaamme kieli, on ymmärrettävistä syistä suomea vahvempi.
Mutta se, että rupeaisin puhumaan tankeroenglantia lapselleni laajentaakseni lapsen sanavarastoa on jotakin muuta. Voi aiheuttaa sekavuutta ja myöhemmin ongelmia, jos on oppinut kielen väärin ja jos on lapsesta saakka kuullut esim. väärää kielioppia, on hankala myöhemmin ruveta sitä muuttamaan, sillä siihen on jo kasvanut kiinni. Me mieheni kanssa puhuimme omaa äidinkieltämme lapsillemme, minä toisaalta aina välillä puhuin myös asuinmaamme kieltä heille, eikä siitä ole koskaan aiheutunut ongelmia. Päinvastoin, olen lukenut tutkimuksen, jonka mukaan juuri kaksi- tai useampikieliset lapset oppivat helpommin esim. kieliä, sillä he ovat kasvaneet siihen.
Niin, mitä tuohon sanoisi? Viittasin tutkimukseen, sinä vastasit anekdootilla omista lapsistasi. Se, ettei juuri sinun lapsillasi ole ollut kuvailemiani vaikeuksia ei tarkoita, etteikö se voisi kuitenkin olla yleistä ko. viiteryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joillakin vanhemmilla on sellainen vääristynyt mielikuva siitä, että on jotenkin hienoa, jos lapsi osaa jo pienenä puhua englantia. Oman äidinkielen hallinta saattaa olla aivan retuperällä, lapsella ei ole kunnollista kielipohjaa, jolle rakentaa opittua. Valitettavasti usein näillä lapsilla todetaan kielellisiä vaikeuksia. Vahva ja painokas ohjeistus on tarjota lapselle ainoastaan sellaista kielimateriaalia, joka tukee oman äidinkielen oppimista. Esim. englanninkielisellä materiaalilla (esim. ohjelmat, videot) ei ole suomea äidinkielenään omaksuvan lapsen kielen kehityksessä minkäänlaista virkaa. Tutkimuksissa on todettu, että mitä parempi oman äidinkielen hallinta niin sitä paremmin pystyy myös oppimaan toisia kieliä myöhemmin. Sen englannin kerkeää siellä koulussa oppimaan. Mikään kiire ei ole!
T. Puheterapeutti
Miksi tämä on aina joko tai? Tiedän montakin lasta, jotka ovat oikein taitavia äidinkielessä (suomi) ja sen lisääksi osaavat englannin alkeet.
t. ope
Hetkinen vaan .Ihan paras että ette puutu lapsenne oppimiseen koska olette niin pirun negatiivisiä täällä.Kateellisisa että vanhemmat jaksavat välittää lapsensa tulevaisuudesta.
Kun 12 peukkua alas kun kirjoitin kuin taitava meidän tyttö on kielissä . alan miettimään mitä porukkaa täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joillakin vanhemmilla on sellainen vääristynyt mielikuva siitä, että on jotenkin hienoa, jos lapsi osaa jo pienenä puhua englantia. Oman äidinkielen hallinta saattaa olla aivan retuperällä, lapsella ei ole kunnollista kielipohjaa, jolle rakentaa opittua. Valitettavasti usein näillä lapsilla todetaan kielellisiä vaikeuksia. Vahva ja painokas ohjeistus on tarjota lapselle ainoastaan sellaista kielimateriaalia, joka tukee oman äidinkielen oppimista. Esim. englanninkielisellä materiaalilla (esim. ohjelmat, videot) ei ole suomea äidinkielenään omaksuvan lapsen kielen kehityksessä minkäänlaista virkaa. Tutkimuksissa on todettu, että mitä parempi oman äidinkielen hallinta niin sitä paremmin pystyy myös oppimaan toisia kieliä myöhemmin. Sen englannin kerkeää siellä koulussa oppimaan. Mikään kiire ei ole!
T. Puheterapeutti
Miksi tämä on aina joko tai? Tiedän montakin lasta, jotka ovat oikein taitavia äidinkielessä (suomi) ja sen lisääksi osaavat englannin alkeet.
t. ope
Ei ole kiire, mutta jos lasta kiinnostaa niin siitä vvaan .Merkillinen puhetrapeutti. Onkohan edes valmistunut vaan tieltä poimittu.
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Joskus aikoinaan luin sellaisen jutun, jossa sanottiin, ettei kaksikielisyys lapsuudessa välttämättä ole hyvä asia koska silloin ihmiselle ei kehity omaa kieltä, jolla hahmottaa ympäristöä ja esim. omia tunteita.
Kyllä kehittyy. Kaksikielisyys on ihan normaali asia. Mutta kaksikielinen lapsi kuulee äidinkielisten puhujien puhuvan niitä kieliä, ei jonkun sellaisen, joka vähän osaa jotain kieltä.
Voipi olla noinkin. Muistaakseni lukemassani jutussa viitattiin ruotsinsuomalaisten kielitaitoihin (olivat siis lapsesta asti suomen- ja ruotsinkielisiä). Heillä oli tämän jutun perusteella todettu heikompaa kykyä ymmärtää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Artikkelin mukaan tämä johtui siitä ettei kumpikaan kieli ei ollut päässyt kehittymään kunnolla. Jotain tämänsuuntaista se oli.
Tällaisia vaikutuksia kaksikielisyydellä voi olla vain siinä tapauksessa, jos molempien kielten oppiminen on harvinaisen heikkoa. Esim. jos lapsen kanssa ei puhuta juuri ollenkaan, ei koskaan lueta mitään, ei millään tavalla tueta kielen kehitystä. Monesti tähän liittyy vielä negatiivisia asenteita kieliin. Esim. perheen äidinkieli koetaan ympäristössä „huonoksi“ tai tarpeettomaksi ja perhee kokee edustavansa ei- toivottua kieliryhmää, ja/tai perheessä ympäristön kieleen suhtaudutaan erittäin negatiivisesti, esim. vanhemmat eivät halua opetella sitä ollenkaan. Jos tähän vielä tulee muita oppimisen tai hahmottamisen häiriöitä, niin voi hyvinkin olla, ettei kumpikaan kieli tosiaan kehity kunnolla.
Jos lapsen kielellistä kehitystä tuetaan aivan normaalisti, eli lapsen kanssa puhutaan (mieluiten molemmat vanhemmat omaa äidinkieltään), hänelle luetaan, hän on varhaiskasvatuksen piirissä ja saa hyviä kokemuksia molemmista kielistä ja omasta kaksikielisydestään, ei „puolikielisyyttä“ synny.
Maailman ihmisistä yli puolet puhuu päivittäin useampaa kuin yhtä kieltä ja monikielisyys on normaalia. Se yksinään ei aiheuta ongelmia.
AP:n kysymykseen sen verran, että sen äidin ei kannattaisi puhua englantia lapselleen vaan omaa äidinkieltään. Jopa kaksikielisessä perheessä on usein haastavaa huolehtia molempien kielten kehityksestä, ja yksikielisessä perhessä tuollainen kokeilu on tuomittu epäonnistumaan.
Erilaisia leikkejä, lauluja ja loruja voi kyllä olla kotonakin englanniksi, mutta muuten on parasta puhua omaa äidinkieltä. Jos kiinnostusta ja mahdollisuuksia on, joku englanninkielinen kerho on ihan hyvä.
Kannattaa puhua Englantia paljon lapsille jotta tulee kielikylpy. Pihalla leikkiessä oppii Suomen, mutta Englannin oppiminen vaatii vanhempien tukea.
Englannin ehtii oppia myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on tyhmiä, jolleivät tajua, että lapselle jokainen vanhempi puhuu omalla äidinkielellään. Lapsi voi hyvin käyttää kahta kieltä, mutta niiden tulee olla vanhempien äidinkieli.
Näinhän sen kuuluisi mennä. Kaksikielisyys ei mielestäni ole haastavaa jos ne ovat vanhempien äidinkielet ja vanhemmat johdonmukaisesti pitäytyvät omassa kielessään, mutta jos kieliä on kolme tai neljä niin näistä kaikkia tuskin puhutaan äidinkielen tasolla. Jos saamme lapsia mieheni kanssa niin kotona puhuttaisiin ainakin kolmea kieltä: suomea, englantia sekä miehen äidinkieltä. Itse joutuisin tekemään päätöksen, puhunko lapselle suomea vai vanhempieni äidinkieltä, joka on ollut oma kotikieleni aikanaan. Suomi on kuitenkin tunnekieleni, joten se tuntuisi luontevimmalta valinnalta.
Olisko reipas vierailu googlessa mitään?
Minä opin englantia aikoinaan elokuvien ja tietokonepelien kautta. Seurauksena on lähinnä se että puhun ja ymmärrän englantia hyvin, mutta koska koulussa vastaavasti ei jaksanutkaan sitten kiinnostaa se perus sanojen opettelu niin myös se kieliopin opiskelu jäi vähälle.