Moni naiseton mies haluaisi saada parisuhteen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lähtisivät sieltä pikkupitäjästä kaupunkiin.
Tässä yksi syy, etten enää deittaile maalaisten kanssa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Ihan tosissasi väität, että Helsingin ulkopuolelta on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungista? Ei minun ainakaan ollut, mutta en työskentelekään julkisella sektorilla.
Muutin kyllä miehen luokse maaseudulle, mutta avoliittopäätöksestä meni pitkälti toista vuotta ennen kuin löysin oman alani töitä lähimmästä kaupungista. Palkka pieneni ja vaikka tehtävänimeke on sama kuin ennen, niin oikeasti tehtäväni on nyt vähemmän arvostettu. Entiset yhteistyöverkostot kutistuivat ja valtakunnallisen tason tehtävä muuttui paikallisen tason työksi.
Mutta en kadu. Sinne lähimpään kaupunkiin ajaa puolessa tunnissa ja Helsinkiin pääsee edelleen reilussa tunnissa omalla autolla (julkisilla ei sitten oikeastaan pääsekään tai ainakin se on todella hankalaa). Iso talo, oma työhuone, iso puutarha, oma ranta. Ja vaikka puoliso on asunut maalla viimeiset 30 vuotta (ja sitä ennen työn puolesta ulkomailla + matkustellut paljon), niin hän on edelleen "sielultaan kaupunkilainen" eli korkeasti koulutettu, lukee paljon, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tiedettä ja kulttuuria, lähtee mieluummin konserttiin tai moottoripyöräilemään kuin metsästämään tai kalastamaan (ei metsästä tai kalasta ylipäänsä, en olisi voinut rakastua ihmiseen, joka niitä harrastaa). Ja vaikka hän itse ei ole vegaani tai edes kasvissyöjä, niin hänelle siinä ei ole mitään ihmeellistä, että minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Samalla maalaismies siis hoitaisi mun asiantuntijatyöt ja kotityöt?
Kyse ei muuten ole siitä etteikö maalaismies osaa hoitaa tilaansa ja ole monitaitoinen. Kyse on siitä, mitä tuo monitaitoisuus parisuhteelle antaa. Mitä iloa minulle on siitä, että joku hoitaa omat asiansa hyvin?
Kerrotko hieman tarkemmin mitä asiantuntijatyösi käytännössä on?
Ahaa. Haluatko päästä mitätöimään ja kertomaan, ettei työlläni ole arvoa? Viestintäalalla olen.
Mistä moinen mielikuva syntyi? Kysyin siksi, että halusin saada käsityksen miten raskasta asiantuntijatyö on verrattuna vaikka maalla asuvan maanviljelijän työhön verrattuna. Ja tuo taas sai alkunsa siitä, kun pohdin, että kummalla mahdollisesti olisi enemmän energiaa työpäivän jälkeen alkaa tekemään ns. kotitöitä.
Olen aivan varma siitä että maatalousyrittäjällä ei tänä päivänä ole helppoa ja kaikki kunnia kotimaisen ruuan tuottajille ja pientilallisille. On kuitenkin valinta haluaako kumppanin joka tekee 12-tuntisia työpäiviä ja joka ei osallistu ollenkaan kotitöihin. Joku perus viikkosiivous onnistuu varmasti kevyemmän työn tekijältä ja vaikka pyykkihuolto mutta jossain se raja tietenkin tulee jos kotitöitä kovin paljon.
Jep. Ja sitten kun näillä miehillä on saamansa perinteisen mallin takia odotukset todella korkealla. Ei heille riitä se, että töissä käyvä vaimo tekee enemmän sisätöitä. Suu vaahdossa puhutaan ruokalajeista, joiden tekemiseen saattaa todella kulua aikaa ja joita äiti, jonka työ oli tilalla, teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Tekeekö miehesi sisätöitä? Omistatko puolet talosta? Onko miehellä tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina?
Jos vastasit kyllä, hienoa. Keskiverto maslaismiehen kanssa nuo eivät toteudu.
Tekee sisätöitä, jopa enemmän kuin minä. Hän vastaa meillä mm. vaatehuollosta lähes täysin, lisäksi siivoaa enemmän kuin minä, koska tykkää siitä enemmän kuin minä.
En missään tapauksessa osta puolikasta talosta, eihän siinä olisi pienintäkään järkeä. Jos hän kuolee ennen minua niin en minä tähän jää. Miksi haluaisin ottaa satojen tuhansien asuntolainen ostaakseni tästä puolet? Sen jälkeen voisin sanoa hyvästit yhteisille harrastuksillemme kuten matkustelulle, kun rahani menisivät lainan lyhentämiseen ja asumiskuluihin.
Asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kulut maksamme tottakai puoliksi.
Tottakai on tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina.
t. 107 (ei sama jolta kysyit mutta miehen takia maalle muuttanut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen perässä maalle. Ennen työmatkaan meni aamuin illoin 45 min, nyt enää 30 min, etätyöaikana ei sitäkään. Työpaikka tosin vaihtui, mutta Helsingin ulkopuolella on yhtä helppo löytää asiantuntijatason töitä kuin pääkaupungissa. Talo on iso, omalle työhuoneelle on hyvin tilaa. On piha ja erikseen puutarha. On laatua elämään. Piti vain uskaltaa.
Ai niin, lasten koululle on matkaa 7 km, taksi hakee pihasta.
Tekeekö miehesi sisätöitä? Omistatko puolet talosta? Onko miehellä tasa-arvoinen suhtautuminen naiseen kumppanina?
Jos vastasit kyllä, hienoa. Keskiverto maslaismiehen kanssa nuo eivät toteudu.
Mies ei tee sisätöitä, pääosin on töissä ulkona tai tavallaanhan sitä on traktorissa sisällä, jos niin haluaa ajatella. Kirjanpidon tms. tekee sisätöinä.
En omista puolta talosta, mutta eipä mieskään omista puolta sijoitusasunnoistani tai kesämökistä, autonikin on omani.
Miehellä ei ole tasa-arvoista suhtautumista kumppaniin, minut on nostettu jalustalle eli ylistämällä alistettu, jos niin haluaa ajatella. Mies haluaa auttaa, hän arvostaa ja kunnioittaa. Pappi sanoi aikoinaan, että kilvoitelkaa toistenne palvelemisessa ja sitä tässä on toteutettu.
Eli mies tekee oman tilansa töitä ulkona ja sä piian työt sisällä. Nice.
Mitkä ihmeen piian työt? Tuossa kysyttiin, tekeekö mies sisätöitä ja maatalossa niitä on aika vähän, joten käytännössä ei tee. Minun työni taas on pääosin teamsissa nykyisin, joten teen sisätöitä.
Vai tarkoittiko kysyjä kotitöitä? Sisätyöt ja kotityöt ovat kaksi eri asiaa!
Miten erotat kotityöt ja maatilayrityksen työt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Samalla maalaismies siis hoitaisi mun asiantuntijatyöt ja kotityöt?
Kyse ei muuten ole siitä etteikö maalaismies osaa hoitaa tilaansa ja ole monitaitoinen. Kyse on siitä, mitä tuo monitaitoisuus parisuhteelle antaa. Mitä iloa minulle on siitä, että joku hoitaa omat asiansa hyvin?
Kerrotko hieman tarkemmin mitä asiantuntijatyösi käytännössä on?
Ahaa. Haluatko päästä mitätöimään ja kertomaan, ettei työlläni ole arvoa? Viestintäalalla olen.
Mistä moinen mielikuva syntyi? Kysyin siksi, että halusin saada käsityksen miten raskasta asiantuntijatyö on verrattuna vaikka maalla asuvan maanviljelijän työhön verrattuna. Ja tuo taas sai alkunsa siitä, kun pohdin, että kummalla mahdollisesti olisi enemmän energiaa työpäivän jälkeen alkaa tekemään ns. kotitöitä.
Olen aivan varma siitä että maatalousyrittäjällä ei tänä päivänä ole helppoa ja kaikki kunnia kotimaisen ruuan tuottajille ja pientilallisille. On kuitenkin valinta haluaako kumppanin joka tekee 12-tuntisia työpäiviä ja joka ei osallistu ollenkaan kotitöihin. Joku perus viikkosiivous onnistuu varmasti kevyemmän työn tekijältä ja vaikka pyykkihuolto mutta jossain se raja tietenkin tulee jos kotitöitä kovin paljon.
Jep. Ja sitten kun näillä miehillä on saamansa perinteisen mallin takia odotukset todella korkealla. Ei heille riitä se, että töissä käyvä vaimo tekee enemmän sisätöitä. Suu vaahdossa puhutaan ruokalajeista, joiden tekemiseen saattaa todella kulua aikaa ja joita äiti, jonka työ oli tilalla, teki.
Ei näillä (?) miehillä ole perinteisen mallin odotuksia. Kyllä hekin osaavat somea ja muuta keskustelua seurata. Siispä ovat omillaan mieluummin, kun toteuttavat naisten epärealistisia haaveita.
Näissä mediajutuista saa sen kuvan, että he jotenkin erityisesti kärsivät tilanteestaan.
Kysytään :" Haluaisitko kumppanin? " Ja he vastaavat: "Kyllä. "
Tuostapa tehdään johtopäätös, että maalaismiehet räytyvät naisen kaipuussaan!
Naistoimittajien juttuja, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Eli sinun työsi raskauden vuoksi naisesi pitää tehdä enemmän? Kyllä hän minun mittapuilla i on typeryä kalkkuna tai ainakin vähään tyytyvä.
Miten niin enemmän? Vaimo on kotirouva. Ilman minun työtä se ei välttämättä olisi mahdollista, vaikka vaimoni ei mikään persaukinen ole.
Ookoo. No sit se on hänen työtä. Minä en ikinä haluaisi olla kotirouva, ei olisi mulle mahdollisuus vaan kauhukuva.
Puuttuuko sinulta kyky toimia itsenäisesti? Etkö siis osaa tehdä mitään ilman muiden ohjausta? Vaimoni on toimelias ja fiksu. Hän sanoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä joka päivä tekemään samaa työtä, kun kotona saa tehdä mitä milloinkin huvittaa ja käydä ulkona shoppailemassa silloin kun huvittaa.
Huutonaurua!
Vaimosi saa valita, pistääkö hän pyykkikoneen päälle aamu- vai iltapäivällä ja tekeekö ruuaksi tortilloja vai karjalanpaistia kunhan ruoka on valmiina, kun sinä tulet töistä. No onpa vaihtelua.
eri
Jaaha, sinä olet taas saapunut sabotoimaan keskustelut. Käyt taas kaksinpuhelua rakkaasi kanssa. Me muut luemme aikamme vittuiluanne toisillenne ja kyllästymme, ketju on taas pilalla.
Tämä ei ole chat, tämä on keskustelupalsta. Me emme keskustele sinusta ja Spessusta vaan asiasta. Ottakaa huone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Samalla maalaismies siis hoitaisi mun asiantuntijatyöt ja kotityöt?
Kyse ei muuten ole siitä etteikö maalaismies osaa hoitaa tilaansa ja ole monitaitoinen. Kyse on siitä, mitä tuo monitaitoisuus parisuhteelle antaa. Mitä iloa minulle on siitä, että joku hoitaa omat asiansa hyvin?
Kerrotko hieman tarkemmin mitä asiantuntijatyösi käytännössä on?
Ahaa. Haluatko päästä mitätöimään ja kertomaan, ettei työlläni ole arvoa? Viestintäalalla olen.
Mistä moinen mielikuva syntyi? Kysyin siksi, että halusin saada käsityksen miten raskasta asiantuntijatyö on verrattuna vaikka maalla asuvan maanviljelijän työhön verrattuna. Ja tuo taas sai alkunsa siitä, kun pohdin, että kummalla mahdollisesti olisi enemmän energiaa työpäivän jälkeen alkaa tekemään ns. kotitöitä.
Tämän palstan hengestä. Ei ole fyysisesti kuormittavaa, mutta deadlinet on joskus tiukat ja päivät venyvät.
Teetkö oikeasti koko työpäivän ajan vain pelkkää työtäsi ja ahkerasti?
Eikö nyt töissä töitä tehdä? Älytön kysymys. Mulla on joustava työaika ja suunnittelen työajan käyttöni itse. Vastaan myös itse siitä, että ne hoituvat. Eli kyllä se työpäivän pituus määrittyy aina työmäärän mukaan ja se työmäärä vaihtelee.
Et sinä kovin ammattitaitoinen viestijä ole, kun nytkin ruokit trollia. Viestinnän ammattilainen olisi jo ymmärtänyt ignoorata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkilaistunut nainen, mitä oikeasti osaat tehdä, jos asut kerrostalossa? Eihän siellä tarvi tehdä mitään muuta kuin mitättömiä kotitaloustöitä, jotka hoituvat kaiken muun ohessa vasemmalla kädellä. Tuommoisessa ympäristössä oikea mies turhautuu toimettomuuteen.
Käyn töissä kodin ulkopuolella mikä vie kaikki mehut. Hoidan oman pienen huushollini juuri ja juuri. Olen mielelläni jouten vaikka loppuelämäni jos saan tarpeeksi rahaa ettei tarvitse käydä töissä, mutta en silti halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen jos joutuisin keittiöpiiaksi eli tekemään vielä toisen työpäivän passaten toisiakin. En oikein tiedä mitä minun pitäisi osata täällä kaupungissa. Tottakai maalla on sitten muuta tehtävää lähinnä talon kunnossapidossa ja pihatöissä mutta niitä voi opetella. Ymmärrän sikäli pointtisi että eipä kerrostalossa ole käsistään kätevälle tekemistä eikä kalalle ja metsään pääse yhtä hyvin kuin maalla, jos se nyt on oikean miehen mitta - oikeita voi olla monenlaisia.
En minäkään maalla asu, vaan pienessä kaupungissa. Kaikki on lähellä, mutta julkinen liikenne käytännössä puuttuu, kun vuoroja suunnilleen kerran päivässä. Luonto on lähellä ja autolla pääsee mihin tarvii. Koronakaan ei ole kohtuuttomasti koetellut hermoja, vaikka urheilupaikat on olleet kiinni. Kyllä elämä vain on laadukkaampaa, vaikka ravintolakulttuurista ja deittailusta joutuu tinkimään.
Riippuu elämäntilanteesta ja siitä mitä arvostaa milloinkin. Itselläni on kaupunkielämän vastapainoksi mökki ja vuokraan usein auton päästäkseni sinne. Harrastan myös asioita joita ei ihan joka paikassa pysty tekemään ja tykkään käydä erityisesti konserteissa, samoin siellä ravintolassa ystävien kanssa joskus. Kirjastoissa, tapahtumissa... Kaupungissa ei kytätä niin paljon kuin pikkupaikoissa. Mökillä taas himosienestän ja marjastan ja kalastankin ja laitan puutarhaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitteko, miten hyvin siellä Helsingissä riittää töitä esim. metsäkoneurakoitsijalle tai paperitehtaan prosessityöntetekijälle? Kaupunkiseutujen ulkopuolella on hyvin suuri osa sellaisista työpaikoista, jotka ovat tunnusomaisesti "miesten ammatteja".
Missä ap puhui Helsingistä?? Kai nyt muitakin kaupunkeja on!!
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
Se on tämä nykyajan henki sellainen.
Ennenkö henki oli että nainen joustaa?
Vierailija kirjoitti:
Sen verran olen Suomea reissannut, ja kumppania etsinyt, että tiedän, ettei se muutto isommalle paikkakunnalle mahdollisuuksiani paranna, eristää minut niistäkin vähistä ihmissuhteista jotka olen onnistunut luomaan.
Itsellä muutto Tampereelle oli fiksu sinänsä koska kaverit ja sukulaiset kaikki asuu Oulu-Helsinki junaradan varrella. Helpompi mennä kyläilemään useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Samalla maalaismies siis hoitaisi mun asiantuntijatyöt ja kotityöt?
Kyse ei muuten ole siitä etteikö maalaismies osaa hoitaa tilaansa ja ole monitaitoinen. Kyse on siitä, mitä tuo monitaitoisuus parisuhteelle antaa. Mitä iloa minulle on siitä, että joku hoitaa omat asiansa hyvin?
Kerrotko hieman tarkemmin mitä asiantuntijatyösi käytännössä on?
Ahaa. Haluatko päästä mitätöimään ja kertomaan, ettei työlläni ole arvoa? Viestintäalalla olen.
Mistä moinen mielikuva syntyi? Kysyin siksi, että halusin saada käsityksen miten raskasta asiantuntijatyö on verrattuna vaikka maalla asuvan maanviljelijän työhön verrattuna. Ja tuo taas sai alkunsa siitä, kun pohdin, että kummalla mahdollisesti olisi enemmän energiaa työpäivän jälkeen alkaa tekemään ns. kotitöitä.
Tämän palstan hengestä. Ei ole fyysisesti kuormittavaa, mutta deadlinet on joskus tiukat ja päivät venyvät.
Teetkö oikeasti koko työpäivän ajan vain pelkkää työtäsi ja ahkerasti?
Eikö nyt töissä töitä tehdä? Älytön kysymys. Mulla on joustava työaika ja suunnittelen työajan käyttöni itse. Vastaan myös itse siitä, että ne hoituvat. Eli kyllä se työpäivän pituus määrittyy aina työmäärän mukaan ja se työmäärä vaihtelee.
Et sinä kovin ammattitaitoinen viestijä ole, kun nytkin ruokit trollia. Viestinnän ammattilainen olisi jo ymmärtänyt ignoorata.
Kiitos mitätöinnistä.
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
Joutuu se kaupunkilaisnainenkin jättämään työpaikkansa ja kaverit, jos muuttaa maalle miehen takia. Se oli ennen ihan normaalia ja epäreilua sekin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Yleensä niille keittää äiti puuron ekat 40 vuotta ja sitten sinä. Plus saat pyykit pestäväksi ja huushollin siivottavaksi. Ehkä saat vielä appivanhemmat kaupan päälle, kun eivät sittenkään suostu muuttamaan kotoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
No älä.
Sisareni aikoinaan alkoi seurustella maanviljelijän kanssa ja jossain vaiheessa alkoi selittää miehelle että eiköhän muuteta kaupunkiin kun siellä voisi mennä tanssitunneillekin, sambaa yms.
Siitä seurasi ero.
Miehen olisi pitänyt myydä tilansa ja jättää kaveripiirinsä ja sukulaisensa ja lähteä johonkin varastomieheksi tms ilman muuta koulutusta kuin mitä oli maanviljelijän työtä varten hankkinut sen takia että sisareni saisi sambatuntinsa.
Sisareni pöyristyneenä selitti tätä minulle ja täytyy sanoa että olin minäkin pöyristynyt ja sanaton.
Varmaan täsmälleen päinvastaisesta syystä kuin sisareni.
Että aikuinen ihminen ( siskoni oli kuitenkin jo monta vuotta päälle 20) voi olla noin kertakaikkisen pälli.
Molemmat ovat sittemmin löytäneet itselleen varmasti sopivammat puolisot että ei siinä sikäli huonosti käynyt.
Sisareni asuu nyt pikkukaupungissa , jossa tuskin sambatunteja saa.
Kouluttamaton mammanpoika, joka ei kykene jättämään sukulaisiaan ja jotain kavereitaan? Jestas. Oma mieheni on akateeminen. Ne lapsuuden kaverit ja äidin lihapadat ovat tuhansien kilometrien päässä eikä ne nyt muutenkaan enää aikuisen miehen elämän pääasia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti oli vuosia kotiäitinä vain miehensä tulojen varassa ja siitä hän sai kuulla mieheltä niin paljon, että ei halunnut minulle samaa. Äiti suorastaan jankutti, että naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat eikä ikinä saa joutua tilanteeseen, jossa omia tuloja ei ole. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tilipäivänä näkee rahat omalla henkilökohtaisella tilillä. Sellaista miestä ei olekaan, että hänen vuokseen luopuisin työstäni ja muuttaisin työttömäksi miehen luo.
Sitten jos tasa-arvo joskus oikeasti toteutuu, niin pääsemme tuosta todella vanhakantaisesta ajattelusta eroon, jossa miehen rahat ovat yhteisiä, mutta naisen tienaamat rahat vain naisen käytössä.
Äläpä höpöliini lue omiasi. Tietenkin palkat tulevat kummankin omille tileille, josta kumpikin siirtää taloustilille sovitun summan. Meillä yhteiset kulut jaetaan eurolleen tasan, koska pidän niistä kirjaa. Minä teen päätökset, mitkä menot kuuluvat yhteisiin eli sinne ei laiteta saunalajoja tai vastaavia.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.
TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Samalla maalaismies siis hoitaisi mun asiantuntijatyöt ja kotityöt?
Kyse ei muuten ole siitä etteikö maalaismies osaa hoitaa tilaansa ja ole monitaitoinen. Kyse on siitä, mitä tuo monitaitoisuus parisuhteelle antaa. Mitä iloa minulle on siitä, että joku hoitaa omat asiansa hyvin?
Kerrotko hieman tarkemmin mitä asiantuntijatyösi käytännössä on?
Ahaa. Haluatko päästä mitätöimään ja kertomaan, ettei työlläni ole arvoa? Viestintäalalla olen.
Mistä moinen mielikuva syntyi? Kysyin siksi, että halusin saada käsityksen miten raskasta asiantuntijatyö on verrattuna vaikka maalla asuvan maanviljelijän työhön verrattuna. Ja tuo taas sai alkunsa siitä, kun pohdin, että kummalla mahdollisesti olisi enemmän energiaa työpäivän jälkeen alkaa tekemään ns. kotitöitä.
Tämän palstan hengestä. Ei ole fyysisesti kuormittavaa, mutta deadlinet on joskus tiukat ja päivät venyvät.
Teetkö oikeasti koko työpäivän ajan vain pelkkää työtäsi ja ahkerasti?
Eikö nyt töissä töitä tehdä? Älytön kysymys. Mulla on joustava työaika ja suunnittelen työajan käyttöni itse. Vastaan myös itse siitä, että ne hoituvat. Eli kyllä se työpäivän pituus määrittyy aina työmäärän mukaan ja se työmäärä vaihtelee.
Et sinä kovin ammattitaitoinen viestijä ole, kun nytkin ruokit trollia. Viestinnän ammattilainen olisi jo ymmärtänyt ignoorata.
Ja aikuinen ihminen ymmärtäisi että nyt ollaan varsin kevyellä keskustelupalstalla eikä tekemässä asiantuntijatyötä.
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
Se on tämä nykyajan henki sellainen.
Ei varmasti ole
En minäkään maalla asu, vaan pienessä kaupungissa. Kaikki on lähellä, mutta julkinen liikenne käytännössä puuttuu, kun vuoroja suunnilleen kerran päivässä. Luonto on lähellä ja autolla pääsee mihin tarvii. Koronakaan ei ole kohtuuttomasti koetellut hermoja, vaikka urheilupaikat on olleet kiinni. Kyllä elämä vain on laadukkaampaa, vaikka ravintolakulttuurista ja deittailusta joutuu tinkimään.