Lue keskustelun säännöt.
Moni naiseton mies haluaisi saada parisuhteen, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lähtisivät sieltä pikkupitäjästä kaupunkiin.
17.04.2021 |
Tässä yksi syy, etten enää deittaile maalaisten kanssa.
Kommentit (337)
Minulle ei olisi mitenkään mahdoton ajatus muuttaa kotikaupungin ulkopuolelle johonkin lähialueen maaseutukylistä. En vain tunne sieltä yhtään ketään, joten ei sitä parisuhdettakaan tule heikäläisten kanssa muodostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
En mä kyllä yksin mihinkään niin paljon tilaa tarvitsisi. Pieni kämppä on kivempi siivotakin työpäivän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Eli sinun työsi raskauden vuoksi naisesi pitää tehdä enemmän? Kyllä hän minun mittapuilla i on typeryä kalkkuna tai ainakin vähään tyytyvä.
Miten niin enemmän? Vaimo on kotirouva. Ilman minun työtä se ei välttämättä olisi mahdollista, vaikka vaimoni ei mikään persaukinen ole.
Ookoo. No sit se on hänen työtä. Minä en ikinä haluaisi olla kotirouva, ei olisi mulle mahdollisuus vaan kauhukuva.
Puuttuuko sinulta kyky toimia itsenäisesti? Etkö siis osaa tehdä mitään ilman muiden ohjausta? Vaimoni on toimelias ja fiksu. Hän sanoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä joka päivä tekemään samaa työtä, kun kotona saa tehdä mitä milloinkin huvittaa ja käydä ulkona shoppailemassa silloin kun huvittaa.
Huutonaurua!
Vaimosi saa valita, pistääkö hän pyykkikoneen päälle aamu- vai iltapäivällä ja tekeekö ruuaksi tortilloja vai karjalanpaistia kunhan ruoka on valmiina, kun sinä tulet töistä. No onpa vaihtelua.
eri
Jaaha, sinä olet taas saapunut sabotoimaan keskustelut. Käyt taas kaksinpuhelua rakkaasi kanssa. Me muut luemme aikamme vittuiluanne toisillenne ja kyllästymme, ketju on taas pilalla.
Tämä ei ole chat, tämä on keskustelupalsta. Me emme keskustele sinusta ja Spessusta vaan asiasta. Ottakaa huone.
Mikä hlvetin Spessu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki saavat vapaasti pysyä siellä maalla, mutta turha suuttua pakeista, kun kaupungissa asuva akateeminen nainen ei kiinnostu.
Sepä. Deittipalstoilla laittavat viestiä. Kysyn aina ovatko halukkaita muuttamaan, ja tullee vastaus, että "en, mutta kyllä sä mun omakotitaloon mahdut huushollaamaan". No ei kiitos kiinnosta, mulla on omaakin omaisuutta ja elämä.
Ovat kasvaneet siihen perinteeseen, jossa nainen muuttaa ilmaiseksi piiaksi miehen talouteen.
Mistä lähtien naisesta on tullut sellainen, ettei se kuluta yhtään miehen rahoja?
Ihan työssä käymällä, ei se sen vaikeampaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
En mä kyllä yksin mihinkään niin paljon tilaa tarvitsisi. Pieni kämppä on kivempi siivotakin työpäivän päälle.
Isompaan asuntoon saa tarvittavia tavaroita eikä tarvitse kuitenkaan asua ahtaasti. Haluan tilaa mm. kuntoiluvälineille sekä oman verstaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä voisin ihan hyvin muuttaa pikkupitäjään, harmi vain, että siellä olevat vapaat miehet tuppaavat käyttävän liikaa alkoholia/tupakoivat/omaavat sovinistisia ajatuksia. Olen itse kotoisin maalta ja omistan isovanhempieni tilan, joka on nyt minulla kesäkäytössä. Ongelma on siinä, että noin puolet pitäjän väestä ovat sukulaisiani jote ei kiinnosta siinä mielessä ja se toinen puoli, joka voisi kiinnostaa, niin ei vain arvomaailmaa kohtaa noissa päihde ja tasavertaisuusasioissa, en jaksa enää kuulla sovinistisia vitsejäkään tyyliin laita nainen asialle ja tee itse perässä jne... Siksi yleensä mukaani tulee aina joku kaupunkikolli. Lapsena siellä oli jo paljon naisettomia miehiä ja silloinkin mietin, että miten he voisivat löytää naisen kun lähtevät joka perjantai-ilta kavereiden kanssa kavereiden mökille ryyppäämään, viettämään laatuaikaa äijien kanssa. Sitten viikolla puhutaan äijäseurassa siitä ettei naisia löydy....
Niin samaa mieltä. Miehet täällä on ihan ala-arvoisia. Paluumuutin tänne kotiseudulleni opiskelujen ja yhteensä kymmenen kaupunkivuoden jälkeen. Täällä ihan oikeasti on niitä vitsien äijiä, jotka ei osaa edes kaurapuuroa keittää ja päästelevät ääneen aivopieruja siitä, miten keittiötyöt on naisten hommia. Joskus harmittelin kaupunkilaismiesten kädettömyyttä tietyissä hommissa, mutta mieluummin niin kuin täkäläisen juntin kanssa, joka fiksaa autot, mutta muusta ei sitten osaa puhuakaan.
Ottaen huomioon, että aina parhaat kokit ovat miehiä, niin en naisena kyllä viitsisi ulista. Eihän nykyajan naiset osaa oikein mitään enää. Tai no juuri ja juuri osaavat somettaa koko työpäivän.
Parhaat kokit ehkä, mutta arkiruuan laitto ei moneltakaan näistä suju. Ihan nähty homma. Se ei paljon jossain perähikiällä auta, jos Helsingin parhaat kokit on miehiä. Maalaismiesten yksi vastenmielinen ominaisuus on muuten juuri tuo, että naisen mitta on tuo päivänsä kotitaloustöihin ja karjanhoitoon käyttänyt vanhan ajan emäntä, joka teki läskisoosit ja paistoi kalakukot. Kun nykynaiset eivät sitä tee palkjatyönsä ohessa, on mitätön. Mies itse hoitaa edelleen vain samat työt kuin ennenkin. Juuri tässä maalaismiehet on jämähtäneet menneeseen. Kiitos kun annoit esimerkin!
Sinähän voit aivan hyvin ihan vaan kokeeksi viettää vaikka yhden vuoden maalla. Vaihdat sitten kokonaan maalaisisännän kanssa tehtävät päikseen. Tule sitten vuoden kokemuksen jälkeen kertomaan, halusitko tasa-arvon vuoksi tehdä myös ns. sisähommia.
Itse asun kaupungissa ja vaimoni ei ole typerä kalkkuna, joka vaatisi vielä minua raskaan työpäiväni jälkeen tekemään ruokaa ja siivoamaan. Viikonloppuisin autan kyseisissä hommissa, jos ehdin.
Eli sinun työsi raskauden vuoksi naisesi pitää tehdä enemmän? Kyllä hän minun mittapuilla i on typeryä kalkkuna tai ainakin vähään tyytyvä.
Miten niin enemmän? Vaimo on kotirouva. Ilman minun työtä se ei välttämättä olisi mahdollista, vaikka vaimoni ei mikään persaukinen ole.
Ookoo. No sit se on hänen työtä. Minä en ikinä haluaisi olla kotirouva, ei olisi mulle mahdollisuus vaan kauhukuva.
Puuttuuko sinulta kyky toimia itsenäisesti? Etkö siis osaa tehdä mitään ilman muiden ohjausta? Vaimoni on toimelias ja fiksu. Hän sanoi ettei voisi kuvitellakaan menevänsä joka päivä tekemään samaa työtä, kun kotona saa tehdä mitä milloinkin huvittaa ja käydä ulkona shoppailemassa silloin kun huvittaa.
Huutonaurua!
Vaimosi saa valita, pistääkö hän pyykkikoneen päälle aamu- vai iltapäivällä ja tekeekö ruuaksi tortilloja vai karjalanpaistia kunhan ruoka on valmiina, kun sinä tulet töistä. No onpa vaihtelua.
eri
Poltit käämisi, ennen kuin luit loppuun. Kuten jo kerroin, vaimoni on fiksu ja toimelias. Sinä siis nähtävästi joudut siksi käymään töissä, koska et keksi kotona muuta tekemistä, kuin pyykäämistä ja tortillojen tai karjalanpaistin tekoa.
Olen eri, jolle vastasit mutta kyllähän tuo elämäntyyli vaatii Suomessa joko hyvät tulot tai vaatimattoman elämäntyylin. Eniten olen huolissani vaimosi toimeentulosta, kun avioliitto päättyy syystä tai toisesta. Toisaalta jos vaimolla on tarpeeksi omaa varallisuutta ja sinä jaksat mahdollistaa aikuisen ihmisen harrastamisen niin mikäs siinä. Hyvä että olette löytäneet teille toimivan järjestelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.
Juuri näin ja sama pätee myös kohdallani. Tiedostan, että muuttamalla isompaan kaupunkiin pariutumismahdollisuuteni nousisivat vaikken nyt ihan tuppukylässä asukaan. Ketjun otsikko on ihan oikeassa.
Ja voihan olla, että kun ei koskaan kokenutkaan parisuhteen ihanuutta niin ei osaa kaivata sitä tarpeeksi paljon luopuakseen muista elämässä saavutetuista asioista. Enkä kyllä voi olettaa kenenkään muuttavan sieltä toisesta kaupungista tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
No älä.
Sisareni aikoinaan alkoi seurustella maanviljelijän kanssa ja jossain vaiheessa alkoi selittää miehelle että eiköhän muuteta kaupunkiin kun siellä voisi mennä tanssitunneillekin, sambaa yms.
Siitä seurasi ero.
Miehen olisi pitänyt myydä tilansa ja jättää kaveripiirinsä ja sukulaisensa ja lähteä johonkin varastomieheksi tms ilman muuta koulutusta kuin mitä oli maanviljelijän työtä varten hankkinut sen takia että sisareni saisi sambatuntinsa.
Sisareni pöyristyneenä selitti tätä minulle ja täytyy sanoa että olin minäkin pöyristynyt ja sanaton.
Varmaan täsmälleen päinvastaisesta syystä kuin sisareni.
Että aikuinen ihminen ( siskoni oli kuitenkin jo monta vuotta päälle 20) voi olla noin kertakaikkisen pälli.
Molemmat ovat sittemmin löytäneet itselleen varmasti sopivammat puolisot että ei siinä sikäli huonosti käynyt.
Sisareni asuu nyt pikkukaupungissa , jossa tuskin sambatunteja saa.Kouluttamaton mammanpoika, joka ei kykene jättämään sukulaisiaan ja jotain kavereitaan? Jestas. Oma mieheni on akateeminen. Ne lapsuuden kaverit ja äidin lihapadat ovat tuhansien kilometrien päässä eikä ne nyt muutenkaan enää aikuisen miehen elämän pääasia ole.
Sinäkin olet siis sitä mieltä että sisareni oli ihan kohtuullinen?
Että miehen olisi pitänyt myydä tilansa ja jättää ammattinsa ja lähteä kaupunkiin siksi että siellä olisi puolisolla ollut mahdollisuus harrastaa tanssia( siis ihan harrastus pohjalta)?
Itse olen kyllä täysin toista mieltä.
Tämä mammanpoika meni sitten naimisiin eläinlääkärin kanssa.
Eli kelpasi koulutetulle naiselle kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipide eikä kaikki ole samaa mieltä. Asu ihan rauhassa isossa talossasi maaseudun rauhassa, minua se ei kiinnosta tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
Eli miehen pitäs jättää työpaikka ja kaverit naisen takii? :D No ny kuulostaa reilulta… :D
No älä.
Sisareni aikoinaan alkoi seurustella maanviljelijän kanssa ja jossain vaiheessa alkoi selittää miehelle että eiköhän muuteta kaupunkiin kun siellä voisi mennä tanssitunneillekin, sambaa yms.
Siitä seurasi ero.
Miehen olisi pitänyt myydä tilansa ja jättää kaveripiirinsä ja sukulaisensa ja lähteä johonkin varastomieheksi tms ilman muuta koulutusta kuin mitä oli maanviljelijän työtä varten hankkinut sen takia että sisareni saisi sambatuntinsa.
Sisareni pöyristyneenä selitti tätä minulle ja täytyy sanoa että olin minäkin pöyristynyt ja sanaton.
Varmaan täsmälleen päinvastaisesta syystä kuin sisareni.
Että aikuinen ihminen ( siskoni oli kuitenkin jo monta vuotta päälle 20) voi olla noin kertakaikkisen pälli.
Molemmat ovat sittemmin löytäneet itselleen varmasti sopivammat puolisot että ei siinä sikäli huonosti käynyt.
Sisareni asuu nyt pikkukaupungissa , jossa tuskin sambatunteja saa.Kouluttamaton mammanpoika, joka ei kykene jättämään sukulaisiaan ja jotain kavereitaan? Jestas. Oma mieheni on akateeminen. Ne lapsuuden kaverit ja äidin lihapadat ovat tuhansien kilometrien päässä eikä ne nyt muutenkaan enää aikuisen miehen elämän pääasia ole.
Sinäkin olet siis sitä mieltä että sisareni oli ihan kohtuullinen?
Että miehen olisi pitänyt myydä tilansa ja jättää ammattinsa ja lähteä kaupunkiin siksi että siellä olisi puolisolla ollut mahdollisuus harrastaa tanssia( siis ihan harrastus pohjalta)?
Itse olen kyllä täysin toista mieltä.
Tämä mammanpoika meni sitten naimisiin eläinlääkärin kanssa.
Eli kelpasi koulutetulle naiselle kuitenkin.
Miksi mies rupesi seurustelemaan naisen kanssa, joka ei halunnut muuttaa maalle? Eikö nuo toiveet asumisen suhteen tule melko aikaisin esille tapailun alkuvaiheessa? Ja mitä väliä, jos kumpikin on nyt tyytyväinen tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.
Suomessa on länsimaiden pienimmät asunnot ja kaupungeissa kaikista pienimmät.
Kyllä minusta pariskunnalla pitää olla vähintään neljä huonetta ja keittiö. Kunnon neliömäärällä. Sekä oma sauna.
Makuuhuone pitää olla erikseen. Olohuone erikseen. Sekä kummallakin pitää olla oma huone missä saa tehdä töitä, opiskella tai mitä vaan. Sekä kunnon keittiö.
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipide eikä kaikki ole samaa mieltä. Asu ihan rauhassa isossa talossasi maaseudun rauhassa, minua se ei kiinnosta tippaakaan.
Jos lapsia meinaa tehdä niin iso asunto on välttämätön.
Lapset pitäisi huostaanottaa vanhemmilta jotka kasvattavat lapsen asunnossa jossa lapsella ei ole omaa huonetta. Itse elin sellaisessa perheessä on ja oli karmeaa. Koskaan ei ollut omaa rauhaa eikä tilaa. Lapsen ei pidä joutua myöskään jakamaan huonettaan muiden sisarusten kanssa. Lapsella on oikeus rauhaan ja omaan tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Moni muuttaa rakkauden ja perheen vuoksi toiseen maahankin, toiselle mantereellekin. Oma mies muutti jenkkilästä tänne. Toisille muutto lapsuudenkodista on jo liikaa. Kannattaa miettiä miksi sitä naista ja perhettä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä haikailla.
Oikeasti monella maaseudun miehellä on asiat maalla paremmin kuin olisivat kaupungissa.
Omakotitalo, töitä, usein metsää ym. varallisuutta, harrastukset, kavereita, kesämökki, veneet, autot, moottorikelkat / -pyörät ym.
Samoilla miehillä olisi kaupungissa asuntona joku hikinen neukkukaksio lähiössä, eikä rahaa muuhun tekemiseen kuin pariin mäyräkoiraan viikossa.TÄMÄ!
Jossain Helsingissä asuminen on niin kallista että yksinasuvat elävät koirankopeissa. Maalla samalla ihmisellä olisi 150 neliöinen omakotitalo.
Mä taas en maalta kaupunkiin muuttaneena ymmärrä ollenkaan miten ne 150 m2 tuo käytännössä lisäarvoa elämään suhteessa vaikka 42m2 kaksioon. Vanhemmallani on yli 100m2 okt maalla (asuu yksin) ja kämpässä on monta huonetta aina minimilämmöillä, kun ei niitä käytä mihinkään ja sähkölasku on silti valtava (mitä sitten pienennetään puulämmityksellä -> vapaa-aikaan kuuluu jatkuva puusavotta). Itselläni taas on siihen verrattuna pieni, mutta varsin riittävän kokoinen asunto, jossa kulut ovat pienet ja siivoukseen ei kulu hirveästi aikaa. En tässä perheen kanssa asuisi, mutta en yksin asuvana ole koskaan kaivannut lisää tilaa.
Pystyt harrastamaan asunnossasi?
Voit ruveta vaikka maalaamaan taulua ilman että työtila vie tilaa muulta välttämättömältä tilalta?
Voit urheilla kotonasi? Vaikka hankkia kuntopyörän ja juoksumaton, ehkä painot ja tangon?
Voit hoitaa kaiken viihdykkeesi kotona(vaikka nyt Korona aikana tai vaikka kanateenissa)?
Voin. Asun Jelsingin keskustassa. Neliöitä on 100.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi maalla asuvien suosivan tuonteja, vai onko tässä kyseessä piheys? Joku sanoi odottavansa työssäkäyvää naista. Liikuttavaa kuinka luullaan maalta löytyvän noin vain töitä. Kaupungissa voi sentään yrittää työllistyä puhelinmyyjäksi taikka escorttina (ei seksiä)
Maalla työpaikat tuppaa olemaan sote-alalta.
Korjattu
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hulluja saa ehdotella. Mutta kaikkeen hullutuksiin ei kannata suostua.
Nainen joka odottaa miehen eläneen vain heidän ensikohtaamistaan odotellen, odottaa miehen muuttavan naisen luo, hylkäävän kaiken mitä taakse jää uhrauksena naisen kanssa yhteen pääsemiseksi.
Ja vastineeksi? Saa kuulla omaa riittämättömyyttään maalaisena. Saa kuulla miten hänen tulee tottua kaupungin kotkotuksiin ja kiireen hälinään. On astunut suuren askeleen elämässään komromissina, jottei naisen vain tarvitsisi muuttaa mitään omassa elämässään.
Tällainen sävyhän näistä ketjun kommenteista kajastaa läpi. Ja sitten luetaan ketjuja kun miehellä ei ole mitää omaa tekemistä vaan se on ns. perässävedettävä. No ei olekaan, koska ne kaikki piti jättää taakseen. Talo, autot, moottoripyörä, kaverit ja hyväpalkkainen vakinainen työ.
Jos "maalla" tarkoittaa sitä, että talvella pitää ensin aurata traktorilla muutaman kilometrin mittainen tienpätkä ennen kuin pääsee valtatielle, joka on tai ei ole ehditty aurata ennen töihinmenoa, niin ihan sama vaikka talo olisi 300 neliöinen. Itse en muutenkaan halua asua omakotitalossa, pihatyöt ei kiinnosta yhtään, kun sain lapsena niistä tarpeekseni. Suomessa on kaupunkeja valittavaksi asti, joten mihinkään koirankoppiin ei tarvitse muuttaa.