Asioita urkkiva päiväkodinope, onko hyväksyttyä, että 3-4v. ikäiseltä kysytään asioita vanhemmista?
Meillä on päiväkodissa ollut nyt uusi ope, joka on kohta vuoden päivät kysellyt lapselta lähes päivittäin asioita meistä vanhemmista...
Lapsi on jo ainakin meillä taidokas jo kertomaan näistä mitä kysellään ja liian usein saakin kuulla, että taas on kyselty vuorotellen äidin ja isän asioista kotona.
Yleensä tämä kyselee vanhempien nukkumisesta, että nukkuvatko hyvin, sekä siitä, että ovatko terveinä...
Myös on kyselty jotain asioita lapsen serkuista ja lapsen mummuista.
Onko tässä mitään rajaa, kun rupee jo harmittamaan, että lasta tentataan jatkuvasti päiväkodissa ja nimenomaan sen tekee aina sama henkilö, sama päiväkodin ope.
Kerran olen puhelimessa keskustellut ns. asioista tämän open kanssa ja hän vaan sanoi olevansa "huolissaan" ja siksi kyselee....
Onko tää ihan normaalia???
Me ollaan ihan tavallinen perhe, tosin taloudellisesti meillä on asiat tavallista paremmin, mutta sitä ei näe sinänsä mistään päällepäin.
Tähtitaivas☆
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuota kyselyä päiväkodissa ja lopulta jouduttiin vaihtamaan päiväkotia, kun lapset alkoivat itsekin stressaamaan kysymyksistä, eivätkä tienneet mitä pitäisi vastata.
Erityisesti kysymykset liittyivät isovanhempiin ja heidän henk.kohtaisiin asioihin, kun molemmat työskentelevät julkisuudessa ja ovat tarkkoja yksityisyydestään. Jopa kyseltiin sisustuksesta, talon neliöistä, uimaaltaasta tai osoite. Samoin mökin sijainti, matkat jne.
Lähes kaikki kysymukset eivät liittyneet millään tavalla lapsen hoitoon tai hyvinvointiin.
Eli juoruilua parhaimmillaan. Ja varmasti keskustelua jatkettiin kahvitauolla.
Juotuilua todella kylläkin...kuullostaa saman tyyliseltä, kuin teillä....
on kyselty kodin koosta...ihan neliöistä ei kovin pieni osaa kertoa, mutta sen, että huoneita on monta ja kahdessa kerroksessa, sekä ulkoterassi, jossa on leikkimökki, keinuja, sekä puutarha ja kaikkea muuta...
Kuka tietää, että mitä kaikkea on kyselty, koska pieni lapsi ei tosiaan osaa kaikesta puhua ja voi joskus myös vastaukseksi höpöttää vaikka mitä tahansa🙄🤪
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, enkä urki lasten tai perheiden asioita, mutta kyllä saatan vaikka ruokapöydässä kysellä miten viikonloppu tai loma meni, mitä teit, kenen kanssa jne. Tätä kutsutaan normaalien keskustelutaitojen opettamiseksi. Toki joskus jos lapsi alkaa kertoilla itse huolta aiheuttavia asioita, esim. joutuvansa tekemään paljon kotitöitä, huolehtimaan nuoremmista sisaruksista tai että on nälkäinen, kyselen tarkemmin, koska silloin on virkavelvollisuuteni koittaa selvittää, että lapsella on perustarpeet ja -turva kotona kunnossa. Useimmitenhan näin onneksi onkin. Ei kannata olla niin herkkänahkainen ja toisaalta jos jokin asia askarruttaa, kannattaa ottaa se puheeksi lapsen ryhmän aikuisten kanssa. Puhumalla yleensä selviää paljon, omassa päässä asioita pyöritelemällä väärinkäsitykset usein vain kasvavat kokoaan suuremmiksi. Pätee toki myös meihin ammattikasvattajiin, myös meillä on velvollisuus ottaa puheeksi mahdollinen huoli kotioloihin liittyen, sillä toki on myös vanhemman oikeus oikaista väärinkäsitykset.
Kuinka paljon esim. kotitöitä saa teettää ilman, että lastensuojelun puuttumiskynnys ylittyy?
Lähtökohtaisesti lapsi voi osallistua niihin ja omien lelujen, huoneen yms. siivoaminen kuuluu mielestäni jopa asiaan 5-6-vuotiailla. Mutta jos on esimerkiksi alle kouluikäisellä velvollisuus säännöllisesti imuroida vaikkapa alakerta, ei se enää mielestäni ole kohtuullista, vaan työtä, joka ei vielä noin pienen lapsen elämään kuulu. Ainahan noita täytyy katsoa tilannekohtaisesti. Lähtökohtana voi silti pitää sitä, että lapsen kotitöissä painopiste on niihin totuttelussa ja niiden harjoittelussa yhdessä aikuisen kanssa, mutta pääasiallinen vapaa-ajan viete on lapsilla leikki, liikkuminen ym. lapsenomainen puuha ja aikuiset huolehtivat arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Toivottavasti tämä selvensi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, enkä urki lasten tai perheiden asioita, mutta kyllä saatan vaikka ruokapöydässä kysellä miten viikonloppu tai loma meni, mitä teit, kenen kanssa jne. Tätä kutsutaan normaalien keskustelutaitojen opettamiseksi. Toki joskus jos lapsi alkaa kertoilla itse huolta aiheuttavia asioita, esim. joutuvansa tekemään paljon kotitöitä, huolehtimaan nuoremmista sisaruksista tai että on nälkäinen, kyselen tarkemmin, koska silloin on virkavelvollisuuteni koittaa selvittää, että lapsella on perustarpeet ja -turva kotona kunnossa. Useimmitenhan näin onneksi onkin. Ei kannata olla niin herkkänahkainen ja toisaalta jos jokin asia askarruttaa, kannattaa ottaa se puheeksi lapsen ryhmän aikuisten kanssa. Puhumalla yleensä selviää paljon, omassa päässä asioita pyöritelemällä väärinkäsitykset usein vain kasvavat kokoaan suuremmiksi. Pätee toki myös meihin ammattikasvattajiin, myös meillä on velvollisuus ottaa puheeksi mahdollinen huoli kotioloihin liittyen, sillä toki on myös vanhemman oikeus oikaista väärinkäsitykset.
Kuinka paljon esim. kotitöitä saa teettää ilman, että lastensuojelun puuttumiskynnys ylittyy?
Lähtökohtaisesti lapsi voi osallistua niihin ja omien lelujen, huoneen yms. siivoaminen kuuluu mielestäni jopa asiaan 5-6-vuotiailla. Mutta jos on esimerkiksi alle kouluikäisellä velvollisuus säännöllisesti imuroida vaikkapa alakerta, ei se enää mielestäni ole kohtuullista, vaan työtä, joka ei vielä noin pienen lapsen elämään kuulu. Ainahan noita täytyy katsoa tilannekohtaisesti. Lähtökohtana voi silti pitää sitä, että lapsen kotitöissä painopiste on niihin totuttelussa ja niiden harjoittelussa yhdessä aikuisen kanssa, mutta pääasiallinen vapaa-ajan viete on lapsilla leikki, liikkuminen ym. lapsenomainen puuha ja aikuiset huolehtivat arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Toivottavasti tämä selvensi!
Mikä on seuraus perheelle, jos suositusten vastainen kotityökäytäntö on todettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, enkä urki lasten tai perheiden asioita, mutta kyllä saatan vaikka ruokapöydässä kysellä miten viikonloppu tai loma meni, mitä teit, kenen kanssa jne. Tätä kutsutaan normaalien keskustelutaitojen opettamiseksi. Toki joskus jos lapsi alkaa kertoilla itse huolta aiheuttavia asioita, esim. joutuvansa tekemään paljon kotitöitä, huolehtimaan nuoremmista sisaruksista tai että on nälkäinen, kyselen tarkemmin, koska silloin on virkavelvollisuuteni koittaa selvittää, että lapsella on perustarpeet ja -turva kotona kunnossa. Useimmitenhan näin onneksi onkin. Ei kannata olla niin herkkänahkainen ja toisaalta jos jokin asia askarruttaa, kannattaa ottaa se puheeksi lapsen ryhmän aikuisten kanssa. Puhumalla yleensä selviää paljon, omassa päässä asioita pyöritelemällä väärinkäsitykset usein vain kasvavat kokoaan suuremmiksi. Pätee toki myös meihin ammattikasvattajiin, myös meillä on velvollisuus ottaa puheeksi mahdollinen huoli kotioloihin liittyen, sillä toki on myös vanhemman oikeus oikaista väärinkäsitykset.
Kuinka paljon esim. kotitöitä saa teettää ilman, että lastensuojelun puuttumiskynnys ylittyy?
Lähtökohtaisesti lapsi voi osallistua niihin ja omien lelujen, huoneen yms. siivoaminen kuuluu mielestäni jopa asiaan 5-6-vuotiailla. Mutta jos on esimerkiksi alle kouluikäisellä velvollisuus säännöllisesti imuroida vaikkapa alakerta, ei se enää mielestäni ole kohtuullista, vaan työtä, joka ei vielä noin pienen lapsen elämään kuulu. Ainahan noita täytyy katsoa tilannekohtaisesti. Lähtökohtana voi silti pitää sitä, että lapsen kotitöissä painopiste on niihin totuttelussa ja niiden harjoittelussa yhdessä aikuisen kanssa, mutta pääasiallinen vapaa-ajan viete on lapsilla leikki, liikkuminen ym. lapsenomainen puuha ja aikuiset huolehtivat arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Toivottavasti tämä selvensi!
Mikä on seuraus perheelle, jos suositusten vastainen kotityökäytäntö on todettu?
Itse juttelisin ensin vanhempien kanssa ja ottaisin puheeksi, että olen huolissani, joutuuko lapsi kantamaan ikäänsä suurempaa vastuuta kotona, kun kertoo tällaisia asioita. Jos puheeksi ottamisesta lapsen kertomat asiat jatkuisivat, konsultoisin luultavasti lastensuojelua nimettömänä, onko ilmoituksen tekoon aihetta. Jos olisi, sitten tietysti sen myös tekisin, sillä se on virkavelvollisuuteni. Mutta en ikinä tekisi ilmoitusta keskustelemalla vanhempien kanssa tai kertomalla etukäteen, että ilmoitusta ollaan nyt päiväkodista tekemässä, ellei kyseessä olisi todella vakava epäily, esim. seksuaalirikos tms. Tämä on käsittääkseni myös ihan yleinen ja yhteinen toimintaohjeistus päiväkodeissa ympäri Suomen. Me työntekijät siis noudatamme niitä yhteisiä valtakunnallisia lakeja ja asetuksia sekä paikallisia ohjeita, joilla työtämme ohjataan, emme suinkaan sooloile oman mielemme mukaan. Tämä on sekä perheen että oman (oikeus)turvamme vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
No mistä on si ollut "huolissaan"?
Tää oiskin hyvä tietää🤪
Lapsi on kova juttelemaan ja kertoo asioita, mutta taitaa kertoa, siitä, että kotona on kivempi olla, kun päiväkodissa ja on lisäksi paljon enemmän leluja ja kotona vanhemmat leikkii, sekä tehdään yhdessä kivoja juttuja.
Päiväkodin ope sanoi tässä joku aika sitten, että lapsen pitää olla täsmällisesti joka päivä hoidossa, ettei putoa pois leikeistä jne...
Oon vähän sellainen vanhempi, että pidän lapsen kotona niinä päivinä, kun suinkin mahdollista, koska haluan olla lapsen kanssa niin paljon, kun mahdoliista. Se on kuulemma "huono" asia varhaiskasvatuksen näkökulmasta.
Mutta vanhemmat tässä kohtaa päättää.
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjei kaikki pikku kultamussukat; piirretään kaikki kuva koko perheestä;
tämä voi kertoa paljonkin siitä kulttuurista, "arvoista" joita kullakin "löytyy".
Tää on totta. Meillä lapsi oli piirtänyt isän (partainen), äidin (kukkamekko), itsensä (jalkapallo!) ja koiran. Miehelläni ei ole partaa, minä en käytä mekkoja eikä meillä ole koiraa. Silti lapsi oli ihan pokkana selittänyt hoidossa, miten koira nukkuu isän kanssa sängyssä ja äiti nukkuu olohuoneessa.
Pakko kommentoida tähän sen verran, että niin, lapset ovat tällaisia...ja kaikki päiväkodin opettajat eivätehkä osaa arvioida, mitä uskoa ja mitä ajatella, mutta useimmat psykologitja psykiatrit sitten kyllä, jos nyt jokin ”huoli-ilmoitus” asiasta syntyy. Olen tehnyt psykologina jonkun verran päiväkotien kanssa yhteistyötä huolien vuoksi, ja tekee mieli nyt vain sanoa, että sympatiat teidän puolellenne, joskus huolia voi syntyä ties minkälaisia, mutta kyllä sitten psykologi osaa yleensä ihan rauhassa suhtautua ja kuunnella lasta. Voi mitä huolia olen kuullutkaan vuosien saatossa. Olen itse käynyt erään lisäkurssin haastattelutekniikoista, joita tulee käyttää lapsia haastatellessa, se ei kuulu pakollisiin kursseihin, mutta jo psykologin koulutus sinänsä riittää varsin pitkälle siinä, että lapsen ja perheen oma ääni saadaan aika hyvin kuulluksi. Ja toisaalta, ymmärrän myös että päiväkodin henkilökunta haluaa pääasiallisesti vain auttaa, ja joskus herkästi välitämme asioita omien tulkintojemme kautta. Sitten vain jää se kuuntelu ja asioiden aito näkeminen tehtäväksi, ei siinä sen ihmeempää.
Siis keskustelematta tai kertomatta etukäteen piti sanoa, pahoittelut kirjoitusvirheestä, muuttaa koko lauseen merkistyksen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, enkä urki lasten tai perheiden asioita, mutta kyllä saatan vaikka ruokapöydässä kysellä miten viikonloppu tai loma meni, mitä teit, kenen kanssa jne. Tätä kutsutaan normaalien keskustelutaitojen opettamiseksi. Toki joskus jos lapsi alkaa kertoilla itse huolta aiheuttavia asioita, esim. joutuvansa tekemään paljon kotitöitä, huolehtimaan nuoremmista sisaruksista tai että on nälkäinen, kyselen tarkemmin, koska silloin on virkavelvollisuuteni koittaa selvittää, että lapsella on perustarpeet ja -turva kotona kunnossa. Useimmitenhan näin onneksi onkin. Ei kannata olla niin herkkänahkainen ja toisaalta jos jokin asia askarruttaa, kannattaa ottaa se puheeksi lapsen ryhmän aikuisten kanssa. Puhumalla yleensä selviää paljon, omassa päässä asioita pyöritelemällä väärinkäsitykset usein vain kasvavat kokoaan suuremmiksi. Pätee toki myös meihin ammattikasvattajiin, myös meillä on velvollisuus ottaa puheeksi mahdollinen huoli kotioloihin liittyen, sillä toki on myös vanhemman oikeus oikaista väärinkäsitykset.
Kuinka paljon esim. kotitöitä saa teettää ilman, että lastensuojelun puuttumiskynnys ylittyy?
Lähtökohtaisesti lapsi voi osallistua niihin ja omien lelujen, huoneen yms. siivoaminen kuuluu mielestäni jopa asiaan 5-6-vuotiailla. Mutta jos on esimerkiksi alle kouluikäisellä velvollisuus säännöllisesti imuroida vaikkapa alakerta, ei se enää mielestäni ole kohtuullista, vaan työtä, joka ei vielä noin pienen lapsen elämään kuulu. Ainahan noita täytyy katsoa tilannekohtaisesti. Lähtökohtana voi silti pitää sitä, että lapsen kotitöissä painopiste on niihin totuttelussa ja niiden harjoittelussa yhdessä aikuisen kanssa, mutta pääasiallinen vapaa-ajan viete on lapsilla leikki, liikkuminen ym. lapsenomainen puuha ja aikuiset huolehtivat arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Toivottavasti tämä selvensi!
Mikä on seuraus perheelle, jos suositusten vastainen kotityökäytäntö on todettu?
Itse juttelisin ensin vanhempien kanssa ja ottaisin puheeksi, että olen huolissani, joutuuko lapsi kantamaan ikäänsä suurempaa vastuuta kotona, kun kertoo tällaisia asioita. Jos puheeksi ottamisesta lapsen kertomat asiat jatkuisivat, konsultoisin luultavasti lastensuojelua nimettömänä, onko ilmoituksen tekoon aihetta. Jos olisi, sitten tietysti sen myös tekisin, sillä se on virkavelvollisuuteni. Mutta en ikinä tekisi ilmoitusta keskustelematta vanhempien kanssa tai kertomatta etukäteen, että ilmoitusta ollaan nyt päiväkodista tekemässä, ellei kyseessä olisi todella vakava epäily, esim. seksuaalirikos tms. Tämä on käsittääkseni myös ihan yleinen ja yhteinen toimintaohjeistus päiväkodeissa ympäri Suomen. Me työntekijät siis noudatamme niitä yhteisiä valtakunnallisia lakeja ja asetuksia sekä paikallisia ohjeita, joilla työtämme ohjataan, emme suinkaan sooloile oman mielemme mukaan. Tämä on sekä perheen että oman (oikeus)turvamme vuoksi.
Mikä sua siis siinä huolestuttaa, että kyselevät ?
Kyllä teroitin oman lapseni päähän jo pienestä että ei kerro kotiasioita eteenpäin. Häneltä on kyselleet asioista just hoitotädit, naapurit, ja myöhemmin hieman juopuneet henkilöt jotka ovat tunnistaneet lapsekseni ja kyselleet kenen kanssa äiti on nykyään yhdessä jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti, mitä kyttäämistä. Tee opettajasta lasu!
Opettaja varmaankin on jo aikuinen, eikä siten lastensuojelun piirissä. Valituksen voi kyllä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja, enkä urki lasten tai perheiden asioita, mutta kyllä saatan vaikka ruokapöydässä kysellä miten viikonloppu tai loma meni, mitä teit, kenen kanssa jne. Tätä kutsutaan normaalien keskustelutaitojen opettamiseksi. Toki joskus jos lapsi alkaa kertoilla itse huolta aiheuttavia asioita, esim. joutuvansa tekemään paljon kotitöitä, huolehtimaan nuoremmista sisaruksista tai että on nälkäinen, kyselen tarkemmin, koska silloin on virkavelvollisuuteni koittaa selvittää, että lapsella on perustarpeet ja -turva kotona kunnossa. Useimmitenhan näin onneksi onkin. Ei kannata olla niin herkkänahkainen ja toisaalta jos jokin asia askarruttaa, kannattaa ottaa se puheeksi lapsen ryhmän aikuisten kanssa. Puhumalla yleensä selviää paljon, omassa päässä asioita pyöritelemällä väärinkäsitykset usein vain kasvavat kokoaan suuremmiksi. Pätee toki myös meihin ammattikasvattajiin, myös meillä on velvollisuus ottaa puheeksi mahdollinen huoli kotioloihin liittyen, sillä toki on myös vanhemman oikeus oikaista väärinkäsitykset.
Kuinka paljon esim. kotitöitä saa teettää ilman, että lastensuojelun puuttumiskynnys ylittyy?
Lähtökohtaisesti lapsi voi osallistua niihin ja omien lelujen, huoneen yms. siivoaminen kuuluu mielestäni jopa asiaan 5-6-vuotiailla. Mutta jos on esimerkiksi alle kouluikäisellä velvollisuus säännöllisesti imuroida vaikkapa alakerta, ei se enää mielestäni ole kohtuullista, vaan työtä, joka ei vielä noin pienen lapsen elämään kuulu. Ainahan noita täytyy katsoa tilannekohtaisesti. Lähtökohtana voi silti pitää sitä, että lapsen kotitöissä painopiste on niihin totuttelussa ja niiden harjoittelussa yhdessä aikuisen kanssa, mutta pääasiallinen vapaa-ajan viete on lapsilla leikki, liikkuminen ym. lapsenomainen puuha ja aikuiset huolehtivat arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Toivottavasti tämä selvensi!
Mikä on seuraus perheelle, jos suositusten vastainen kotityökäytäntö on todettu?
Itse juttelisin ensin vanhempien kanssa ja ottaisin puheeksi, että olen huolissani, joutuuko lapsi kantamaan ikäänsä suurempaa vastuuta kotona, kun kertoo tällaisia asioita. Jos puheeksi ottamisesta lapsen kertomat asiat jatkuisivat, konsultoisin luultavasti lastensuojelua nimettömänä, onko ilmoituksen tekoon aihetta. Jos olisi, sitten tietysti sen myös tekisin, sillä se on virkavelvollisuuteni. Mutta en ikinä tekisi ilmoitusta keskustelematta vanhempien kanssa tai kertomatta etukäteen, että ilmoitusta ollaan nyt päiväkodista tekemässä, ellei kyseessä olisi todella vakava epäily, esim. seksuaalirikos tms. Tämä on käsittääkseni myös ihan yleinen ja yhteinen toimintaohjeistus päiväkodeissa ympäri Suomen. Me työntekijät siis noudatamme niitä yhteisiä valtakunnallisia lakeja ja asetuksia sekä paikallisia ohjeita, joilla työtämme ohjataan, emme suinkaan sooloile oman mielemme mukaan. Tämä on sekä perheen että oman (oikeus)turvamme vuoksi.
Käsittääkseni päiväkodeissa elää aika vahvana myös se perinteinen käytäntö, missä ilmoituksia tehdään vain vakavista tapauksista eikä suinkaan kaikesta mistä virallisesti pitäisi kokea huolta. Ehkä tämä on sukupolvikysymys. Nuoret "varhaiskasvattajat" vs. vanhat "tarhatädit". Tämä näkyy myös ilmoitusmäärissä. Osa sosiaalityöntekijöistä puhuu ihan ääneenkin siitä, että kaikista päiväkodeista ei tule ilmoituksia edes joka vuosi, kun taas esim. neuvoloista niitä tulee aika monta joka viikko.
Päiväkodin työntekijän oma kiinnijäämisriskihän on yleensä pieni näissä asioissa. Eli jos vaikka ajatellaan, että hoitolapsi kertoo hoitajalle pelanneensa kotona K15-peliä, mikä on huolenaihe, niin käytännössä hoitaja ei joudu vastuuseen vaikka ei tekisi lastensuojeluilmoitusta siitä. Sillä a) erittäin todennäköisesti kukaan virallinen taho ei tiedä kyseisestä asiasta ja b) vaikka tietäisikin, niin hoitaja voi aina sanoa, että ei itse tiennyt siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjei kaikki pikku kultamussukat; piirretään kaikki kuva koko perheestä;
tämä voi kertoa paljonkin siitä kulttuurista, "arvoista" joita kullakin "löytyy".
Tää on totta. Meillä lapsi oli piirtänyt isän (partainen), äidin (kukkamekko), itsensä (jalkapallo!) ja koiran. Miehelläni ei ole partaa, minä en käytä mekkoja eikä meillä ole koiraa. Silti lapsi oli ihan pokkana selittänyt hoidossa, miten koira nukkuu isän kanssa sängyssä ja äiti nukkuu olohuoneessa.
Pakko kommentoida tähän sen verran, että niin, lapset ovat tällaisia...ja kaikki päiväkodin opettajat eivätehkä osaa arvioida, mitä uskoa ja mitä ajatella, mutta useimmat psykologitja psykiatrit sitten kyllä, jos nyt jokin ”huoli-ilmoitus” asiasta syntyy. Olen tehnyt psykologina jonkun verran päiväkotien kanssa yhteistyötä huolien vuoksi, ja tekee mieli nyt vain sanoa, että sympatiat teidän puolellenne, joskus huolia voi syntyä ties minkälaisia, mutta kyllä sitten psykologi osaa yleensä ihan rauhassa suhtautua ja kuunnella lasta. Voi mitä huolia olen kuullutkaan vuosien saatossa. Olen itse käynyt erään lisäkurssin haastattelutekniikoista, joita tulee käyttää lapsia haastatellessa, se ei kuulu pakollisiin kursseihin, mutta jo psykologin koulutus sinänsä riittää varsin pitkälle siinä, että lapsen ja perheen oma ääni saadaan aika hyvin kuulluksi. Ja toisaalta, ymmärrän myös että päiväkodin henkilökunta haluaa pääasiallisesti vain auttaa, ja joskus herkästi välitämme asioita omien tulkintojemme kautta. Sitten vain jää se kuuntelu ja asioiden aito näkeminen tehtäväksi, ei siinä sen ihmeempää.
Kiitos laajasta ja selkeästä vastauksesta❤, tuli huojentunut olo....
Tähtitaivas☆
No mitä ihmettä, jos ei kaikissa päiväkodeissa ole ilmoitettavaa joka vuosi, pitäisikö niitä muka tehtailla vain sen takia, että joku ilmoituskiintiö täyttyy?
En ole ehtinyt skitsoilla sitä tentataanko lapsiamme päiväkodissa, mutta oletus on ilmeisesti, ettemme huolehdi lapsista. Eskarilainen saattaa esimerkiksi heti kotiin tullessa kertoa, että tänään käskettiin mennä ajoissa nukkumaan. Juuuu... Meillä kyllä mennäänkin ajoissa nukkumaan, joskus lapset ovat kuitenkin väsyneitä, eiväthän aina ajoissa nukahda. On muutakin tuommoista, esimerkiksi meidän ei uskottu käyttäneen lasta lääkärissä kun vähäoireinen lapsi ei ollut saanut lääkäriltä antibiotteja tai pitkää saikkua tms. Olimme kyllä käyttäneet, mutta kun eri ole kipeä niin ei ole. Aiemmassa päivähoitopaikassa oli myös yksi hoitaja, joka oli ottanut ainakin meidän lapsemme, muista en tiedä, sillä lailla silmätikuikseen, että huomautteli aina lapsia hakiessa lasten vaatteista. Vaatteet eivät olleet risaisia tai likaisia, osa kenties hieman kauhtuneita ja yleensä aika epämuodikkaita. Lasten ei kuitenkaan sopinut hänen mielestään valita itse lempivaatteitaan ja paheksui lasten valitsemia "kokonaisuuksia" lasten kuullenkin usein, että ei näytä hyvältä sellainen. Olemme melko nuoria vanhempia tällä alueella, joten ehkä osan hoitajien asenteissa on ennakkoluuloisuutta. Vaatetusasia taisi liittyä hoitajan omiin arvoihin vain. Kaikkien kanssa on tultu kuitenkin enimmäkseen hyvin toimeen. Toki jos enemmän olisi käyttämisen makua ja lapsia haastateltaisiin kodin asioista muuten vain varmuuden vuoksi niin ei se hyvältä tuntuisi. En usko, että siihen olisi päiväkodeissa yleensä aikaakaan ellei ole tosi kyseessä tai hyvinkin virkaintoinen hoitaja selvittämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joitakin asioita pitää kysellä, että tietää mistä lapsen käytös yms. saattaa johtua. Lapset kertovat muutenkin paljon omia asioitaan. Olen alaluokkien opettaja ja tiedän oppilaitteni kaikki sukulaissuhteet. Joskus koulussa lapsi saattaa olla pahalla päällä ja pitää vähän kysellä mistä johtuu. Aika usein sisarukset/serkut ovat tehneet jotakin ja siksi lapsella on edelleen paha mieli. Minun on myös hyvä tietää onko lapsilla isovanhempia ja ovatko olleet/menossa mummolaan niin voin sanoa vanhemmille, että muistuttavat isovanhempia läksyistä tai kokeisiin lukemisesta. Ja välillä isovanhemmat ovat hakeneet lapset koulusta niin minun on hyvä tietää keitä he ovat. En kyllä tiedä miten asia on päiväkodissa, mutta ehkä ope kyselee siksi, että tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu kun kaikki mitä tapahtuu näkyy varmasti heti siellä päiväkodissa.
"Minun on myös hyvä tietää onko lapsilla isovanhempia ja ovatko olleet/menossa mummolaan niin voin sanoa vanhemmille, että muistuttavat isovanhempia läksyistä tai kokeisiin lukemisesta"
Ihan oikeestiko?
Eiköhän vanhempien tehtävä ole antaa isovanhemmille ohjeet, eikä suinkaan opettajan.
Itse mummona piut paut välittäisin opettajien määräyksistä ja ohjeista, vaan mieluummin luotan vanhempien arvioon. Ja miten lapsen isovanhempien vierailut liittyvät opetukseen? Vaaditko vanhemmilta vieraslista, missä on vierailtu ja ketä on käynyt kylässä ja miten usein.
Kyllä opettajan työ on niin "raskasta", kun joutuu miettimään oppilaan suvunkin asiat ja jakelemaan ohjeita. Huhheijaa..
Mulla on oppilaina sellaisia lapsia, joilla jää läksyt tekemättä jos en informoi kaikkia asianosaisia läksyistä. Ihan systemaattisesti on kaikki tekemättä jos en vahdi vanhempienkin perään. Ja kyllä on kiva tietää kuka lapsen tulee hakemaan koulusta, että en luovuta lasta ihan kenelle tahansa. Vanhempien kanssa on kyllä kaikki sujunut ihan hyvin ja ovat arvostaneet sitä kun olen muistuttanut läksyistä. Muksut nimittäin saattavat sanoa että ei ole mitään läksyä tullut, vaikka on tullut vaikka mitä tehtävää. Ei vanhemmat voi silloin tietää puhuvatko muksut totta vai ei kun jotkut lapset vedättää oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teroitin oman lapseni päähän jo pienestä että ei kerro kotiasioita eteenpäin. Häneltä on kyselleet asioista just hoitotädit, naapurit, ja myöhemmin hieman juopuneet henkilöt jotka ovat tunnistaneet lapsekseni ja kyselleet kenen kanssa äiti on nykyään yhdessä jne.
Meillä taas ei ole ollut mitään salailtavaa joten ei ole tarvinnut teroittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joitakin asioita pitää kysellä, että tietää mistä lapsen käytös yms. saattaa johtua. Lapset kertovat muutenkin paljon omia asioitaan. Olen alaluokkien opettaja ja tiedän oppilaitteni kaikki sukulaissuhteet. Joskus koulussa lapsi saattaa olla pahalla päällä ja pitää vähän kysellä mistä johtuu. Aika usein sisarukset/serkut ovat tehneet jotakin ja siksi lapsella on edelleen paha mieli. Minun on myös hyvä tietää onko lapsilla isovanhempia ja ovatko olleet/menossa mummolaan niin voin sanoa vanhemmille, että muistuttavat isovanhempia läksyistä tai kokeisiin lukemisesta. Ja välillä isovanhemmat ovat hakeneet lapset koulusta niin minun on hyvä tietää keitä he ovat. En kyllä tiedä miten asia on päiväkodissa, mutta ehkä ope kyselee siksi, että tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu kun kaikki mitä tapahtuu näkyy varmasti heti siellä päiväkodissa.
Nykyään alakoulussa opetus ja varhaiskasvatus herättää ihmetystä, niin kuin miten opetukseen liittyy, kun oppilaalta 8v opettaja tivaa ja utelee, mihin oppilaan eno/täti/serkku on kuollut, oliko sydänkohtaus, syöpä jne. Ai, kuoli syöpään, tiedätkö, oliko rintasyöpä, keuhkosyöpä vai mikä? Jotta opettaja osaa huomioida sen opetuksessa.
Oppilaani isä melkein kuoli sydänkohtaukseen. Lapsi oli tosi ahdistunut koulussa ja käyttäytyi todella huonosti. Sitten selvisi tämä sydänkohtaus. Jos lapselta ei olisi kysytty, että mikä oikein vaivaa niin olisin vain luullut, että lapsi on tahallaan hankala. Joskus pitää jotakin asioita oikeasti kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nämä salaamistarpeiset äidit on pahimpia. Eniten pahaa siellä kotona. Näin meillä oli. Kunpa joku olisi kysellyt! Ja ihmetellyt sitten sitä vastaustani, että äiti on kieltänyt kertomasta.
Vanhemmat saa valehdella ja filmata ihan rauhassa, ei tässä maassa kuulkaa lapsen paras aina toteudu.
"Ei kotiasioista ruukata puhua!" Äitini ihmetteli kun poikani oli kertonut jotain kotijuttuja koulussa ja siitä tuli puhetta. Sanoin, että kyllä meidän lapset saa kertoa kotioloistaan - ei niissä ole mitään piiloteltavaa. Toisin oli omassa lapsuudessani.
Mitä teidän perheestä lapsi ei sitten saisi kertoa?