Asioita urkkiva päiväkodinope, onko hyväksyttyä, että 3-4v. ikäiseltä kysytään asioita vanhemmista?
Meillä on päiväkodissa ollut nyt uusi ope, joka on kohta vuoden päivät kysellyt lapselta lähes päivittäin asioita meistä vanhemmista...
Lapsi on jo ainakin meillä taidokas jo kertomaan näistä mitä kysellään ja liian usein saakin kuulla, että taas on kyselty vuorotellen äidin ja isän asioista kotona.
Yleensä tämä kyselee vanhempien nukkumisesta, että nukkuvatko hyvin, sekä siitä, että ovatko terveinä...
Myös on kyselty jotain asioita lapsen serkuista ja lapsen mummuista.
Onko tässä mitään rajaa, kun rupee jo harmittamaan, että lasta tentataan jatkuvasti päiväkodissa ja nimenomaan sen tekee aina sama henkilö, sama päiväkodin ope.
Kerran olen puhelimessa keskustellut ns. asioista tämän open kanssa ja hän vaan sanoi olevansa "huolissaan" ja siksi kyselee....
Onko tää ihan normaalia???
Me ollaan ihan tavallinen perhe, tosin taloudellisesti meillä on asiat tavallista paremmin, mutta sitä ei näe sinänsä mistään päällepäin.
Tähtitaivas☆
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Lapselle kannattaa opettaa olematta vastamatta vieraiden kysymyksiin.
Kerrot sille lapselle kotona jännää satua lastentarhanopettajasta, josta ei puutu outoja käänteitä. Lapsi kertoo sitten tarhassa opelle näitä juttuja - tietää sitten tarhatäti kodin kannan tarhakyyläykseen. Vähän sama kun jos kuuntelee salaa, turha syyttää jos kuulee itsestään epämielyisia totuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nämä salaamistarpeiset äidit on pahimpia. Eniten pahaa siellä kotona. Näin meillä oli. Kunpa joku olisi kysellyt! Ja ihmetellyt sitten sitä vastaustani, että äiti on kieltänyt kertomasta.
Vanhemmat saa valehdella ja filmata ihan rauhassa, ei tässä maassa kuulkaa lapsen paras aina toteudu."Ei kotiasioista ruukata puhua!" Äitini ihmetteli kun poikani oli kertonut jotain kotijuttuja koulussa ja siitä tuli puhetta. Sanoin, että kyllä meidän lapset saa kertoa kotioloistaan - ei niissä ole mitään piiloteltavaa. Toisin oli omassa lapsuudessani.
Tähän te jaksatte aina vedota aivan kuin asia olisi näin yksinkertainen. Todellisuudessa opettajan ja oppilaan vanhempien henkilökemiat ja arvot eivät välttämättä kohtaa. Jos opettaja on erittäin tuomitseva vallankäyttäjä persoonana (opettajakoulutuksen kun läpäisee satunnaisesti kahelimpikin), ei välttämättä kannata kertoa vaikkapa isän saunakaljasta ja ruokamyrkytyksestä samana päivänä tai herää huoli ja alkaa kyttäys ja todistelu. Viranomaisiin ei pidä luottaa sokeasti, ihmisiä hekin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Joitakin asioita pitää kysellä, että tietää mistä lapsen käytös yms. saattaa johtua. Lapset kertovat muutenkin paljon omia asioitaan. Olen alaluokkien opettaja ja tiedän oppilaitteni kaikki sukulaissuhteet. Joskus koulussa lapsi saattaa olla pahalla päällä ja pitää vähän kysellä mistä johtuu. Aika usein sisarukset/serkut ovat tehneet jotakin ja siksi lapsella on edelleen paha mieli. Minun on myös hyvä tietää onko lapsilla isovanhempia ja ovatko olleet/menossa mummolaan niin voin sanoa vanhemmille, että muistuttavat isovanhempia läksyistä tai kokeisiin lukemisesta. Ja välillä isovanhemmat ovat hakeneet lapset koulusta niin minun on hyvä tietää keitä he ovat. En kyllä tiedä miten asia on päiväkodissa, mutta ehkä ope kyselee siksi, että tietää mitä lapsen elämässä tapahtuu kun kaikki mitä tapahtuu näkyy varmasti heti siellä päiväkodissa.
Nykyään alakoulussa opetus ja varhaiskasvatus herättää ihmetystä, niin kuin miten opetukseen liittyy, kun oppilaalta 8v opettaja tivaa ja utelee, mihin oppilaan eno/täti/serkku on kuollut, oliko sydänkohtaus, syöpä jne. Ai, kuoli syöpään, tiedätkö, oliko rintasyöpä, keuhkosyöpä vai mikä? Jotta opettaja osaa huomioida sen opetuksessa.
Oppilaani isä melkein kuoli sydänkohtaukseen. Lapsi oli tosi ahdistunut koulussa ja käyttäytyi todella huonosti. Sitten selvisi tämä sydänkohtaus. Jos lapselta ei olisi kysytty, että mikä oikein vaivaa niin olisin vain luullut, että lapsi on tahallaan hankala. Joskus pitää jotakin asioita oikeasti kysyä.
Oletkohan oikealla alalla? Jos oppilas muuttuu yhätkkisesti "tahallaan hankalaksi" niin aina nopeasti tuomitseva ja yksisilmäinen kasvattaja pitää olla, että opetus ja kohtelu olisi sitten "hankaluuden" mukaista jos ei selitystä tule. Eikä selitykseksi ilmeisesti kelpaa "henkilökohtaiset syyt".
Ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta alakouluikäisistä lapsista koulussa ja sinulla on jokin tarve väheksyä ammattitaitoani tai suhdettani lapsiin. Kyllä jotkut lapset testaavat välillä rajoja ja ovat hankalia ilman mitään syytä. Varsinkin jos taustalla on keskittymis- ja tarkkaavaisuusongelmia. On turha syyttää minua yksisilmäiseksi kun et itse ota huomioon eri skenaarioita. Lapsi oli hankala ja kysyin, että mikä ihme vaivaa kun nyt olet tuollainen. Sanoi, että isä on sairas. Kysyin tietysti, että onko vakavasti sairas vai onko flunssa vai mikä on ja lapsi kertoi koko homman. Samalla lasta pystyi lohduttamaan kun tiesi mistä on kokonaan kysymys. Ei tuossa lasta mitenkään tentattu vaan itse alkoi kertoa mistä on kysymys. Jälkeenpäin tietysti keskustelin äidin kanssa siitä, että kotitilanne näkyy nyt koulussa ja haluaisiko äiti jotakin helpotusta lapsen koulunkäyntiin. Kyseessä on erityistarpeinen lapsi ja äidillä on kotona kädet täynnä lapsen kanssa. Ennen kuin alkaa väheksymään kenenkään kasvatusalan ammattilaisen ammattitaitoa niin kannattaa miettiä mitä kaikkea eri tilanteiden taustalla voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuota kyselyä päiväkodissa ja lopulta jouduttiin vaihtamaan päiväkotia, kun lapset alkoivat itsekin stressaamaan kysymyksistä, eivätkä tienneet mitä pitäisi vastata.
Erityisesti kysymykset liittyivät isovanhempiin ja heidän henk.kohtaisiin asioihin, kun molemmat työskentelevät julkisuudessa ja ovat tarkkoja yksityisyydestään. Jopa kyseltiin sisustuksesta, talon neliöistä, uimaaltaasta tai osoite. Samoin mökin sijainti, matkat jne.
Lähes kaikki kysymukset eivät liittyneet millään tavalla lapsen hoitoon tai hyvinvointiin.
Eli juoruilua parhaimmillaan. Ja varmasti keskustelua jatkettiin kahvitauolla.
Ei kuulosta kauhean uskottavalta, että päiväkotilapselta kyseltäisiin isovanhempien kodin neliöitä. ”Montakos neliötä sun mummon ja vaarin kodissa on?” Tuskinpa kysellään sisustuksestakaan tai isovanhempien osoitetta. Mitä pieni lapsi osaisi oikeasti kertoa mummolan sisustuksesta tai kuinka moni päiväkotilapsi tietää isovanhempiensa osoitetta, kun harvempi osaa kertoa edes omaa osoitettaan.
"Äiti ei voi juoda kaljaa tai se joutuu sairaalaan".
Aikuisten kielelle käännettynä: äidillä on keliakia ja oluessa on yleensä vehnää. Taustaa: oltiin mummin ja ukin tupaantulijaisissa, jossa sukulainen tarjosi äidille (minulle) olutta ja minä kieltäydyin. Lapsi taas tietää, että jos äiti syö liikaa väärää ruokaa, joutuu sairaalaan. Aivan kuten hän itse joutui ihan pikkuisena sairaalaan, kun ampiainen pisti.
Poika oli sitten kuitenkin niin tohkeissaan jostain syystä siitä oluesta, että oli selittänyt asiaa useamman kerran. Ja minun sitten piti selittää hoitajille, kun heitä niin huoletti.
Minä itse olen nykyään suhtautunut hyvinkin epäluuloisesti päiväkodin hoitajiin. En osaa edes selittää täysin tätä auki. Meillä on kolme lasta, vanhin jo 12-vuotias ja nuorin viisivuotias. Tämän kahdentoista vuoden aikana olen nähnyt itse, ja kuullut muilta, niin monta outoa ja oikeasti ihan hälyttävääkin tarinaa päiväkotiarjesta, että en osaa itse suhtautua hoitajiin kovin kummoisesti. Missään nimessä en pidä heitä mitenkään muita parempina ihmisinä, enkä edes oikeastaan ammattilaisina. Alalle mahtuu niin monta erilaista hiihtäjää, että jonkin sortin karsinta voisi tehdä hyvää.
Kaikille kiitos tähän saakka hyvästä keskustelusta!😊 Se saa jatkuakin!
Tulee helpottunut olo edes vähän...
Ja miksi ihmeessä tuntuu siltä, että olisi pienen lapsen vanhempana vastuussa siitä, että olisi tilivelvollinen päiväkodille perheen omista asioista.
Näistä ei sovita, kun lapsi menee päiväkotiin, vaan sovitaan lapsen hoidosta ja siitä miten hoitomaksut tulevat ja miten lapselle varataan hoitoajat.
Tähän sanottakoon, että meillä päiväkoti tietää ihan liikaakin, eikä ollenkaan sinänsä haittaa, mutta ajatus vaan häiritsee.
Utelut tavallaan haittaa, koska mennään liian liki yksityisasioita. Tuntuu, että tietävät sen, että kaikkea eivät voi tietää, mutta uteliaisuus voittaa.
Missä on rajat, kuuluuko lapselta udella? Elleivät tiedä, niin mitä sitten?
Miksi pitää tietää?
Ihmisillä on kuitenkin oma yksityisyys ja sitä pitäisi kunnioittaa.
Tähtitaivas☆
Tähti☆ kirjoitti:
Olaan päästy open kanssa ihan ns. hyvään yhteisymmärrykseen, mutta jonkun hetken päästä asiat kääntyy ympäri, ja hän alkaa puukottaa selkään.....
Taas alkaa valittaa esim. uusista hanskoista, että olisi järkevää hankkia erilaiset jne... tai, että lapsen pitäisi leikkiä enemmän kaikkien lasten kanssa, eikä vain katsella sivusta.
Taas alkaa kuulua kyselyjä lapselta asioista. Samoin kyselee kyllä minultakin, kun lasta haen, että miten lapsi nukkuu, koska muistipeli aamulla aikaisin päiväkodissa ei tunnu kiinnostavan.
Siis mitä selkään puukottamista noissa asioissa mielestäsi on? Mielestäni ihan aiheellista ottaa puheeksi vanhempien kanssa, jos lapsi vaikuttaa väsyneeltä tai vetäytyy syrjään leikeistä. Itse olen myös kiitollisena ottanut vastaan kaikki vaatetusvinkit, joita en varsinkaan esikoisen vanhempana ollut tullut ajatelleeksi, esim. millaiset hanskat ovat hyvät kurahanskojen alle.
Ei ole syrjäänvetäytyvä luonne ollenkaan, vaan ei jaksa olla keskipisteenä kaiken aikaa ja sitä, että kaverit vievät mukaansa liiankin kanssa.
Väsynytkään ei yleensä ole, eikä ole nukkunut päikkäreitä vuoteen.
Puukottamisella tarkoitin ihan muuta, sitä että open kanssa on puhuttu kasvotusten asioista, mutta sitten alkaa udella lapselta esim. vanhempien nukkumisesta, että miten isi ja äiti kotona nukkuvat....lapsi sanoo vastanneensa aina, että hyvin, joka on ihan tottakin...
Onko tuo vanhempien nukkuninen muuten ihan yleisluontoinen kysymys, jota päiväkodeissa lapsilta kysytään??
Tähtitaivas☆
Miten pieni lapsi voisi tietää miten vanhemmat nukkuu? Todella outoa on, jos sellaista kysytään. Ja vielä oudompaa, jos lasten vastauksista yritetään tehdä tulkintoja suuntaan tai toiseen. Eri juttu toki, jos se on olevinaan small takia, mutta luulisi muitakin aiheita löytyvän. Uskon kyllä että noinkin outoja tyyppejä päätyy opettajiksi. Meidänkin kohdalle osui sellainen mätämuna, josta näki, että kehitteli päässään kaikenlaista tarinaa, vaikka itse oli ammattitaidoton herkän lapsen kanssa. En unohda sitä korppikotkaa ikinä. Tiedä sitten, vaikka olisi ihan luonteeltaan sellainen, että nauttii perheiden kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten pieni lapsi voisi tietää miten vanhemmat nukkuu? Todella outoa on, jos sellaista kysytään. Ja vielä oudompaa, jos lasten vastauksista yritetään tehdä tulkintoja suuntaan tai toiseen. Eri juttu toki, jos se on olevinaan small takia, mutta luulisi muitakin aiheita löytyvän. Uskon kyllä että noinkin outoja tyyppejä päätyy opettajiksi. Meidänkin kohdalle osui sellainen mätämuna, josta näki, että kehitteli päässään kaikenlaista tarinaa, vaikka itse oli ammattitaidoton herkän lapsen kanssa. En unohda sitä korppikotkaa ikinä. Tiedä sitten, vaikka olisi ihan luonteeltaan sellainen, että nauttii perheiden kiusaamisesta.
Aivan niin, eikä tähän kovin laajaa vastausta lapselta voi saada, varmaan hyvin tai huonosti. Mutta koska kysymys on esitetty lapselle usein, niin kai kysymyksellä jokin tarkoitusperäkin on...
Haluaisi varmaan lapsen vastaavan, että isi tai äiti nukkuu huonosti...
Meillä ei onneksi ole univaikeuksia, mutta mitä sitten, jos olisikin...
Lapsi on onneksi myös hyväuninen, ollut ihan vauvasta saakka, että siitä ollaan oltu aina tyytyväisiä😊
Tosin tämä ope on jokusen kerran sanonut, että lapsi on ollut väsynyt päiväkodissa. Tästä on keskusteltu ja joka kerran olen tyrmännyt hänen ajatuksen, koska se ei pidä paikkaansa, vaan on selkeästi ymmärryksen puutetta lapsen luonteesta! Tämäpä ei oikein tunnu uskovan asiaa, kun samaa tarinaa on esittänyt varsin pitkään.
Äitinä tiedän lapsestani enemmän ja tiedän, että lapsi on välillä pohdiskeleva ja tarkkailevainen, koska on analyyttinen ja haluaa tulkita tilanteita ja oppimaansa. Ope ei ota kuuleviin korviinsa, kun sanon asiaa, vaan sanoo, että lapset vaan leikkivät, eivät pohdiskele vielä mitään.
Ei siis vaan usko ja kyllä useasti olen vastannut opelle, että ei ole ollenkaan väsynyt, vaan ajatuksissaan. Ja sitten tulisi ajatella, että eivät laikki lapset leiki yhtä innokkaasti samoja leikkejä ja, jos haluaa välillä seurata sivusta, niin kai se pitäisi olla sallittua??
Ei se ole suinkaan väsyneen merkki silloin, jos ei vaikka halua tanssia riehakkaasti tällä kertaa, vaan tanssi kuitenkin. Sivuunvetäytyvä lapsi ei ole koskaan ja kaverit on tärkeitä.
Tiedä sitten liittyykö uniutelut lapselta vanhemmista tähän asiaan jotenkin, koska ei vaan usko mitä sanon??
Tähtitaivas☆
Ja vielä lisään, että tuntuu, kuin ei tulisi kuulluksi koskaan ollenkaän. Vasut tuntuu turhilta, koska niihin on täytetty vain open mielipiteet, vaikka keskustelut on käyty yhdessä ja hyvässä hengessä.
Tuntuu turhalta, kun täyttämäni esitietolomake ei merkitse mitään ja läpikäymäni palautelomake ei sisällä niitä asioita, joista on keskusteltu Vasussa. Sen sijaan näihin on lisätty negatiivissävyisiä lauseita (mm. väsymyksestä), jota ei pidä paikkansa.
Kun aloin hämmästelemään lomakkeen sisältöä, niin selostuksena eroavaisuuteen sain opelta sen, että asiat esittäytyvä eri tavalla kotona, kuin päiväkodissa!! Että hän on oikeassa.
Ahaa, mutta aika yksinpuheluksi menee, ellei vanhemman näkemyksiä oteta huomioon ollenkaan/uskota mitä vanhemmat sanovat, niin mitä hyötyä koko vasustakaan sitten on??🙄🤪
Huohh....
Lapseltako ne "oikeat" vastaukset sitten saa, utelemalla....
Tähtitaivas☆
Sinuna varaisin keskusteluajan opettajan kanssa ja kysyisin suoraan asiasta. Turhaa täällä palstalla asiaa ihmettelet.
3-4 vuotiaan lapsen vanhemmat tietävät ettei kaikkea sen ikäisen lapsen asioita kannata uskoa nielemättä vaikka kuinka taitava lapsi olisikin.
Kuin anoppini, joka 5 vuotta kyyläs meitä.
Viisi vi..n pitkää vuotta yhtä helvettiä.( poikansa vain nauroi kun kerroin anopin uteluista ja muistakin tempauksista)
Kyseli ihanalta pikkupojaltamme ketä teillä oli eilen sinisellä autolla, miksi tulitte vasta myöhään kotiin.
En raaskinnut kieltää pientä poikaamme puhumasta vieraistamme.(oli ainut asia mistä isoäiti keskusteli lapsenlapsen kanssa).
Tosin saattoi kyllä pitää vahtia mieheni toivomuksesta, hän kun oli viikot töissä muualla.
Etten vain haureutta harjoita😂.
Hän oli ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna varaisin keskusteluajan opettajan kanssa ja kysyisin suoraan asiasta. Turhaa täällä palstalla asiaa ihmettelet.
3-4 vuotiaan lapsen vanhemmat tietävät ettei kaikkea sen ikäisen lapsen asioita kannata uskoa nielemättä vaikka kuinka taitava lapsi olisikin.
Keskusteltu on ja kerrankin meni reilu tunti puhelimessa, kun vaan puhuttiin "asioista" ja selvensin niin selkeästi, että mitä mieltä olen. Kaikki keskustelut on siis aina käyty hyvässä hengessä ja toivoteltu hyvää päuvänjatkoa.
Mutta sitten en vaan ymmärrä, koska tämän jälkeen hän kääntää aina kelkkansaja ja alkaa taas esittämään samoja asioita...
Kun kysyn, niin hän vastaa, että "asiat näyttäytyvät eri tavalla kotona, kuin päiväkodissa"....
Sama vastaus tulee aina, kuin apteekin hyllyltä...sen enempää ei tarvitse varmaan odottaakaan ja sitten alkaa kuulua lapselta sitä, että ope kyseli häneltä tänään asioita🤪
Kerran lapsi selitti kotiin tullessaan, että oli kertonut päiväkodissa, että äiti on käymässä lakimiehen luona, koska mummu kuoli ja äiti sai mummun kodin perintönä...
Oiin ihan whaat??...
lapsi selitti, että hänen piti sanoa, että äiti ei ehdi hakea ihan samaan aikaan.....vaan myöhästyy vähän...
Heti oli kyselty, että miksi äiti "myöhästyy"....mitä äiti tekee, että että myöhästyy...
Lapsi kai selitti opelle lakimiesasiaa niin hyvin, kuin osasi, (on ollut myös mukana jokusen kerran, että tietää puhua lakimiehestä).
No olin varannut hoitoajan ihan klo 17 saakka, mutta tosiaan heti alkoi kysely lapselta, että miksi ei tulla hakemaan klo 16, kuten yleensä.
Huohh...
Tähtitaivas☆
Oliskohan ihan small talkin opetusta? Minusta olisi hienoa, että sitä opiskeltaisiin päiväkodista alkaen ettei tarvitse sitten opiskelu- ja työelämässä tuppisuuna istua.
Osa tarhatädeistä vaikuttaa sujuvasti omaksuneen roolin "kasvatuspoliiseina". Eli kokevat tehtäväkseen tarkkailla perheiden kasvatuskäytäntöjä ja tehdä niistä ilmiantoja.
Vierailija kirjoitti:
Osa tarhatädeistä vaikuttaa sujuvasti omaksuneen roolin "kasvatuspoliiseina". Eli kokevat tehtäväkseen tarkkailla perheiden kasvatuskäytäntöjä ja tehdä niistä ilmiantoja.
Kuuluuko tämä työnkuvaan?? Ja millä valtuuksilla niitä tehdään? Entä hyödyttääkö tavallisista ihmisistä tehdä ilmiantoja?
Nyt saa puhua!👍😅
Mutta eikös tällainen ajattelumalli ole, kuin venäjältä, että lopuksi huomataan, ettei olla edes haluttu ymmärtää toista osapuolta, vaan "omavaltaisesti" väärinkäytetty valtaa, koska siihen on mahdollisuudet. Kuullostaa vaaralliselta😨🤪
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Hmmm Tähti taisi jättää sanomatta suoraan, että on itse pitkäaikaistyötön, lapsella on vaikeuksia sopeutua päiväkodin rytmiin epäsäännöllisen elämän vuoksi (siksi pk pyytää tuomaan samaan aikaan, jotta lapsi pääsisi päivärytmiin mukaan), päiväkodin kanssa on ennenkin ollut vaikeuksia, kun lapsi kulkee pakkasella kesäkengissä tai muut talvivaatteet puuttuvat, ja tämä pari viikkoa vaille viisivuotias tyttö on päiväkodin arvion mukaan joillain osa-alueilla ikäistään kehityksestä jäljessä, jota Tähti pitää sitäkin vain päiväkodin virhearviona.
Kaiken tämän on Tähti kirjoittanut aikaisemmin. Mitähän kaikkea muuta tästä tämänhetkisestä tilanteesta on jätetty kertomatta...?
Nyt olet sekoittanut asiat ja henkilöt. On poika, eikä mitenkään jäljessä vaan jopa edellä. Nyt on sulla mennyt sukat ja vellit sekaisin, enkä tosiaan ole mikään pitkäaikaistyötön, vaan työuraa takana n. 25vuotta, joten talous kunnossa.
Et viitsi provota enempää, ellei tää sit ollut vahinko.
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan ihan small talkin opetusta? Minusta olisi hienoa, että sitä opiskeltaisiin päiväkodista alkaen ettei tarvitse sitten opiskelu- ja työelämässä tuppisuuna istua.
En tiedä tarvitseeko sitä, koska ei hiljaista hetkeä ole. Lapsi se vasta onkin luonnostaa small talkin taitaja, niin, ettei muut edes halua silloin sanoa mitään🤣😘
Tähtitaivas☆
Oletkohan oikealla alalla? Jos oppilas muuttuu yhätkkisesti "tahallaan hankalaksi" niin aina nopeasti tuomitseva ja yksisilmäinen kasvattaja pitää olla, että opetus ja kohtelu olisi sitten "hankaluuden" mukaista jos ei selitystä tule. Eikä selitykseksi ilmeisesti kelpaa "henkilökohtaiset syyt".