HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja pariuduin amiksen kanssa ihan tarkoituksella koska tajusin että parisuhteista muiden akateemisten kanssa ei tule mitään. Tosin en olekaan oikea akateeminen vaan kunnon elämänkoulusukujen ensimmäinen ylipäätään korkeakoulutettu. Kaikista akateemisista kumppaneistani paljastui lopulta huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä, laiskuutta ja tyhmyyttä tyylinen ajatusmaailma ja ajatus siitä että kaikilla ei ole samat kortit tuntui olevan aivan mahdoton.

Luulen, että akateemisten ihmisten käsitys huono-osaisuudesta voi olla melkoisen erilainen, riippuen siitä, tarkastellaanko ekonomeja vai sosiologeja.

Aivan, ja epäilen tuollaisten ajatusten olevan peräisin sieltä luokkanousun tehneiden parista nimenomaan. 

Kerro toki omista taustoistasi, ja koulutuksestasi ja ammatistasi? 

Akateemisesta suvusta, ammatti: tutkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja pariuduin amiksen kanssa ihan tarkoituksella koska tajusin että parisuhteista muiden akateemisten kanssa ei tule mitään. Tosin en olekaan oikea akateeminen vaan kunnon elämänkoulusukujen ensimmäinen ylipäätään korkeakoulutettu. Kaikista akateemisista kumppaneistani paljastui lopulta huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä, laiskuutta ja tyhmyyttä tyylinen ajatusmaailma ja ajatus siitä että kaikilla ei ole samat kortit tuntui olevan aivan mahdoton.

Miten heikko sivistys ei olisi omaa syytä? Meillä on maksuton koulutus ja maksuton kirjasto. 

Tuo nyt pätee kaikkeen.

Miksi ette naiset ole kaikki tekniikan tohtoreita tai lakimiehiä? Se on hoitsut teistä itsestänne kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja pariuduin amiksen kanssa ihan tarkoituksella koska tajusin että parisuhteista muiden akateemisten kanssa ei tule mitään. Tosin en olekaan oikea akateeminen vaan kunnon elämänkoulusukujen ensimmäinen ylipäätään korkeakoulutettu. Kaikista akateemisista kumppaneistani paljastui lopulta huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä, laiskuutta ja tyhmyyttä tyylinen ajatusmaailma ja ajatus siitä että kaikilla ei ole samat kortit tuntui olevan aivan mahdoton.

Miten heikko sivistys ei olisi omaa syytä? Meillä on maksuton koulutus ja maksuton kirjasto. 

Kirjasto? Paljonko sulla on ikää? -eri 

30. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

mikä tässä on se ongelma?

akateemiset naiset vaatikoon miehiltään ihan mitä tahansa. tämäkin ketju on ainoastaan akateemisten naisten pätemistä ja itsensä korottamista. eikö se akateemisuus olekaan nyt se onnellisuuden tae? 

Kyllä se on eräänlainen onnellisuuden tae, että ihmisellä on älyä ja kykyä käyttää sitä mieluummin hyvään kuin pahaan. Se helpottaa olennaisen erottamista epäolennaisesta.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään vaatimuksia miehen ulkonäön tai pituuden suhteen, ei väliä rilleistä tai kaljuuntumisesta. Ainoat kriteerit ovat, että miehen pitää olla älykäs ja empaattinen. Tällaisen miehen sain, kaksi korkeakoulututkintoa, rillit ja kalju, sydän puhdasta kultaa, ja onnellinen olen.

Muut saavat valita tai toivoa mitä haluavat, minulle riittää tämä yksi mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja pariuduin amiksen kanssa ihan tarkoituksella koska tajusin että parisuhteista muiden akateemisten kanssa ei tule mitään. Tosin en olekaan oikea akateeminen vaan kunnon elämänkoulusukujen ensimmäinen ylipäätään korkeakoulutettu. Kaikista akateemisista kumppaneistani paljastui lopulta huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä, laiskuutta ja tyhmyyttä tyylinen ajatusmaailma ja ajatus siitä että kaikilla ei ole samat kortit tuntui olevan aivan mahdoton.

Luulen, että akateemisten ihmisten käsitys huono-osaisuudesta voi olla melkoisen erilainen, riippuen siitä, tarkastellaanko ekonomeja vai sosiologeja.

Aivan, ja epäilen tuollaisten ajatusten olevan peräisin sieltä luokkanousun tehneiden parista nimenomaan. 

Kerro toki omista taustoistasi, ja koulutuksestasi ja ammatistasi? 

Akateemisesta suvusta, ammatti: tutkija.

Ok. Ja entäpä akateeminen miehesi? 

Kuulin kahvihuoneessa nuoren hoitajan (en muista oliko lähi- vai sairaanhoitaja) kertovan menneistä nettitreffeistään. Mies oli ollut "joku projektipäällikkö". Nainen selitti että ei hän halua sellaisten kanssa yhteen, hän haluaa tavallisen miehen. Eksän serkku seurusteli kansanedustajan tyttären kanssa (jonka tunsin ja joka oli tosi rento) ja tämän pojan äiti oli ihan kypsänä tyyliin jätä se, ei meidän suvussa tuollaisten kanssa.

No ihan samaa voi kyllä havaita toisinkin päin miesduunareilta ja varmaan sitten joltain viidennen polven ylilääkäriltä siivoojalle. Tämä oli taas yleistyksen yleistys, ei koske kaikkia. Alkaa väsyttämään nämä provoavat luokka-aloitukset. Kunhan peruskoulu pidettäisiin vaikka väkisin niin hyvissä voimissa että saisi samat mahdollisuudet oli koulu missä vaan eikä lukio- ja ammatillinen opetus tulisi liian maksulliseksi. Muuten pariutukaa vaikka krokotiilin kanssa. Miksi tästäkin pitää tehdä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä tässä on se ongelma?

akateemiset naiset vaatikoon miehiltään ihan mitä tahansa. tämäkin ketju on ainoastaan akateemisten naisten pätemistä ja itsensä korottamista. eikö se akateemisuus olekaan nyt se onnellisuuden tae? 

Kyllä se on eräänlainen onnellisuuden tae, että ihmisellä on älyä ja kykyä käyttää sitä mieluummin hyvään kuin pahaan. Se helpottaa olennaisen erottamista epäolennaisesta.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään vaatimuksia miehen ulkonäön tai pituuden suhteen, ei väliä rilleistä tai kaljuuntumisesta. Ainoat kriteerit ovat, että miehen pitää olla älykäs ja empaattinen. Tällaisen miehen sain, kaksi korkeakoulututkintoa, rillit ja kalju, sydän puhdasta kultaa, ja onnellinen olen.

Muut saavat valita tai toivoa mitä haluavat, minulle riittää tämä yksi mies.

Eli ei-akateemiset ovat pahoja ja pyrkivät vain pahaan?

Nyt alkaa menemään jo suhteellisen sakeaksi nämä akateemisten jutut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen. 

Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.

Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?

Sitä varmasti ihmettelee moni muukin. Miksi ihmeessä sinulla on akateeminen loppututkinto, vaikka olet tyhmä etkä käsitä, että aina on poikkeuksia siihen tilanteeseen, mikä on tavallisempaa. Ei tuo edellinen missään väittänyt, että Itä-Suomesta ei voisi tulla yhtään työväenluokkaisen taustan omaavaa akateemista. 

Aika suoraan se edellinen kyllä sanoi, että "Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa."

-ohis

No siinä on taas joku joka ei ole vaivautunut ottamaan faktoista selvää ennen kuin esittää mielipiteensä, mutta mielipidehän onkin tunnetusti kuin peppureikä ja niin edelleen.

Opetusministeriön Pisa-sivut tietävät kertoa, että koulujen väliset oppimiserot ovat Suomessa maailman pienimmät, lähinnä pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden erottuessa joukosta hieman muita korkeammilla tuloksilla.

Sivista.fi sivustolla voi tutustua väestön koulutusasteen eroihin ja todeta koulutusasteen olevan korkeimmillaan paikkakunnilla, joissa sijaitsee yliopisto, muu korkeakoulu, (yliopistollinen) keskussairaala, valtionhallinnon virastoja, riippumatta paikkakunnan sijainnista leveys -tai pituuspiireillä. Ikärakenne ko paikkakunnilla on myös nuorin.

Mitä tästä voimme päätellä? Elinvoimaisimmat seutukunnat vetävät nuoren, opiskelu -tai työikäisen väen mm niistä Itäsuomen pikkukunnista. Missä siis on se osoitus Itäsuomalaiseen työläisperheeseen syntyneen oppimisvaikeuksista meidän koulutusjärjestelmässämme?

Lukiovertailun keskituloksia tarkasteltaessa maakunnittain on pistejakauma muuten koko lailla tasainen. Pääkaupunkiseudulla on toki muutama huippulukio, johon tullaan opiskelemaan muiltakin paikkakunnilta, mutta viime vuoden korkeimmat pisteet sai muistaakseni Enontekiön lukio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Olen akateemisesta perheestä ja akateeminen ja huomannut että joskus, ei aina, duunarimiehiä vaivaa koulutukseni. Kavereilla jotka ovat eka polven akateemisia on useammallakin duunarimies.

Miksi tästäkin pitää tehdä joku asia? Ihmiset nyt yleensä pariutuu herkemmin sellaisen kanssa johon a) törmää todennäköisesti jossain b) on jotain yhteistä elämässä. Korkeakoulutetuilla on paljon omia vapaa-ajan juttuja työ ja opiskeluaikana ja työt ja opinnot on aika iso osa elämää, joten sieltä on varsin todennäköistä löytää, joku jota kiinnostaa samat asiat. Ei se silti tarkoita ettei voisi rakastua amikseen. Jotenkin naurettavaa, että pitää korostaa sitä, että on itse akateeminen ja puoliso amis, ihan niin kuin se olisi joku harvinainen puolimahdottumuus vain siksi, että tilastollisesti todennäköisemmin akateeminen on akateemisen kanssa ja amis amiksen. Tilastot harvemmin kuitenkaan määrää yksittäisen ihmisen elämää. Itse olen akateeminen kuten miehenikin. En näe siinä mitään sen erityisempää kuin että oli todennäköisempää tutustua häneen kuin johonkin muuhun, ollaan molemmat läheisillä aloilla ja intohimoisia alasta, joten siitä riittää puhuttavaa ja helpottaa kun toinen ymmärtää omaa työtä. Meitä molempia myös kiinnostaa tutkimus. Joten oli todennäköisempää tutustua häneen ja rakastua pikkuhiljaa kuin amikseen, ei silti ole mikää mahdoton luonnonilmiö, että olisikin tavannut jossain amiksen jonka kanssa natsaa.

Vierailija kirjoitti:

En näe juttua kun en ole tilaaja, mutta termi "sosiaalinen nousu" on minusta väärä. Nousu-sana sisältää ajatuksen, että jokin olisi korkeammalla tai parempaa. Joo, yliopisto on "korkeampi" koulutus kuin ammattikoulu ja sitä käydään kauemmin, mutta yliopiston käynyt tai sen alan töissä oleva ihminen ei ole ihmisarvoltaan yhtään korkeammalla kuin ammattikoulun käynyt. (Lähes) kaikkia töitä ja aloja tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä maisteri ole ihmisarvoltaan tai "statukseltaan" jne. yhtään tippaa parempi kuin ammattikoulututkinnon suorittanut. Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti ensisijaisesti ihmisiä eivätkä jonkun yhteiskuntaluokan/ammatin tms. edustajia, ja asioissa, jotka eivät liity työhön, työpaikalla ja koulutuksella ei pitäisi olla merkitystä. Esim. pariutumisessa tai ystävyydessä. Koulutuksella on väliä vain töitä hakiessa, ei muissa asioissa. Piste.

Haluaisin haastaa tätä näkemystä. En usko että ihmisyys on kovinkaan keskeinen identiteetin rakennuspalanen, johtuen juurikin siitä että kaikki ihmiset ovat ihmisiä. Ihmisyys on liian yleinen ominaisuus ollakseen keskeinen osa jonkun identiteettiä, se ei erottele meitä muista ihmisistä. Sen sijaan äidinkieli, sukupuoli, kotipaikka, ammatti, koulutus, harrastus, etnisyys, perhetausta jne. voivat olla hyvin keskeisiä tekijöitä identiteetin muodostamisessa. Miksi näin? Luultavasti siksi, että ne yhdistävät ja erottavat meitä. Yhdistävät johonkin todelliseen tai kuviteltuun ryhmään ja erottavat jostakin todellisesta tai kuvitellusta ryhmästä.

Status puolestaan tarkoittaa ihmisen asemaa yhteisössä. Mielestäni on itsestäänselvää, että toisilla ihmisillä on korkeampi status kuin toisilla. Ihmisyhteisöt ovat kautta historian järjestäytyneet hierarkisesti. Jos muinaisilla metsästäjillä on ollut ryhmänjohtajat, jotka ovat johtaneet metsästystoimintaa. Jo muinaisilla metsästäjä-keräilijöillä on ollut vanhoina viisaina pidettyjä henkilöitä, joiden sanoilla on ollut enemmän painoarvoa.

Toisia ihmisiä arvostetaan ja kunnioitetaan enemmän toisia. Toisilla on enemmän valtaa ja vastuuta kuin toisilla. Tämä ei ole minulta moraalinen kannanotto vaan tosiasian toteamista. Esimerkiksi lääkäriä pidetään yhteisössä suuremmassa arvossa kuin vanhuksia kusettavaa lehtimyyjää. Koulutus on yksi seikka, joka vaikuttaa ihmisen statukseen. Ei ainut, mutta yksi. Muita asioita voivat olla esimerkiksi ammatillinen asema, kuuluisuus, varallisuus, puoliso, urheilusaavutukset jne. Korkeamman statuksen ihmiset ovat yhteisössä auktoriteetteja joko yleisemmin tai omalla kapealla osaamisalueellaan. Korkeampi status viittaa tähän. Ihmisarvon sekoittaminen tähän keskusteluun on mielestäni hämmentävää.

Arvostan yritteliäisyyttä ja tavoitteellisuutta. Niitä ominaisuuksia harvemmin löytyy peruskouluopohjalle jääneistä amiksen käyneistä sosialistityöläisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä tässä on se ongelma?

akateemiset naiset vaatikoon miehiltään ihan mitä tahansa. tämäkin ketju on ainoastaan akateemisten naisten pätemistä ja itsensä korottamista. eikö se akateemisuus olekaan nyt se onnellisuuden tae? 

Kyllä se on eräänlainen onnellisuuden tae, että ihmisellä on älyä ja kykyä käyttää sitä mieluummin hyvään kuin pahaan. Se helpottaa olennaisen erottamista epäolennaisesta.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään vaatimuksia miehen ulkonäön tai pituuden suhteen, ei väliä rilleistä tai kaljuuntumisesta. Ainoat kriteerit ovat, että miehen pitää olla älykäs ja empaattinen. Tällaisen miehen sain, kaksi korkeakoulututkintoa, rillit ja kalju, sydän puhdasta kultaa, ja onnellinen olen.

Muut saavat valita tai toivoa mitä haluavat, minulle riittää tämä yksi mies.

Eli ei-akateemiset ovat pahoja ja pyrkivät vain pahaan?

Nyt alkaa menemään jo suhteellisen sakeaksi nämä akateemisten jutut. 

Toistan, että minulle on sama, mitä muut toivovat ja haluavat. En tarvitse kuin tämän yhden miehen. Koska kyseessä on minun lapsieni isä ja minun elämäni tärkein henkilö, kai minulla saa olla yksi tai kaksi vaatimusta hänen suhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hlvetissä haluaisin puhua kotona jostain politiikasta tai vaikka päivän uutisaiheista, tylsä aihe eikä vaikuta minun elämääni mitenkään. Ennemmin senkin ajam opiskelen vaikka clojurea tai väännän punttia tai löhöän sohvalla, vielä jos teemalta löytyy joku mielenkiintoinen historiadokumentti.

No eihän sinun tarvitsekaan, mutta kun minä haluan, niin me olisimme varmaan aika huono pari, eikö? Tämän takia menin naimisiin sellaisen kanssa, joka haluaa puhua politiikasta tai vaikka päivän uutisaiheista, enkä esimerkiksi sinunlaisesi kanssa.

Itselläni yliopistokoulutus ei ollut mikään vaatimus miestä "etsiessäni" (varsinaisesti en mitään miestä etsinyt). Niin siinä vain sattui käymään että varsin kosteiden sitsien jälkeisenä aamuna heräsin miespuolisen kurssikaverini vierestä ja loppu on historiaa. Pari vuotta ollaan nyt naimisissa oltu. 

Kyllä nuo korkeakoulujen bileet tuppaavat olevan melko kosteita jos niin haluaa. Ainakin lääkiksessä bileitä oli prekliinisessä vaiheessa harva se viikko joten viinaan menevän opiskelijan mahdollisuus pariutua on melkoisen suuri.

Tosin kävin minä silloin sinkkuna treffeillä niin amisten, AMK kuin yliopistokoulutettujenkin kanssa.

Miettikääpä ihmiset suuria ikäluokkia ,miten vaatimattomiin oloihin he syntyivät ja miten koulutus oli mahdollisuus herrahissiin ja luokkaretkeen. Oma isä ja appiukko suoritti ihan tavallisen maisterintutkinnon ja heille nousi se kyllä päähän loppuelämäksi. Aika juoppoja ovat ja isäni jäi sen takia pois työelämästäkin. Kumpikaan ei ole mitenkään sivistynyt niin että lukisi tai harrastaisi kulttuuria. Mutta kehuskella osaavat ja anoppi leikkiä hienoa rouvaa. Vastenmielisiä tapauksia. Tavallinen ukkeli heidän sukupolvestaan olisi paljon parempi valinta, ei keltainen neste höskyisi pollassa.

Itse pidän älykkäistä miehistä mutta en tuollaisista teeskenteilijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hlvetissä haluaisin puhua kotona jostain politiikasta tai vaikka päivän uutisaiheista, tylsä aihe eikä vaikuta minun elämääni mitenkään. Ennemmin senkin ajam opiskelen vaikka clojurea tai väännän punttia tai löhöän sohvalla, vielä jos teemalta löytyy joku mielenkiintoinen historiadokumentti.

No eihän sinun tarvitsekaan, mutta kun minä haluan, niin me olisimme varmaan aika huono pari, eikö? Tämän takia menin naimisiin sellaisen kanssa, joka haluaa puhua politiikasta tai vaikka päivän uutisaiheista, enkä esimerkiksi sinunlaisesi kanssa.

Peesi tälle. Minäkin mielelläni löhöän sohvalla ja katson hyvää historiadokumenttia, mutta parastahan siinä on se, että siitä oppimiaan asioita voi peilata vaikka tämän päivän uutisaiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Olen eri (se jolla laboranttimies, josta tuli myöhemmin akateeminen) mutta vastaan myös tähän, koska sanoin itsekin ettei minulla olisi mitään yhteistä sellaisen amismiehen kansa, jota kiinnostaa vain autot, kalja ja naiset. Millä perusteella tämä kannanottoni tekee minusta juntin siis? Siksi koska haluan itselleni miehen, jota kiinnostaa samat asiat kuin minua? Kyllä kaikilla saa olla parinvalinnassaan preferenssejä, ei puolisokseen tarvitse ottaa ketä tahansa.

En sanonut, että tuontyyppiset miehet olisivat huonoja ihmisiä muuten, tai että heissä olisi jotain vikaa. Vaan sanoin, että meillä ei olisi oikein mitään yhteistä, ei varmaan paljon puheenaiheita. Siksi en sellaista parisuhteesee haluaisi. Haluan olla puolisoni kanssa samalla aaltopituudella.

Ja kun kyselit kiinnostuksenkohteita, niin itse harrastan mm. taidemaalausta, retkeilyä, eläinharrastuksia (ratsastus, koirat) ja kirjoittamista. Olen erittäin kiinnostunut historiasta, kulttuurista ja erilaisista ilmiöistä. Haluan miehenikin kanssa jakaa näitä asioita elämässäni. Lisäksi olen itse täysin raitis ja halusin myös samanlaisen puolison. Kaljaa kittaavan miehen kanssa en siis sopisi yhteen, koska en halua katsella humalaista ihmistä kotonani.

Näin niitä erilaisia toiveita puolison suhteen on. Minulla ei ollut mitään ulkonäköpreferenssejä miehen suhteen, vaan etsin puolisoa sillä mielellä että riittää kunhan on raitis ja älykäs. Mutta kävi kyllä tuuri ja mieheni on kaiken lisäksi hyvännäköinenkin.

Ihan sivusta kommentteina muutama huomio. Harrastukset ovat henkilökohtaisia, ja kannattaa puntaroida kuinka paljon odottaa tulevalta kumppaniltaan yhteistä tekemistä. Kummallakin on oikeus omaan elämäänsä, ja moni myös haluaa harrastaa ilman kumppania omia juttujaan. Tällöin voi keksiä jonkun yhteisen tekemisen tai tehdä sopimuksen että kumpikin lähtee välillä seuraksi jos toinen tarvitsee vaikka oopperaan tai urheilukilpailuun seuraa. Vaikka täysi elämäntapojen yhteensopimattomuus tuo todennäköisesti ongelmia suhteeseen voi täysin eri asioita harrastavan kanssa olla henkisesti paljon yhteistä, jutunjuurta riittää, keskustellaan uutisista ja maailman ilmiöistä. Arvojen ja odotusten ja halun olla toisen kanssa tulee kohdata, mutta ei voi olettaa että toinen harrastaa tai on kiinnostunut juuri samoista asioista kuin itse. Lisäksi joskus oletetaan että jos on itse hiljainen/seurallinen haluaa samanlaisen kumppanin. Itse asiassa vastakohdat täydentävät toisiaan ja jos ei itse juo, ei tarvitse juoda toisen kanssa, kyllä kohtuukäyttäjä voi sen lasin-pari ottaa seurassa tai jos joskus haluaa ottaa enemmän voi toinen mennä ulos kavereidensa kanssa. Samoin sosiaalinen voi toteuttaa sosiaalisuuttaan muuta kautta. Lopettakaa kohtuuttomat odotukset toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen. 

Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.

Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?

Sitä varmasti ihmettelee moni muukin. Miksi ihmeessä sinulla on akateeminen loppututkinto, vaikka olet tyhmä etkä käsitä, että aina on poikkeuksia siihen tilanteeseen, mikä on tavallisempaa. Ei tuo edellinen missään väittänyt, että Itä-Suomesta ei voisi tulla yhtään työväenluokkaisen taustan omaavaa akateemista. 

Aika suoraan se edellinen kyllä sanoi, että "Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa."

-ohis

Ihan ohis, mutta olen kotoisin Itä-Suomesta ja työväenluokkaiselta alueelta. Yläasteen luokkani pojista yksikään ei kirjoittanut ylioppilaaksi, haudassa on kyllä jo monikin. Itse menin yliopistoon ja löysin sieltä eteläsuomalaisen miehen. Ja silti ymmärrän ihan täysin, mitä tuo yllä oleva kirjoittaja tarkoitti enkä jää jankkaamaan että ”kyllä mäkin olen maisteri”.

Itä-Suomi, jaahas. tsempit Joensuu

Hei kerro ihmeessä alue! Paikallisena kiinnostaa minuakin. Ja vuosikymmen myös. Itse Joensuun seutukunnalta ja 90 luvulla kirjoittanut, enkä tunnista tuota, mutta toisaalta tunnen esim Lieksan tai Valtimon aluetta huonosti. Voit vaikka vihjata paikkakuntaan ja asuinalueeseen jollain nippelitiedolla, jonka vain paikallinen tietäisi. Helppoa varmasti sinulle, myös paikallisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja pariuduin amiksen kanssa ihan tarkoituksella koska tajusin että parisuhteista muiden akateemisten kanssa ei tule mitään. Tosin en olekaan oikea akateeminen vaan kunnon elämänkoulusukujen ensimmäinen ylipäätään korkeakoulutettu. Kaikista akateemisista kumppaneistani paljastui lopulta huono-osaisuus on ihmisen omaa syytä, laiskuutta ja tyhmyyttä tyylinen ajatusmaailma ja ajatus siitä että kaikilla ei ole samat kortit tuntui olevan aivan mahdoton.

Miten heikko sivistys ei olisi omaa syytä? Meillä on maksuton koulutus ja maksuton kirjasto. 

Tuo nyt pätee kaikkeen.

Miksi ette naiset ole kaikki tekniikan tohtoreita tai lakimiehiä? Se on hoitsut teistä itsestänne kiinni!

Kuka sinutkin hoitaa jos kukaan ei haluaisi olla hoitaja?