Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa
07.04.2021 |
Ja lapset seuraavat vahvasti vanhempien jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Työväenluokka olisi halukkaampi sekoittumaan, mutta ei kelpaa. Professori Jallinojan mukaan ilmiöstä ei mielellään puhuta.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän toi johtuu omalta osaltaan opiskelijabileistä. Siis ei-Koronan aikana.
Yliopiston bileitä järjestää ainejärjestöt ristiin toisten yliopiston ainejärjestöjen kanssa.
AMKssa sama.
Kun nuoret harrastaa, jotkut jopa kännää, tanssii ja saunoo keskenään, saattaa tapahtua pariutumista.
Me alettiin seurustella jo lukiossa. Sit päädyttiin samalle alalle yliopistoon.
Lapsi valitkoon paremman alan.
Korkeakoulutettuna olen naimisissa amispohjaisen yrittäjän kanssa. Alettiin seurustelemaan jo ennen yrittäjyyttä.
Itse olen yliopiston käynyt, puoliso amiksen. Mieheni on minua huomattavasti älykkäämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on monta ilmiötä, joista ei puhuta. Tästä on lehtijuttuja parin kuukauden välein, ei ole voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Miksi akateeminen ihminen haluaisi pariutua jonkun ammarin kanssa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lika barn leka bäst. Mutt toinen vanha totuus on sekin, että seura tekee kaltaisekseen. Itse huomasin tämän käytännössä omassa parisuhteessani. Rakastuin mieheeni ja menimme kihloihin, kun itse olin yliopisto-opiskelija ja hän oli ammattikoulun käynyt laborantti, joka oli töissä yliopiston labrassa. Yhteen mentyämme hän alkoi kiinnostua koko ajan enemmän opiskelusta ja lukea kirjoja, miettiä miltä alalta haluaisi korkeakoulutuksen ja nyt hän opiskelee yliopistossa suosittua ja kilpailtua alaa. Pääsi sinne eka yrittämällä myös, kun luki niin kovasti pääsykokeisiin että keskittyi pelkästään siihen, lopetti työt ja piti ihan välivuoden sitä varten. Näin siis minunkin alunperin amismiehestäni tuli akateeminen ja meistä kaiketi se akateeminen pari... Mutta ihan amismiehenä kyllä häneen rakastuin, joten ei se mikään vaatimus olisi minulle ollut.
Ymmärrän silti kyllä hyvin, että puoliso halutaan samankaltaisista "piireistä" tai sosiaalisesta ryhmästä johon itsekin samaistuu. Mieheni ei ollut silloin nuorempanakaan mikään "bensalenkkari", vaan hänestä näki kyllä heti että oli fiksu ja ajatteleva ihminen, osasi puhua ja pohtia asioita syvällisesti jne. Sellaisen duunarimiehen kanssa minulla ei esimerkiksi olisi mitään yhteistä, jota kiinnostaa pelkästään autot, kalja ja naiset.
Täällä tuplamaisteri ja tohtori kimpassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Täällä tohtori ja maisteri kimpassa. Yliopiston kakkosvuotta (hänellä kolmas) mentiin kun alettiin styylaamaan, vaikka jo lukiossa tiesimme toisemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eih! Taas tätä luokkayhteiskuntapaskaa! Mikä pakottava tarve hesarilla on jauhaa samaa scheissea vuodesta toiseen?
Nykyään ihmiset pariutuu enimmäkseen tinderissä, jos vaikka siitä juttu vaihteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Miksi opiskella pätkätöihin jos voi tehdä rahaa ja statusta omalla työllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Olenko ainoa, joka on aistivinaan sadismia?
Näitä akateemisuuteen ja parinvalintaan, akateemisuuden periytymiseen ja akateemisuutee ja luokkanousuihin liittyviä juttuja tulee ihan koko ajan.
Tuntuu että asiaa nostavat esille ihmiset, joille se oma napa (akateemisuus) on tärkeintä, ja sen kaivelun ympärille pitää parhaimmillaan rakentaa koko oma ura. Pahimpia ovat jotkut elämäkertatutkijat, kuten Katriina Järvinen. Todellisia solipsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Eih! Taas tätä luokkayhteiskuntapaskaa! Mikä pakottava tarve hesarilla on jauhaa samaa scheissea vuodesta toiseen?
Nykyään ihmiset pariutuu enimmäkseen tinderissä, jos vaikka siitä juttu vaihteeksi?
Ai, ihanko Tinderistä ei olisi juttuja tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Olisi kohteliasta referoida artikkeli, johon viittaa. Nyt ei ollut edes linkkiä, mutta tarkoittanet tätä:
https://www.hs.fi/elama/art-2000007903532.html
Käyttämäsi otsikko ei ole edes mitenkään keskeinen artikkelissa, siinä puhutaan statuksesta paljon laajemmin. Mutta ehkäpä referoit itse, ei ole minun tehtäväni.
Itselleni miehen koulutus oli tärkeää, vaikka minulla ei mitään "kriteerilistaa" ollutkaan. En usko, että olisin koskaan tavannut miestä, jolla on täysin erilaiset mielenkiinnon kohteet ja asenne työhön ja kehittymiseen. Se ei tarkoita, etteikö ammattikoulutaustaisissakin ole kulttuurin harrastajia, kielitaitoisia, älykkäitä ihmisiä. Todellakin on. Mutta usein sellaiset kouluttautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Puistattava ajatus, jos itse olisin tavannut tällä tavalla naisista puhuvan miehen: "Suomalaiset amismuijat voivat ihan rauhassa ulista..."
Entä itse? Mikä sun oma reaktiosi olisi jos mies puhuisi tuolla tavalla naisista? Etkö yhtään häpeä millään tasolla omaa ulosantiasi?
No ainakin olet selvä esimerkki, ettei koulutusta arvostava ihminen ole välttämättä ollenkaan sivistynyt ihminen. Sitä olin tulossa tänne kertomaan, kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".