Lue keskustelun säännöt.
HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa
07.04.2021 |
Ja lapset seuraavat vahvasti vanhempien jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Työväenluokka olisi halukkaampi sekoittumaan, mutta ei kelpaa. Professori Jallinojan mukaan ilmiöstä ei mielellään puhuta.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Mistähän nämä sekaparit keksivät jutun juurta? Jostain viemäriputkien perimmäisestä olemuksesta? :D
No meillä puhutaan kaikenlaista - en itse niinkään kaipaa suhteessani omaan opiskelualaani liittyviä akateemisia keskusteluita, tosin mieheni kyllä olen lukenut paljon ihan kiinnostuksen vuoksi, ja on sillä lailla älykäs tyyppi, että sekä ymmärtää että osaa soveltaa lukamaansa (ja on kiinnostunut omasta alastani myös, kyseessä yksi humanistinen ala). Joten kyllä ne akateemisemmatkin pohdiskelut onnistuisi. Mutta päivittöäin puhutaan ajankohtaisista asioista, samoin kummankin unelmista ja tavoitteista, joskus puhutaan leffoista tai kirjoista, joskus taidealojen tilanteesta (ollaan molemmat taiteellisia), joskus sitten vaikka liikunnasta tai matkoista ja eri maista. Välillä fiilistellään, mitä olisi kiva tehdä, välillä muistellaan jotain mitä on tehty tai ollut. En itse omassa arjessani mitenkään huomaa sitä, että kumppani ei ole akateeminen - tässä tapauksessa ei vaikuta mihinkään, vaikka toki jonkun toisen yksilön kohdalla voisi vaikuttaa. Meillä on olennaista se, että olemme samanhenkisiä ihmisiä, ajattelutavat ja kiinnostuksenkohteet osuvat yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen.
Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.
Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?
Sitä varmasti ihmettelee moni muukin. Miksi ihmeessä sinulla on akateeminen loppututkinto, vaikka olet tyhmä etkä käsitä, että aina on poikkeuksia siihen tilanteeseen, mikä on tavallisempaa. Ei tuo edellinen missään väittänyt, että Itä-Suomesta ei voisi tulla yhtään työväenluokkaisen taustan omaavaa akateemista.
Aika suoraan se edellinen kyllä sanoi, että "Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa."
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?
Kirurgi on aina töissä. Elämä menee hukkaan jos on jatkuvasti töissä. Cheaters-ohjemassa yleisin syy pettää on kumppanin jatkuva työnteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän nämä sekaparit keksivät jutun juurta? Jostain viemäriputkien perimmäisestä olemuksesta? :D
Politiikasta? Taiteesta? Tiedeuutisista? Elämästä? Mitä nyt sattuu mieleen tulemaan.
Logiikallasi jokaisen erityisalaa opiskelleen tulisi seurustella vain saman alan ihmisen kanssa, koska kirurgi ei voi takuulla keskustella työnsä piirteistä yhteiskuntatieteilijän kanssa. Meillä joillakin on onneksi elämässä muitakin intressejä kuin työ.
Huoh... Eiköhän tässä tarkoitettu että koulutetuilla on yleensäkin hieman laajempi sivistystaso ja yleistieto. Tätä tarkoitin, eli taas meni matalakoulutetulta pointti ohi ja toisen pitää alkaa selittämään selvää asiaa.
Mitä mainittuihin esimerkkeihin tulee, niin politiikasta on turha puhua, koska ovat todennäköisesti persuja, joiden pääasiallinen poliittinen mielipide on rajat kiinni ja markka takas. Hallituksen ja eduskunnan tehtäväkin on monilla hieman hakusessa.
Taiteesta nyt voisi puhua jos jaksaa kuunnella manserokkia ja katsoa Hollywoodin toimintapläjäyksiä. Ooppera, klassinen ja nykytaide taas on yleensä "katsomatta paskaa", joten tuskin kummempaa keskustelua syntyy esimerkiksi kuningas Ludvig XII:n vaikutuksesta nykymuotoisen sinfoniorkesterin kokoonpanon kehitykseen.
Mitä tieteeseen tulee siteeraa jotain Facebookin persujen jakamaa valeuutista missä sanotaan että rokotteista tulee 5Gkoronamikrosiruautismi.Mitään ei ikinä perustella, lähdekritiikkiä ei harrasteta ja kaikki vaan on koska ne on. Jos joku todistaakin väärin kuulonsa vääräksi niin suuttuu koska luulee sen olevan vittuilua.
Harvoin tapaa näin kapeakatseista ja ennakkoluuloista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö käy raskaaksi kun kaikki asiat pitää selittää kuin pikkulapselle?
Esimerkiksi jos pohtii että "mahtaakohan Fed nostaa ohjauskorkoa tällä neljänneksellä", niin joutuu selostamaan mikä on Fed, ohjauskorko ja neljännes, kun muuten raukka luulee niitä joksikin auton osiksi. Sitten sen jälkeen saakin alkaa selostamaan että "mitä välii" niillä on.Miksi kukaan fiksu haluaisi sinulle kertoa nostaako Fed ohjauskorkoa vai ei? Sellaiset ihmiset, jotka asiasta jotain tietävät, haluavat viettää aikaansa kaltaistensa seurassa, eikä niiden, jotka vasta pohtivat asiaa
Ja eikö meidän suomalaisten kannalta oo relevantimpaa pohtia nostaako EKP ohjauskorkoa. Sama ku kattois aina Chicagon säätä vaikka ite asuu Espoossa
Haluaisin haastaa näkemyksesi. USA on maailman suurin talous ja dollari on maailman reservivaluutta. Tästä johtuen Fed on maailman merkittävin keskuspankki ja sen päätösten vaikutukset ovat globaaleja. USA:n korkotason muutokset heijastuvat USA:n osakemarkkinoille ja osakemarkkinat globaalisti korreloivat USA:n osakemarkkinan kanssa. USA:n korkotaso heijastuu myös dollarin vaihtokurssiin ja suurin osa raaka-ainekaupasta käydään dollareissa. Dollarin vahvistuminen nostaa siis raaka-aineiden hintoja euroissa ja kiihdyttää inflaatiota euroalueella. Vastaavasti se voisi parantaa eurooppalaisten vientiyhtiöiden kilpailukykyä ja parantaa näin mm. suomalaisten työllisyyttä.
Eiköhän tämä ole selvää. Mutta kuten kuvasit, niin vaikutukset näkyvät makrotalouden tasolla. Ei tuollaiset varmaan kuulu kovinkaan monen perheen arkiseen keskusteluun, vaikka olisi mikä koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Mikä sai sinut luulemaan, että kaikki akateemiset työt ovat mukamas jotain tietokoneella istumista? Taisit unohtaa sen, että opiskeluvaihe on erilainen kuin se lopullinen ammatti.
Tässä pari akateemista työtä, jotka EIVÄT ole tietokoneella istumista:
- lääkäri- eläinlääkäri
- psykologi
- opettaja- arkeologi
- biologi
- geologi
Jos joku haluaa "tehdä töitä käsillä" niin sitten vaan ulos pihalle tekemään kenttätöitä (arkeologia, biologia, geologia). Kun teet 4 viikkoa töitä paahtavassa helteessä, niin alkaa tulla ikävä takaisin sisälle tietokoneen ääreen.
Unohdit tarhatädin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän nämä sekaparit keksivät jutun juurta? Jostain viemäriputkien perimmäisestä olemuksesta? :D
Politiikasta? Taiteesta? Tiedeuutisista? Elämästä? Mitä nyt sattuu mieleen tulemaan.
Logiikallasi jokaisen erityisalaa opiskelleen tulisi seurustella vain saman alan ihmisen kanssa, koska kirurgi ei voi takuulla keskustella työnsä piirteistä yhteiskuntatieteilijän kanssa. Meillä joillakin on onneksi elämässä muitakin intressejä kuin työ.
Huoh... Eiköhän tässä tarkoitettu että koulutetuilla on yleensäkin hieman laajempi sivistystaso ja yleistieto. Tätä tarkoitin, eli taas meni matalakoulutetulta pointti ohi ja toisen pitää alkaa selittämään selvää asiaa.
Mitä mainittuihin esimerkkeihin tulee, niin politiikasta on turha puhua, koska ovat todennäköisesti persuja, joiden pääasiallinen poliittinen mielipide on rajat kiinni ja markka takas. Hallituksen ja eduskunnan tehtäväkin on monilla hieman hakusessa.
Taiteesta nyt voisi puhua jos jaksaa kuunnella manserokkia ja katsoa Hollywoodin toimintapläjäyksiä. Ooppera, klassinen ja nykytaide taas on yleensä "katsomatta paskaa", joten tuskin kummempaa keskustelua syntyy esimerkiksi kuningas Ludvig XII:n vaikutuksesta nykymuotoisen sinfoniorkesterin kokoonpanon kehitykseen.
Mitä tieteeseen tulee siteeraa jotain Facebookin persujen jakamaa valeuutista missä sanotaan että rokotteista tulee 5Gkoronamikrosiruautismi.Mitään ei ikinä perustella, lähdekritiikkiä ei harrasteta ja kaikki vaan on koska ne on. Jos joku todistaakin väärin kuulonsa vääräksi niin suuttuu koska luulee sen olevan vittuilua.
Olen eri kuin tuo, jolle vastasit, mutta pakko kommentoida tähän... teet aikamoisia yleistyksiä. Itse olen korkeasti koulutettu, mies matalasti koulutettu, mutta meillä on sama poliittinen kanta (ja ei olla persuja :D ), samat elämönarvot (mm. feminismi, kasvissyönti, eläinten oikeudet), ollaan molemmat agnostikkoja ja liberaalisti ajattelevia. Mieheni on musikaalinen, soittanut mm. bändeissä, ja nimenomaan hän meistä kuuntelee paljon klassista musiikkia. Hän arvostaa paljonkin eri taiteenaloja. Häneltä olen saanut parhaat elokuvavinkit. Olen kirjoittanut kaunokirjallisia tekstejä harrastukseksi, ja hän on aika taitava antamaan kriittistä ja rakentavaa palautetta, vaikkei itse kirjoita säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?
Jos olet kiinnostunut kielistä, et silti ole yhtä motivoitunut opiskelemaan kaikkia maailman kieliä vaan tiettyä/tiettyjä. Itse tykkään neuloa, mutta jo ompelu on tervanjuontia, puutöistä ja remontoinnista en ole kiinnostunut enkä etenkään kirurgina jaksaisi pitkiä leikkauksia ja olla vastuussa jonkun ihmisen loppuelämän pituudesta ja laadusta. Että olipa sinulta harvinaisen typerä kommentti mielestäni.
Tässä tulikin hyvin esiin olennainen. Mielellään ammatillisen puolen ihmiset esitetään uutterina ja työteliäinä ja käsillä tekevinä ihmisinä. Mutta sitten jos pitäisikin ”jaksaa” vaikka pitkä leikkaus ja olla vastuussa lopputuloksesta, niin ei se käsillä teko enää olekaan oma juttu.
Eli ero on lähinnä siinä, että korkeammin koulutetut tai korkeamman koulutuksen pariin hakeutuvat viitsivät tehdä vaikeitakin asioita hyvin tai ainakin yrittää. Se on sitten sivuseikka, onko työkaluna tietokone vai jonkin sortin puukko.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yliopiston käynyt, puoliso amiksen. Mieheni on minua huomattavasti älykkäämpi.
Joo, mutta osaat paremmin olla utelematta, amis utelee liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[uquote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä mitä näillä ”tutkimuksilla” haetaan tai mitataan? Mikä on hyöty?
Onko elämä jotenkin huonompi, jos olet lähihoitaja ja naimisissa hitsarin kanssa ja lapsenne valitsevat ammattikoulun kuin se, että kaksi akateemista avioituu keskenään ja lapsensa menevät yliopistoon?Itse ajattelen, että tärkeintä elämässä on tehdä valinnat omien arvojen ja hyvän itsetuntemuksen kautta, silloin voi rakentaa onnellisen ja itseä tyydyttävän elämän.
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ja oppia ymmärtämään ympäröivää maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmisten käyttäytymistä. Eikö sinusta ole arvokasta ymmärtää näitä asioita?
On, tottakai! Mutta miksi nämä esitetään aina siinä valossa että se olisi jotenkin huonompi, että ammattikoululaisen lapsi on ammattikoulussa tai ammattikoululainen pariutuu ammattikoululaisen kanssa? Mikä tässä on sen huonompaa kuin siinä akateemisuudessa? Miksi tähän toivottaisiin muutosta?
Ymmärrän jos olisi jotain todellisia ongelmia, mutta omat tuntemani vähän koulutetut ihmiset ovat kaikin puolin ”yhteiskuntakelpoisia” ja kasvattavat lapsensa hyvin ja rakkaudella, hoitavat työnsä kunnialla, maksavat veronsa?Eri asia on ylisukupolvinen syrjäytyneisyys, mutta se ei liity tähän.
Eihän sitä esitetäkään, paitsi tällä palstalla. Itse HS:n artikkelissa ei tällaista arvolatausta nähdäkseni ollut. Jos luet HS:n artikkelista rivien välistä tuollaisen arvolatauksen, niin se kertonee enemmän omista asenteistasi, ennakkoluuloistasi tai epävarmuudestasi.
Voi olla kyse myös siitä, että monimutkaista asiasisältöä ei osata hahmottaa. Tutkimuksen tulos voidaan ja usein ymmärretäänkin aivan väärin, koska monimutkaista tekstiä ei ymmärretä. Tekstistä voidaan vaikkapa poimia yksittäinen lause ja esittää se tutkimustuloksena, vaikka tutkimuksen tulos olisi päinvastainen.
Näin voi tehdä myös tahallisesti, mutta ainakin kerran olen lukenut täältä kommentin, jossa oli selkeästi niin, että viitteeksi liitettyä tutkimusta ei oltu osattu lukea. Kirjoittaja oikeasti kuvitteli tutkimustuloksen olevan päinvastainen eikä myöskään ymmärtänyt sitä koskevaa viestiäni, koska asiasisältö oli liian monisyinen ja monimutkainen.
Ymmärryksen vaikeudet ovat ihan oikea ongelma yhteiskunnallisesti ja yksilöidenkin välillä, joten ei kannata olettaa, että toinen ilkeyttään väittää jotain. Voi olla, ettei hän ymmärrä jotain perusasiaa siitä mitä kerron, ei ymmärrä mitä puhun ja reagoi siksi vihaisesti. Ymmärryksen vaikeus aiheuttaa häpeää ja suojautumisen tarvetta. Tässäkin keskustelussa se nähdäkseni ilmenee.
Oletpa sinä sarkastisen hassunhauska.
Jutussa kyllä suoraan sanottiin, että on ongelma ettei työväenluokkataustaiset hakeudu akateemisiin opintoihin ja sosiaalista nousua ei tapahdu. Itse kysyin, että onko sosiaalinen nousu itseisarvo? Ja miksi se olisi sitä?
Sosiaalinen nousu ei ole itseisarvo. Koulutus ei myöskään takaa sosiaalista nousua. Maistereita on leipäjonoissa ja työttöminä.
En itse opiskellut akateemista tutkintoa minkään nousun takia, vaan koska ala kiinnosti. Olen työläiskodista.
Kommentoin tuon edeltävän kirjoittajan mainintaan "arvolatauksesta" hieman ot. Tarkoitus ei ollut olla sarkastinen eikä vähätellä.
Jos luokkajaosta ja sosiaalisesta noususta puhutaan, niin sitä kommentoin jo edellä, mutta kukaan ei siihen tarttunut eli valitettavasti noissa keskusteluissa yhteiskunnallinen ja sosiokulttuurinen näkökulma jyrää täysin lääketieteen ja biologian, jolloin keskustelua tulee naiivia hyväosaisten tasa-arvohypetystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen.
Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.
Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?
Sitä varmasti ihmettelee moni muukin. Miksi ihmeessä sinulla on akateeminen loppututkinto, vaikka olet tyhmä etkä käsitä, että aina on poikkeuksia siihen tilanteeseen, mikä on tavallisempaa. Ei tuo edellinen missään väittänyt, että Itä-Suomesta ei voisi tulla yhtään työväenluokkaisen taustan omaavaa akateemista.
Aika suoraan se edellinen kyllä sanoi, että "Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa."
-ohis
Ihan ohis, mutta olen kotoisin Itä-Suomesta ja työväenluokkaiselta alueelta. Yläasteen luokkani pojista yksikään ei kirjoittanut ylioppilaaksi, haudassa on kyllä jo monikin. Itse menin yliopistoon ja löysin sieltä eteläsuomalaisen miehen. Ja silti ymmärrän ihan täysin, mitä tuo yllä oleva kirjoittaja tarkoitti enkä jää jankkaamaan että ”kyllä mäkin olen maisteri”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se akateeminen pari on yhdessä EeLlIiTtIiSsTtIi-RrAaSsIiSsTtEeJjAa. Eikös yliopistoissa ole tosi paljon sitä ihan rakenteissa, tai näin vähemmistöopiskelijat ovat medialle kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Suurimmalla osalla suomalaisista ns. "akateemisista" ihmisistä fiksuuden ja opiskelun välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Kuka tahansa normaali ihminen kykenee suorittamaan tutkinnon esimerkiksi jostakin humanistisesta aineesta, vaikkapa valtiotieteestä.
Toki pitää tehdä töitä, mutta ei sillä lopputuloksella ole mitään tekemistä todellisen fiksuuden kanssa.
Suurin osa akateemisista on keskinkertaisuuksia, näin suorasukaisesti sanottuna. Eikä siinä ole mitään pahaa. He eivät vain millään todellisen kriittisellä mittapuulla ole mitenkään sen fiksumpia.
Ne oikeasti fiksut ihmiset ovat sitten erikseen. Heille itse tutkinto tai tutkinnot ja sen ympärillä pyörivä status eivät merkitse yhtään mitään. Ne ovat vain rasittavia byrokraattisia juuria joiden yli pitää raahustaa sillä polulla jota elämäksi kutsutaan.
Todellinen syvällinen ymmärrys alkaa vasta heräillä vuosien kuluttua, kun on vihdoin päässyt sellaiseen asemaan että ainakin hetkeksi pääsee irti kaikesta turhasta. Poikkeuksetta tämä tarkoittaa jättipottia joka on kunnon rahoitus / resurssit ilman opetusvelvollisuutta vähintään viideksi vuodeksi.Toki myös esim. joku amerikkalaisen huippufirman tutkimusosasto on myös mahdollinen tilaisuus vihdoin syventyä kunnolla asioihin ja päästä toteuttamaan itseään.
Haluaisin osittain haastaa tätä näkemystä. Nimenomaan Suomessa fiksuudella ja akateemisuudella on jonkinlainen korrelaatio, koska Suomessa opiskelijat valikoidaan joko ylioppilasarvosanojen tai pääsykokeen perusteella. Esimerkiksi anglosaksisissa maissa vanhempien yliopistolle tekemät lahjoitukset ja motivaatiokirjeet antavat hakuprosessissa epäreilua etua eliitille ja ylemmälle keskiluokalle suhteessa muihin.
Tunnut kommentissasi jakavan ihmiset "todellisiin fiksuihin" ja muihin, mutta todellisuudessahan kyseessä on jana, jossa toisessa päässä ovat huippuälykkäät ja toisessa kaikkein heikkolahjaisimmat. Suurin osa ihmisistä on määritelmällisestikin keskinkertaisuuksia.
Näin ollen suuri osa akateemisistakin on keskinkertaisuuksia. Akateemisuus ei siis ole osoitus ylivertaisesta älykkyydestä, mutta ihmisellä täytyy olla jonkinlainen älyllinen kapasiteetti, jotta koulutusohjelmasta ylipäätään selviää. Kuten sanoit, kuka tahansa "normaali" ihminen siitä selviää, mutta moni on "normaalia" eli keskimääräistä heikkolahjaisempi. Kaikkein heikkolahjaisimmilta se ei vain onnistu. Oletettavasti tuo raja asettuu jonnekin hieman keskitason älykkyyden alapuolelle riippuen varmasti alasta. Toisilla aloilla on enemmän kilpailua, jolloin opiskelijat ovat läpäisseet tiukemman seulan, ja jotkut alat puolestaan ovat vaativampia, jolloin niiltä on hankalampi valmistua. Akateeminen koulutus ei siis seulo "todellisia fiksuja" keskinkertaisuuksista, mutta se kylläkin karsii pois heikkolahjaisimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?
Jos olet kiinnostunut kielistä, et silti ole yhtä motivoitunut opiskelemaan kaikkia maailman kieliä vaan tiettyä/tiettyjä. Itse tykkään neuloa, mutta jo ompelu on tervanjuontia, puutöistä ja remontoinnista en ole kiinnostunut enkä etenkään kirurgina jaksaisi pitkiä leikkauksia ja olla vastuussa jonkun ihmisen loppuelämän pituudesta ja laadusta. Että olipa sinulta harvinaisen typerä kommentti mielestäni.
Tässä tulikin hyvin esiin olennainen. Mielellään ammatillisen puolen ihmiset esitetään uutterina ja työteliäinä ja käsillä tekevinä ihmisinä. Mutta sitten jos pitäisikin ”jaksaa” vaikka pitkä leikkaus ja olla vastuussa lopputuloksesta, niin ei se käsillä teko enää olekaan oma juttu.
Eli ero on lähinnä siinä, että korkeammin koulutetut tai korkeamman koulutuksen pariin hakeutuvat viitsivät tehdä vaikeitakin asioita hyvin tai ainakin yrittää. Se on sitten sivuseikka, onko työkaluna tietokone vai jonkin sortin puukko.
Aivan, vaikeiden ja vastuullisten ammattien opintoihin hakeutuminen ei ole kiinni viitseliäisyydestä, vaan kyllä siinä tiivistyy tämän keskustelun ydin. "En vain viitsinyt ryhtyä kirurgiksi, koska tykkään mattojen tamppaamisesta enemmän." Mitä siihen voi sanoa, kun minkään sanominen ei muuta faktoja eikä kummankaan ajatuksia.
Miksi hlvetissä haluaisin puhua kotona jostain politiikasta tai vaikka päivän uutisaiheista, tylsä aihe eikä vaikuta minun elämääni mitenkään. Ennemmin senkin ajam opiskelen vaikka clojurea tai väännän punttia tai löhöän sohvalla, vielä jos teemalta löytyy joku mielenkiintoinen historiadokumentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?
Jos olet kiinnostunut kielistä, et silti ole yhtä motivoitunut opiskelemaan kaikkia maailman kieliä vaan tiettyä/tiettyjä. Itse tykkään neuloa, mutta jo ompelu on tervanjuontia, puutöistä ja remontoinnista en ole kiinnostunut enkä etenkään kirurgina jaksaisi pitkiä leikkauksia ja olla vastuussa jonkun ihmisen loppuelämän pituudesta ja laadusta. Että olipa sinulta harvinaisen typerä kommentti mielestäni.
Tässä tulikin hyvin esiin olennainen. Mielellään ammatillisen puolen ihmiset esitetään uutterina ja työteliäinä ja käsillä tekevinä ihmisinä. Mutta sitten jos pitäisikin ”jaksaa” vaikka pitkä leikkaus ja olla vastuussa lopputuloksesta, niin ei se käsillä teko enää olekaan oma juttu.
Eli ero on lähinnä siinä, että korkeammin koulutetut tai korkeamman koulutuksen pariin hakeutuvat viitsivät tehdä vaikeitakin asioita hyvin tai ainakin yrittää. Se on sitten sivuseikka, onko työkaluna tietokone vai jonkin sortin puukko.
Aivan, vaikeiden ja vastuullisten ammattien opintoihin hakeutuminen ei ole kiinni viitseliäisyydestä, vaan kyllä siinä tiivistyy tämän keskustelun ydin. "En vain viitsinyt ryhtyä kirurgiksi, koska tykkään mattojen tamppaamisesta enemmän." Mitä siihen voi sanoa, kun minkään sanominen ei muuta faktoja eikä kummankaan ajatuksia.
Mutta onhan kirurgin ammatissa varmasti paljon vastuuta, stressiä, paljon töitä ja usein huonot työajat. On maailmassa mukaviakin hommia.
En näe juttua kun en ole tilaaja, mutta termi "sosiaalinen nousu" on minusta väärä. Nousu-sana sisältää ajatuksen, että jokin olisi korkeammalla tai parempaa. Joo, yliopisto on "korkeampi" koulutus kuin ammattikoulu ja sitä käydään kauemmin, mutta yliopiston käynyt tai sen alan töissä oleva ihminen ei ole ihmisarvoltaan yhtään korkeammalla kuin ammattikoulun käynyt. (Lähes) kaikkia töitä ja aloja tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä maisteri ole ihmisarvoltaan tai "statukseltaan" jne. yhtään tippaa parempi kuin ammattikoulututkinnon suorittanut. Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti ensisijaisesti ihmisiä eivätkä jonkun yhteiskuntaluokan/ammatin tms. edustajia, ja asioissa, jotka eivät liity työhön, työpaikalla ja koulutuksella ei pitäisi olla merkitystä. Esim. pariutumisessa tai ystävyydessä. Koulutuksella on väliä vain töitä hakiessa, ei muissa asioissa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Kuka tahansa normaali ihminen kykenee suorittamaan tutkinnon esimerkiksi jostakin humanistisesta aineesta, vaikkapa valtiotieteestä.
Naiset kykenevät. Miehet eivät. Suomipojat hädintuskin pääsevät edes peruskoulusta läpi.
Mikäs sinun koulutuksesi on? Ammattisi? -eri
Itse olen kyllä paritellut kaikenlaisen koulutustaustan omaavien kanssa. Tutkimus siitä vasta valmistumassa.
No pakko kyllä kommentoida läheiseni työtä nähneenä, että kyllä lääkärin työkin voi olla tosi paljon koneella istumista :) Puhelimitse ja tietokoneella käydään hoitajien kanssa asioita läpi, määrätään lääkkeet ym. hoito. Suurin purnauksen aihe on huonosti toimivat tietokoneohjelmat. Toki osa näkee potilaita paljon enemmän, ei voi yleistää kumpaankaan suuntaan.