HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Minulle kumppanin sivistystaso oli tärkeä, jotta voimme jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Usein se korreloi koulutuksen kanssa, ei kuitenkaan aina. Duunariperheestä ei välttämättä ole tullut mieleen lähteä yliopistoon, vaikka ulkopuoliselta se näyttäisi ilmeiseltä valinnalta hänelle.

En olisi voinut pariutua sellaisen kanssa, jonka mielestä lukeminen on turhaa ja taide teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne kauheasti amistaustaisia, mutta tunnen muuten vajavaisesti koulutettuja älykkäitä ihmisiä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat suurin piirtein kansakoulusta jonkun opiston tai merkonomi-tutkinnon kautta siirtyneet ihan hyviin töihin. 

Kyllä älykkäitä ihmisiä oli olemassa jo ennen sitä kuin oli mahdollisuuksia kouluttautua pitkälle. 

Kirjojen lukeminen antaa keskimäärin ihmiselle taitoa, kykyä ja halua keskustella asioista rakentavammin kuin ne, jotka keskittyvät vain olemiseen ja/tai tekemiseen. 

Millaisia kirjoja pitäisi lukea? En koe että vaikka cyberpunkin ja koodauskirjojen lukeminen antaisi minulle useammissa tapauksissa taitoa, kykyä ja halua keskustella asioista rakentavammin.

Vierailija kirjoitti:

Macho Alpha kirjoitti:

Täytyy myös muistaa, että mies voi kompensoida monia asioita rahalla, nainen ei. Kauniille, hoikalle naiselle koulutus on pieni bonus. Lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä, tylsä) nainen ei saa koulutuksellaan mitään anteeksi, mutta omat luulot saattaa olla kovinkin suuret.

Naisten korkeakoulutus parisuhdemarkkinoilla on miehen verinen hauki. <3

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä olisi näkemyksesi mukaan sellainen kk-palkka tai omaisuus, joka kompensoisi sen, jos mies on lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä tai tylsä) ja minkälaisen naisen uskoisit tällaisen miehen voivat saada? Eli uskotko vaikka, että  lihava ja ruma tai ilkeä tai tai tylsä saisi rahalla kauniin ja hoikan naisen, vai uskotko, että pitää sitten itsekin tyytyä lihaviin, rumiin, ilkeisiin tai tylsiin? Ja millaisen suhteen uskot olevan mahdollista saada rahalla?

Vastasin tuohon kommentoimaasi kommenttiin aikaisemmin ja uskoisin tietäväni epäsuoran vastauksen kysymyksiisi.

Kommentin kirjoittanut mies ja moni muukin tällä palstalla kirjoittava mies uskoo, että nainen kuin nainen haluaa kenen tahansa miehen kiinnostuvan. He kuvittelevat naisten olevan samanlaisia kuin itse ovat eli on sitä parempi mitä useampi heistä kiinnostuu olivatpa nuo naiset millaisia tahansa. He todella uskovat asian olevan näin ja yrittävät siksi kiusata naisia sillä, ettei joku tietynlainen nainen heille kelpaa. 

Eli lähestyt asiaa aivan väärästä näkökulmasta ymmärtämättä lähtökohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Macho Alpha kirjoitti:

Täytyy myös muistaa, että mies voi kompensoida monia asioita rahalla, nainen ei. Kauniille, hoikalle naiselle koulutus on pieni bonus. Lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä, tylsä) nainen ei saa koulutuksellaan mitään anteeksi, mutta omat luulot saattaa olla kovinkin suuret.

Naisten korkeakoulutus parisuhdemarkkinoilla on miehen verinen hauki. <3

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä olisi näkemyksesi mukaan sellainen kk-palkka tai omaisuus, joka kompensoisi sen, jos mies on lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä tai tylsä) ja minkälaisen naisen uskoisit tällaisen miehen voivat saada? Eli uskotko vaikka, että  lihava ja ruma tai ilkeä tai tai tylsä saisi rahalla kauniin ja hoikan naisen, vai uskotko, että pitää sitten itsekin tyytyä lihaviin, rumiin, ilkeisiin tai tylsiin? Ja millaisen suhteen uskot olevan mahdollista saada rahalla?

Millä perusteella arvioisit esimerkiksi Donald ja Melania Trumpin valinneen toisensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen. 

Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.

Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?

Juttua ei voi lukea, se on maksumuurin takana.

On kiva olla lumihiutale. Olen akateeminen nainen ja mieheni ei ole saanut peruskoulusta todistusta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Työpaikassani sellanen 99% on akateemisia. Respa on siis varmaan ainoa jolla ei ole yliopistotutkintoa.

Miehet täällä puhuu autoista, seuraa lätkää ja futista, korporaation bileiden perusteella tykkäävät kaljasta, tietysti viinin ja väkevien lisäksi.

Kirjoja ne kyllä lukee, ei siinä mitään ja autojen hintaluokka on eri kuin amiksilla.

Varmaankin suurin osa dippainssejä tai kauppatieteilijöitä eli henkisiä amiksia. Rahan takia opiskelleet, ei aitoa kiinnostusta alaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne kauheasti amistaustaisia, mutta tunnen muuten vajavaisesti koulutettuja älykkäitä ihmisiä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat suurin piirtein kansakoulusta jonkun opiston tai merkonomi-tutkinnon kautta siirtyneet ihan hyviin töihin. 

Kyllä älykkäitä ihmisiä oli olemassa jo ennen sitä kuin oli mahdollisuuksia kouluttautua pitkälle. 

Kirjojen lukeminen antaa keskimäärin ihmiselle taitoa, kykyä ja halua keskustella asioista rakentavammin kuin ne, jotka keskittyvät vain olemiseen ja/tai tekemiseen. 

Voi hyvinkin olla näin, lisäisin tuohon vielä sanomalehdet ja ylipäätään kiinnostuksen maailman menoon muutenkin. Kun ei ole tottunut keskustelemaan mistään aiheesta eikä seuraa asioita, niin on myös hyvin helposti johdateltavissa ja manipuloitavissa, mikä tekee ilmiöstä yhteiskunnallisesti vaarallisen. 

Mutta mikään uusi ilmiöhän tuo ei ole. Pohjoismaissa kuitenkin näytti pitkään siltä, että koulutus ja sivistystaso nousee loputtomasti, mutta nyt kehitys on aivan päinvastainen ja vauhti kiihtyy.

Esimerkiksi käy hyvin tämä keskustelu. Ilmeisesti monikaan ei ole edes lukenut artikkelia mutta silti "tietää", mitä siinä on sanottu.

Mieheni ei koskaan lue kirjoja, minä rakastan niitä. Hän ei välitä taiteesta, mutta lähtee kanssani näyttelyihin. On ihanaa seurata hänen reaktioitaan mm. nykytaiteeseen. Se on jotenkin riemastuttavaa. En usko, että osaisin elää itseni kaltaisen samanlaisen ihmisen kanssa. Nautin siitä kun toinen on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Juttua ei voi lukea, se on maksumuurin takana.

On kiva olla lumihiutale. Olen akateeminen nainen ja mieheni ei ole saanut peruskoulusta todistusta :D

Häissä soi: Rakastuin mä luuseriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne kauheasti amistaustaisia, mutta tunnen muuten vajavaisesti koulutettuja älykkäitä ihmisiä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat suurin piirtein kansakoulusta jonkun opiston tai merkonomi-tutkinnon kautta siirtyneet ihan hyviin töihin. 

Kyllä älykkäitä ihmisiä oli olemassa jo ennen sitä kuin oli mahdollisuuksia kouluttautua pitkälle. 

Kirjojen lukeminen antaa keskimäärin ihmiselle taitoa, kykyä ja halua keskustella asioista rakentavammin kuin ne, jotka keskittyvät vain olemiseen ja/tai tekemiseen. 

Millaisia kirjoja pitäisi lukea? En koe että vaikka cyberpunkin ja koodauskirjojen lukeminen antaisi minulle useammissa tapauksissa taitoa, kykyä ja halua keskustella asioista rakentavammin.

Kertomakirjallisuutta. Asiakirjallisuudesta saa tietoa ja tieysti hyvä lukea sitäkin, mutta kertomakirjallisuus kehittää mielikuvitusta, empatiaa, eläytymistä, vie erilaisiin maailmoihin ja elämäntilanteisiin, lisää yleistietämystä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla parisuhteessa amiksesta valmistuneen kanssa. Olin syvästi rakastunut. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koska hän ei kestänyt sitä, että valmistuin hyvätuloiseen, akateemiseen ammattiin, jossa tienaan 2-3x enemmän kuin hän. Hänen piti säännöllisesti yrittää nujertaa minua huomauttelemalla milloin mistäkin esim vaatteistani ja älykkyydestäni. Onneksi löytyi akateeminen puoliso, jolle kelpaan juuri sellaisena kuin olen.

Juuri näin. Liian monella amiskundilla on asennevamma ja käsittämättömän takakireä luonne. He osoittavat vihamielisyyttä (täysin avoimesti tai passiivis-aggressiivisesti) kun nainen tekee jotain paremmin. Mikä tahansa asia, missä nainen pärjää paremmin (työ, vapaa-aika, sosiaalinen elämä, rahankäyttö) on asennevammaiselle miehelle uhka. Hänen miehuutensa murenee, joten hän ryhtyy kiukuttelemaan ja öykkäröimään. Hän luulee olevansa "talon kingi" vaikka hänen älynsä ei riitä edes puoleen niistä hommista, mitä vaimo tekee joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tohtorintutkintoa tekevä luonnontietelijä-tutkija ja mies on ihan perusinsinööri, toki hänkin siten korkeakoulun käynyt, amiksen sitä ennen. Hänellä on paljon sellaista, miten sen nyt sanoisi, käytännön älyä, joka minulta tyystin puuttuu. Tykkään hirveästi hänen käytännöllisestä ja järkevästä ajattelustaan, minusta meillä on kiva tasapaino ja erilaisuudet täydentävät toisiaan. :) Aiemmin seurustelin yliopistossa tapaamani akateemikon kanssa ja sitä ennen lääkärin, molemmat suhteet päättyivät huonosti. Ei se koulutuksesta kiinni ole.

Mustattu sana paljastaa, että et ole akateeminen. Akateemikko on arvonimi eikä liity mitenkään yliopistoon. Perussuomalaiset ovat tuoneet tuon sanan väärään käyttöön. 

Muuten ihan hyvä viesti. Itse olen tutkija, mieheni on yrittäjä, joka valmistui yliopistosta vasta aikuisiällä. Älykäs ja sivistynyt voi olla vaikka kansakoulupohjalta, totta kai, mutta koulutuksen väheksyminen on mielestäni tyhmyyden merkki.

Mistä tiedät, ettei kyseessä ollut akateemikko???

Hohhoijaa... Ja tämän tason päättelyllä tehdään tutkimuksia?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko

Onhan se toki voinut olla joku heistä, onhan noista elossakin vielä moni.

eri

Minäkin tapaan normaliaikana kopiokoneella säännöllisesti yhtä akateemikkoa, jolla on työhuone samalla käytävällä (eikä ole edes ainoa tapaamani akateemikko, ensimmäisen tapasin jo alakouluikäisenä, sukulaisen sukulainen kun oli). Juu, kuulostaa brassailulta, mutta eivät ne oikeat akateemikotkaan missään norsunluutornissa koko ajan asu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla parisuhteessa amiksesta valmistuneen kanssa. Olin syvästi rakastunut. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koska hän ei kestänyt sitä, että valmistuin hyvätuloiseen, akateemiseen ammattiin, jossa tienaan 2-3x enemmän kuin hän. Hänen piti säännöllisesti yrittää nujertaa minua huomauttelemalla milloin mistäkin esim vaatteistani ja älykkyydestäni. Onneksi löytyi akateeminen puoliso, jolle kelpaan juuri sellaisena kuin olen.

Juuri näin. Liian monella amiskundilla on asennevamma ja käsittämättömän takakireä luonne. He osoittavat vihamielisyyttä (täysin avoimesti tai passiivis-aggressiivisesti) kun nainen tekee jotain paremmin. Mikä tahansa asia, missä nainen pärjää paremmin (työ, vapaa-aika, sosiaalinen elämä, rahankäyttö) on asennevammaiselle miehelle uhka. Hänen miehuutensa murenee, joten hän ryhtyy kiukuttelemaan ja öykkäröimään. Hän luulee olevansa "talon kingi" vaikka hänen älynsä ei riitä edes puoleen niistä hommista, mitä vaimo tekee joka päivä. 

Huomaako muut ironian? Tämä tyyppi puhumassa vihamielisyyden osoittamisesta ja asennevammasta?

Onhan näitä akateemisia naisia, jotka rakastuvat renttuihin. Voi vaikka rakastua persaukiseen kaupankassaan, joka alle puolessa vuodessa yhteenmuutosta heittäytyy työttömäksi ja alkaa ryypiskellä.

Näitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Työpaikassani sellanen 99% on akateemisia. Respa on siis varmaan ainoa jolla ei ole yliopistotutkintoa.

Miehet täällä puhuu autoista, seuraa lätkää ja futista, korporaation bileiden perusteella tykkäävät kaljasta, tietysti viinin ja väkevien lisäksi.

Kirjoja ne kyllä lukee, ei siinä mitään ja autojen hintaluokka on eri kuin amiksilla.

Varmaankin suurin osa dippainssejä tai kauppatieteilijöitä eli henkisiä amiksia. Rahan takia opiskelleet, ei aitoa kiinnostusta alaa kohtaan.

En ole käynyt vuoteen edes töissä koska työttömänä ehtii koodaamaan paremmin, enkä käy niin pitkään kuin ansiosidonnaista riittää. DI36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Meidän koulujärjestelmä on kokonaisuudessaan rakennettu tyttöjen ja naisten oppimismallin ympärille. Pojille ja miehille malli on suorastaan haitallinen. 

Opetusohjelma on sama tytöille ja pojille ja opetti sitä naisopettaja tai miesopettaja. Akateemisten kotien pojat eivät juurikaan kärsi kuvaamastasi ongelmasta. Siellä he ovat tälläkin koulujärjestelmällä yliopistoissa. Jopa ma mu pojat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Sen sijaan etenkin Itä-Suomessa työväenluokassa tällä koulutusjärjestelmällä ei pärjätä, ei opita kunnolla edes lukemaan yhdeksässä vuodessa.

Ai jaa, no miksi sitten minulla on akateeminen loppututkinto, ja veljelläni on kaksi, ja molemmat olemme Itä- Suomalaiselta, työväenluokkaisesta perheestä?

Jos 25% syrjäytyy siellä, niin jäähän sinne se 75%. Mutta 25% lukutaidottomia on ihan hemmetin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Macho Alpha kirjoitti:

Täytyy myös muistaa, että mies voi kompensoida monia asioita rahalla, nainen ei. Kauniille, hoikalle naiselle koulutus on pieni bonus. Lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä, tylsä) nainen ei saa koulutuksellaan mitään anteeksi, mutta omat luulot saattaa olla kovinkin suuret.

Naisten korkeakoulutus parisuhdemarkkinoilla on miehen verinen hauki. <3

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä olisi näkemyksesi mukaan sellainen kk-palkka tai omaisuus, joka kompensoisi sen, jos mies on lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä tai tylsä) ja minkälaisen naisen uskoisit tällaisen miehen voivat saada? Eli uskotko vaikka, että  lihava ja ruma tai ilkeä tai tai tylsä saisi rahalla kauniin ja hoikan naisen, vai uskotko, että pitää sitten itsekin tyytyä lihaviin, rumiin, ilkeisiin tai tylsiin? Ja millaisen suhteen uskot olevan mahdollista saada rahalla?

Millä perusteella arvioisit esimerkiksi Donald ja Melania Trumpin valinneen toisensa?

Uskon, että heillä on jokin rahaan ja edustavuuteen liittyvä diili, kyllä. Mutta oletin, että tässä puhutaan nyt suomalaisten parisuhteista, ei jonkun sekopäisen jenkkipoliitikon kulissisuhteesta, Ja eipä se Melanian ja Donaldin suhde kovin rakkaudentäyteiseltä vaikutakaan, ja en usko suomalaisten miesten ihan sellaista suhdetta itselleen toivovan - vai?

Mutta jos sitä nyt mietitään, niin miten se sitten sovelletaan suomalaisten pariutumiseen - eli mikä määrä rahaa pitää olla, että Suomessa ruma, lihava, epämiellyttävä mies (jollainen Trump on) voisi saada mallikaunottaren? Entäpä tavallisen naisen, joka haluaa hyvän parisuhteen, tasavertaisen kumppanuuden ja perheen? Ajatellaanko, että nainen kuin nainen ostetaan olemalla miljonääri - ja jos näin, niin kuinka helppoa miehille sitten on ryhtyä miljonääreiksi kompensoidakseen lukuisia puutteitaan?

Mietin sitäkin, että jos tarjolla on ökyrikas, mutta epämiellyttävä mies, ja sitten mukava mies, jolla on normaali kk-palkka ja jonka kanssa voi saada oman asunnon ja kesämökin, niin kuinkahan moni suomalainen nainen kokee nimenomaan sen miljonäärin houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi? Kun suurin osa nimenomaan taitaa tavoitella tavallista elämää, jossa on omakotitaloa, mökki ja tavallinen perhe-elämä. Harva haaveilee mistään edustusvaimon roolista jonkun epämääräisen ukkelin rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä näillä ”tutkimuksilla” haetaan tai mitataan? Mikä on hyöty?

Onko elämä jotenkin huonompi, jos olet lähihoitaja ja naimisissa hitsarin kanssa ja lapsenne valitsevat ammattikoulun kuin se, että kaksi akateemista avioituu keskenään ja lapsensa menevät yliopistoon?

Itse ajattelen, että tärkeintä elämässä on tehdä valinnat omien arvojen ja hyvän itsetuntemuksen kautta, silloin voi rakentaa onnellisen ja itseä tyydyttävän elämän.

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ja oppia ymmärtämään ympäröivää maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmisten käyttäytymistä. Eikö sinusta ole arvokasta ymmärtää näitä asioita?

On, tottakai! Mutta miksi nämä esitetään aina siinä valossa että se olisi jotenkin huonompi, että ammattikoululaisen lapsi on ammattikoulussa tai ammattikoululainen pariutuu ammattikoululaisen kanssa? Mikä tässä on sen huonompaa kuin siinä akateemisuudessa? Miksi tähän toivottaisiin muutosta?

Ymmärrän jos olisi jotain todellisia ongelmia, mutta omat tuntemani vähän koulutetut ihmiset ovat kaikin puolin ”yhteiskuntakelpoisia” ja kasvattavat lapsensa hyvin ja rakkaudella, hoitavat työnsä kunnialla, maksavat veronsa?

Eri asia on ylisukupolvinen syrjäytyneisyys, mutta se ei liity tähän.

Eihän sitä esitetäkään, paitsi tällä palstalla. Itse HS:n artikkelissa ei tällaista arvolatausta nähdäkseni ollut. Jos luet HS:n artikkelista rivien välistä tuollaisen arvolatauksen, niin se kertonee enemmän omista asenteistasi, ennakkoluuloistasi tai epävarmuudestasi.

Voi olla kyse myös siitä, että monimutkaista asiasisältöä ei osata hahmottaa. Tutkimuksen tulos voidaan ja usein ymmärretäänkin aivan väärin, koska monimutkaista tekstiä ei ymmärretä. Tekstistä voidaan vaikkapa poimia yksittäinen lause ja esittää se tutkimustuloksena, vaikka tutkimuksen tulos olisi päinvastainen. 

Näin voi tehdä myös tahallisesti, mutta ainakin kerran olen lukenut täältä kommentin, jossa oli selkeästi niin, että viitteeksi liitettyä tutkimusta ei oltu osattu lukea. Kirjoittaja oikeasti kuvitteli tutkimustuloksen olevan päinvastainen eikä myöskään ymmärtänyt sitä koskevaa viestiäni, koska asiasisältö oli liian monisyinen ja monimutkainen. 

Ymmärryksen vaikeudet ovat ihan oikea ongelma yhteiskunnallisesti ja yksilöidenkin välillä, joten ei kannata olettaa, että toinen ilkeyttään väittää jotain. Voi olla, ettei hän ymmärrä jotain perusasiaa siitä mitä kerron, ei ymmärrä mitä puhun ja reagoi siksi vihaisesti. Ymmärryksen vaikeus aiheuttaa häpeää ja suojautumisen tarvetta. Tässäkin keskustelussa se nähdäkseni ilmenee.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Miehet ovat alunperin luoneet luokkayhteiskunnankin, jossa tausta ja status ratkaisee menetymisen.

Minä vähän ihmettelen tuota ajatusta, että yritetään lyödä sillä, ettei miehiä koulutustausta kiinnosta. Vähän sama kuin joku väittää, ettei miehelle pullea nainen kelpaa ja toinen taas, että laiha ei viehätä. Joku dissaa yksinhuoltajia sillä, ettei miehet ota naista, jolla valmiiksi moinen riippakivi kuin lapset jne jne. 

Miehiä vartenko te naiset teette tai jätätte tekemättä asioita?! Mun koulutus -ja ammattivalinnoissa tai suhteessani omaan kehoon, puhumattakaan lapsesta, ei ole miesten mieltymysten kanssa minkään valtakunnan tekoa.  Minua jos koittaisi sillä lyödä, ettei urheilullinen FT mieheni olisi minua, pulskaa AMK taustaista johtajaa, ensisijaisesti valinnut, niin irti saa hymähdyksen. Vai ni.