HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.

Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.

T. Kolmen pojan äiti.

Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.

Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.

Lihavoitu kohta on totta. Kyllä ne lätkäjätkät ja futarit on niitä, jotka kotibileissä pääsee touhuvaon väliin. Tilanne kuitenkin muuttuu yli 20-vuotiaana, kun (koulutetut) naiset alkavat miettiä pariutumista ja perheen perustamista. Tässä iässä mietitään millaiset miehet uranäkymät ovat, millainen isä ja aviomies miehestä tulisi. Viininpunaiset opiskelijahaalarit onkin yllättäen kova juttu.

Olen tästä itse elävä esimerkki. Teininä tytöt ei minusta kiinnostunut. Poikuus meni vasta 20-vuotiaana, mutta 20-29-vuotiaana oli ihan hyvä menekki. Tuona ajanjaksona oli muutamia parisuhteita ja ihan mukavaa sinkkuelämää, kunnes 29-vuotiaana aloitin parisuhteen nykyisen vaimoni kanssa.

Poikalasta kannattaa siis rohkaista sekä joukkueurheilun että kirjojen pariin. Tällöin poika pääsee parhaimmillaan poksauttelemaan jo teininä kotibileissä ja menekki jatkuu hyvänä läpi elämän.

Kaverin pikkusiskolta vei neitsyyden kotibileissä yks tyyppi joka kulki yläasteen käytävillä pahoinpitelemässä huvikseen toisia tyyppejä ja kävi ammattikoulua 8 vuotta ja valmistu sieltä 23-vuotiaana.

Se kaverin pikkusisko ei ois antanu sille jos se ei ois ollu sellanen tyyppi ku se oli.

No, tämä kertoo lähinnä siitä minkätyyppinen nainen kaverisi pikkusisko on, kun älykkyyden ja sivistyksen osalta gorillan tasolla oleva korsto näin kovin vetosi häneen.

Se oli tyypillinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi kuvittelet että tuo jolle vastasit saisi edes amista? On niilläkin joku taso sentään.

Muutenkin tuo että hän voi valita miehen ulkomailta on selvä osoitus siitä, ettei hän valitse mitään, mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)

Tuo passiivis-aggressiivinen vittuilusi on niin hiottua, että olet selvästi harjoitellut paljon. Mutta älä kuitenkaan ala sanella muille, millä perusteella kumppania saa etsiä.

Yritäpä nyt ymmärtää, ku moni on tämän sulle rautalangasta vääntänyt: kukaan ei sanele sulle millä perusteella kumppaniasi saat etsiä.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ohis

Koko ajan sanelet, miksi et anna muiden elää kuten haluavat?

Hakeudu hoitoon. Ainoa mitä sulle hoetaan on, että älä leimaa, yleistä ja luokittele. Siinä kaikki.

Kommentistasi näkeekin, miksi kannattaa miettiä millaisten ihmisten seuraan hakeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.

Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.

En edelleen ymmärrä, miten nuo sulkee toisiaan pois. Jostain syystä luodaan stereotypiaa ("kalja" kertoo siitä tarpeeksi), kun ei viitsitä ihmisiin tutustua avoimella asenteella.

Meillä (se autoharrastajan puoliso) yhteisiä harrastuksia on musiikkiin ja liikuntaan liittyvät. Ei yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita estä se, että meillä on omiakin aktiviteetteja. Lisäksi keskustellaan paljon politiikasta, taloudesta ja ajankohtaisista asioista. Mutta tämäkin on vaihdellut hirveästi vuosien aikana, mitä milloinkin. Eikä koskaan ole siitä kriisiä tullut.

Nykyään annetaan hirveän suuri painoarvo yhteisille harrastuksille ja kuvitellaan et sen oman kumppanin tulee olla joka asiassa ihan samis. Harrastaa samoja asioita ja olla joka asiasta samaa mieltä... Sellaisiako teidän muutkin ihmissuhteet ovat?

Normaalilla itsetunnolla varustetulle ihmiselle ei ole ongelma, jos kaikki maailman ihmiset eivät halua olla hänen ystäviään tai seurustella hänen kanssaan. Sinulle se näyttää olevan maailmanloppu.

No nyt täytyy kyllä ihmetellä mistähän tuonkin päättelit. :D Olen sellanen enemmän ambivertti, joten ei todellakaan pidä paikkansa. Ei minua kiinnosta pätkääkään esim. mitä sinä minusta ajattelet. Tai kukaan muukaan, jos olen oikein heitä kohtaan toiminut.

En vaan koe olevani asemassa, jossa voin lokeroida oman mieleni mukaan ihmisiä. Kyllä sen verran pitää ymmärrystä olla toisia kohtaan, että ymmärtää erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä näillä ”tutkimuksilla” haetaan tai mitataan? Mikä on hyöty?

Onko elämä jotenkin huonompi, jos olet lähihoitaja ja naimisissa hitsarin kanssa ja lapsenne valitsevat ammattikoulun kuin se, että kaksi akateemista avioituu keskenään ja lapsensa menevät yliopistoon?

Itse ajattelen, että tärkeintä elämässä on tehdä valinnat omien arvojen ja hyvän itsetuntemuksen kautta, silloin voi rakentaa onnellisen ja itseä tyydyttävän elämän.

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ja oppia ymmärtämään ympäröivää maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmisten käyttäytymistä. Eikö sinusta ole arvokasta ymmärtää näitä asioita?

On, tottakai! Mutta miksi nämä esitetään aina siinä valossa että se olisi jotenkin huonompi, että ammattikoululaisen lapsi on ammattikoulussa tai ammattikoululainen pariutuu ammattikoululaisen kanssa? Mikä tässä on sen huonompaa kuin siinä akateemisuudessa? Miksi tähän toivottaisiin muutosta?

Ymmärrän jos olisi jotain todellisia ongelmia, mutta omat tuntemani vähän koulutetut ihmiset ovat kaikin puolin ”yhteiskuntakelpoisia” ja kasvattavat lapsensa hyvin ja rakkaudella, hoitavat työnsä kunnialla, maksavat veronsa?

Eri asia on ylisukupolvinen syrjäytyneisyys, mutta se ei liity tähän.

Itse en ole tavannut yhtään fiksua ja älykästä amislaista, kun kaikki akateemisetkaan eivät ole näitä. Kun saa valita juuri sen, jonka haluaa. Toisille riittää puolimykkä juro mies, mutta itselle on välttämätöntä, että kumppani on sekä keskustelukykyinen että analyyttinen tekemään oikeita päätöksiä ja kommunikoimaan niitä muille. Se, että ihminen kaipaa älyllistä stimulointia parisuhteessaan on ihan luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Olenko ainoa, joka on aistivinaan sadismia?

Tavallinen nainen tuo on.

Narsisti? Kyllä.

Kusipää? Varmasti!

Silti ihan tavallinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?

Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.

Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?

Jos olet kiinnostunut kielistä, et silti ole yhtä motivoitunut opiskelemaan kaikkia maailman kieliä vaan tiettyä/tiettyjä. Itse tykkään neuloa, mutta jo ompelu on tervanjuontia, puutöistä ja remontoinnista en ole kiinnostunut enkä etenkään kirurgina jaksaisi pitkiä leikkauksia ja olla vastuussa jonkun ihmisen loppuelämän pituudesta ja laadusta. Että olipa sinulta harvinaisen typerä kommentti mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tavannut yhtään fiksua ja älykästä amislaista, kun kaikki akateemisetkaan eivät ole näitä. Kun saa valita juuri sen, jonka haluaa. Toisille riittää puolimykkä juro mies, mutta itselle on välttämätöntä, että kumppani on sekä keskustelukykyinen että analyyttinen tekemään oikeita päätöksiä ja kommunikoimaan niitä muille. Se, että ihminen kaipaa älyllistä stimulointia parisuhteessaan on ihan luonnollista.

Liikutko paljon amisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän nyt jo omalta osaltani, että täällä käyty keskustelu aiheesta on turhaa. Kaikilla on olemassa mielikuva stereotypisista amiksista, eikä se ole kovin ruusuinen. Mietitään ehkä niitä omia yläasteen kavereita, tai luetaan mediasta tarinoita tms. Se mikä minua kuitenkin ärsyttää, on se, miten täällä itsensä "älykkäiksi akateemisiksi" leimaavat ihmiset pelaavat täysin näiden mielikuvien varassa eivätkä hyväksy ajatusta, että myös amisten joukossa voi olla helmiä. Lokerointi on todella armotonta ja elitististä, eikä anneta mitään saumaa. Se antaa ihmisestä kaikkea muuta kuin uteliaan, älykkään ja sivistyneen kuvan. 

Tätähän tässä on kyselty, vaan ei vastausta kuulu. Jälleen kerran!

Vierailija kirjoitti:

Yritin olla parisuhteessa amiksesta valmistuneen kanssa. Olin syvästi rakastunut. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koska hän ei kestänyt sitä, että valmistuin hyvätuloiseen, akateemiseen ammattiin, jossa tienaan 2-3x enemmän kuin hän. Hänen piti säännöllisesti yrittää nujertaa minua huomauttelemalla milloin mistäkin esim vaatteistani ja älykkyydestäni. Onneksi löytyi akateeminen puoliso, jolle kelpaan juuri sellaisena kuin olen.

Mikäs on tarinan opetus?

Eihän tuossa ongelma ollut koulutuksessa, vaan ihmisen huonossa itsetunnossa.

Vai meinaatko tosissaan akateemisena yleistää nyt jotain tämän perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä mitä näillä ”tutkimuksilla” haetaan tai mitataan? Mikä on hyöty?

Onko elämä jotenkin huonompi, jos olet lähihoitaja ja naimisissa hitsarin kanssa ja lapsenne valitsevat ammattikoulun kuin se, että kaksi akateemista avioituu keskenään ja lapsensa menevät yliopistoon?

Itse ajattelen, että tärkeintä elämässä on tehdä valinnat omien arvojen ja hyvän itsetuntemuksen kautta, silloin voi rakentaa onnellisen ja itseä tyydyttävän elämän.

Ongelma on siinä, että amisvanhempien lapsi ei saa kotoa akateemista mallia ja ajatusta siitä, että akateeminen koulutus voisi olla vaihtoehto. Akateemisten vanhempien lapselle kaikki urapolut (myös amis) ovat mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi autokiinnostusta jotenkin dissataan. Missä tahansa asiassa  voit olla ihminen, joka tekee sutta ja sekundaa tai ei tiedä kauheasti mistään mitään tai sitten voit oikeasti olla omalla alallasi todella taitava. Puuseppä tai automekaanikko voi olla todella syvästi alaansa perhehtynyt sekä teknisesti että käsityötaitoineen. 

Miksi autokiinnostusta pitäisi arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole tavannut yhtään fiksua ja älykästä amislaista, kun kaikki akateemisetkaan eivät ole näitä. Kun saa valita juuri sen, jonka haluaa. Toisille riittää puolimykkä juro mies, mutta itselle on välttämätöntä, että kumppani on sekä keskustelukykyinen että analyyttinen tekemään oikeita päätöksiä ja kommunikoimaan niitä muille. Se, että ihminen kaipaa älyllistä stimulointia parisuhteessaan on ihan luonnollista.

Ihanko oikeasti pidät itseäsi älykkäänä tällaisen kommentin jälkeen? Keskustelukykyisenä? Onpa hämmentävää.

Se työväenluokka voisi kieltämättä vähän itse katsoa itseään peiliin, ja miettiä omaa itseään, olemustaan, käyttäytymistään, arvojaan, jne. Ja sitä, millaisen kumppanin he itse haluavat. Ei pidä tavoitella kuuta taivaalta, jos ei yletä edes kuuseen kurkottamaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.

Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.

En edelleen ymmärrä, miten nuo sulkee toisiaan pois. Jostain syystä luodaan stereotypiaa ("kalja" kertoo siitä tarpeeksi), kun ei viitsitä ihmisiin tutustua avoimella asenteella.

Meillä (se autoharrastajan puoliso) yhteisiä harrastuksia on musiikkiin ja liikuntaan liittyvät. Ei yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita estä se, että meillä on omiakin aktiviteetteja. Lisäksi keskustellaan paljon politiikasta, taloudesta ja ajankohtaisista asioista. Mutta tämäkin on vaihdellut hirveästi vuosien aikana, mitä milloinkin. Eikä koskaan ole siitä kriisiä tullut.

Nykyään annetaan hirveän suuri painoarvo yhteisille harrastuksille ja kuvitellaan et sen oman kumppanin tulee olla joka asiassa ihan samis. Harrastaa samoja asioita ja olla joka asiasta samaa mieltä... Sellaisiako teidän muutkin ihmissuhteet ovat?

Normaalilla itsetunnolla varustetulle ihmiselle ei ole ongelma, jos kaikki maailman ihmiset eivät halua olla hänen ystäviään tai seurustella hänen kanssaan. Sinulle se näyttää olevan maailmanloppu.

No nyt täytyy kyllä ihmetellä mistähän tuonkin päättelit. :D Olen sellanen enemmän ambivertti, joten ei todellakaan pidä paikkansa. Ei minua kiinnosta pätkääkään esim. mitä sinä minusta ajattelet. Tai kukaan muukaan, jos olen oikein heitä kohtaan toiminut.

En vaan koe olevani asemassa, jossa voin lokeroida oman mieleni mukaan ihmisiä. Kyllä sen verran pitää ymmärrystä olla toisia kohtaan, että ymmärtää erilaisuutta.

Käytöksesi tässä keskustelussa kertoo muuta. Ei kannata uskoa mitä ihminen kertoo itsestään, vaan pitää katsoa miten hän toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)

Tuo passiivis-aggressiivinen vittuilusi on niin hiottua, että olet selvästi harjoitellut paljon. Mutta älä kuitenkaan ala sanella muille, millä perusteella kumppania saa etsiä.

Yritäpä nyt ymmärtää, ku moni on tämän sulle rautalangasta vääntänyt: kukaan ei sanele sulle millä perusteella kumppaniasi saat etsiä.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ohis

Koko ajan sanelet, miksi et anna muiden elää kuten haluavat?

Hakeudu hoitoon. Ainoa mitä sulle hoetaan on, että älä leimaa, yleistä ja luokittele. Siinä kaikki.

Aika huvittava väite sulta, kun itse aloitit koko väittelyn haukkumalla toista "juntiksi" ja "yksinkertaiseksi" vain sen takia, että haluaisi samoista asioista kiinnostuneen kumppanin. Että kuinkas se olikaan sen leimaaamisen kanssa? :D

Ja sulla selvästi jokin kalikka kalahti myös tuon kaljan suhteen, kun koko ajan jankutat siitä kaljasta että sitä ei olisi saanut mainita. Se nyt vaan oli yksi esimerkki alkoholijuomista, mutta itsekin sanoin jo että hain ihan ylipäätään raitista miestä, koska en itsekään juo alkoholia enkö halua että kotonani joudun olemaan humalaisten seurassa. Joten ihan sama mitä alkoholia se mies joisi, olkoon sitten kalja, viina tai vaikka kuohuviini, niin en haluaisi sitten sellaista miestä puolisoksi. Ystäväksi kyllä käy oikein hyvin oluenjuojakin. Onneksi olen löytänytkin raittiin miehen ja varmasti nekin olutta juovat miehet löytävät naisen, jota juominen ei häiritse. Miksi tämä on sulle niin kova ongelma nyt?

Ymmärrätkö mitä "ohis" tarkoittaa? Sekoiletko nyt täällä ihan huolella ja sekoittelet täällä eri kirjoittajia? Yritä nyt vähän skarpata. Täällä on usea kirjoittaja sulle vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.

Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.

En edelleen ymmärrä, miten nuo sulkee toisiaan pois. Jostain syystä luodaan stereotypiaa ("kalja" kertoo siitä tarpeeksi), kun ei viitsitä ihmisiin tutustua avoimella asenteella.

Meillä (se autoharrastajan puoliso) yhteisiä harrastuksia on musiikkiin ja liikuntaan liittyvät. Ei yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita estä se, että meillä on omiakin aktiviteetteja. Lisäksi keskustellaan paljon politiikasta, taloudesta ja ajankohtaisista asioista. Mutta tämäkin on vaihdellut hirveästi vuosien aikana, mitä milloinkin. Eikä koskaan ole siitä kriisiä tullut.

Nykyään annetaan hirveän suuri painoarvo yhteisille harrastuksille ja kuvitellaan et sen oman kumppanin tulee olla joka asiassa ihan samis. Harrastaa samoja asioita ja olla joka asiasta samaa mieltä... Sellaisiako teidän muutkin ihmissuhteet ovat?

Normaalilla itsetunnolla varustetulle ihmiselle ei ole ongelma, jos kaikki maailman ihmiset eivät halua olla hänen ystäviään tai seurustella hänen kanssaan. Sinulle se näyttää olevan maailmanloppu.

No nyt täytyy kyllä ihmetellä mistähän tuonkin päättelit. :D Olen sellanen enemmän ambivertti, joten ei todellakaan pidä paikkansa. Ei minua kiinnosta pätkääkään esim. mitä sinä minusta ajattelet. Tai kukaan muukaan, jos olen oikein heitä kohtaan toiminut.

En vaan koe olevani asemassa, jossa voin lokeroida oman mieleni mukaan ihmisiä. Kyllä sen verran pitää ymmärrystä olla toisia kohtaan, että ymmärtää erilaisuutta.

Käytöksesi tässä keskustelussa kertoo muuta. Ei kannata uskoa mitä ihminen kertoo itsestään, vaan pitää katsoa miten hän toimii.

Vai niin. Et varmaan kuitenkaan osaa edelleenkään osoittaa sellaista suorin lainauksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi autokiinnostusta jotenkin dissataan. Missä tahansa asiassa  voit olla ihminen, joka tekee sutta ja sekundaa tai ei tiedä kauheasti mistään mitään tai sitten voit oikeasti olla omalla alallasi todella taitava. Puuseppä tai automekaanikko voi olla todella syvästi alaansa perhehtynyt sekä teknisesti että käsityötaitoineen. 

Miksi autokiinnostusta pitäisi arvostaa?

Miksi on jotenkin huonompi tietää autoista kuin vaikka puutarhanhoidosta tai leivonnasta? Jokaisella alalla on niitä, jotka oikeasti osaavat ja ovat taitavia ja niitä, joita vaan kiinnostelee, mutta eivät oikeasti osaa sitä hyvin. Minulta ihan minkä tahansa alan osaaja saa kunnioituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Työpaikassani sellanen 99% on akateemisia. Respa on siis varmaan ainoa jolla ei ole yliopistotutkintoa.

Miehet täällä puhuu autoista, seuraa lätkää ja futista, korporaation bileiden perusteella tykkäävät kaljasta, tietysti viinin ja väkevien lisäksi.

Kirjoja ne kyllä lukee, ei siinä mitään ja autojen hintaluokka on eri kuin amiksilla.