Lue keskustelun säännöt.
HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa
07.04.2021 |
Ja lapset seuraavat vahvasti vanhempien jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Työväenluokka olisi halukkaampi sekoittumaan, mutta ei kelpaa. Professori Jallinojan mukaan ilmiöstä ei mielellään puhuta.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)
Tuo passiivis-aggressiivinen vittuilusi on niin hiottua, että olet selvästi harjoitellut paljon. Mutta älä kuitenkaan ala sanella muille, millä perusteella kumppania saa etsiä.
Yritäpä nyt ymmärtää, ku moni on tämän sulle rautalangasta vääntänyt: kukaan ei sanele sulle millä perusteella kumppaniasi saat etsiä.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ohis
Koko ajan sanelet, miksi et anna muiden elää kuten haluavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Eivät kaikki fiksut opiskele. Ei se mene niin, että kaikkein älykkäimmät ja viisaimmat ovat ne, jotka kouluttautuvat kaikkein pisimmälle vaan ne, joilla on riittävästi älyä ja joilla on siihen imua.
Kaikilla ei myöskään ole lukion jälkeen sellaista elämäntilannetta, että pystyisi siitä jatkamaan yliopistoon tai korkeakouluun. Minulla rajoituksen teki terveys/perheolot eikä äly.
Mä oon kyllä aina ajatellut niin, että koulujärjestelmä tarjoaa opinnoille rakenteen ja useimmille aloille myös pätevyyden. Ei se kuitenkaan tarkoita, että sivistys, älykkyys, kyvykkyys, lahjakkuus... voidaan mitata 100% opintojen perusteella. Mielestäni pitää olla hieman yksinkertainen jos niin tahtoo ajatella ja toistella tätä "totuutta" vauva-palstoilla.
OT, Yksinkertaisia on paljon, mutta he eivät mahda sille mitään. Siksi heitä on melko turha siitä pilkata aivan kuin ei ketään muutakaan saisi pilkata asiasta, jolle he eivät voi mitään.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä järkyttyneemmäksi olen tullut ihmisten tietämättömyyden ja sivistymättömyyden lisääntymisestä. Sanomalehtien alv:n korotus oli massiivinen virhe, jota ei enää pysty paikkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri
Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?
Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.
Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.
En edelleen ymmärrä, miten nuo sulkee toisiaan pois. Jostain syystä luodaan stereotypiaa ("kalja" kertoo siitä tarpeeksi), kun ei viitsitä ihmisiin tutustua avoimella asenteella.
Meillä (se autoharrastajan puoliso) yhteisiä harrastuksia on musiikkiin ja liikuntaan liittyvät. Ei yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita estä se, että meillä on omiakin aktiviteetteja. Lisäksi keskustellaan paljon politiikasta, taloudesta ja ajankohtaisista asioista. Mutta tämäkin on vaihdellut hirveästi vuosien aikana, mitä milloinkin. Eikä koskaan ole siitä kriisiä tullut.
Nykyään annetaan hirveän suuri painoarvo yhteisille harrastuksille ja kuvitellaan et sen oman kumppanin tulee olla joka asiassa ihan samis. Harrastaa samoja asioita ja olla joka asiasta samaa mieltä... Sellaisiako teidän muutkin ihmissuhteet ovat?
Vierailija kirjoitti:
Voivoi... taas näitä juttuja, jossa jaetaan ihmisiä eri luokkiin. Nykyään ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen ei voisi olla elämänkaarensa aikana mitä tahansa. Ne samat leimat ja luokitukset eivät päde enää tänä päivänä ainakaan valtakunnallisesti (varmaan vahvimmin pääkaupunkiseudulla ja jossain peräkylillä näin voi vielä olla). Nykyään maisteri alkaaki leipomaan kakkuja tai maalari päättääkin opiskella hammaslääkäriksi. Joten enpä lähtis koulutuksen perusteella ketään karsimaan. Enemmän katson ihmisessä miten hän kohtelee muita, miten hän käyttäytyy, on, elää.
Onhan se kakkuja leipova maisteri silti edelleen akateemisesti koulutettu, ja jos maalari päättää opiskella hammaslääkäriksi, hänestä tulee korkeasti koulutettu.
Olen käynyt yliopiston, mutta en oikeasti ole kovinkaan älykäs, joten en ajattele, että puolisonikaan pitäisi olla mikään huippuälykäs. En nyt kenen tahansa kanssa ryhtyisi suhteeseen, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ja en ole ikinä ajatellut, että ihmisen koulutustaso kertoisi älystä mitään (itse olen tästä hyvä esimerkki :D).
Se, että akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa, on varmaan ihan luonnollista, koska moni pariutuu samoissa ympyröissä pyörivän kanssa. Ei kai siinä sen kummempaa tai syvempää syytä taustalla välttämättä ole. Vähän sama kuin se, että samassa työpaikassa tai harrastuksessa olevien välille syntyy suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)
Tuo passiivis-aggressiivinen vittuilusi on niin hiottua, että olet selvästi harjoitellut paljon. Mutta älä kuitenkaan ala sanella muille, millä perusteella kumppania saa etsiä.
Yritäpä nyt ymmärtää, ku moni on tämän sulle rautalangasta vääntänyt: kukaan ei sanele sulle millä perusteella kumppaniasi saat etsiä.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ohis
Koko ajan sanelet, miksi et anna muiden elää kuten haluavat?
Hakeudu hoitoon. Ainoa mitä sulle hoetaan on, että älä leimaa, yleistä ja luokittele. Siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä mitä näillä ”tutkimuksilla” haetaan tai mitataan? Mikä on hyöty?
Onko elämä jotenkin huonompi, jos olet lähihoitaja ja naimisissa hitsarin kanssa ja lapsenne valitsevat ammattikoulun kuin se, että kaksi akateemista avioituu keskenään ja lapsensa menevät yliopistoon?Itse ajattelen, että tärkeintä elämässä on tehdä valinnat omien arvojen ja hyvän itsetuntemuksen kautta, silloin voi rakentaa onnellisen ja itseä tyydyttävän elämän.
Tutkimukset kertovat esim. siitä, että aina valinnat eivät ole pohjimmiltaan täysin omia, vaan esim. vanhempien koulutustausta vaikuttaa omiin koulutusvalintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on asia, johon poikien vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota. Pojille lukeminen ja heidän koulunkäyntinsä tukeminen auttaa parinmuodostusta tehokkaammin kuin vaikka urheiluharrastuksiin vieminen. Tosielämässä parinvalinta suosii juuri niitä lukutoukkapoikia, jotka päätyvät yliopistoihin, toki tarpeellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina.
Ja jos joku kysyy että mihin niitä kranttuja Suomi-naisia tarvitsee, niin omaan terveyteen, onneen ja elämään. Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään.
T. Kolmen pojan äiti.
Vähänpä sä tiedät. Ne jotka pojista eniten seurustelee 16-20-ikävuodessa on juurikin ne, jotka ei paljon kirjoihin koske.
Ja ne jotka jää vanhoiksipojiksi on just niitä joita kiinnosti pienoismallit ja teoreettinen fysiikka.
Lihavoitu kohta on totta. Kyllä ne lätkäjätkät ja futarit on niitä, jotka kotibileissä pääsee touhuvaon väliin. Tilanne kuitenkin muuttuu yli 20-vuotiaana, kun (koulutetut) naiset alkavat miettiä pariutumista ja perheen perustamista. Tässä iässä mietitään millaiset miehet uranäkymät ovat, millainen isä ja aviomies miehestä tulisi. Viininpunaiset opiskelijahaalarit onkin yllättäen kova juttu.
Olen tästä itse elävä esimerkki. Teininä tytöt ei minusta kiinnostunut. Poikuus meni vasta 20-vuotiaana, mutta 20-29-vuotiaana oli ihan hyvä menekki. Tuona ajanjaksona oli muutamia parisuhteita ja ihan mukavaa sinkkuelämää, kunnes 29-vuotiaana aloitin parisuhteen nykyisen vaimoni kanssa.
Poikalasta kannattaa siis rohkaista sekä joukkueurheilun että kirjojen pariin. Tällöin poika pääsee parhaimmillaan poksauttelemaan jo teininä kotibileissä ja menekki jatkuu hyvänä läpi elämän.
Itse luulisin, että ulkonäkösi on jotenkin muuttunut miehekkäämmäksi teinivuosilta, mikä selittää parantuneen flaksin. Oman kokemukseni mukaan naiset kiinnostuivat 20-29v iässä ihan samoista miehistä kuin teini-iässäkin. Siis käyttäytymisen, ei sanojen perusteella. Jotkut puheissa hehkuttivat kouluttautuneita miehiä, mutta ei se mitenkään kanavoitunut toimintaan.
eri kirjoittaja
Yritin olla parisuhteessa amiksesta valmistuneen kanssa. Olin syvästi rakastunut. Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koska hän ei kestänyt sitä, että valmistuin hyvätuloiseen, akateemiseen ammattiin, jossa tienaan 2-3x enemmän kuin hän. Hänen piti säännöllisesti yrittää nujertaa minua huomauttelemalla milloin mistäkin esim vaatteistani ja älykkyydestäni. Onneksi löytyi akateeminen puoliso, jolle kelpaan juuri sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri
Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?
Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.
Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.
En edelleen ymmärrä, miten nuo sulkee toisiaan pois. Jostain syystä luodaan stereotypiaa ("kalja" kertoo siitä tarpeeksi), kun ei viitsitä ihmisiin tutustua avoimella asenteella.
Meillä (se autoharrastajan puoliso) yhteisiä harrastuksia on musiikkiin ja liikuntaan liittyvät. Ei yhteistä tekemistä/mielenkiinnon kohteita estä se, että meillä on omiakin aktiviteetteja. Lisäksi keskustellaan paljon politiikasta, taloudesta ja ajankohtaisista asioista. Mutta tämäkin on vaihdellut hirveästi vuosien aikana, mitä milloinkin. Eikä koskaan ole siitä kriisiä tullut.
Nykyään annetaan hirveän suuri painoarvo yhteisille harrastuksille ja kuvitellaan et sen oman kumppanin tulee olla joka asiassa ihan samis. Harrastaa samoja asioita ja olla joka asiasta samaa mieltä... Sellaisiako teidän muutkin ihmissuhteet ovat?
Normaalilla itsetunnolla varustetulle ihmiselle ei ole ongelma, jos kaikki maailman ihmiset eivät halua olla hänen ystäviään tai seurustella hänen kanssaan. Sinulle se näyttää olevan maailmanloppu.
En tajua miksi autokiinnostusta jotenkin dissataan. Missä tahansa asiassa voit olla ihminen, joka tekee sutta ja sekundaa tai ei tiedä kauheasti mistään mitään tai sitten voit oikeasti olla omalla alallasi todella taitava. Puuseppä tai automekaanikko voi olla todella syvästi alaansa perhehtynyt sekä teknisesti että käsityötaitoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi... taas näitä juttuja, jossa jaetaan ihmisiä eri luokkiin. Nykyään ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen ei voisi olla elämänkaarensa aikana mitä tahansa. Ne samat leimat ja luokitukset eivät päde enää tänä päivänä ainakaan valtakunnallisesti (varmaan vahvimmin pääkaupunkiseudulla ja jossain peräkylillä näin voi vielä olla). Nykyään maisteri alkaaki leipomaan kakkuja tai maalari päättääkin opiskella hammaslääkäriksi. Joten enpä lähtis koulutuksen perusteella ketään karsimaan. Enemmän katson ihmisessä miten hän kohtelee muita, miten hän käyttäytyy, on, elää.
Onhan se kakkuja leipova maisteri silti edelleen akateemisesti koulutettu, ja jos maalari päättää opiskella hammaslääkäriksi, hänestä tulee korkeasti koulutettu.
Totta kai! Mutta pointti oli se, että ihminen ei siitä muutu, mitä missäkin elämäkaaressa edustaa. Joku kuulee maisterin leipovan kakkuja ja leimaa hänet sen mukaan "ei meillä ole mitään yhteistä, miksi vaivautua edes juttelemaan". Tai leimaa maalarin "ei meillä ole mitään yhteistä, kun itse olen niin paljon parempi" vaikka itse olis myöhemmin koditon moniongelmainen pummi sen hammaslääkärin vastaanotolla.
Tai toki voi olla myös toisinpäin. "Ei tuo kultalusikka suussa syntyny muka-hieno porsastelija tiedä mitään OIKEASTA elämästä ja työnteosta".
Ihminen ja sen koko elinkaari on kokonaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Miksi he sitten eivät ole opiskelleet jos ovat niin fiksuja?
Siksi, että heitä ei kiinnosta mikään akateeminen työ. Mieheni tykkää tehdä käsillään töitä, eikä istua tietokoneella.
Kirurgin ammatti on esimerkki akateemisesta käsityöammatista. Miksi ei hakenut sitten lääkäriksi, jos kriteerinä on käsityöläisammatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi kun tuli nostalginen ikävä sitsejä ja muita juhlia! Oli se elämää. Varsinkin yläasteella ja osin myös lukiossa oli jotenkin ulkopuolinen olo. Yliopistossa oli sellainen tunne kuin olisi tullut kotiin. Paljon kiinnostavia ja samanhenkisiä ihmisiä. Harmittaa nyt opiskelevien puolesta, kun juhlat jäävät juhlimatta ja opiskelukavereiden kanssa ollaan yhteydessä vain netin kautta. Tulevina vuosina olisi kiinnostavaa lukea tutkimuksia siitä, onko korona vaikuttanut opiskelijoiden pariutumiseen ja jos on, niin miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)
Tuo passiivis-aggressiivinen vittuilusi on niin hiottua, että olet selvästi harjoitellut paljon. Mutta älä kuitenkaan ala sanella muille, millä perusteella kumppania saa etsiä.
Yritäpä nyt ymmärtää, ku moni on tämän sulle rautalangasta vääntänyt: kukaan ei sanele sulle millä perusteella kumppaniasi saat etsiä.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ohis
Koko ajan sanelet, miksi et anna muiden elää kuten haluavat?
Hakeudu hoitoon. Ainoa mitä sulle hoetaan on, että älä leimaa, yleistä ja luokittele. Siinä kaikki.
Aika huvittava väite sulta, kun itse aloitit koko väittelyn haukkumalla toista "juntiksi" ja "yksinkertaiseksi" vain sen takia, että haluaisi samoista asioista kiinnostuneen kumppanin. Että kuinkas se olikaan sen leimaaamisen kanssa? :D
Ja sulla selvästi jokin kalikka kalahti myös tuon kaljan suhteen, kun koko ajan jankutat siitä kaljasta että sitä ei olisi saanut mainita. Se nyt vaan oli yksi esimerkki alkoholijuomista, mutta itsekin sanoin jo että hain ihan ylipäätään raitista miestä, koska en itsekään juo alkoholia enkö halua että kotonani joudun olemaan humalaisten seurassa. Joten ihan sama mitä alkoholia se mies joisi, olkoon sitten kalja, viina tai vaikka kuohuviini, niin en haluaisi sitten sellaista miestä puolisoksi. Ystäväksi kyllä käy oikein hyvin oluenjuojakin. Onneksi olen löytänytkin raittiin miehen ja varmasti nekin olutta juovat miehet löytävät naisen, jota juominen ei häiritse. Miksi tämä on sulle niin kova ongelma nyt?
Tämä alkaa muuttumaan. Tai omat poikani ovat vain poikkeuksia.
Syytäkin muuttua kun peruskoulu on niiin tyttöjä suosivaa.
Vanhin poikani valmistui vuosi sitten koneasentajaksi keskiarvolla 4.6 (5 on maksimi) Opiskelee merikapteeni linjalla.
Tietääkseni hänellä on ollut 3 tyttöystävää. Kaikki ovat olleet kauppakorkeassa. Kaksi jo silloin kun viellä oli ammattikoulussa.
Monissa akateemisissa oppilaitoksissa ei tarvitse kuin osata lukea paljon. Se ei välttämättä sovi pojille kauhean hyvin. Näin ollen monet akateemiset, mutta rahattomat alat ovat tyttöjen valtaamia. matemaattisella alalla taas onkin enemmistö poikia, koska fiksut lukemista kammoksuvat pojat ajautuvat niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.
Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.
Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".
Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.
Oikeassa elämässä? Tarkoitat varmaan sitä oikeaa elämää, mitä minä en voi ymmärtää, koska olen syntynyt ylempään keskiluokkaan. Meidän perheessä ja suvussa on täysin normaalia, että jokainen (myös naiset) hankkivat akateemisen tutkinnon. Siis yliopisto, teknillinen korkeakoulu tai kauppakorkeakoulu.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt yliopiston, mutta en oikeasti ole kovinkaan älykäs, joten en ajattele, että puolisonikaan pitäisi olla mikään huippuälykäs. En nyt kenen tahansa kanssa ryhtyisi suhteeseen, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ja en ole ikinä ajatellut, että ihmisen koulutustaso kertoisi älystä mitään (itse olen tästä hyvä esimerkki :D).
Se, että akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa, on varmaan ihan luonnollista, koska moni pariutuu samoissa ympyröissä pyörivän kanssa. Ei kai siinä sen kummempaa tai syvempää syytä taustalla välttämättä ole. Vähän sama kuin se, että samassa työpaikassa tai harrastuksessa olevien välille syntyy suhteita.
En huomannut kenenkään vielä väittäneen tässä keskustelussa, että yliopiston käyneet olisivat huippuälykkäitä. Väitteesi on älytön, kun korkea älykkyysosamäärä on ihmisistä vain muutamalla prosentilla ja pk-seudun ihmisistä noin 30 prosenttia on akateemisesti koulutettu.
Monilla opiskelijoilla on vaikeuksia suorittaa yliopiston kursseja eli ainakin kaikille yliopistossa opettajina työskenteleville on selvää, ettei yliopistosta suoriutuakseen tarvitse omata korkeaa älykkyysosamäärää.
Minä taas otin iloisen merkonomitytön.
No, tämä kertoo lähinnä siitä minkätyyppinen nainen kaverisi pikkusisko on, kun älykkyyden ja sivistyksen osalta gorillan tasolla oleva korsto näin kovin vetosi häneen.