Esikoinen muutti pois kotoa. Vielä yksi lapsi - iltatähti - 42 vuotiaana?

Ei kannata. Ei se ole vauvakuumetta, se on luopumisen tuskaa.

Vauvat ovat ihania, joo, mutta haluatko kuusikymppisenä olla uudestaan tuossa tilanteessa?

Mä en ainakaan tahtoisi.

Sama täällä. Olen sua muutaman vuoden vanhempi eli 46v ja kaksi lastani on aikuisia ja asuu omillaan.

MIKSI?

Mitä tuollaiset ihmiset oikein ajattelevat? Eikö heillä ole mitään suunnitelmia elämän varalle? Mitään asioita, jotka ovat olleet tauolla lasten takia? Miten joku VOI suunnitella vielä lasta, kun edelliset ovat lähdössä kotoa?

Vierailija kirjoitti:

MIKSI?

Tuttavapiirin mammojen perusteella siksi, kun se on mahdollista.

Viisikymppisenä ei tarvitse enää edes miettiä.

Onko täällä jokin nelikymppisten joukkopsykoosi, että pitää vielä saada vauva, kun tuntuu näitä aloituksia tulevan nyt kuin sieniä sateella.

Kyllä se on niin, että se on sen seuraavan sukupolven aika alkaa suunnittelemaan lapsia. Sinä olet osasi tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jokin nelikymppisten joukkopsykoosi, että pitää vielä saada vauva, kun tuntuu näitä aloituksia tulevan nyt kuin sieniä sateella.

Yllättävän moni avioliitto pysyy kasassa vain siksi, että on alaikäisiä lapsia. 

Tein viimeisen lapsen 43v, olen osannut viettää aikaani ja keskittyä lapsiin ihan erilailla kuin nuorempana. Suosittelen, jos siltä tuntuu. Nyt nuorin 15v ja me käydään yhdessä lenkeillä, puntiksella ja puuhataan yhdessä kaikkea. Ei kaikki ole isoäitimäisiä yli 50v. Tosin mulla hyvät geenit. Kiitos äidille.

Joo nyt tuntuu. Jos hankit niin 5 vuoden päästä huomaat ettei enää kiinnostakaan ja olisi saanut jäädä hankkimatta koska sinulla on nyt elämässä asioita joita oikeasti haluaisit tehdä ja lapsi estää sen.

Etkö muuta tekemistä keksi?

Itse olen 46 ja vaimo 42. Kovasti haluaisi kolmannen lapsen, vaikka itsekin tietää ettei jaksaisi. Tuskin edes onnistuisi, jokunen keskenmeno jo takana, enkä haluaisi siihen(kään) rumbaan. Luulen tosiaan, että se on tuota luopumisen tuskaa, mutta se nyt vaan on niin, että joku niistä lapsista on se viimeinen.

Koiranpentu on ihan hyvä vaihtoehto, ekologisempikin...

En voi ymmärtää niitä henkilöitä, jotka hankkivat lapsia yli 40-vuotiasna varsinkin jos on jo ennestään isot lapset.

Ilmeisesti vauvojen hoitaminen on vaan niin mielettömän ihanaa.

Hulluja olette. Mulla esikoinen muutti kanssa poikakaverin luokse. Ei tulis mieleenkään ruveta enää pieniä tekemään.

Jos tykkäät lapsista ja on varaa, niin mikäs siinä. 

Pysähdypä hetkeksi miettimään. Haluaisitko iltatähden, jos esikoinen asuisi edelleen kotona?

Tämä siis on vain minun oma mielipiteeni. Lapsia kannattaa tehdä silloin kun on itse nuori ja piste. En voisi ikinä kuvitella että tekisin yli 40 lapsia. Muistan kun olin kaupassa siellä oli vauvanvaatteita ja nainen ison mahan kanssa ja hän näytti ainakin yli 45vee. Siis oli jo vanhan näköinen ja maha pystyssä silloin ajattelin että kuka oikeasti haluaa olla eläkeläisenä teinin äiti. Kyllä se fakta on vain niin että monet yli 40 kuvittelevat että he pärjää sen vauvan kanssa samalla tavalla kun joku 30 mut se ei mee niin, vain harvat sen myöntävät että on vaikeaa, esim mun äidin kaveri sanoi että vaikka todella paljon rakastaa omaa lasta mutt oli iso virhe tehdä lasta 44 vuotiana koska voimia ei ollut yhtä paljon kun sai esikoisen 29 vuotiana...

Minä olen 42 ja minulla on vauva, vanhin myös muuttanut pois kotoa..mietin mitkä on ne asiat mitä minun pitäisi vielä tässä kokea, mistä jään paitsi?Jokaisen kannattaa elää niin, että on itse onnellinen..ihmiset on erillaisia ja osa ei niitä lapsia halua tai saa edes koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat ihania, joo, mutta haluatko kuusikymppisenä olla uudestaan tuossa tilanteessa?

Mä en ainakaan tahtoisi.

Minä tahdoin : )

Sain toisen lapsen harkitusti 43-vuotiaana.

Lapsi pitää nuorekkaana.