Esikoinen muutti pois kotoa. Vielä yksi lapsi - iltatähti - 42 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jokin nelikymppisten joukkopsykoosi, että pitää vielä saada vauva, kun tuntuu näitä aloituksia tulevan nyt kuin sieniä sateella.

Yllättävän moni avioliitto pysyy kasassa vain siksi, että on alaikäisiä lapsia. 

Ja yllättävän moni avioliitto muuttuu paremmaksi kun lapset on aikuisia ja omillaan.

Oon 40 ja lapseni on leikki-ikäinen. Todellakin haluaisin toisen lapsen. Eihän tämä ole ikä eikä mikään. Jotkut kai sitte rupsahtaa nuorina eikä jaksa mitään? Sitä omaa aikaa ja vapautta mulla oli ennen perheen perustamista vuosikaupalla, joten ei ole tarve elää menetettyä nuoruutta.

Noh... Kun ikää on enemmän, on riskitkin suuremmat. Sekä äidille että lapselle.

Yli 40-vuotiailla raskaus päättyy usein keskenmenoon ja myös sikiön erilaiset kromosomipoikkeamat ovat paljon yleisempiä kuin nuoremmilla.

En itse lähtisi tuossa vaiheessa edes yrittämään raskautta.

Vauvakuume menee kyllä ohi, kun opit nauttimaan uudesta elämänvaiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat ihania, joo, mutta haluatko kuusikymppisenä olla uudestaan tuossa tilanteessa?

Mä en ainakaan tahtoisi.

Minä tahdoin : )

Sain toisen lapsen harkitusti 43-vuotiaana.

Lapsi pitää nuorekkaana.

Miten univaje ja stressi pitää nuorekkaana, se että ei ole lainkaan omaa elämää ja oma identiteetti kutistuu kodinkoneeksi? Ja sitten se lapsi, sen jutut, pitää esittää sille kiinnostunutta vaikka ei yhtään jaksaisi tai kiinnostais vain siksi, että siitä tulisi edes jotenkin täyspäinen? Lasten kanssa myös joutuu tylsiin paikkoihin, äitikerhot, huvipuistot ja kaikki matkat on pilalla vuosiksi koska pitää mennä paikkoihin missä on lapsia. Lista on loputon.  Miten se pitää nuorekkaana?

Juuri luin muutama viikkoa sitten Hesarista että itseasiassa lapsen kannalta on parasta että vanhemmat on jo ns iäkkäämpiä. Tämä liittyi useampaan asiaan, esim siihen että oli jo varallisuutta tuolla ikä paremmin tukea lapsen elämää ja aktiviteetteja, ja myös elämänymmärrystä ja kärsivällisyyttä ym. Itseäkin yllätti että meni noin päin eikä perinteisen "lapset pitää hankkia nuorina". Tässä siis oltiin seurattu useampia eri-ikäisten vanhempien lapsia, ja lapset olivat nuoruusiässä ja aikuisiässä paremminvoivia ja erilaisilla mittareilla menestyneempiä niissä tapauksissa kun vanhemmat olivat heidät saaneet siinä n 35+

Minulle on kyllä henk koht aivan sama missä iässä ihmiset lapsia saavat, omani on syntyneet minun ollessani 32 ja 36, mutta kaikenikäisiä vanhempia tunnen ja kaikki aivan mahtavia äitejä ja isiä lapsilleen!

Mitä muita hiertää jos osa haluaa yli 40v. lapsen? Mieluummin 40v. äiti kuin vaikka 20v. Arvotkin kehittyvät vielä 25-vuotiaaksi asti. Nuorena voi jaksaa jotain asioita paremmin, mutta vanhempana on fiksumpi, talous vakaampi, maailmankuva ei enää niin mustavalkoinen ja yleisesti kertynyt elämänkokemusta. Se on lapsenkin etu.

Iltatähden näkökulma: älä tee.

Olen tietysti onnellinen, että olen olemassa, mutta suhteet vanhempiin sisaruksiin jäävät pakostakin etäisiksi. Minulla on kaksi noin 20 vuotta vanhempaa sisarusta ja tuntuu, että meillä ei ole mitään yhteistä kuin vanhemmat. He menevät koko ajan samassa vaiheessa elämäänsä, minä tulen 20 vuotta myöhässä. Ei meillä oikein ole muuta puhuttavaa kuin kuulumisten vaihtamiset. Vanhemmat sisarukset sen sijaan mökkeilevät ja matkustelevat yhdessä perheidensä kanssa (korona-aikana jäänyt tietysti väliin). Älkää ymmärtäkö väärin, emme ole riidoissa, mutta minulla parikymppisellä ei ole mitään yhteistä nelikymppisten ruuhkavuosissa elävien kanssa. Toisen 20 vuotta eteenpäin ja sisaret ovat jäämässä eläkkeelle ja minä ruuhkavuosissa.

Vierailija kirjoitti:

Oon 40 ja lapseni on leikki-ikäinen. Todellakin haluaisin toisen lapsen. Eihän tämä ole ikä eikä mikään. Jotkut kai sitte rupsahtaa nuorina eikä jaksa mitään? Sitä omaa aikaa ja vapautta mulla oli ennen perheen perustamista vuosikaupalla, joten ei ole tarve elää menetettyä nuoruutta.

Ei päälle 40-vuotiaana halua enää muuta kuin olla rauhassa ja tehdä itseään kiinnostavia asioita. Ne ei todellakaan ole niitä mitä nuorena oli pakko tehdä kun piti elää "hauskaa" nuoruutta. Yli nelikymppisenä tehdään sitä mikä oikeasti kiinnostaa, eikä sitä mikä on muiden mielestä mielenkiintoista.

Vauva on vauva alle vuoden, kuten tiedät. Jos haluat ne 19 muutakin vuotta, kannattanee, muuten ei.

N42, lapsi 20

Minulla ikää 44 ja kevätvauva tulossa!

Tämä on ollut ihan erilaista kuin nuorempana. Olen ollut rauhallisempi, rennompi, itsevarmempi ja onnellisempi.

Suosittelen!

Ehkäpä kannattaisi kysäistä myös tulevalta isältä, haluaako hän vielä hypätä uudelleen vaipparumbaan.

Muistan, kun olin päälle 40v. Minulle oli tehty jo strerilisaatio. Mutta silloin iski aivan hillitön vauvakuume. Tuntui, ettei elämässä olisi minulle enää mitään.

Mietin ihan sellaisiakin asioita, että kun lapsemme teimme, olimme melko köyhiä ja ei ollut varaa laittaa lapsille kaikkea, mitä halusi. Mieltä kutkutti ajatus, että nyt olisi ollut varaa laittaa kaikkea ihanaa hömppääkin vauvalle.

Mutta, koska streri oli jo tehty, asia jäi haaveeksi. Tämä nyt ei ap.ta auta yhtään. Koska jos olisin vielä yhden tehnyt, olen sen verran vanha, että sekin olisi jo täysi-ikäinen. Mutta ilman tätä haaveiltua iltatähteäkin elämä oli hyvää.

Joten päätät miten päätät, niin ihminen elää sitä elämää ja kokee sen parhaaksi, missä tilanteessa on. Se yksi olisi vielä hyvin mahtunut elämäämme, jos olisin voinut yhden vielä tehdä. Mutta koska se ei ollut mahdollista, niin hyvä elämä on ollut ilman sitäkin

Vierailija kirjoitti:

Mitä muita hiertää jos osa haluaa yli 40v. lapsen? Mieluummin 40v. äiti kuin vaikka 20v. Arvotkin kehittyvät vielä 25-vuotiaaksi asti. Nuorena voi jaksaa jotain asioita paremmin, mutta vanhempana on fiksumpi, talous vakaampi, maailmankuva ei enää niin mustavalkoinen ja yleisesti kertynyt elämänkokemusta. Se on lapsenkin etu.

Arvot kehittyy hautaan asti.

Kommenteista päätellen nuoret äidit ovat katkeria siitä, että nykynelikymppiset pystyvät vielä hyvin saamaan luomuvauvoja. Omassa tuttavapiirissäkin on paljon nelikymppisiä vauvojen/pikkulasten äitiä.

Olemme pitäneet itsestämme huolta ja pysyneet hoikkina, hedelmällisyyttä ei ole pilattu röökillä ja alkoholilla, ja ruokavalio ei ole ollut pikaruokaa toisin kuin nykyisillä nuorilla naisilla.

Mulla on vuosien lapsettomuustausta. Saimme lopulta hoidoilla kaksoset. Ehkäisyä emme käyttäneet 20 vuoteen. Sitten yhtäkkiä kun tuplat olivat 15 vuotiaita tulin raskaaksi 42 vuotiaana. Olen aina ajatellut, että en ikinä voisi tehdä aborttia. Mutta kun mietin asioita vaikka miltä kantilta en millään voinut nähdä lapsen saamisessa siinä iässä mitään hyvää. Ajatus syöttämisestä, valvomisesta, hiekkalaatikoista, kurahousuista, vanhempainilloista, harrastuskuskaamisesta ja kaikesta, tuntui hirveältä vaikka kaksosten kanssa nautin kaikesta täysin rinnoin. Nyt juuri kun aloin saada omaa aikaa ja suunniteltiin miehen kanssa matkustelua yms. kahdestaan, koko lapsi rumba olisi pitänyt aloittaa alusta. Niinpä päädyimme raskain sydämin aborttiin. Päivääkään emme ole katuneet. Päin vastoin! Usein huomaan ajattelevani sitä, miten viisaita olimme kun emme ryhtyneet enää siihen hommaan.

Tosi monella on nimenomaan vauvakuume. Halutaan hoitaa vauvaa, päästä imettämään jne. Vauva-aika on hetkessä ohi ja tulee uhmaikä ja myöhemmin sitten murrosikä. Kannattaa miettiä, jaksaako murrosikäisen kanssa kun itsellä ikää yli 50.

Jos ihan todella haluat vielä lapsen, niin mikäs siinä. Ehkä kannattaa vain harrastaa vähän itsetutkiskelua ja miettiä, että onko kyse ohimenevästä vauvakuumeesta vai siitä, että aidosti koet, että elämässä olisi nyt tilaa uudelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monella on nimenomaan vauvakuume. Halutaan hoitaa vauvaa, päästä imettämään jne. Vauva-aika on hetkessä ohi ja tulee uhmaikä ja myöhemmin sitten murrosikä. Kannattaa miettiä, jaksaako murrosikäisen kanssa kun itsellä ikää yli 50.

Se on pahimmillaan aika perkeleellinen yhdistelmä, kun äidillä on samaan aikaan vaihdevuodet ja lapsella murrosikä.

Vierailija kirjoitti:

Noh... Kun ikää on enemmän, on riskitkin suuremmat. Sekä äidille että lapselle.

Yli 40-vuotiailla raskaus päättyy usein keskenmenoon ja myös sikiön erilaiset kromosomipoikkeamat ovat paljon yleisempiä kuin nuoremmilla.

En itse lähtisi tuossa vaiheessa edes yrittämään raskautta.

Vauvakuume menee kyllä ohi, kun opit nauttimaan uudesta elämänvaiheesta.

No voi nyt höpsis. Keskenmenoja ja kromosomihäiriöitä on nuorillakin äideille. Vanhemmat äidit vielä saavat ilmaisen NIPT:in neuvolasta niin saa rauhallisin mielin odottaa vauvaa, kun kromosomipoikkeavuudet on tutkittu. En tunne yhtään vanhempaa äitiä, joka saanut keskenmenon, monta nuorta tiedän. Jos nainen tulee raskaaksi 40+ se kertoo jo siitä, että on hyväkuntoinen ja estrogeeniarvot kunnossa.

Vanhempi äiti on täynnä elämänkokemusta ja taloudellinenkin tilanne on usein parempi, kuin nuorella äidillä. Äiti on kokenut ja nähnyt maailmaa ja malttaa kaikessa rauhassa pysähtyä vauvan viereen.

Mielenkiintoista että näissä vauvapohdinnoissa ei mahdollisen isän mielipidettä asiaan edes sivuta, vaikka luulisi että se olisi tärkeämpi kuin vauvapalstan randomien anonyymien mielipiteet.