Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen muutti pois kotoa. Vielä yksi lapsi - iltatähti - 42 vuotiaana?
06.04.2021 |
Oi että, esikoinen muutti kotoa ja nyt on kyllä kova vauvakuume. Olisi kiva käydä vielä kerran läpi. Kannattaako?
Kommentit (156)
Tottakai jos sulta oikeasti siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuntuisi aikuisesta lapsesta varmaan oudolta vielä saada sisarus.
Mitäköhän asia kuuluu tälle aikuiselle lapselle? Meinaatko, että vanhempien pitää pyytää aikuisilta lapsilta lupa tehdä omia elämänvalintojaan? Eiköhän tällä aikuisella lapsella ole ihan oma elämä.
Tuttavaperheessä kävi 70-luvulla niin että ainokaiseksi luultu tytär sai pikkuveljen, ikäeroa 19 vuotta. Suunnittelematon juttu mutta eipä kumpikaan sisarista ole ilmaissut, että ikäero olisi jotenkin outo asia. Tämä veli on kyllä läheisempi siskon lapsien kanssa, kun ikäero heidän kanssaan on paljon pienempi.
Mieheni on vanhemman sisaruksen lapsi, ovat enonsa kanssa käytännössä saman ikäisiä ja olleet aina parhaat kaverit. Mutta tällä enolla ei ole käytännössä minkäänlaista sisarussuhdetta siskonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisinkin ihan ensiksi kokeilua, jossa rouva panisi kellon soimaan yöllä suhteellisen tiheään tahtiin markkeeraamaan syöttöjä ja muita heräämisiä. SItten vaan ylös ja valvomaan "syötön verran" tai nukuttamisen verran. Siinä vähän verestelyä ja sen tarkistamista, miten paljon rankempaa se on vanhalla kuin nuorella iällä.
On muuten harvinaisen huono neuvo sinällään että hormonit vaikuttavat aivan käsittämättömän paljon ja niitä yöheräilyjä jaksaa siinä vauvakuplassa ihan eri tavalla kuin tuollaisessa lavastetussa tilanteessa!
Mä olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja nyt olen pian 42v. Olen halunnut ison perheen teini-ikäisestä asti, mutta ei ollut oma valinta ettei lapsia ole tullut enempää. Se on niin helppo soittaa suutaan jos on saanut lapsilukunsa täyteen. Yleensä nämä viisastelijat on niitä jotka saaneet vähintään kolme lasta ja helposti. Ei ymmärretä, että ei kaikilla mene niin.
Meille saa tulla toinen lapsi jos on tullakseen ja pyyhin per**eni räikyttäjien mielipiteillä.
Kaikesta vaikeinta on luopuminen asiassa jota ei ikinä saanut. On ikävä kuulla "ettei ikinä tuossa iässä" vaikkankuinka sydän kaipaa sitä pientä, mutta on myös ikävä kuulla "vielä on mahdollista" kun ei se tosiaam sitä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jokin nelikymppisten joukkopsykoosi, että pitää vielä saada vauva, kun tuntuu näitä aloituksia tulevan nyt kuin sieniä sateella.
Tätä minäkin mietin. Mutta naisilla hedelmällisen iän loppuminen aiheuttaa väistämättä tällaisia pohdintoja. Vaikka ei enää edes haluaisi saada lapsia, se, että niitä ei enää VOI saada pitää jokaisen työstää tahollaan.
MInä odotan nyt nelikymppisenä esikoistani, koska en läytänyt sopivaa kumppaniehdokasta aiemmin. Tavallaan parempi näin. En olisi ollut tarpeeksi kypsä ja vastuuntuntoinen kasvattamaan lasta parikymppisenä, mulla ei ollut mitään suuntaa elämässä tuolloin. Nyt pystyn varmasti takaamaan lapselle todella tasapainoisen ja rakastavan kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuntuisi aikuisesta lapsesta varmaan oudolta vielä saada sisarus.
Mitäköhän asia kuuluu tälle aikuiselle lapselle? Meinaatko, että vanhempien pitää pyytää aikuisilta lapsilta lupa tehdä omia elämänvalintojaan? Eiköhän tällä aikuisella lapsella ole ihan oma elämä.
Tuttavaperheessä kävi 70-luvulla niin että ainokaiseksi luultu tytär sai pikkuveljen, ikäeroa 19 vuotta. Suunnittelematon juttu mutta eipä kumpikaan sisarista ole ilmaissut, että ikäero olisi jotenkin outo asia. Tämä veli on kyllä läheisempi siskon lapsien kanssa, kun ikäero heidän kanssaan on paljon pienempi.
Mieheni on vanhemman sisaruksen lapsi, ovat enonsa kanssa käytännössä saman ikäisiä ja olleet aina parhaat kaverit. Mutta tällä enolla ei ole käytännössä minkäänlaista sisarussuhdetta siskonsa kanssa.
Tutustuin myös perheeseen (lapsen kaveri siis), missä lapsi oli enonsa lapsen kanssa samanikäinen. Muutenkin perhe oli ihanan lämmin ja sukurakas. Alussa oli vähän vaikea ymmärtää, kuka lapsista on kenenkin ja kuka kenenkin sisarus ja täti jne..Mutta se lämmin perheyhteys, mikä heillä oli, oli kadehdittavan ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja nyt olen pian 42v. Olen halunnut ison perheen teini-ikäisestä asti, mutta ei ollut oma valinta ettei lapsia ole tullut enempää. Se on niin helppo soittaa suutaan jos on saanut lapsilukunsa täyteen. Yleensä nämä viisastelijat on niitä jotka saaneet vähintään kolme lasta ja helposti. Ei ymmärretä, että ei kaikilla mene niin.
Meille saa tulla toinen lapsi jos on tullakseen ja pyyhin per**eni räikyttäjien mielipiteillä.
Onko miehesi samaa mieltä?
Mites apn mies?
Miksi ette kerro mitä miehenne haluaa, miksi kerrotte vain omista haluistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi AP haluaisit noin vanhana aloittaa pikkulapsirumban uudelleen?
Minä olin vain 37-vuotias, kun silloin nuorimmaiseni 7-vuotiaana kysyi: miks kaikkien muiden mun luokkalaisten äidit on niin nuoria ja sä olet jo noin vanha? Mitähän hän olisi tuumannut, jos olisin silloin ollut lähes viisikymppinen?
Minä olen sitä mieltä, että aika aikaansa kutakin, oli alkaa ihanaa nauttia vapaista vuosista jo vähän yli nelikymppisenä. Ja ollessani 48 oli nuorimmainenkin jo muuttanut ulkomaille opiskelemaan.
Vaimo ei halua lapsia vielä. Itse olen nyt 46 ja tuntuu, että nyt olisi aika. Vaimon haluaisi vielä opiskella yliopistossa tutkinnon loppuun. Ikä sillä ei ole esteenä kun täyttää vasta 22 vuotta. Itse pelkään ettei kuntoni kestä myöhemmin lapsia, kun on ylipainoa ja sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä tekisin lapsen jos se vain olisi vielä mahdollista. Jaksaisin kaiken mitä se eteen tuo. Mutta ei se vaan onnistu enää ainakaan minulta 42-vuotiaana, koska vaikka menkat tulee vielä, niin munasolut ei enää toimi. Nyt pari keskenmenoa kokeneena harmittaa, etten yrittänyt aiemmin.
Ap, yritä ihmeessä saada lapsi jos sydän niin haluaa. Ei muiden (kuin oman miehen) mielipiteitä tarvitse kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei halua lapsia vielä. Itse olen nyt 46 ja tuntuu, että nyt olisi aika. Vaimon haluaisi vielä opiskella yliopistossa tutkinnon loppuun. Ikä sillä ei ole esteenä kun täyttää vasta 22 vuotta. Itse pelkään ettei kuntoni kestä myöhemmin lapsia, kun on ylipainoa ja sairauksia.
No ylipainosta kun pääset, niin onnistuu paremmin. Miehellä siittiöiden kelvollisuus riippuu todella paljon elintavoista ja niihinhän sinä voit vaikka heti vaikuttaa. Itseä niskasta kiinni vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP haluaisit noin vanhana aloittaa pikkulapsirumban uudelleen?
Minä olin vain 37-vuotias, kun silloin nuorimmaiseni 7-vuotiaana kysyi: miks kaikkien muiden mun luokkalaisten äidit on niin nuoria ja sä olet jo noin vanha? Mitähän hän olisi tuumannut, jos olisin silloin ollut lähes viisikymppinen?
Minä olen sitä mieltä, että aika aikaansa kutakin, oli alkaa ihanaa nauttia vapaista vuosista jo vähän yli nelikymppisenä. Ja ollessani 48 oli nuorimmainenkin jo muuttanut ulkomaille opiskelemaan.
Toiset tekevät asioita eri järjestyksessä. Itse vietin vapaata elämää 32 vuotiaaksi. Tapasin sitten ihanan miehen, joka oli myös lapsirakas.Saimme sitten kaksi lasta 35v ja 37v. Minulle sopi viettää niitä vapaita vuosia nuorempana. Ja niitä on kyllä riittänyt vallan mainiosti näin vanhempanakin.
Itse olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että jotkut muut haluavat elää eri tavoin, kuin he itse. Aika suppea näkökanta. Kun minä halusin vapaita vuosia niin ja näin, en ymmärrä, miksi kaikki muutkin ei halua niitä juuri samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi monella on nimenomaan vauvakuume. Halutaan hoitaa vauvaa, päästä imettämään jne. Vauva-aika on hetkessä ohi ja tulee uhmaikä ja myöhemmin sitten murrosikä. Kannattaa miettiä, jaksaako murrosikäisen kanssa kun itsellä ikää yli 50.
Se on pahimmillaan aika perkeleellinen yhdistelmä, kun äidillä on samaan aikaan vaihdevuodet ja lapsella murrosikä.
Tämähän koskee noin 35-vuotiaana lapsen saaneita. Menopaussihan on noin viisikymppisenä..
Jos saa vauvan vaikka 44-vuotiaana niin kuule vaihdevuodet ovat jo, kun lapsi on 6-10vuotias.
Apua, en ikinä ole ajatellut tätä näin! Tulee olemaan aika kamalat vuodet edessä, koska molemmat lapset syntyneet juuri tuossa 35v paikkeilla! Minne nämä voi palauttaa?
Joopa joo..
Itse sain lapseni 36v ja 39v iässä. Jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmia. Päinvastoin.
Nyt lapset ovat 17v ja 14v eli murrosiässä ja minulla
53v on vaihdevuodet. Edelleenkään ei ole jaksamisen kanssa ongelmia. Itseasiassa olen fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, kiitos aktiivisen liikunnan harrastamisen.
Eiköhän tuo jaksamisongelma ole ennemminkin yksilöllinen ominaisuus kuin suoraviivaisesti ikäkysymys.
No niin nyt taas.
Jos nyt aloitat tekemään lasta niin olet 44 v. kun lapsi syntyy. Listataanpa muutama virstanpylväs lapsen elämässä.
Yläasteen vanhempainilta:
Lapsi 14
Äiti 59
Rippijuhlat:
Lapsi 15
Äiti 60
Ylioppilasjuhlat:
Lapsi 18
Äiti 63
Lapsi menee naimisiin:
Lapsi 25
Äiti 70
Lapsi saa lapsen:
Lapsi 28
Äiti 73
Todennäköisesti et näe lapsesi 40-vuotissyntymäpäivää tai lapsenlapsesi rippijuhlia tai ylioppilasjuhlia.
Älä kuuntele muiden mielipiteitä vaan tee lapsi jos haluat.
Mulla ja miehellä oli molemmilla haave isosta perheestä ja aloitettiinkin ajoissa. Omissa milikuvissani oli vähintään neljä lasta, mielellään vähän useampi, kaiken ikäisiä perheessä. Luku kolme oli sitten sellainen, joka osoittautui oikeaksi, vähän aikaa jahkailtiin, että ehkä neljäskin olisi ihana. Kyllä liikkuminen kolmen kanssa on jo tarpeeksi haastavaa, meillä toki ei ollut mahdollisuutta olla pitkiä aikoja kotona kun lapset olivat pieniä ja se lisäsi kaaoksen tunnetta. Siinä vaiheessa kun lasten kanssa pystyi harrastamaan aikuisenkin tasoisia asioita, olin vain kiitollinen, että oli jo lapset eikä tarvinnut enää sitä hoitamishoitamista hoidella koko ajan, nukuttamista, pesemistä, siivoamista, viemistä, tuomista... Vaikka pienet lapset onkin niin uskomattoman ihania ja rakastettava ❤️ mutta onneksi meidän vauvat on jo isoja, ehkä saan joskus lapsenlapsiakin. Itse en tähän kuvioon pieniä lapsia toivoisi, isompiinkin pitää ja haluan keskittyä. Joku sitten oikeasti on kykenevä toteuttamaan meidän alkuperäisen suunnitelman, hatunnoston paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja nyt olen pian 42v. Olen halunnut ison perheen teini-ikäisestä asti, mutta ei ollut oma valinta ettei lapsia ole tullut enempää. Se on niin helppo soittaa suutaan jos on saanut lapsilukunsa täyteen. Yleensä nämä viisastelijat on niitä jotka saaneet vähintään kolme lasta ja helposti. Ei ymmärretä, että ei kaikilla mene niin.
Meille saa tulla toinen lapsi jos on tullakseen ja pyyhin per**eni räikyttäjien mielipiteillä.
Onko miehesi samaa mieltä?
Mites apn mies?Miksi ette kerro mitä miehenne haluaa, miksi kerrotte vain omista haluistanne?
Äly hoi älä jätä. MEILLE saa tulla toinen lapsi jos on tullakseen. Ihan on yhteinen päätös eikä ole ehkäisyä käytössä. Jessus sentään, käyttäkää aivojanne.
No menopaussihan se on tullut jo siinä vaiheessa, kun lapsi tuli taloon. Jos mies ei ole aktiivinen, niin eipä siitä kauheasti mihinkään alkuvuosina lähdetä.