Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voidaan harkita yhteenmuuttoa vasta kun miehen lapset muuttaneet kotoa?
05.04.2021 |
Ollaan 49-56 v seurusteleva uusio pari. Asumme erikseen. Meillä kummallakin on 2 lasta aiemmista avioliitoista ja jotka asuvat osin luonamme (50/50 käytäntö kummallakin). Kaikki tulevat juttuun kaikkien kanssa. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, kun mies ei ehdota yhteenmuuttoa. Vanhan liiton naisena koen että tämä ehdotus on miehen tehtävä.
No nyt talossani alkaa putkiremontti syksyllä, joten vastaan tulee joka tapauksessa muutto, remontti kestää viikkoja. Minä nyt sitten itse ehdotin että josko muuttaisimme yhteen tässä. Olemme olleet jo 2v yhdessä, joten en näkisi kovin suurena "riskinä" yhteenmuuttoa. Mutta sitten tippui pommi: Mies sanoi että niin kauan kun lapset eivät ole omilleen, ei harkitsekaan yhteenmuuttoa. Lapsensa ovat siis 11 ja 15v.
En kysy teiltä, arvon vauvalaiset, mitä tekisin, koska tiedän sen jo itsekin: en jaksa odottaa ehkä kymmentä vuotta, vaan päätän suhteen. Olen vielä shokkitilassa joten kykenen toimimaan asiassa vasta kohta. Ilmoitin kyllä miehelle että olin järkyttynyt kuulemastani. Hän kuittasi vain että näin on.
Mutta miten tämä on mahdollista, ettei hän ole tuota aiemmin sanonut? Okei, en ole minäkään ottanut puheeksi yhteenmuuttoa (kerroinkin jo miksi). Olenko mä sittenkin joku pelkkä pano? Mutta miksi nähdä tämä kaikki vaiva, saisi sitä seksiseuraa vähemmälläkin panostuksella?
Omat lapsenikin ovat sanoneet että olisi kiva asua kaikki samassa (kaikki tullaan siis harvinaisen hyvin toimeen). Mun täytyy nyt kelata ajan kanssa, mitä sanon heillekin.
Olen kuullut näistä (yleensä ovat naisia) että eivät halua muuttaa yhteen ennenkuin lapset ovat aikuisia, mutta en arvannut että tällainen tulee puskista omalle kohdalleni. Luulin kyseessä olevan marginaaliporukan ja ehkä erityislapset, silloin voi olla ettei saa liikaa muutoksia tuoda lapsen elämään. Tai jos uusi sulhaskandidaatti on joku juoppo tms, niin toki ymmärrän. Tässä ei kuitenkaan ole sellaisesta kysymys. Traumatisoitunut mies?
Ja jos ajatellaan että tuo 11-v muuttaisi kotoa vaikka 20-vuotiaana, niin mieshän on silloin aika iäkäs? Sitä paitsi kuka takaa sen, että jo tuolloin muuttaisi, hänhän voi asua vaikka 25-vuotiaaksi kotona. Ja minun tehtävä lapsineni on odottaa sitä päivämäärää? Ei.
Ja jos jollain tulee mieleen, että olisin muuttamassa miehen luo lapsineni loisimaan, niin siitä ei ole kysymys. Kykenen elättämään kyllä itseni ja lapseni ja asumiseni.
Lähinnä ainoa kysymys mitä voisi vielä kysyä: onko mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi? Muuten olisi niin hyvä suhde, olisi suuri suru päättää tämä nyt.
Kokemuksia tai vertaistukea?
Kommentit (110)
Todennäköisesti 56-vuotias mies on järjestänyt elämänsä sellaiselle tolalle kuin millaisena haluaa sen jatkuvankin. On oma koti, lapset siellä vuoroviikoin, naisystävä jonka kanssa viettää aikaa kun haluaa ja voi vetäytyä omiin oloihinsa kun haluaa olla rauhassa. Jos tuo sama järjestely olisi aloittajankin mieleen, niin asiassa ei olisi mitään ongelmaa.
Mutta aloittaja haluaa perheen jossa asutaan yhdessä samassa kodissa. Valitettavasti kukaan ei ole ottanut tulevaisuutta tuossa suhteessa puheeksi - mies luultavasti siksi että hänelle se ideaali tulevaisuus on sama kuin nykyisyys. Mitään taikakeinoa ei ole muuttaa miehen mielipidettä, joten ero on varmaan paras ratkaisu. Pidän kuitenkin todennäköisenä että ap roikkuu vielä jonkin aikaa suhteessa toivoen jotain ihmettä ja sitten lopulta katkeroituu ja suhde loppuu. Tyylikkäämpää olisi kertoa miehelle että valitettavasti meillä on nyt tapahtunut isommanlainen väärinymmärrys ja tämä järjestely ei ole sitä mitä tulevaisuudeltani haluan, joten tämä oli nyt tässä ja olemme molemmat vapaita tekemään mitä haluamme.
Uskon että mies pitää varmaan kirjoittajasta muutenkin kuin vain seksin takia. Mutta ei tuossa suuresta rakkaudesta ole kyse. Jos olisi, mies olisi jo ottanut suhteen tulevaisuuden esille koska ei haluaisi menettää naistaan ja haluaa varmistaa että nainen pysyy hänen elämässään. Kun mies ei puhu tulevaisuudesta, se yleensä tarkoittaa ettei sillä ole hänelle niin suurta väliä kuuluuko se nykyinen nainen siihen tulevaisuuteen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän pettymyksesi, mutta jos suhde on hyvä ja tulette kaikki toimeen, en tekisi mitään hätiköityä. Minä ja mieheni seurustelimme yli neljä vuotta ennen yhteenmuuttoa ja lapset olivat silloin jo aika lähellä itsenäistymistä. Ja jos lapset ovat teillä puolet ajasta, oletan että samaan aikaan, joten voitte kuitenkin käytännössä elää yhdessä lapsetonta arkea sen ajan, kun lapset ovat toisilla vanhemmillaan?
Teillä oli "vain" 4v odottelua. Luehan aloitus uudelleen.
Elon laskuopin mukaan vuosia tulee vähimmilläänkin tuplat tuohon neljän vuoden verrokkiin.
Ei jatkoon, ap. Olet vain päiväkahviseuraa joka kenties ruokkii, siivoaa ja viihdyttää miehen kodissakin...
Jokin tässä aiheessa ilmeisesti osuu sinuun kipeästi.
eri
Kyllä. Olin 34 vuotiaana ap: n tilanteessa. Lähdin.
Sittemmin tapasin nykyiseni jolla ei ollut ongelmia muuttaa yhteen keski-ikäisenä. Vihilläkin käytiin. Ja avioehtokin löytyy.
Mies menettää vapautensa, kun nainen muuttaa taloon. Sen jälkeen pitää ilmoittaa mihin menee ja mitä tekee. Nyt lasten ollessa kotona voi keskittyä niihin maksimaalisesti ja sitten, kun on yksin voi tehdä mitä huvittaa.
Toisekseen kaikki tietää, että naiset muuttuu heti kun muuttavat saman katon alle. Sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa tulemaan vaatimuksia ja töitä mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VirkailijaVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet ovat pääsääntöisesti vaikeita ja kamalia, erityisesti lapsille. Antaisit sinäkin lapsillesi hyvän, rauhallisen ja turvallisen kodin nyt vielä, kun ovat alaikäisiä. Kun nuorin on muuttanut pois, voit sinäkin muuttaa mihin haluat.
Mietihän hetki. Jos lapsi on vaikka 3v ja isä lähtee toisen matkaan. Nuori äiti jää yksin järkyttyneenä lapsen kanssa. Etkö soisi hänelle mahdollisuutta uuteen onneen, vaan hänen pitäisi odottaa kunnes lapsi on 20+ , jottei tulisi uusia ja pelottavia isäpuolia? Jos nuori äiti tapaisi uuden onnen ja ehto olisi että sitten vasta muutetaan yhteen kun lapsi on lähtenyt pesästä?
Itse olin 7v kun isäni lähti. Äitini otti uuden kivan miehen ja asuimme uusioperheenä. Isäpuoli oli ihan tavallinen mies.
Hän on elämässäni edelleen paljon läsnä. Lapsena teimme matkojakin. Auttoi remonteissakin pari vuotta sitten. Hän on läheisempi kun oma isäni, vaikka ihan kelpo mies hänkin on.
Paljosta olisimme jääneet paitsi jos äitini olisi noudattanut palstalla vallitsevaa logiikkaa jonka mukaan yhdessä asuminen on pahinta mitä lapselle voi tapahtua.
Hyvin sanottu. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, vanhemmillakin. Ei sitä saisi kuluttaa asioiden odotteluun tai ”sitten kun”-tyyliseen ajatteluun. Jos on vielä nuori (mitä pienten lasten vanhemmat useimmiten ovat) ja olisi mahdollisuus rakkauteen ja onnelliseen parisuhteeseen, niin miksei siihen tarttuisi? Jokaisen on pidettävä huolta itsestään.
Viisaita sanoja. Olisi kamalaa nuorelle äidille tuollainen vankila. Hyvä nuoruus menee hukkaan odotellessa lasten poislähtöä, jolloin voisi taas harkita uutta vakavaa onnea.
Vielä kamalampaa se on 45 vuotiaalle, elämässä vielä olevalle. Odottaa 15v että lapset lähtee, että voi sitten eläkkeellä ottaa jonkun raihnaan papan. Sitä ennen asua vain lasten kanssa, lasten ehdoilla jne.. aaargh!
Mä en niin kuin ymmärrä mitä siinä menettää? Lastenvahdin? Rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap provo?
Miksei muka ole mitenkään tullut aiemmin puheeksi?
Kenenkään ei pitäisi mennä uuteen suhteeseen, kun lapset on vielä kotona. Onhan se kaikille aivan älyttömän stressaava tilanne. Yleensä äiti puolet ovat vielä pahoja.
On koska tämä ihan vastaava on ollut täällä ennenkin. Mut silti ihan hyvä aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eronnut, kolmen lapsen äiti. Olen seurustellut 7 vuotta lapsettoman miehen kanssa. Me olemme ihan aidosti yhdessä. Tämä ei ole seksi- tai tapailusuhde. Vietämme lapsettoman viikon yhdessä ja lapsiviikonlopun myös, juhlapyhät, lomareissut jne. Arkiviikolla, kun mulla lapset, mies on omassa kodissaan. Olemme kokeneet, että tämä on ollut toimiva järjestely tähän asti. Muutamme yhteen kyllä jossain vaiheessa, mutta en halua myydä tätä kotia lasten alta pois. Joten asia on ajankohtainen, kun vanhin muuttaa pois kotoa. Kukaan ei pompottele, painosta tms. Lapset tykkää miehestä ja mies lapsista.
Uusperhekuviot on kamalia, yhdessä asuminen erityisesti. Ymmärrän hyvin jos joku ei siihen halua ruveta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena tekisin vastaavassa tilanteessa ihan samoin kuin ap:n miesystävä. En muuttaisi yhteen varsinkin kun homma toimii kaikkien kesken hyvin nykyiselläänkin. Tosin viihdyn myös yksinkin, eikä mulle ole ikinä ollut itseisarvo se, että pitää muuttaa yhteen, mennä kihloihin tai naimisiin, vaikka olenkin parisuhteessa täysillä mukana ja rakastan miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Naisena tekisin vastaavassa tilanteessa ihan samoin kuin ap:n miesystävä. En muuttaisi yhteen varsinkin kun homma toimii kaikkien kesken hyvin nykyiselläänkin. Tosin viihdyn myös yksinkin, eikä mulle ole ikinä ollut itseisarvo se, että pitää muuttaa yhteen, mennä kihloihin tai naimisiin, vaikka olenkin parisuhteessa täysillä mukana ja rakastan miestäni.
"Homma toimii hyvin nykyiselläänkin"
Mielestäni ei ollenkaan, koska ap on asian takia jättämässä miesystävänsä. Niin "hyvin" toimii.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan se että tulin huijatuksi muka-parisuhteeseen isimiehen kanssa. Piti olla vain viikonloppuiskä mutta ei se ihan niin ollutkaan. Näille lapsiaan palvoville ja eroa ikuisesti lapselle hyvitteville ja eksän oikkujen mukaan eläville toivon että löytävät toisensa eivätkä edes yritä valehdella kenellekään haluavansa mitään oikeaa suhdetta. Kun ei tuollaisten kanssa sellaista voi saada, piste. Tämäkin isimies siis kuvitteli haluavansa parisuhteen ja luuli olevansa sitoutunut, mutta ei olisi halunnut muuttaa yhteen tai tehdä minusta hänen perheensä jäsentä, eikä osannut asettaa mitään rajoja eksälle yms. joten elimme sitten tuon muijan ja lapsen ehdoilla kunnes mulle riitti ja sanoin että hyvää loppuelämää, hanki joku viiden lapsen yh äiti seksisuhteeseen niin saat juuri sitä mihin rahkeet riittää. Sinne jäi itkemään, odottakoon vaikka loppuelämänsä yksin kotona sitä että lapsi tulee käymään juuri silloin kun eksä haluaa. Hvetin tossu.