Voidaan harkita yhteenmuuttoa vasta kun miehen lapset muuttaneet kotoa?

Ei ole. Minun lapset olisi teidän iässä lähes 30 ja päälle, lähemmäs neljääkymppiä. Sen siitä saa kun ei tajua, että sitä elämää varsinaisesti eletään sieltä loppupäästä.

Mielestäni tuo on mieheltä hienoa suhtautumista. Ette ole kovin kauaa vielä seurustelleet, kaksi vuotta on lyhyt aika. Mies voi olla ihan vakavissaan kanssasi, mutta lapset menevät etusijalle, mikä onkin ihan oikein. On aivan eri asia tulla hyvin toimeen kuin asua yhdessä ja tulla hyvin toimeen. Et todellakaan tunne miestäsi tai hänen lapsiaan vielä kovin hyvin.

Sinuna seurustelisin nyt ja yhteen muuttohan voi tulla ajankohtaiseksi vaikka jo 7-8 vuoden kuluttua. Kyllä tuo 11-vuotiaskin saattaa jo 18-vuotiaana muuttaa pois kotoa.

N42-M43 entinen uusperhe 14 vuoden ajan, lapsi jo maailmalla: minä taas ymmärrän hyvin miehen pointin. Uusperhekuviot saman katon alla eivät ole helppoja, lojaali joutuu olemaan niin moneen suuntaan. Itse olin tässä meidän kuviossa se ainoa biovanhempi, ja yhdessä ollaan oltu kauemmin kuin lapsi muistaa. 

Et varmaan halua kuulla tätä, mutta miehen kanta kuulostaa kyllä hyvältä, ja lapsille parhaalta. Harmi, että asia ei tullut puheeksi aikaisemmin. Hän varmaan oletti, että olette asian suhteen samoilla linjoilla. Tsemppiä uuteen tilanteeseen.

Hieno mies, hyvä isä. Arvostan.

Itse en 50-vuotiaana miehenä enää muuta kenenkään kanssa yhteen, hyvä parisuhde voi olla olemassa vaikka asutaan omissa talouksissa. Mies ei ole kommentoinut sinulle yhteenmuuttamista aiemmin, koska ei se ole mikään standardi enää tänä päivänä. Hyvin toimeentulevat aikuiset mielellään asuvat omillaan ja viettävät sitten aikaa yhdessä. 

Naapurissa pätkäytti yhteen etäisä ja yh-äiti. Lapset hyvin lähellä toistensa ikää. Käytännössä yh-äidin lapset muuttivat naapurin lasten huoneisiin. "Onnea" kesti noin 2 vuotta. Osa etäisän lapsista ei käynyt lopulta kotonaan enää ollenkaan.

Minäkin ymmärrän lapsettomana äitipuolena miehen pointin. Se on kuitenkin ensisijaisesti hänen lastensa koti, ei sinun. Jos teille tuleekin joskus jotain kärhämää tai sinulle ja hänen lapsilleen, kärsivät hänen lapsensa siitä. Haluaa taata lapsilleen varmasti hyvän kasvuympäristön eikä voi tietää varmaksi miten käyttäytyisit jos oikeasti asuisitte saman katon alla. Kohtelisitko kaikkia lapsia tasavertaisesti, miten ison vallan ottaisit suhteessa hänen lapsiinsa ja niin pois päin. Arvostan että asettaa lapsensa parisuhteen edelle.

Niin, todellakin ihan oma vikasi, jos et ole ottanut aiemmin puheeksi. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyt asian tai lopetat suhteen. Miehellä on täysi oikeus päätökseensä ja mielestäni todella järkevä päätös onkin, että ei halua lähteä mihinkään uusperhekuvioihin.

Niin, eivät vanhemmat ota riskiä että vieras ihminen tulee lasten elämään & kotiin, heillä on oma elämä siellä. Ja oma rauha. Lisäksi avioehto tulisi aika äkkiä kehiin, koska laki on yhdessä asumisesta. Toivottavasti löydät toisen ratkaisun asumiseen remontin ajaksi ja jälkeen. Auttaako sukulaisesi sinua jos tarvitsee? Oliko tapaamiset miehelle pelkkä s-suhde ettei välitä lainkaan, vai seurusteluakin? Shokki tulisi muillekin jos luulee että toinen on tosissaan eikä ole.

Lapset aina ensin niin kuin pitääkin. Jos siihen ei pysty sopeutumaan, pitää hakea seuraa vain lapsettomista. Tilanne korjautuu parhaiten juurikin sillä, että suuntaat nyt katseesi vain lapsettomiin. Iso hatunnosto miehelle, että ei anna naisen syrjäyttää lapsiaan. 

Vaikka kuinka olisin ihastunut tai rakastunut, pysyttelisin kaukana tai jopa erossa ihmisistä, joilla on vielä riesanaan alaikäistä jälkikasvua.

2 vuotta yhdessä eikä sinulla ole kertaakaan käynyt mielessä tehdä alustavia tiedusteluja yhteen muuton suhteen? Nyt vain yhtäkkiä pamautit, että minäpä voisin muuttaa teille ja menit shokkiin, kun se ei sopinutkaan? Kaikkea sitä sakin lukea kun täällä pyörii.....

Jos haaveet ja toiveet ei ole yhteneväiset niin silloin kannattaa miettiä, että tuleeko elämästä vain kädenlämpöinen kompromissi? Uusperhekuviot saattavat olla hankalat, mutta jos teillä ei ole pelkoa siitä niin tulee fiilis, että mies ei halua edistää vakavampaa suhdetta kanssasi. Hän ei näe/koe teitä perheenä tai hän ei ehkä halua sitoutua vielä sen suuremmin sinuun?

Aika vanhana olette molemmat tehneet lapsenne. Olen samaa ikäluokkaa ja lapset ovat lentäneet pesästä vuosia sitten.

Ap on kyllä niin sekaisin, että mies on lapsineet tainnut väistää tässä melkoisen luodin. Voiko joku oikeasti tuossa iässä ajatella niin mustavalkoisesti, että jos ei muuteta yhteen niin suhde on pelkkä seksisuhde? Voi luoja.

Ap:n mies, jos luet tätä: juokse.

Tätini puoliso kuoli auto-onnettomuudessa silloin kuin heidän kaksi lastaan olivat 9- ja 12-vuotiaat. Tätini alkoi tapailla uutta miestä muutamaa vuotta myöhemmin. Silti uusi kumppani ei muuttanut virallisesti samaan talouteen ennen kuin nuorempikin oli muuttanut omilleen. Hyvin tulivat kaikki juttuun keskenään, kävivät välillä yhdessä lomilla jne., mutta lasten takia edettiin rauhallisesti. Ymmärsin tilanteen niin, että vaikka tädilläni oli yksinhuoltajana välillä raskasta, niin lapsille olisi ollut vaikeaa ottaa kotiinsa vakituisesti asumaan isän korvike.

Ap:n miesystävä on mielestäni vastuullinen vanhempi, joka laittaa lapsiensa hyvinvoinnin ensimmäiseksi prioriteetiksi niin kuin kuuluukin. Jos ap ei kykene ymmärtämään tai hyväksymään sitä, niin suhde kannattaa ehdottomasti lopettaa.

Minua kyllä ärsyttää, kun vedotaan vastuulliseen vanhemmuuteen tekosyynä. Mielestäni mies ei yksinkertaisesti rakasta naista. Tuonikäiselle on vaan kiva saada vakiseksiä. Jättäisin miehen. Olen itsekin niin tehnyt, enkä jäänyt roikkumaan suhteeseen, joka ei emotionaalisesti antanut minulle mitään. Onko muka mitään takeita siitä, että mies haluaisi muuttaa yhteen silloinkaan, kun nuorin lapsi on muuttanut omilleen? No, ehkä omaishoitajaa tarvitessaan, joo.

Vierailija kirjoitti:

Itse en 50-vuotiaana miehenä enää muuta kenenkään kanssa yhteen, hyvä parisuhde voi olla olemassa vaikka asutaan omissa talouksissa. Mies ei ole kommentoinut sinulle yhteenmuuttamista aiemmin, koska ei se ole mikään standardi enää tänä päivänä. Hyvin toimeentulevat aikuiset mielellään asuvat omillaan ja viettävät sitten aikaa yhdessä. 

Ymmärrän sinun näkemyksesi. Olen saman ikäinen nainen kuin sinä,  ja ehdottomasti haluan asua "uusiomieheni" kanssa yhdessä. Toki pystyisin asumaan yksin ja mieheni yksin, siis taloudellisesti, mutta kun ei rahassa ryvetä, olisihan se toki tiukempaa taloutta kun nyt, kun asumme samassa kodissa eikä ongelmia ole. Lapset kyllä sopeutuivat hyvin. 

Olemme erilaisia, yksi menetelmä sopii yhdelle, toinen toiselle. Ja toki, jos ei "siedä" toista kovin paljoa, eri kodit ovat pakon sanelemaa. Toki voi jossain tapauksissa altistaa sivusuhteille kun toinen ei ole siinä silmän alla... hmm...

Ap:n tapauksessa nyt on vaan se ongelma, että ovat totaalisen eri linjoilla näin tärkeässä asiassa. Tilanne on täysin umpikujassa. Nämä asiat olisi syytä ottaa aika pian puheeksi. Toki silloinkin toinen voi vedättää, tyyliin että "muutetaan yhteen vain, kyllä se sopii" - mutta koskaan ei ole ns. sopiva aika. Vähän sama kun naimisiinmeno tai lastenteko kysymyksissä. Toinen sanoo että kyllä sopii mutta vuodet vierii ja mitään ei tapahdu. 

Ihmeen paljon ap on saanut lokaa ja alapeukkuja? Ovatko nämä kaikki negaatiot naisilta? 

Ja sitten taas joillekin tuo sopii hyvin. Me olemme olleet yhdessä 22 vuotta muuttamatta  yhteen. Ja kuitenkin koko ajan tavoite on yhteinen vanhuuskin jos sinne elinpäiviä riittää.

Ilman muuta kannattaa jättää mies siksi, että tämä ei halua lapsilleen kamalaa nuoruutta.