Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voidaan harkita yhteenmuuttoa vasta kun miehen lapset muuttaneet kotoa?
05.04.2021 |
Ollaan 49-56 v seurusteleva uusio pari. Asumme erikseen. Meillä kummallakin on 2 lasta aiemmista avioliitoista ja jotka asuvat osin luonamme (50/50 käytäntö kummallakin). Kaikki tulevat juttuun kaikkien kanssa. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, kun mies ei ehdota yhteenmuuttoa. Vanhan liiton naisena koen että tämä ehdotus on miehen tehtävä.
No nyt talossani alkaa putkiremontti syksyllä, joten vastaan tulee joka tapauksessa muutto, remontti kestää viikkoja. Minä nyt sitten itse ehdotin että josko muuttaisimme yhteen tässä. Olemme olleet jo 2v yhdessä, joten en näkisi kovin suurena "riskinä" yhteenmuuttoa. Mutta sitten tippui pommi: Mies sanoi että niin kauan kun lapset eivät ole omilleen, ei harkitsekaan yhteenmuuttoa. Lapsensa ovat siis 11 ja 15v.
En kysy teiltä, arvon vauvalaiset, mitä tekisin, koska tiedän sen jo itsekin: en jaksa odottaa ehkä kymmentä vuotta, vaan päätän suhteen. Olen vielä shokkitilassa joten kykenen toimimaan asiassa vasta kohta. Ilmoitin kyllä miehelle että olin järkyttynyt kuulemastani. Hän kuittasi vain että näin on.
Mutta miten tämä on mahdollista, ettei hän ole tuota aiemmin sanonut? Okei, en ole minäkään ottanut puheeksi yhteenmuuttoa (kerroinkin jo miksi). Olenko mä sittenkin joku pelkkä pano? Mutta miksi nähdä tämä kaikki vaiva, saisi sitä seksiseuraa vähemmälläkin panostuksella?
Omat lapsenikin ovat sanoneet että olisi kiva asua kaikki samassa (kaikki tullaan siis harvinaisen hyvin toimeen). Mun täytyy nyt kelata ajan kanssa, mitä sanon heillekin.
Olen kuullut näistä (yleensä ovat naisia) että eivät halua muuttaa yhteen ennenkuin lapset ovat aikuisia, mutta en arvannut että tällainen tulee puskista omalle kohdalleni. Luulin kyseessä olevan marginaaliporukan ja ehkä erityislapset, silloin voi olla ettei saa liikaa muutoksia tuoda lapsen elämään. Tai jos uusi sulhaskandidaatti on joku juoppo tms, niin toki ymmärrän. Tässä ei kuitenkaan ole sellaisesta kysymys. Traumatisoitunut mies?
Ja jos ajatellaan että tuo 11-v muuttaisi kotoa vaikka 20-vuotiaana, niin mieshän on silloin aika iäkäs? Sitä paitsi kuka takaa sen, että jo tuolloin muuttaisi, hänhän voi asua vaikka 25-vuotiaaksi kotona. Ja minun tehtävä lapsineni on odottaa sitä päivämäärää? Ei.
Ja jos jollain tulee mieleen, että olisin muuttamassa miehen luo lapsineni loisimaan, niin siitä ei ole kysymys. Kykenen elättämään kyllä itseni ja lapseni ja asumiseni.
Lähinnä ainoa kysymys mitä voisi vielä kysyä: onko mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi? Muuten olisi niin hyvä suhde, olisi suuri suru päättää tämä nyt.
Kokemuksia tai vertaistukea?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on viisas. Ajattelee lapsiaan. Ja myös koko pakkaa. En minäkään halua asua mieheni kanssa, jolla 10v lapsi. Minulla kaikki jo maailmalla. Lapsi saa isältään täyden huomion vuorollaan. Minä omaa aikaa.
Just näin minäkin ajattelen. Miksi muuttaa yhteen, jos tarkoituksena ei ole perustaa yhteistä perhettä, johon vielä hankitaan yhteisiä lapsia. Ja se usein tekee asiat vielä monimutkaisemmaksi. Ihanaa, kun on välillä omaa rauhaa. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.
Koska kaikki eivät aio perustaa perhettä ja hankkia lapsia, mutta voivat silti haluta asua yhdessä? Mistä teitä uuvatteja oikein tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet ovat pääsääntöisesti vaikeita ja kamalia, erityisesti lapsille. Antaisit sinäkin lapsillesi hyvän, rauhallisen ja turvallisen kodin nyt vielä, kun ovat alaikäisiä. Kun nuorin on muuttanut pois, voit sinäkin muuttaa mihin haluat.
Mietihän hetki. Jos lapsi on vaikka 3v ja isä lähtee toisen matkaan. Nuori äiti jää yksin järkyttyneenä lapsen kanssa. Etkö soisi hänelle mahdollisuutta uuteen onneen, vaan hänen pitäisi odottaa kunnes lapsi on 20+ , jottei tulisi uusia ja pelottavia isäpuolia? Jos nuori äiti tapaisi uuden onnen ja ehto olisi että sitten vasta muutetaan yhteen kun lapsi on lähtenyt pesästä?
Itse olin 7v kun isäni lähti. Äitini otti uuden kivan miehen ja asuimme uusioperheenä. Isäpuoli oli ihan tavallinen mies.
Hän on elämässäni edelleen paljon läsnä. Lapsena teimme matkojakin. Auttoi remonteissakin pari vuotta sitten. Hän on läheisempi kun oma isäni, vaikka ihan kelpo mies hänkin on.
Paljosta olisimme jääneet paitsi jos äitini olisi noudattanut palstalla vallitsevaa logiikkaa jonka mukaan yhdessä asuminen on pahinta mitä lapselle voi tapahtua.
Mies saa jo nyt sinulta kaiken tarvitsemansa, joten miksi ottaa mitään uudelleensisustajaa päsmäämään pilalle hyvää elämää?
Ehkä vaikka tykkää sinusta, ei kuitenkaan tykkää tavastasi olla vanhempi. Tai on nähnyt, että sinulle hänen lapset ovat erilaisessa asemassa kuin omasi. Tai huomannut tämän itsessään. Tai ehkä vaan ei halua sitä yhteistä arkea pilaamaan hyvää suhdetta.
Ymmärrän miestäsi. Itse (naisena) vähän kaduttaa, että mrnin naimisiin uusiosuhteeni kanssa. Koko juttu arkistui.
ap. linjoilla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oletuksena perinteinen parisuhdemalli: tapaillaan, seurustellaan, muutetaan yhteen, mennään naimisiin. Miehellä taas on oletuksena, että nyt kypsällä iällä toisella kierroksella tehdään eri tavalla.
Ei kumpikaan ole väärässä tai vähemmän sitoutunut.Mutta mielestäni olet vähän lyhytnäköinen, jos pistät muuten hyvän suhteen tämän vuoksi poikki. Jos kaksi vuotta kaikki on toiminut hyvin ja olet ollut tyytyväinen, eikö kannattaisi kokeilla voisiko se jatkua?
Taitaa tulla kyllä kolmaskin kierros tässä itselleni. Tosin avioliitosta emme ole edes puhuneet, että miten se nyt sitten lasketaan, mikä kierros milloinkin on kyseessä?
Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla että kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
En vain jaksa tällaista mielestäni teinisuhteilua enää kauaa, ei ole mun juttuni, sori nyt vain. Tiedän että sopii joillekin mutta minulle ei.
Oletko läheisriippuvainen, kun pitää aina uudelle kierrokselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotuksenne, halunne ja tarpeenne parisuhdetta ajatellen eivät kohtaa eli ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se että mies ei halua samaa kuin sinä ei kuitenkaan tarkoita että miehen suhtautumistapa asiaan olisi väärä ja sinun oikea. Te vaan katsotte asiaa eri tavalla eikä ne teidän tavat nyt vaan kohtaa. Rauhoitu ensin ja käy sitten asiallinen keskustelu miehen kanssa ilman mitään kiristämisiä ja syyllistämisiä ja kerrot että sinä haluat parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja eletään yhteistä arkea joten sinulle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Eli ei mitään uhkavaatimuksia että jos ei siihen ja siihen mennessä tapahdu niin kuin sinä haluat niin sitten eroat. Mitä tuota eroa pitkittämään jos et halua tuollaisessa tapailu/seksisuhteessa elää.
Itse olemme olleet yhdessä 15v, itse olen lapseton, toisella jo poikaset lentäneet pesästä. Edelleenkään kummallakaan ei tule mieleen että pitäisi muuttaa yhteen. Molemmilla omat tuvat ja luvat. Lomia ja vapaa-aikoja vietetään yhdessä. Erittäin toimivaa, ja sopii meille. Arvot ja asenteet ovat samanlaisia, mutta elämäntavat ovat vähän toisistaan poikkeavia, mm. toinen on sottapytty ja toinen ei. Molemmat saa pitää huushollinsa siinä kunnossa kun tykkää. Suosittelen kaikille "aikuisille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset aina ensin niin kuin pitääkin. Jos siihen ei pysty sopeutumaan, pitää hakea seuraa vain lapsettomista. Tilanne korjautuu parhaiten juurikin sillä, että suuntaat nyt katseesi vain lapsettomiin. Iso hatunnosto miehelle, että ei anna naisen syrjäyttää lapsiaan.
Muuten hyvä, mutta ap ei ollut aikeissakaan syrjäyttää miehen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta kannattaa jättää mies siksi, että tämä ei halua lapsilleen kamalaa nuoruutta.
Miten niin muka kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet ovat pääsääntöisesti vaikeita ja kamalia, erityisesti lapsille. Antaisit sinäkin lapsillesi hyvän, rauhallisen ja turvallisen kodin nyt vielä, kun ovat alaikäisiä. Kun nuorin on muuttanut pois, voit sinäkin muuttaa mihin haluat.
Mietihän hetki. Jos lapsi on vaikka 3v ja isä lähtee toisen matkaan. Nuori äiti jää yksin järkyttyneenä lapsen kanssa. Etkö soisi hänelle mahdollisuutta uuteen onneen, vaan hänen pitäisi odottaa kunnes lapsi on 20+ , jottei tulisi uusia ja pelottavia isäpuolia? Jos nuori äiti tapaisi uuden onnen ja ehto olisi että sitten vasta muutetaan yhteen kun lapsi on lähtenyt pesästä?
Itse olin 7v kun isäni lähti. Äitini otti uuden kivan miehen ja asuimme uusioperheenä. Isäpuoli oli ihan tavallinen mies.
Hän on elämässäni edelleen paljon läsnä. Lapsena teimme matkojakin. Auttoi remonteissakin pari vuotta sitten. Hän on läheisempi kun oma isäni, vaikka ihan kelpo mies hänkin on.
Paljosta olisimme jääneet paitsi jos äitini olisi noudattanut palstalla vallitsevaa logiikkaa jonka mukaan yhdessä asuminen on pahinta mitä lapselle voi tapahtua.
Oliko uusperheessä muita lapsia kuin sinä? Esim. miehen omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eivät vanhemmat ota riskiä että vieras ihminen tulee lasten elämään & kotiin, heillä on oma elämä siellä. Ja oma rauha. Lisäksi avioehto tulisi aika äkkiä kehiin, koska laki on yhdessä asumisesta. Toivottavasti löydät toisen ratkaisun asumiseen remontin ajaksi ja jälkeen. Auttaako sukulaisesi sinua jos tarvitsee? Oliko tapaamiset miehelle pelkkä s-suhde ettei välitä lainkaan, vai seurusteluakin? Shokki tulisi muillekin jos luulee että toinen on tosissaan eikä ole.
Avioehto tulisi kehiin koska laki yhdessä asumisesta?? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Ap:han elätti itsensä ja lapsensa eikä kaivannut miehen rahoja. Eikä olleet menossa naimisiin. Avioehdon taas pitäisi olla itsestäänselvyys kaikissa avioliitoissa, ensimmäisissä niin kuin myöhemmissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet alkushokissa. Anna sen mennä ohitse. Tunnekuohussa ei kannata tehdä mitään päätöksiä, ei mihinkään suuntaan. Sitten kun olet rauhoittunut, keskustele rehellisesti miehen kanssa. Voit sanoa, että yllätyit miehen kannasta, koska itse ajattelit toisin. Älä syyllistä. Voit kysyä, näkeekö mies teidät parisuhteessa vielä kun lapset ovat lentäneet pesästä, kerro jos ajattelet että sinusta se tuntuisi mukavalta ajatukselta. Prässäämällä et saa miehestä mitään irti, kiva hetki jutustellen voi raottaa paremmin miehen tulevaisuuden mietteitä. Tai voihan olla ettei ole edes niin pitkälle ajatellut.
Jos mies on mukava, huomioon ottava jne, miksi vaihtaisit? Jokaisella on ja saa olla omat toiveensa, vain keskustelemalla voi päästä mahdolliseen yhteisymmärrykseen.
Olen 59v eli 3 vuotta aloittajan miestä vanhempi. Voin suoraan sanoa, että kolme vuotta sitten mua ei olisi kiinnostanut muuttaa niin isoon asuntoon kuin 6-henkinen perhe tarvitsee vain noin 10:ksi vuodeksi. Ja sen jälkeen asunto olisikin taas ihan liian iso ja olisi taas muutettava pienempään. Eikä mulla olisi varaakaan ilman, että myisin ensin nykyisen kotini (4h + k), joka ei ole liian iso edes silloin, jos tässä asuisi yksin. Ja missään tapauksessa en alkaisi ottamaan enää uutta asuntolainaa. Aloittajan miesystävänä voisin harkita yhteenmuuttoa vain, jos aloittaja ostaisi sen 6h+k asunnon ja voisin laittaa oman asuntoni vuokralle siksi aikaa, kunnes iso asunto käy liian suureksi ja pitää taas muuttaa pienempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet ovat pääsääntöisesti vaikeita ja kamalia, erityisesti lapsille. Antaisit sinäkin lapsillesi hyvän, rauhallisen ja turvallisen kodin nyt vielä, kun ovat alaikäisiä. Kun nuorin on muuttanut pois, voit sinäkin muuttaa mihin haluat.
Mietihän hetki. Jos lapsi on vaikka 3v ja isä lähtee toisen matkaan. Nuori äiti jää yksin järkyttyneenä lapsen kanssa. Etkö soisi hänelle mahdollisuutta uuteen onneen, vaan hänen pitäisi odottaa kunnes lapsi on 20+ , jottei tulisi uusia ja pelottavia isäpuolia? Jos nuori äiti tapaisi uuden onnen ja ehto olisi että sitten vasta muutetaan yhteen kun lapsi on lähtenyt pesästä?
Itse olin 7v kun isäni lähti. Äitini otti uuden kivan miehen ja asuimme uusioperheenä. Isäpuoli oli ihan tavallinen mies.
Hän on elämässäni edelleen paljon läsnä. Lapsena teimme matkojakin. Auttoi remonteissakin pari vuotta sitten. Hän on läheisempi kun oma isäni, vaikka ihan kelpo mies hänkin on.
Paljosta olisimme jääneet paitsi jos äitini olisi noudattanut palstalla vallitsevaa logiikkaa jonka mukaan yhdessä asuminen on pahinta mitä lapselle voi tapahtua.
Hyvin sanottu. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, vanhemmillakin. Ei sitä saisi kuluttaa asioiden odotteluun tai ”sitten kun”-tyyliseen ajatteluun. Jos on vielä nuori (mitä pienten lasten vanhemmat useimmiten ovat) ja olisi mahdollisuus rakkauteen ja onnelliseen parisuhteeseen, niin miksei siihen tarttuisi? Jokaisen on pidettävä huolta itsestään.
Pisteet miehelle! Uusioperheet harvoin ovat lapsille mukavaa. Sä ehdit seukata sitten kun lapset ovat omillaan.
Ne ei kuitenkaan ole rakastuneet sinuun tai mieheesi, vaan sinä. Kannattaa aina muistaa se.
Vierailija kirjoitti:
Odotuksenne, halunne ja tarpeenne parisuhdetta ajatellen eivät kohtaa eli ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se että mies ei halua samaa kuin sinä ei kuitenkaan tarkoita että miehen suhtautumistapa asiaan olisi väärä ja sinun oikea. Te vaan katsotte asiaa eri tavalla eikä ne teidän tavat nyt vaan kohtaa. Rauhoitu ensin ja käy sitten asiallinen keskustelu miehen kanssa ilman mitään kiristämisiä ja syyllistämisiä ja kerrot että sinä haluat parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja eletään yhteistä arkea joten sinulle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Eli ei mitään uhkavaatimuksia että jos ei siihen ja siihen mennessä tapahdu niin kuin sinä haluat niin sitten eroat. Mitä tuota eroa pitkittämään jos et halua tuollaisessa tapailu/seksisuhteessa elää.
Huoh. Siis miksi se parisuhde muuttuisi yhtäkkiä pelkäksi seksisuhteeksi vain siksi, että toinen ei halua muuttaa yhteen? En tajua tätä ajatusta. Ettekö oikeasti ole aikuiset ihmiset koskaan kuulleet vakavasta seurustelusta ilman yhteenmuuttoaikeita?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama homma, tosin ollaan paljon nuorempia ja lapset pienempiä. Pätetty on ainakin se, ettei varmaa tuon ekan ollessa kotona tai alaikäinen, muuteta asumaan samaan kämppään. Meidän tapauksessa tarkoittanee tulevaa 9 vuotta, lapsi on nyt seitsemän. En tiedä, miten asia tulee menemään käytännössä. Pienempi lapsi on vasta 3, eli sen täysi-ikäistymiseen tai kotoa lähtöön näillä näkymin kuluu vähintään 13 vuotta.
Veikkaan, että erotaan ennen sitä, koska haluaisin kuitenkin ennen neljääkymmentä asua mieheni kanssa ihan yhteisessä taloudessa. En vaan tiedä, haluanko itsekään hypätä vuoroviikoin uusperhe-"äitipuolen" rooliin, kun olen tällä hetkellä se "isän tyttöystävä" ja se riittää meille molemmille vallan mainiosti. Tämä siis, jos muutetaan yhteen kun lapset vielä asuu kotona. Ja heittomerkit siksi, koska äitipuoli on käsitteenä mulle kammotus (en ole kenenkään äiti enkä puolikas mistään) ja isän tyttöystävä olkoon vaikka sitten synonyymi aikuisen miehen uudelle parisuhteelle, en parempaakaan keksinyt. Varmaan tulee alapeukkuja ja haukkumista tällekin postaukselle, kuinka parempi onkin meidän erota :D
Tällä hetkellä menee ihan kivasti, mutta tietysti välillä mietityttää suhteen tulevaisuus kun tosiasiat ovat mitä ovat nykyhetken valossa.
En nyt käsitä tätä logiikkaa. Aiot erota, koska haluat muuttaa miehesi kanssa yhteen etkä voi, paitsi ettet ehkä kuitenkaan edes halua. Oletko siis mieluummin yksin kuin jatkat eri osoitteissa seurustelua? Vai oletko ajatellut korvata kumppanisi lapsettomalla miehellä jonka kanssa voit toteuttaa tuon haaveilemasi yhteenmuuton? Ja anna minun arvata, miehelle et tietenkään ole kertonut tuhlaavansa hänen aikaansa väliaikaissuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotuksenne, halunne ja tarpeenne parisuhdetta ajatellen eivät kohtaa eli ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se että mies ei halua samaa kuin sinä ei kuitenkaan tarkoita että miehen suhtautumistapa asiaan olisi väärä ja sinun oikea. Te vaan katsotte asiaa eri tavalla eikä ne teidän tavat nyt vaan kohtaa. Rauhoitu ensin ja käy sitten asiallinen keskustelu miehen kanssa ilman mitään kiristämisiä ja syyllistämisiä ja kerrot että sinä haluat parisuhteen jossa asutaan yhdessä ja eletään yhteistä arkea joten sinulle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Eli ei mitään uhkavaatimuksia että jos ei siihen ja siihen mennessä tapahdu niin kuin sinä haluat niin sitten eroat. Mitä tuota eroa pitkittämään jos et halua tuollaisessa tapailu/seksisuhteessa elää.
Huoh. Siis miksi se parisuhde muuttuisi yhtäkkiä pelkäksi seksisuhteeksi vain siksi, että toinen ei halua muuttaa yhteen? En tajua tätä ajatusta. Ettekö oikeasti ole aikuiset ihmiset koskaan kuulleet vakavasta seurustelusta ilman yhteenmuuttoaikeita?
Minulle tuollainen ei ole parisuhde vaan pelkkää tapailu ja seksiä jos suhteessa ei jaeta arkea. Eihän siinä pelkässä tapailussa ja seksissä mitään vikaa ole jos kumpikin sitä haluaa mutta eikö ap aika selvästi sanonut että hän ei halua. Sinulle tuollainen suhde voi tarkoittaa jotain muuta. Sinun kantasi ei kuitenkaan muuta minun mielipidettäni asiasta vaikka kuinka lapsellisesti intät ja huokailet.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on erotessaan sopinut näin lasten asumisesta ex-vaimonsa kanssa. Toki omat lapset menevät aikuisella ihmisellä aina jonkun uuden tuttavuuden edelle.
No ei todella ole. Miehen eksä asuu uuden miehensä kanssa sitäpaitsi.
Aika tossu mies saisi olla jos eksä pystyisi päättään kenen kanssa entinen puoliso saa asua.
En ole mikään uusi tuttavuus, mutta pian kyllä olen entinen p..kaveri.
Alue: Aihe vapaa
Just näin minäkin ajattelen. Miksi muuttaa yhteen, jos tarkoituksena ei ole perustaa yhteistä perhettä, johon vielä hankitaan yhteisiä lapsia. Ja se usein tekee asiat vielä monimutkaisemmaksi. Ihanaa, kun on välillä omaa rauhaa. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.