Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Niinpä sinäkin olet saanut alkusi, kun vanhempasi, heidän vanhempansa, etc ovat haluneet lapsia.
Ja ihanko vaan siksi ei saa olla pitämättä kaikista lapsista kun on kerran itsekin ollut lapsi. Loistava logiikka sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapset ovat samantekeviä, en toki vihaa tuota ryhmää mitenkään yhtenä möhkäleenä.
Miksi minulla ei ole lapsia? Varmaan kaksi hyvin suurta syytä pienten ohella:
- lapsuudenkotini oli hirveä, isä joi ja äiti kohteli meitä kaltoin
- sisarellani on neljä lasta kahden eri miehen kanssa.
Ei kiitos tuollaiselle elämälle.
Maksan paljon veroja joista muiden lapset vievät suuren osan. En siis koe mitään syyllisyyttä siitä, että juuri minä en ole haksahtanut hankkimaan omia.
.
Aloittaja käyttää mielestäni liian vahvaa sanaa (vihata), ei siitä ole useimmiten kyse kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva ” vihaa” lapsia.
Itselleni lapset ovat yhdentekeviä, heidän elämänsä ei ole erityisen kiinnostavaa. Minua ei kiinnosta myöskään lasten vanhemmat ja perhe- elämä ylipäänsä.
En silti ajattele, että vihaisin lapsia. En vain ymmärrä pointtia, että joku tietty ikävaihe elämässä olisi arvo sinänsä. Juku lapsuusikää elävä henkilö voi olla hyvä tyyppi, mutta hän on sitä tod. näk. muissakin ikävaiheissa.
Tämä aloitus oli varmaan jonkun äiti-ihmisen itsensä korotus- juttuja...huoh. Minua ei ainakaan kiinnosta yhtään. Et ole sen parempi, vaikka olet lisääntynyt.
Lapsuushan on yksi tärkeimmistä ellei tärkein elämänvaihe ihmiselle. Lapsena saa pohjan koko elämälleen. Jos esimerkiksi lasta ei sosialisoida ollenkaan, hän ei enää koskaan opi sosiaalisia taitoja kunnolla. Siksi olisi niin tärkeää että yhteiskunta olisi enemmän lapsimyönteinen. Jos aikuiset käyttäytyvät toistuvasti ilkeästi lasta kohtaan, lapsi oppii ettei hänestä pidetä, ja tuo tunne voi seurata aikuisuuteen saakka.
Me ei haluta tähän maailmaan yhtään enempää vihaisia ja katkeria ihmisiä. Jokainen aikuinen voi valita tekeekö lapselle yhden positiivisen vai negatiivisen kokemuksen lisää muista ihmisistä. Lapsissa on kaikki toivo ja tulevaisuus, ja heillä on koko elämä vielä edessä. Siksi lapsia kohtaan pitäisi käyttäytyä hyvin.
En mielestäni korostanut itseäni mitenkään, mutta sinähän näet sen minkä haluat nähdä.
Ap
Se ettei ole kiinnostunut ventovieraista lapsista vaan haluaa esim. junassa istua rauhassa ja vaikka lukea kirjaa ei kyllä ole ilkeyttä lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen omissa oloissani viihtyvä mietiskelijätyyppi ja koen lapset väsyttävän intensiivisinä yleisesti ottaen. En viihdy myöskään äänekkäiden, jekkuilevien, spontaanien ja juuri sellaisten "lapsenomaisten" aikuisten kanssa. En vihaa ketään ja pysyn kyllä minäkin mieluusti kaukana ihmisistä, jotka julistavat vihaavansa jotain tiettyä ihmisryhmää. Ei anna tasapainoista tai miellyttävää kuvaa kenestäkäään sellainen asenne. Olen silti huomannut sen, että tietyntyyppiset ihmiset tulkitsevat välttelyn ja seurassa viihtymättömyyden vihaksi. Ikään kuin kaikkien olisi pakko jumaloida lapsia ja hakeutua heidän seuraansa, jotta ei tulisi leimatuksi lasten vihaajaksi.
Minulla on yksi kaveri, jota ei lapset kiinnosta sitten tippakaan. Voisin sanoa, että jonkin asteista epämiellyttävyyttä lapsia kohtaan hänellä on. Vihasta nyt en puhuisi. Mutta me emme koskaan tule olemaan läheisiä tuon lapsivastaisen asenteen takia. Häntä ei kiinnosta iso osa elämääni eikä hänellä ole mitään ymmärrystä monista mielestäni elämän perusasioista. Mukaan lukien tunne-elämän skaaloista, joita lapset tuo mukanaan. Monet yhteiskunnan asiat ja poliittiset päätökset koskevat lapsiperheitä, näistäkään ei oikein hänen kanssa voi puhua kun ei ole ymmärrystä mistään. Jotenkin koen hänet pintapuoliseksi ja aika itsekeskeiseksi. Ei minusta lapsia tarvitse rakastaa mutta vähän erikoista on, jos on lapsivastainen asenne tai jotenkin julistaa, ettei pidä lapsista. Tuo kaverini myös sanoo, ettei pidä lapsista, eli ei mitenkään peittelekään asennettaan.
Tunnen siis myös lapsettomia, jotka suhtautuvat lapsiin yksilöinä. Niin kuin mielestäni kuuluisi. Toisista lapsista voi pitää vaikka toisista ei pidä. Eivät lapset kuten mikään muukaan ihmisryhmä ole homogeeninen massa, ja se ehkä tökkiikin näissä lapsivastaisissa, että he tuntuvat yleistävän lapsista samalla tavalla kuten vaikkapa ma muista yleistetään. Ja sehän on täysin virheellistä yleistystä käytännössä aina.
Ystäväsi pitäisi siis olla kiinnostunut sinun lapsiarjesta jotta teillä löytyisi yhteistä puhuttavaa? Oletko itse kiinnostunut hänelle tärkeistä asioista? Kukahan tässä nyt on itsekeskeinen.
Entä sitten kun olen tällainen tapaus: Tulen todella hyvin toimeen lasten ja nuorten kanssa, en silleen hyperpöperösti, että "tilulii kun joka janipetteri ja tittamaaria on niin ihana ja suloinen", vaan oikeasti, osaan nähdä ja kohdata lapset sellaisena kuin he ovat.
Olen hyvin tiukka ja tarkka sen suhteen, miten lapsia kohdellaan, miltä heitä pitää suojella jne.
Kasvatan muidenkin lapsia ihan työkseni.
Silti ihan vilpittömästi en pidä 80% lapsista, enkä varsinkaan vauvoista. Erityisen paljon ärsyttää hyväkäytöksiset "helpot" lapset, mutta toisaalta myös sellaiset joilla ei ole mitään rajaa ja käytös yhtä perseilyä. Silti lähes jokainen lapsi pitää minusta, luottaa minuun ja lasten kaverit toivovat, että "oispa mullakin tuollainen äiti". Mikäs minä sitten olen?
Vaan lasten vihaaminen ei ole kovin tervettä. Minkään vihaaminen ei ole. Viha on niin vahva tunne ja sana, että se vaatii aina henkilökohtaisen kokemuksen johon se perustuu. Siksi siis jos vihaa lapsia, olisi taustalla oltava hyvin vahva negatiivinen kokemus, jonka lapset ovat aiheuttaneet tai jonka itse on lapsena kokenut ja myöhemmin sijoittaa siihen liittyvät tunteet omaan suhtautumiseen muita lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia vihata lapsia. Ne on ärsyttäviä kimittäjiä ja rumia ja niitä pitää paapoa ja kasvattaa. Kun elämäsi päättyy niin ei ne lapset sitä mitenkään jatka. Että se siitä elämänvastaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vihata lapsia. Ne on ärsyttäviä kimittäjiä ja rumia ja niitä pitää paapoa ja kasvattaa. Kun elämäsi päättyy niin ei ne lapset sitä mitenkään jatka. Että se siitä elämänvastaisuudesta.
Surkeimmasta päästä kasvattajia ja valtavan karhunpalveluksen tekevät lapselleen ne jotka sitä kitinää kuuntelevat ja lapsiaan paapovat. Sillä tavalla ei kasva yhteiskuntakelpoisia yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Todiste siitä, että nainen on hoitanut naisen tehtävän eli synnyttämisen. Ja oletko tyhmä? Se lapsi maksaa sinunkin eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhana, ei siis vain oma lapsesi, vaan lapset joista tulee hoitohenkilökuntaa. Tämän lisäksi se lapsi tekee myös kaikki muut työt, joita vanhempana tarvitset.
Todiste siitä, että on hoitanut tehtävänsä naisena??? Niin tosiaan, eihän nainen voi olla nainen ennekuin on synnyttänyt. V....tu mikä ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat nyt ymmärtäneet tämän aloituksen vähän väärin. Kyse ei ole siitä että lapsista pitäisi pitää 24/7, ei kukaan pidä. Kiukuttelu, kiljuminen ja tottelemattomuus pistää hermot kireäksi kenellä tahansa. Kyse on laajemmasta vihasta/pitämättömyydestä. Jos mukavan oloinen lapsi tulee juttelemaan (korona-ajan ulkopuolella) mikä on ajatuksesi? Tai hymyiletkö vastaan tuleville lapsille? Ja jos lapsi on kaatunut, oletko pahoillasi vai vahingoniloinen?
En hymyile lapsille eikä lasten näkeminen herätä minussa minkäänlaisia lämpimiä tunteita -päinvastoin. En ole kenenkään kaatumisesta vahingoniloinen oli kyseessä lapsi tai aikuinen, miksi ihmeessä olisin?
Pidän vastaantulevaa koiraa suloisena, mutta lapset ei herätä minkäänlaisia tunteita.Olet siis jonkinasteinen psykopaatti, etkä ole oikea nainen. Naisen kuuluu haluta ja rakastaa lapsia.
Näiltä lapsia vihaavilta naisilta pitäisi evätä tulevaisuudessa kaikki nykylasten tarjoamat palvelut, joita he tulevat tarvitsemaan. Sekä myös eläkkeet, joita lapset tulevat maksamaan.
Sääli, jos et itse koe olevasi nainen ilman niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kertoo myös ylikansoituksesta ja syövästä jollaiseksi me olemme tällä planeetalla muuttuneet...
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on merkitystä mitä ajattelen lapsista, koska kun kuolen niin millään ei ole mitään väliä.
No, onhan tässä tämä elämä ja oleminen ennen kuolemaa.
Kyllä tämä on se tärkeä ja miten tässä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnostaan, kuin ”taivaan lahjana” tulee aikuiselta ihmiseltä positiivinen suhtautuminen kaikkiin ihmisiin, erityisesti lapsiin. Pientä ja suurta erilaisuutta suhtautumisissa tulee syvältä ihmisen synnynnäisestä luonteesta. Mutta isoin osa on ympäristön vaikutusta, elämän varrella saatua. Miten meihin on suhtauduttu vauvana, taaperona, leikki-ikäisenä, koululaisena, nuorena aikuisena ja aikuisena. Minkälaisia kohtaamisia olemme nähneet sivusta ympärillämme elämämme aikana. Näillehän emme voi mitään, emme ole voineet näihin vaikuttaa ja siksi olemme mitä olemme.
Näistä kaikista elämän kokemuksista on kerääntynyt meihin tunnelukkoja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme ja ajatteluamme. Se mikä tunnelukko on haitallista ja aiheuttaa vaikka sen negatiivisen suhtautumisen lapsiin, niin on jokaisen itse arvioitava, onko se häiritsevää, haluaisiko sitä asiaa tarkastella ja muuttaa. Mutta mahdollista se on.
Ei liity tähän lapsista tykkäämiseen mutta sanon kuitenkin. Esim. anteeksiantaminen on monille hyvin vaikeaa. Ei voi sanoa, että olen vain semmonen ihminen sattumoisin ja loputtomasti että en anna anteeksi. Näissä meitä ohjaa haitalliset tunnelukot. Tämä asia ainakin on tarkastelemisen arvoinen, vai mitä sanotte?
Pieni lapsi, jolle ei ole ehtinyt tunnelukkoja syntyä, antaa helposti anteeksi. Esimerkkinä ovat meille aikuisille.
Kuinkakohan moni näistä mielensä pahoittajista on ennen omien lasten syntymää ärsyyntyneet muiden kiljuvista ja riehuvista lapsista ja se on ollut ihan okei. Mutta heti kun joku uskaltaa ärsyyntyä heidän pirkkopetterin huudosta menee herne nenään saman tien ja unohdetaan kummasti, että kyllä se muiden lasten huuto otti korvaan silloin kun ei vielä niitä omia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset, ne mölyävät, kitisevät, älisevät, huutavat, haisevat, ovat "päällään" joka paikassa, tulevat kalliiksi, rajoittavat elämää. Aikuistuttuaan vahtaavat silmät tapilla perintöjä, kärräävät joko omat kersansa, vanhat huonekalunsa, autoromunsa, tai velkansa vanhempiensa vaivoiksi. Ovat känisemässä takauksia veloilleen jotka jättävät maksamatta ja hommaavat äipän ja iskän, heidän tultuaan vanhuuden houreiksi, johonkin loppusijoituspaikkaan odottamaan sinne unohdettuina kuolemaa. Onneksi ei, tietääkseni, ensimäistäkään vihattavana.
Olen tavannut ihan äitejäkin, jotka sanovat vihaavansa lapsia - eli kaikkia muita paitsi omiaan.
Olen itse lapseton, ja todennäköisesti aion sellaisena pysyäkin. En kuitenkaan vihaa lapsia. Ystävieni lapset ovat mahdottoman hauskoja ja ostan heille mielelläni lahjoja ja vietän aikaa.
Lapset ovat ok, usein se vanhemmuus itsessään on ongelma. Monesti en vain pidä siitä, kun ihminen saa lapsia ja hän yhtäkkiä unohtaa kaiken muun maailmassa ja on pelkkä vanhempi. Omat kerskakulutustavat opetetaan lapselle, samoin haitalliset asenteet. Monet vanhemmat myös ihan huomaamattaan kasvattavat lapsiaan vinoon, koska eivät ole käsitelleet omia traumojaan tai edistäneet omaa kasvuaan ennen lapsia. Tuomitaan lapsettomia ”lapsellisiksi”, koska kukaanhan ei kasva aikuiseksi kuten vanhempi.
Tämä maailma ei vain parane sillä, että tuutataan tänne lisää porukkaa :/
”Erityisen paljon ärsyttää hyväkäytöksiset ’helpot’ lapset..” Aika outo tyyppi. Tunnelukkoja kenties ?
Vierailija kirjoitti:
No jos oikeasti vihaa lapsia, niin eihän se nyt ihan tervettä ole. Sen sijaan tuosta ”lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista” voidaan olla montaa mieltä. Ihmiskunnalla ei pitkällä aikavälillä ole tulevaisuutta, toivoa eikä elämä tule jatkumaan missään muodossa.
Niin. Eli kun Putin kohta posauttaa muutamat atomipommit tuhoten koko planeetan, niin hän itseasiassa tekee ihmiskunnalle palveluksen tuhoamalla kaiken elämän?
Monet tunnelukot sulaa ja aukeaa usein oman lapsen saannin myötä. Oikein empatiavirrat aukenee. Se on ihmeellistä mutta totta, luonnollista. On lapsia tai ei, myös iän myötä luonnostaan tapahtuu muutoksia asioihin suhtautumisissa. Ihminen on eläväinen, muuttuva olento.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopa yksikin hyöty, joka lapsesta on!
Halpaa työvoimaa vähän vanhempana
Todellakin! Mun 17-v poika tuolla hioo just yhden makuuhuoneen lattiaa, aika paljon halvemmaksi tulee hän kuin ammattilainen.
Ja kyllä, osaa homman ja hyvää jälkeä tulee, hioi oman huoneensa lattian vuosi sitten.
Muutenkaan nämä pällit ei tajua, että lapset kasvaa. Mulla on kolme aivan mahtavaa teiniä, joiden kanssa voi tehdä ihan mitä vaan, ja ovat ihan parasta seuraa. Tosin olivat sitä kyllä jo pieninä lapsina.
Ja mistä kaikesta olet jäänyt paitsi kun kyhnötät kotona lasten kanssa..
Ainakin monesta krapulasta. Eikä muuten kaduta pätkääkään.
Alue: Aihe vapaa
Aika onnetonta, jos sulla ei ollut elämää ennen lapsia ja lasten saannin jälkeen ei mitään muuta kuin lapsi lapsi lapsi. Kyllä mun elämällä oli tarkoitus ennen lapsiakin.