Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoo jotakin ihmisen asenteesta elämään, jos ei pidä ollenkaan lapsista
Olen tätä miettinyt pitkän aikaa. Joskus tietysti tulee vastaan tilanteita missä lapset ärsyttää, oli sitten oma tai tuntematon lapsi. Se on ihan normaalia, koska lapset tietysti osaa olla äänekkäitä tai muuten vaan rasittavia.
Kuitenkin jos vihaa kaikkia lapsia jatkuvasti, kertoo se jotakin ihmisestä itsestään. Lapsethan ovat tulevaisuus, ja he merkitsevät toivoa ja elämän jatkumista. Ehkä lapsien vihaaminen siis tarkoittaa että ihminen ei halua nähdä hyvää tulevaisuutta, vaan on aika kyyninen. En vihaa ihmisiä jotka sanovat että vihaavat lapsia, se vaan on aika surullinen asenne elämään. Mitä olette mieltä?
Kommentit (477)
Ei lapset ole ongelma vaan heidän vanhemmat jotka pitävät omia lapsia täydellisinä jotka ei koskaan tee mitään väärää ja vika on aina muiden lapsissa ja se asenne että minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ettei vaan tule paha mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässäkin asiassa ole monenlaisia syitä riippuen yksilöstä itsestään, joten pelkkää provosoimista yrittää yleistää jokin tietty piirre koskemaan kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon ulkomaalaisia ja yleensä he pitävät lapsista. Kadullakin kulkiessa ulkomaalaiset naiset hymyilee lapselleni. Se johtuu siitä, että he ovat kasvaneet lasten parissa, koska yleensä ottaen ne kulttuurit ovat yhteisöllisiä, eli eri sukupolvet asuvat yhdessä ja muutenkin pitävät tiiviisti yhteyttä.
Suomalaiset asuvat yksiöissään ja harvalla on edes sisaria nykyisin. Tai jos on, niin yksi. Kyllä se vaan tekee ihmisestä hyvin erilaisen, jos tavallaan on elänyt eristyksissä koko ikänsä. Se on ihan luonnollista. Jos ei ole tottunut lapsiinkaan, vaan on ikänsä elänyt oman yksiönsä hiljaisuudessa, niin eipä sitä helposti totukaan lapsiin tai muunkaan ikäisiin.
Ja vastuu pelottaa ihmistä, joka on aina pitänyt huolta vain itsestään. Lapsissa on tietysti iso vastuu, heidät pitää laittaa itsensä edelle jne. Moni ei näe arvoa lapsissa. Siksi, että yleensä ottaen maailmankuva täällä on kyyninen ja materialistinen. Eli mitä väliä millään on? Kun minä kuolen, mitä väliä on millään sen jälkeen? Mitä iloa on lapsista, kun se raha on pois itsestä, se aika on pois omista harrastuksista tms.?
On monia kulttuureja, joissa ajatellaan eteenpäin sukupolvien ketjussa. Mitä jää jäljelle minun jälkeeni? Jääkö minun arvot, minun uskontoni, minun perintöni elämään minun jälkeeni?
Ja jos on lapsiin tutustunut, niin onhan ne ihan viattomia ja hyvällä kasvatuksella ihania. Mutta ei meillä pääosin olla lapsiin totuttu.
Yksi tärkeä juttu tuli vielä mieleen tähän oman kirjoitukseni lisäksi, eli hedonistinen kulttuuri. Isoin hyvä on oma maksimaalinen mielihyvä. Halutaan helppo elämä, jossa tärkein päämäärä on hetkellinen mielihyvä. Jos ajatellaan vaikka vauvaa, niin ei voi baariin mennä, luvassa on lukuisia yöherätyksiä. Ei voida puhua hetkellisestä nautinnosta. Se on koko elämän mittainen prosessi, joka ikään kuin kasvaa korkoa. Sitä voisi kuvata "täyttymyksenä", mielihyvän sijaan. Monet äidit kyllä ovat sanoneet vauvavuoden olleen hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Mutta työtä se teettää.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole ongelma vaan heidän vanhemmat jotka pitävät omia lapsia täydellisinä jotka ei koskaan tee mitään väärää ja vika on aina muiden lapsissa ja se asenne että minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ettei vaan tule paha mieli
Nämä vanhemmat ovat narsistisia. Meillä on valitettavasti niitä hyvin paljon. Se ei tietysti ole lasten syy, mutta se vaara on, että narsisti kasvattaa uusia narsisteja lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsista ei pidä, niin ei se tarkoita, että niitä vihaa. Ap:llä on itsellään asenneongelma kun ei ymmärrä, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.
Mutta mitä se tarkoittaa, jos joku sanoo vihaavansa niitä? Tarkoittaako se sitä, että oikeasti tarkoittaa vain ettei pidä niistä? Vai ettei kuulija usko sanojan oikeasti tarkoittavan sitä mitä sanoo? Vai miksi pitäisi tulkita joku sana jotenkin eritavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin, että lasten vihaaminen onkin jonkinlainen suojautumiskeino. Jos esim. itse ei ole syystä tai toisesta voinut lapsia saada, niin suojaa itseään masennukselta tai jopa romahdukselta ottamalla tuon asenteen. Siksi toiseksi viha ja rakkaus eivät ole vastakohdat; ne ovat tunteita ja ei niin kaukana toisistaan. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
Kyllähän se päänsisäisiin ongelmiin ja/tai käsittelemättömiin traumoihin viittaa, jos joku kategorisesti kaikkia lapsia vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia ihmisiä voi laittaa samaan lokeroon sen perusteella pitävätkö he lapsista vai eivät. Miksi et tee keskustelua siitä miten vanhuksista ei puhuta tarpeeksi? Vihaatko sinä vanhuksia? 30-vuotiaita? Teinejä? Typerä keskustelu.
En pidä lapsista koska usein ne ovat äänekkäitä, huonosti kasvatettuja ja sottaisia. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi lapsen pilaamaan kodin siisteyden ja rauhan, lapset ovat kalliita ja eikä saisi enää koskaan omaa aikaa. Ajatus raskaudest ja synnytyksestä oksettaa, samoin se ajatus että joku olisi jatkuvasti täysin riippuvainen minusta. Olen nuori nainen, välillä tulee sukulaisilta kyselyitä koska tulee lapsia, vastaan aina vaan että ei tule. En ihan oikeasti keksi yhtä ainuttakaan syytä, miksi lapsein tekeminen olisi hyvä idea.
Olkaa hyvät, tuomitkaa minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole ongelma vaan heidän vanhemmat jotka pitävät omia lapsia täydellisinä jotka ei koskaan tee mitään väärää ja vika on aina muiden lapsissa ja se asenne että minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ettei vaan tule paha mieli
Harvassa ovat ne vanhemmat, joiden mielestä oma lapsi saa aina tehdä, mitä haluaa. Suurin osa vanhemmista osaa kyllä lapsensa kasvattaa sopivaan käytökseen. Epäkypsä vanhemmuus näkee virheitä vain muiden lasten käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsista ei pidä, niin ei se tarkoita, että niitä vihaa. Ap:llä on itsellään asenneongelma kun ei ymmärrä, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.
Juuri näin! Itselläni ei vaan hermot kestä kovaa meteliä, silti tykkään lapsista homeopaattisina annoksina. Se on siis hermostollinen synnynnäinen yliherkkyys kaikelle melulle, ei mikään tietoinen päätös "vihata lapsia".
Muutenkin olisi kiva, jos ei liioiteltaisi niin kovasti. Veikkaan, että 99,9% ihmisistä jotka kertovat, etteivät pidä lapsista, eivät heitä mitenkään vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla esim. Espanjassa, Italiassa ja Thaimaassa kaikki tuntuivat rakastavan lapsiani. Tuntemattomat ihmiset lähestyivät hymyillen lapsiamme ja halusivat leikittää ja kehuivat heidän söpöyttään bussissa tai keskellä katua. Ravintolassa aina huomioivat lapset ilahtuneesti ja leikittäen. Suomessa lähinnä joku kadulla kävellyt juoppo kehui kerran lastani ja otti kontaktia omien tuttavien lisäksi. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Jos joku tuntematon kävelisi kadulla vastaan ja yrittäisi leikkiä lesteni kanssa soittaisin poliisit
Tyypillistä suomalaista ennakkoluuloisuutta. Jos joku ei kävele jurona ohi, niin heti ollaan soittamassa poliisia ja syyttämässä pedofiiliksi.
Enpä sanoisi ennakkoluuloiseksi, jos ei halua jonkun tuntemattoman aikuisen alkavan tekemään tuttavuutta nelivuotiaani kanssa. Ainakin mieluusti otan lapsen lähelleni suojaan. Outoa, että tuntematon alkaisi leperrellä/puhua pehmeitä pienelle.
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista koska usein ne ovat äänekkäitä, huonosti kasvatettuja ja sottaisia. En ymmärrä miksi kukaan haluaisi lapsen pilaamaan kodin siisteyden ja rauhan, lapset ovat kalliita ja eikä saisi enää koskaan omaa aikaa. Ajatus raskaudest ja synnytyksestä oksettaa, samoin se ajatus että joku olisi jatkuvasti täysin riippuvainen minusta. Olen nuori nainen, välillä tulee sukulaisilta kyselyitä koska tulee lapsia, vastaan aina vaan että ei tule. En ihan oikeasti keksi yhtä ainuttakaan syytä, miksi lapsein tekeminen olisi hyvä idea.
Olkaa hyvät, tuomitkaa minut.
Voihan asioista puhua muullakin tasolla kuin että pitäisi tuomita. Harva suomalainen oikeasti tuomitsee, koska valtaosa on tismalleen samaa mieltä kanssasi. Ja eri mieltä voi olla tuomitsemattakin. Itsekään en tuomitse mistään, vaikka itselläni on kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapset ovat samantekeviä, en toki vihaa tuota ryhmää mitenkään yhtenä möhkäleenä.
Miksi minulla ei ole lapsia? Varmaan kaksi hyvin suurta syytä pienten ohella:
- lapsuudenkotini oli hirveä, isä joi ja äiti kohteli meitä kaltoin
- sisarellani on neljä lasta kahden eri miehen kanssa.
Ei kiitos tuollaiselle elämälle.
Maksan paljon veroja joista muiden lapset vievät suuren osan. En siis koe mitään syyllisyyttä siitä, että juuri minä en ole haksahtanut hankkimaan omia.
.
Aloittaja käyttää mielestäni liian vahvaa sanaa (vihata), ei siitä ole useimmiten kyse kuitenkaan.
Miksi ajattelet toistavasi vanhempiesi virheitä? Etkö usko kykyysi normaaliin elämään? Sisaresi on tehnyt lapsia kahden eri miehen kanssa, entä sitten. Pelkäätkö itse tekeväsi samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole ongelma vaan heidän vanhemmat jotka pitävät omia lapsia täydellisinä jotka ei koskaan tee mitään väärää ja vika on aina muiden lapsissa ja se asenne että minun lapsi saa tehdä mitä haluaa ettei vaan tule paha mieli
Nämä vanhemmat ovat narsistisia. Meillä on valitettavasti niitä hyvin paljon. Se ei tietysti ole lasten syy, mutta se vaara on, että narsisti kasvattaa uusia narsisteja lapsistaan.
Nämä palstan narsistihullut ovat rasittavia.
Uskokaa jo, että kaikki huono/tyhmä/julma/sinulle epämieluisa käytös EI ole narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vihata lapsia. Ne on ärsyttäviä kimittäjiä ja rumia ja niitä pitää paapoa ja kasvattaa. Kun elämäsi päättyy niin ei ne lapset sitä mitenkään jatka. Että se siitä elämänvastaisuudesta.
Jopas, että lapset ovat kimittäjiä ja rumia ja niitä pitää jopa kasvattaa. Älä noin pahasti yleistä sentään.
En tajunnut aloituksen pointtia lapsista ja elämän jatkumisesta. Kaikki sukuhaarat päättyvät aikanaan tyhjiin, nykykäsityksen mukaan viimeistään galaksien törmäämiseen.
Rami kirjoitti:
Lapset, ne mölyävät, kitisevät, älisevät, huutavat, haisevat, ovat "päällään" joka paikassa, tulevat kalliiksi, rajoittavat elämää. Aikuistuttuaan vahtaavat silmät tapilla perintöjä, kärräävät joko omat kersansa, vanhat huonekalunsa, autoromunsa, tai velkansa vanhempiensa vaivoiksi. Ovat känisemässä takauksia veloilleen jotka jättävät maksamatta ja hommaavat äipän ja iskän, heidän tultuaan vanhuuden houreiksi, johonkin loppusijoituspaikkaan odottamaan sinne unohdettuina kuolemaa. Onneksi ei, tietääkseni, ensimäistäkään vihattavana.
Onpa katkeran rumaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kus olette sitten vaan lapsettomia kissanne kanssa. Ihan kaikessa rauhassa vaan mun puolestani.
Tämä on vähä vastaava juttu kuin vegaanius. Yleensä ihmiset toitottavat sitä aivan kaikille. Lapsettomat myös monesti oikein mässäilevät sillä lapsivihamielisyydellään. Esim. kaverini mielestä on tosi vitsikästä kutsua lapsia pers*hedelmiksi ja väheksyä muita jopa ihmisinä siksi, jos he ovat vanhempia. Hän on myös todella ennakkoluuloinen ja rajoittunut asenteiltaan vanhemmuutta kohtaan.
Joopa joo, lapsia hankkineethan eivät ollenkaan hiero asiaa jokaisen vastaantulijan naamaan joka välissä. Ihan jo somebiossa joka toisella lukee, että on niin ja niin monen lapsen ylpeä äiti/isä/mummo/vaari. Velajulistuksia en ole nähnyt yhtään, vaikka varmaan joku niinkin tekee. Samoin "äitinä olen sitä mieltä, että [mikä vaan lapsiin ei-mitenkään liittyvä asia]" on ihan klassikko, samoin mielipidekirjoituksen allekirjoitus "Maija Möttönen, kauppatieteen maisteri ja äiti". Kuka on nähnyt version "kauppatieteen maisteri ja vapaaehtoisesti lapseton", tilanteessa, jossa kirjoitus ei käsittele vapaaehtoista lapsettomuutta?
Nainen voi syystäkin olla ylpeä siitä, että on äiti, mitä useammalle lapselle sitä suurempi ylpeys. Naisen tehtävä on synnyttää lapsia.
Naisen tehtävä synnyttä lapsia. Eli ne jotka eivät niitä synnytä ovat täysin arvottomia ihmiskunnalle ja joutavat kuolla pois - vai??
Alue: Aihe vapaa
Nainen voi syystäkin olla ylpeä siitä, että on äiti, mitä useammalle lapselle sitä suurempi ylpeys. Naisen tehtävä on synnyttää lapsia.