Aaaargh, onko mitään turhauttavampaa kun tinderi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiksuus ja kiltteys nimenomaan loistaa poissaolollaan tinderissä.

Ei. Ongelma on se että juuri nämä miehet eivät herätä kipinöitä naisissa, koska se geenikomeus ja alfa-ominaisuudet puuttuvat. Naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä vasta kun miehet ovat ensin tarpeeksi röyhkeitä ja komeita.

Pitää paikkansa, naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä heitä kohtaan parisuhteessa, mutta ylipäätään parisuhteeseen kelpuuttaminen vaatii tietyn geenikomeuden, sosiaalisen statuksen, jne. Naiset haluavat jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit, sekä resurssit ja turvallisen ympäristön heidän kasvattamiseensa. Vaikka lapsentekoikä olisi ohitettu, tai oma kiintiö täynnä, ne samat valintakriteerit ohjaavat parinvalintaa DNAhan kovakoodattuna.

Mutta, rehellisyyden nimessä, eivät miehet yhtään sen parempia ole. Naiset valitaan seksuaalisen viehätysvoiman perusteella, jos siihen on mahdollisuus. Miehet, jotka moralisoivat parikymppisiä fitness malleja paneskelevia neljä-viisikymppisiä miljonäärejä tai vaimojaan surutta pelimatkoilla pettäviä urheilustaroja, eivät koskaan ole itse edes päässeet vastaavaan asemaan, missä tietäisivät miltä kyseinen valinnanvapaus tuntuu, kun toinen toistaan upeammat naiset kilpailevat sinusta.

Parisuhdemarkkinat ovat raadolliset ja molemmilla sukupuolilla on omat intressinsä, joiden julkituonti ei sovi kulttuurissamme opetettuihin normeihin. Kyse on luonnosta, jonka osa ihmisluontokin on.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Tämä on kyllä naurettava ohje, että "pudottakaa tasoa". Yleensä miehet ohjeistavat naisia näin. Voi olla, että miehet sitten mieluummin ovat sellaisen naisen kanssa, joka ei sytytä, kuin yksin. Naisena olen paljon paaaljon mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa kumppani ei miellytä minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiksuus ja kiltteys nimenomaan loistaa poissaolollaan tinderissä.

Ei. Ongelma on se että juuri nämä miehet eivät herätä kipinöitä naisissa, koska se geenikomeus ja alfa-ominaisuudet puuttuvat. Naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä vasta kun miehet ovat ensin tarpeeksi röyhkeitä ja komeita.

Pitää paikkansa, naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä heitä kohtaan parisuhteessa, mutta ylipäätään parisuhteeseen kelpuuttaminen vaatii tietyn geenikomeuden, sosiaalisen statuksen, jne. Naiset haluavat jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit, sekä resurssit ja turvallisen ympäristön heidän kasvattamiseensa. Vaikka lapsentekoikä olisi ohitettu, tai oma kiintiö täynnä, ne samat valintakriteerit ohjaavat parinvalintaa DNAhan kovakoodattuna.

Mutta, rehellisyyden nimessä, eivät miehet yhtään sen parempia ole. Naiset valitaan seksuaalisen viehätysvoiman perusteella, jos siihen on mahdollisuus. Miehet, jotka moralisoivat parikymppisiä fitness malleja paneskelevia neljä-viisikymppisiä miljonäärejä tai vaimojaan surutta pelimatkoilla pettäviä urheilustaroja, eivät koskaan ole itse edes päässeet vastaavaan asemaan, missä tietäisivät miltä kyseinen valinnanvapaus tuntuu, kun toinen toistaan upeammat naiset kilpailevat sinusta.

Parisuhdemarkkinat ovat raadolliset ja molemmilla sukupuolilla on omat intressinsä, joiden julkituonti ei sovi kulttuurissamme opetettuihin normeihin. Kyse on luonnosta, jonka osa ihmisluontokin on.

Tämä oli jo naurettava "luento".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiksuus ja kiltteys nimenomaan loistaa poissaolollaan tinderissä.

Ei. Ongelma on se että juuri nämä miehet eivät herätä kipinöitä naisissa, koska se geenikomeus ja alfa-ominaisuudet puuttuvat. Naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä vasta kun miehet ovat ensin tarpeeksi röyhkeitä ja komeita.

Pitää paikkansa, naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä heitä kohtaan parisuhteessa, mutta ylipäätään parisuhteeseen kelpuuttaminen vaatii tietyn geenikomeuden, sosiaalisen statuksen, jne. Naiset haluavat jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit, sekä resurssit ja turvallisen ympäristön heidän kasvattamiseensa. Vaikka lapsentekoikä olisi ohitettu, tai oma kiintiö täynnä, ne samat valintakriteerit ohjaavat parinvalintaa DNAhan kovakoodattuna.

Mutta, rehellisyyden nimessä, eivät miehet yhtään sen parempia ole. Naiset valitaan seksuaalisen viehätysvoiman perusteella, jos siihen on mahdollisuus. Miehet, jotka moralisoivat parikymppisiä fitness malleja paneskelevia neljä-viisikymppisiä miljonäärejä tai vaimojaan surutta pelimatkoilla pettäviä urheilustaroja, eivät koskaan ole itse edes päässeet vastaavaan asemaan, missä tietäisivät miltä kyseinen valinnanvapaus tuntuu, kun toinen toistaan upeammat naiset kilpailevat sinusta.

Parisuhdemarkkinat ovat raadolliset ja molemmilla sukupuolilla on omat intressinsä, joiden julkituonti ei sovi kulttuurissamme opetettuihin normeihin. Kyse on luonnosta, jonka osa ihmisluontokin on.

Tämä oli jo naurettava "luento".

Kakka luennoi täällä saatuaan potkut Suoli24 puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Tämä on kyllä naurettava ohje, että "pudottakaa tasoa". Yleensä miehet ohjeistavat naisia näin. Voi olla, että miehet sitten mieluummin ovat sellaisen naisen kanssa, joka ei sytytä, kuin yksin. Naisena olen paljon paaaljon mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa kumppani ei miellytä minua.

Eli ei kannata myöskään ulista siitä miesten pinnallisuudesta ja miksi miehet ei kiinnostu ylipainoisista naisista. Kun kerran se onkin nyt ihan ok olla pinnallinen ja olla laskematta sitä rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiksuus ja kiltteys nimenomaan loistaa poissaolollaan tinderissä.

Ei. Ongelma on se että juuri nämä miehet eivät herätä kipinöitä naisissa, koska se geenikomeus ja alfa-ominaisuudet puuttuvat. Naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä vasta kun miehet ovat ensin tarpeeksi röyhkeitä ja komeita.

Pitää paikkansa, naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä heitä kohtaan parisuhteessa, mutta ylipäätään parisuhteeseen kelpuuttaminen vaatii tietyn geenikomeuden, sosiaalisen statuksen, jne. Naiset haluavat jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit, sekä resurssit ja turvallisen ympäristön heidän kasvattamiseensa. Vaikka lapsentekoikä olisi ohitettu, tai oma kiintiö täynnä, ne samat valintakriteerit ohjaavat parinvalintaa DNAhan kovakoodattuna.

Mutta, rehellisyyden nimessä, eivät miehet yhtään sen parempia ole. Naiset valitaan seksuaalisen viehätysvoiman perusteella, jos siihen on mahdollisuus. Miehet, jotka moralisoivat parikymppisiä fitness malleja paneskelevia neljä-viisikymppisiä miljonäärejä tai vaimojaan surutta pelimatkoilla pettäviä urheilustaroja, eivät koskaan ole itse edes päässeet vastaavaan asemaan, missä tietäisivät miltä kyseinen valinnanvapaus tuntuu, kun toinen toistaan upeammat naiset kilpailevat sinusta.

Parisuhdemarkkinat ovat raadolliset ja molemmilla sukupuolilla on omat intressinsä, joiden julkituonti ei sovi kulttuurissamme opetettuihin normeihin. Kyse on luonnosta, jonka osa ihmisluontokin on.

Tämä oli jo naurettava "luento".

Perusteletko mikä ”luennon” väitteistä sinua erityisesti nauratti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Tämä on kyllä naurettava ohje, että "pudottakaa tasoa". Yleensä miehet ohjeistavat naisia näin. Voi olla, että miehet sitten mieluummin ovat sellaisen naisen kanssa, joka ei sytytä, kuin yksin. Naisena olen paljon paaaljon mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa kumppani ei miellytä minua.

Eli ei kannata myöskään ulista siitä miesten pinnallisuudesta ja miksi miehet ei kiinnostu ylipainoisista naisista. Kun kerran se onkin nyt ihan ok olla pinnallinen ja olla laskematta sitä rimaa.

Kumma kyllä ylipainoisista vinkuvat eivät suostu siirtymään rajan toiselle puolen. Kertonee jotain 😂

Löysin oman mieheni Tinderistä kohta 4 vuotta sitten. Olin hänen ensimmäinen match ja ensimmäinen, jonka kanssa aloitti viestittelyn ja ensimmäinen treffikumppani, eikä hän ehtinyt olla kuin muutaman päivän Tinderissä. Sanoisin, että siellä on todella hyviä, kunnollisia ja ihania miehiä, jotka sitten vain poistuvat sovelluksesta yhtä nopeasti kuin sinne menivätkin, kun tapaavat mukavan naisen sen kautta. Eli nopeat syövät hitaat. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiksuus ja kiltteys nimenomaan loistaa poissaolollaan tinderissä.

Ei. Ongelma on se että juuri nämä miehet eivät herätä kipinöitä naisissa, koska se geenikomeus ja alfa-ominaisuudet puuttuvat. Naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä vasta kun miehet ovat ensin tarpeeksi röyhkeitä ja komeita.

Pitää paikkansa, naiset etsivät fiksuutta ja kiltteyttä heitä kohtaan parisuhteessa, mutta ylipäätään parisuhteeseen kelpuuttaminen vaatii tietyn geenikomeuden, sosiaalisen statuksen, jne. Naiset haluavat jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit, sekä resurssit ja turvallisen ympäristön heidän kasvattamiseensa. Vaikka lapsentekoikä olisi ohitettu, tai oma kiintiö täynnä, ne samat valintakriteerit ohjaavat parinvalintaa DNAhan kovakoodattuna.

Mutta, rehellisyyden nimessä, eivät miehet yhtään sen parempia ole. Naiset valitaan seksuaalisen viehätysvoiman perusteella, jos siihen on mahdollisuus. Miehet, jotka moralisoivat parikymppisiä fitness malleja paneskelevia neljä-viisikymppisiä miljonäärejä tai vaimojaan surutta pelimatkoilla pettäviä urheilustaroja, eivät koskaan ole itse edes päässeet vastaavaan asemaan, missä tietäisivät miltä kyseinen valinnanvapaus tuntuu, kun toinen toistaan upeammat naiset kilpailevat sinusta.

Parisuhdemarkkinat ovat raadolliset ja molemmilla sukupuolilla on omat intressinsä, joiden julkituonti ei sovi kulttuurissamme opetettuihin normeihin. Kyse on luonnosta, jonka osa ihmisluontokin on.

Tämä oli jo naurettava "luento".

Perusteletko mikä ”luennon” väitteistä sinua erityisesti nauratti?

Kaikki.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Tuossa palataan mainitsemiini kategorioihin.

Naiset voivat olla täysin eri mieltä siitä kuka miehistä on komein, koska eri naiset suosivat erilaista tyyliä.

Kuitenkin kaikissa komeimmissa miehistä yhdistyy samat geneettiset ominaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Tämä on kyllä naurettava ohje, että "pudottakaa tasoa". Yleensä miehet ohjeistavat naisia näin. Voi olla, että miehet sitten mieluummin ovat sellaisen naisen kanssa, joka ei sytytä, kuin yksin. Naisena olen paljon paaaljon mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa kumppani ei miellytä minua.

Eli ei kannata myöskään ulista siitä miesten pinnallisuudesta ja miksi miehet ei kiinnostu ylipainoisista naisista. Kun kerran se onkin nyt ihan ok olla pinnallinen ja olla laskematta sitä rimaa.

Voitko kertoa ihan käytännössä, että miten sitä rimaa lasketaan? Miten pakotetaan kiinnostus jotain kohtaan, josta ei ole kiinnostunut?

Ja ei. Sinun myöskään ei tarvitse kiinnostua "ylipainoisista naisista". Kenenkään ei ole pakko onneksi kiinnostua kenestäkään.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Tuossa palataan mainitsemiini kategorioihin.

Naiset voivat olla täysin eri mieltä siitä kuka miehistä on komein, koska eri naiset suosivat erilaista tyyliä.

Kuitenkin kaikissa komeimmissa miehistä yhdistyy samat geneettiset ominaisuudet.

Juuri näin.

Komea mies voi olla jonkun naisen silmissä ruma koska paita on väärää väriä, mutta ruma mies ei ole yhdenkään naisen silmissä komein. Etenkään kauniin naisen, siksi emme näe rumia miehiä kaunokaisten pareina ellei heillä ole rahaa ja statusta.

Jos kerran kauneus on katsojan silmässä, niin miksi sitten naisten kiinnostus osuu aina samoille miehille? Eikö sen pitäisi silloin jakautua tasaisemmin?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Tuossa palataan mainitsemiini kategorioihin.

Naiset voivat olla täysin eri mieltä siitä kuka miehistä on komein, koska eri naiset suosivat erilaista tyyliä.

Kuitenkin kaikissa komeimmissa miehistä yhdistyy samat geneettiset ominaisuudet.

Eli siis teoriasi on, että kaikki miehet, jotka saavat naisilta huomiota näyttävät samalta? Kuulostat aika katkeralta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran kauneus on katsojan silmässä, niin miksi sitten naisten kiinnostus osuu aina samoille miehille? Eikö sen pitäisi silloin jakautua tasaisemmin?

Oikeasti se jakautuukin. Naurettava kuvitelma, että vain 0.1 prosenttia miehistä saa naisilta huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vastaa kysymykseeni kuinka paljon saatte tykkäyksiä viikkojen tai kuukausien jälkeen? Kerro myös oletko mies vai nainen.

Olen 38 v nainen, profiili ollut 3kk. Matchien kokonaismäärää en tiedä tarkkaan kun suurin osa poistettu/poistanut/poistunut, mutta veikkaan n. 60. Näistä 50 tuli ekan kuukauden aikana.

Viestittelyjä aktiivisena 0, viimeksi sain aloitusviestin maaliskuun alussa. Noin kymmenelle olen lähettänyt itse ekan viestin, en ole saanut vastausta. Neljä miestä olen tavannyt, yksi kauhea, kaksi ok, ja yksi todella kiva, mutta hän ei tykännyt musta ja ghostasi kolmien treffien jälkeen (kysyin nähdäänkö uudestaan, ei vastausta). Nyt ei ole yhtään uutta matchia tullut pariin viikkoon.

Ihan ok, koska en etsi sieltä matchien määrää, viestitulvaa tai satoja deittejä. Mutta ei noita siis ole edes tarjolla minulle siellä :D.

Joku valehtelee, sillä naiset täällä usein kehuskentelee että saavat 100 tykkäystä jo ensimmäisen tunnin aikana vaikka ei ole edes valokuvaa naamasta. Oletko sitten jotenkin poikkeavan näköinen, lihava tai ruma?

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Tuossa palataan mainitsemiini kategorioihin.

Naiset voivat olla täysin eri mieltä siitä kuka miehistä on komein, koska eri naiset suosivat erilaista tyyliä.

Kuitenkin kaikissa komeimmissa miehistä yhdistyy samat geneettiset ominaisuudet.

Juuri näin.

Komea mies voi olla jonkun naisen silmissä ruma koska paita on väärää väriä, mutta ruma mies ei ole yhdenkään naisen silmissä komein. Etenkään kauniin naisen, siksi emme näe rumia miehiä kaunokaisten pareina ellei heillä ole rahaa ja statusta.

Jotkut on rumia myös sisältä.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jotain luonnollisesti ja osittain erittäin järjellä selittämättömästi tapahtuvaa yritetään väkisin tunkea yksinkertaistettuihin kaavoihin. Selailin ensimmäiset 17 sivua ja viesteissä vilahteli ilmaisuja kuten "x-tyyliselle naiselle/miehelle KUULUU y-tyylinen mies/nainen" ja jommankumman sukupuolen nirsoudesta valittaminen sekä matemaattiset termit, "parhain viidennes" jne.

Yhtään kenellekään ei kuulu tietynlainen ihminen vastapariksi suhteeseen. Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä haluavat toisiaan, ja jos sinua ei kukaan hoikka, pitkä, varakas, älykäs tai hauska ihminen halua, niin ei sinulle silloin sellainen ihminen "kuulu". Samaten myös, jos et itse lihavaa kumppania halua, niin ei myöskään lihava kumppani sinulle kuulu. Tavallaan on aika turhanpäiväistä valittaa, että jompikumpi sukupuoli on liian nirso, kun mitä sille asialle voi tehdä? Siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää, että ihmiset alkavat vastentahtoisesti pariutumaan sellaisten kanssa, joita eivät yksinkertaisesti halua. Myöskään "top 10 %" -tyyppi ei ole kaikille ihmisille samanlainen. Jonkinlaisia yleistyksiä toki voidaan vetää, mutta ns. yleisesti epähaluttu tyyppi voi silti joillekin olla unelmakumppani. Täällä jankutetaan jostain misseistä ja laatikkoleukaisista aivokirurgeista, mutta esimerkiksi minä arvostan toisessa taiteellista luovuutta ja empatiakykyä enemmän kuin urheilullisuutta tai varallisuutta. Minulle siis unelmakumppani ei olisi nopeatempoinen uraohjus ja himourheilija, mutta jollekin toiselle voisi olla.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa aikuiselämässäni, kumpikaan heistä ei olisi tämän keskustelujen listausten perusteella kelvannut mihinkään. Ensimmäinen kumppani oli lievästi ylipainoinen ja lapsuuden traumojensa kanssa edelleen aikuisena kamppaileva, toinen itseäni matalammin koulutettu ja myös keskimääräistä lyhyempi. Ensimmäinen oli nainen, toinen mies. Kumpikin on ollut oikea kultakimpale, enkä olisi missään nimessä vaihtanut fitness-malliin tai aivokirurgilentäjään, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kemiaa oli ensihetkistä lähtien kummankin kanssa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä olivat/ovat.

Perustavanlaatuinen ongelma on että naiset sekoittavat keskenään top 10-20% miehet ja top 0,1-1% miehet, joihin nämä pitkät ja komeat huippuaivokirurgit kuuluvat.

Nyrkkisääntönä top 0,1-1% on mies jonka naisetkin tunnistavat tasokkaaksi. Top 10-20% on mies jota naiset pitävät taviksena, ja kuvittelevat että kyse on pelkistä makuasioista.

Kategoriat eivät myöskään kumoa tasoteoriaa. Jos taiteilijanainen ei halua komeaa lääkäriä, hän haluaakin komean taiteilijan, joka on yhtä lailla samoilla tasoteorian kriteereillä korkealla tasohierarkiassa.

Tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa niin fiksu. Ai hellanlettas. Ensinnäkään ihmisiä ei ulkonäön perusteella vain voi tuolla tavalla luokitella. Se vain on niin, että kauneus on katsojan silmissä. Tyyppi, joka jollekulle näyttäytyy tuohon sinun 0.1 prosenttiluokkaasi kuuluvana, voi toiselle ollakin ihan tavis.

Lisäksi sille ei myöskään mitään voi kenestä viehättyy. Sinun mielestäsi pitäisi väkisin "huolia" joku, josta ei ollenkaan ole kiinnostunut? Mitä iloa se toisi? Olisi sitten väkisin parisuhteessa, jossa kemiaa ei ole? Suurin osa ihmisistä on mieluummin yksin.

Tuossa palataan mainitsemiini kategorioihin.

Naiset voivat olla täysin eri mieltä siitä kuka miehistä on komein, koska eri naiset suosivat erilaista tyyliä.

Kuitenkin kaikissa komeimmissa miehistä yhdistyy samat geneettiset ominaisuudet.

Juuri näin.

Komea mies voi olla jonkun naisen silmissä ruma koska paita on väärää väriä, mutta ruma mies ei ole yhdenkään naisen silmissä komein. Etenkään kauniin naisen, siksi emme näe rumia miehiä kaunokaisten pareina ellei heillä ole rahaa ja statusta.

Benedict Cumberbatch

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran kauneus on katsojan silmässä, niin miksi sitten naisten kiinnostus osuu aina samoille miehille? Eikö sen pitäisi silloin jakautua tasaisemmin?

Oikeasti se jakautuukin. Naurettava kuvitelma, että vain 0.1 prosenttia miehistä saa naisilta huomiota.

Eli jos otetaan mielivaltainen miesten kaveriporukka, niin heidän kokemuksenaan on, että kaveriporukan jokainen jäsen saa likimain saman verran huomiota naisilta?