Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekäs ihminen ettei mitään rajaa.

Kyl. Kamalaa kun ihminen haluaa elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Olisi paljon epäitsekkäämpää ja hyveellisempää uhrata elämänsä ja mielenterveytensä siihen, että pakottaa itsensä jäämään elämäntilanteeseen jossa ei haluakaan olla. Ei varmasti kaduta sitten kuolinvuoteella!

Vierailija kirjoitti:

Siis voi jumankauta, ei kannata alkaa suomalaisen naisen kanssa mihinkään, kun eron ottaa kuitenkin ihan vaan huvikseen vaikka kaikki hyvin.

Mikä on ratkaisu ongelmaan? Käy hakemassa ostovaimo, joka on sinusta riippuvainen taloudellisesti niin voit tehdä sille mitä vaan, eikä vaimo voi mitään eikä jätä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Tuuli-Elina ei kerro ihan kaikkea.

Vaikka mies oli hyvä, avioliitto perusonnellinen, kertoo jotakin se, että huomiontarve hänellä oli selvästi kova.

Yleensä siihen on syynä se, että avioseksi on tylsää tai sitä ei juuri ole. Mies ei ehkä halunnutkaan häntä enää oikeasti.

Olen huomannut, että nykyään moni 30+ suhteessa oleva nainen kaipaa huomiota muilta miehiltä, koska todella moni ns. kunnon mies suuntaa kiinnostuksensa ja huomionsa älypuhelimeen ja sen näytöltä löytyviin vähäpukeisiin naisiin. Se aiheuttaa kelpaamattomuuden tunnetta väkisinkin.

Tulihan se sieltä: miehen syy. Tietenkin. Nainen on aina olosuhteiden uhri, vaikka tekisi mitä.

Ymmärrän kyllä tuon vapauden kaipuun parisuhteessa, mutta kun tekee niinkin radikaalin ratkaisun kuin eroamisen niin hetken on kivaa ja jännää, tapaa kaikenlaisia ihmisiä, bilettää pilkkuun asti... sitten kun routa porsaan kotiin ajaa ei ole ketään vastassa. On yksin. Yhtäkkiä alkaa pitämäänkin siitä tylsästä sohvalla löhöävästä koti-iskästä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehet ikinä opi kirjoitti:

Olisi tuonkin mies ymmärtänyt aikoinaan hommata aasialaisen uskollisen ja mukavan naisen, niin ei tarvisi hävetä ja antaa lasten kärsiä.

Kattovat tasan siihen päivään asti kunnes köyhdyt. Osa jää,useimmat ei.

Kateellisen höpöpuhetta.

Haluatko sanoa mitä sillekin miehelle tehtiin vaimon jättäessä hänet ja 3 vuotiaan lapsensa uuden miehen takia? Oli tuotu Thaimaasta.

Jutussa itsekkin eronneena ärsyttää tuo, kuinka kevyesti koko juttu tuodaan esiin. Tuosta saa kuvan, että koko ero oli yksi pikku puuhastelu muiden harrastusten joukossa.

Neljänkympin kriisi rutkasti etuajassa. Muutaman vuoden on hauskaa, sitten iskee rupsahdus 40-45 välillä. Hänhän on vasta raukka 36.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jollakin on parempi olla yksin kuin parisuhteessa!

Lapsilla on edelleen isä ja äiti. Toisekseen lapsille on paras vaihtoehto se, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia. En todellakaan ymmärrä näitä ”äiti rikkoi perheen” -kauhistelijoita.

Sama. Itsekin aikoinaan lähdin "ihan hyvästä suhteesta", mutta jälkikäteen katsottuna olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin. Se oli niin jumittava ja kuluttava suhde mikä perustui miehen eikä mun hyvinvointiin. Oon varma et suurempi prosentti kansasta voisi paremmin jos he eivät olisi parisuhteessa väkisin vain siksi että yhteiskunta velvoittaa. Kun ei velvoita. 

Vierailija kirjoitti:

Neljänkympin kriisi rutkasti etuajassa. Muutaman vuoden on hauskaa, sitten iskee rupsahdus 40-45 välillä. Hänhän on vasta raukka 36.

Ja kuvitella, vieläpä + 20 vuotiaat miehet katsoo sillä silmällä ja hän raukka ajattelee että, iiiks apua, hän on nyt Milffi🤦‍♀️🤣, niin läpinäkyvää, tämän yks kaks teini vaihteen päälle ottavan lähes 40 vuotiaan raukka naisen.

Vierailija kirjoitti:

Neljänkympin kriisi rutkasti etuajassa. Muutaman vuoden on hauskaa, sitten iskee rupsahdus 40-45 välillä. Hänhän on vasta raukka 36.

Mikä ihmeen neljänkympin kriisi? Miksi aina naisten omaan hyvinvointiin liittyvät ratkaisut johtuvat hormoneista, kriiseistä tai jostain, kun oikeasti kyseessä on ihan muut seikat. Ei tuossa avattu tarkemmin millainen henkinen yhteys on ja sitä paitsi parisuhde ei ole ok jos on vaan ihan kivaa. Se kun ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jollakin on parempi olla yksin kuin parisuhteessa!

Lapsilla on edelleen isä ja äiti. Toisekseen lapsille on paras vaihtoehto se, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia. En todellakaan ymmärrä näitä ”äiti rikkoi perheen” -kauhistelijoita.

Sama. Itsekin aikoinaan lähdin "ihan hyvästä suhteesta", mutta jälkikäteen katsottuna olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin. Se oli niin jumittava ja kuluttava suhde mikä perustui miehen eikä mun hyvinvointiin. Oon varma et suurempi prosentti kansasta voisi paremmin jos he eivät olisi parisuhteessa väkisin vain siksi että yhteiskunta velvoittaa. Kun ei velvoita. 

Niin ei sillä väliä vaikka lapset oireilee, kunhan teillä vaan on hyvä olla ja saatte olla taas niitä + 20 vuotiaita ikiteinejä.

ENTÄS NE ELARIT oliks nekin naminami

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tuon vapauden kaipuun parisuhteessa, mutta kun tekee niinkin radikaalin ratkaisun kuin eroamisen niin hetken on kivaa ja jännää, tapaa kaikenlaisia ihmisiä, bilettää pilkkuun asti... sitten kun routa porsaan kotiin ajaa ei ole ketään vastassa. On yksin. Yhtäkkiä alkaa pitämäänkin siitä tylsästä sohvalla löhöävästä koti-iskästä...

Uutinen: mäkin erosin siksi, että sain tapailla vapaasti ketä haluan ja milloin haluan, mennä pilkkuun asti, tulla vasta aamu kahdeksalta pikkarit likaisena kotiin ja syödä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Kun tasaantumisvaihe tuli, nyt kannattaa lukea tarkasti, koska nyt seuraa jotain jännittävää: mitään routa porsaan kotiin ajaa- efektiä ei tullutkaan! Wow! Halusin olla yksin. Käsitätkö, en kaivannut lainkaan sitä sohvalla makaavaa miestä, koska hän pystyi tekemään sitä sohvalla makaamista jossain muualla. En kaivannut sitä suolikaasun hajua, naputusta, syyllistämistä ja halveksuntaa ja piiloilkeilyä valinnoistani. Kun tajusin, että voin elää ilman kenenkään mielipidetaakkaa, niin värjäsin hiuksetkin sellaiseksi kuin olin aina halunnut. Jos kaipasin seuraa, löysin uuden miehen. Kun kyllästyimme toisiimme, erosimme hyvissä väleissä. Kun halusin jotain vakavampaa, löysin nykyiseni joka myös etsi sinkkuilunsa päätteeksi jotain vakavampaa. 

Ei parisuhteet ole mikään kuolemankauppaa, että ne pitäisi ottaa elinkautisina ja jos vanha kakku tulee päätökseensä, ei ole pakko alkaa särpiä välittömästi uutta. Tiedän hirveän vähän sinkkuja, joita vaivaa yksinolo tuollaisella kontekstilla kuin tässä on kauhulla maalailtu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jollakin on parempi olla yksin kuin parisuhteessa!

Lapsilla on edelleen isä ja äiti. Toisekseen lapsille on paras vaihtoehto se, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia. En todellakaan ymmärrä näitä ”äiti rikkoi perheen” -kauhistelijoita.

Sama. Itsekin aikoinaan lähdin "ihan hyvästä suhteesta", mutta jälkikäteen katsottuna olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin. Se oli niin jumittava ja kuluttava suhde mikä perustui miehen eikä mun hyvinvointiin. Oon varma et suurempi prosentti kansasta voisi paremmin jos he eivät olisi parisuhteessa väkisin vain siksi että yhteiskunta velvoittaa. Kun ei velvoita. 

Niin ei sillä väliä vaikka lapset oireilee, kunhan teillä vaan on hyvä olla ja saatte olla taas niitä + 20 vuotiaita ikiteinejä.

Niin, mitenhän ne lapset kärsii, koska äitiyteni ei muutu vaikka suhdetilanteeni muuttuu varatusta sinkuksi? En niitä miehiä kotiin kanna lasten nähden, ja joku taso mullakin on. Toisekseen ei kaikki biletys ole ikiteineilyä, vaan sitä, että tää luterilainen "töistä kotiin ja töihin" ei vain istu meille kaikille. Tää on niin buumerisontaa mitä saa jatkuvasti lukea joka paikasta. Omat rietastelut nuorena unohdetaan, mutta seuraavan sukupolven touhut syynätään hirveällä kammalla ja paheksutaan. 

Mahtaa harmittaa, koska tälle ette mahda mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tälläisen naisen uhri. Nainen näki että tuo on varmasti hyvä isä eikä jätä yh:ksi mutta naisella tuskin oli missään vaiheessa aikeena elää koko elämäänsä kanssani

Ai oikein uhri 😂Missä mielessä muka?

Siis tuo suhdehan kuulosti juuri siltä mihin monet sitten lopulta pyrkii, minä mukaan lukien. Tasapainoinen rauhallinen arki. Mielestäni järjettömän itsekästä rikkoa lapsilta ja mieheltä perhe. Olisi vaikka parin vuoden päästä vaihtanut sen minäminä vaihteen päälle, sitten kun lapset jo isompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tälläisen naisen uhri. Nainen näki että tuo on varmasti hyvä isä eikä jätä yh:ksi mutta naisella tuskin oli missään vaiheessa aikeena elää koko elämäänsä kanssani

Ai oikein uhri 😂Missä mielessä muka?

No asiayhteyteen viitaten luulisin, että teetätti ensin lapset ja sitten laittoi eropaperit vetämään ilman että tilanteeseen liittyi mitään selvää syytä erota?

Sivusta huudan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Kertoo olleensa "sarjaseurustelija" nuorempana ( lei lukekaa rivien välistä), 7 vuotta yhden saman miehen kanssa ja nyt taas pitää saada jonoa oven taakse. Tyypillinen nykyaikainen suominainen. Minäminäminä, ei mun järvi soutamalla kulu! Ikävää, että tuollaiset tyypit tekevät lapisa.

Juuri tämän takia seksikumppanien määrällä on merkitystä parisuhdetta muodostettaessa. Ihminen ei muutu.

Kyllä ihmiset voi muuttua. Itsekin olin nuorena sarjaseurustelija ja alkuvaiheessa ne suhteetkin meni vähän päällekkäin. Uskollisuus ei ollut mulle helppoa. Jossain välissä alkoi tulla järkeä päähän ja olin 3,5 vuotta selibaatissakin, vaikka seurustelusuhteitakin oli. Mieheni tapasin tuossa selibaattivaiheessa ja voin sanoa että olin siinä kohtaa ihan eri ihminen kuin se kevytmielinen hepsankeikka, joka nuorena olin. 21 vuotta on oltu naimisissa enkä kaipaa huomiota keltään muulta kuin omalta mieheltäni.

Mä sain sen kuvan, että artikkelin nainen on ihminen, joka on hankkinut lapset vain itseään varten miettimättä asiaa sen enempää. Virhe. Näen myös ihmisen, jolla on täysin epärealistiset odotukset elämältä ja muilta ihmisiltä. Kuulostaa siltä että hän uskoo naiivisti ruusunpunaisten lasien värittämänä, että jos ja kun se oikeilla kemioilla varustettu ihminen tulee vastaan, häntä ymmärretään täysin, eikä kommunikaatiota enää juuri tarvita ja että ne tunteet kumppania kohtaan pysyvät aina intohimoisina ja positiivisina. Mutta ei sellaista ole olemassakaan. Ikävää, ettei hän tuon ikäisenä sitä vielä tiedä ja on nyt vaikeuttanut huomattavasti oman perheensä elämää. Lapset eivät tuosta yleensä traumatisoidu, mutta kyllähän se laskee lapsen mielialaa kun tiivis yksikkö hajoaa. Laskeehan se yleensä aikuisenkin.

Jotkut ovat vaan koukussa jännityksen ja ihastumisen tunteeseen. Tällainen ihminen ei osaa sitoutua!