Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet, että iso syy siihen miksi suomalaiset kotitaloudet ovat jatkuvasti köyhiä ja esim. italialaiset varakkaita, johtuu siitä, että Suomessa erotaan niin helposti?

Mikään ei köyhdytä niin kuin ero.

Italiassa tämä nainen olisi hankkinut ihanan rakastajan ja pysynyt perheensä kanssa, eikä sitä olisi pidetty minään.

Nyt meni lusikat jakoon, omakotitalosta oli siirryttävä vuokrayksiöön.

Italiassa sekä Ranskassa on ollut jo vuosikaudet alhainen syntyvyys. Eipä niiden rakastajien pito näytä nostavan perheonnea.

Alhainen syntyvyys johtuu eri asiasta, ennemmin siitä, että nuori aikuinen ei saa töitä ja joutuu asumaan vanhemmillaan. Sen sijaan sen nuoren äiti voi olla 45-vuotiaana hyvin onnellinen, jos takana on pitkä ja sopuisa ystävyysliitto aviossa oman Giulion kanssa, mutta hehkuva romanssi naapurin Gilberton kanssa.

Eihän tossa ole mitään järkeä. Sitoudut rahan takia yhteen huonoon ja pidät varalla toista. Itseellisenä naisena voit pitää luvan kanssa kahta rakastajaa, kunhan lapselle järjestyy hoitaja. Joudut kuitenkin yöt nukkumaan surkeassa sängyssä. Nykynaisen kannattaa tienata ettei tarvitse ottaa maksajaa.

Kyllä kyllä.

Mutta tiedätkö - kaikki eivät voi tienata suuria summia. Paras keino tavallisen keskituloisen ihmisen vaurastumiseen on pitkä avioliitto ja yhteinen omistusasunto. Kun se on maksettu, on erittäin helppoa hankkia lisävarallisuutta ja laittaa mahdolliset perinnötkin poikimaan.

Ei raha tuo onnea, mutta se helpottaa onnellisuuden saavuttamista paljon.

Ihmisen paras investointi on pitkäaikainen parisuhde - sen vaaliminen tavalla tai toisella kannattaa aina. Etelä-Euroopassa ymmärretään, että pitkä avioliittokin voi virkistyä uudelleen, jos uskottomuuden suhteen ei olla niin armottomia. Moni, erityisesti nainen, kaipaisi aivan varmasti pientä lisämaustetta pitkään liittoon. Kunhan kaikki voisivat luottaa siihen että seikkailla saa, kunhan muistaa tulla ajoissa kotiin, voisi maailma olla vähemmän mustavalkoinen.

Mies = lompakko

1. Miehellä on hienoa elää sponsorina 2. miehen korjatessa satoa.

Jotkut naiset tienaavat ihan itse,vaikka sinä näytkin elävän miehesi rahoilla ja olet siksi velvoitettu antamaan pillya. Palkkatyössä olevan vaimon 1. Mies saa myös rahallista hyötyä vaimosta ja on vapaa tekemään mitä haluaa silloin kun nainen on mies 2 seurassa.

Mikä järki tollasessa liitossa on?

Ystävyys, kumppanuus, vanhemmuus, yhteinen koti ja elämä, yhteinen talous joka hyödyttää molempia. Minä en ymmärrä tätä mustavalkoista, seksikeskeistä suhtautumista parisuhteeseen. Miksei suhde voi pohjautua kumppanuuteen ja ystävyyteen, siihen että voi luottaa toisen olevan siinä rinnalla vaikeinakin aikoina? Tietenkään kaikille ei sovi semmoinen malli että seksi haetaan muualta kuin siltä elämänkumppanilta, mutta typerää tuomita ne joille se sopii.

Mitä jos se seksinsä muualta hakeva rakastuu? Siinäpä sulle sotku siivottavaksi. Olen nähnyt tällaisen ja siinäpä sitä sitten ollaankin. Tiesitkö ettei sitä rahaa ja maallista mammonaa saa tämän maallisen vaelluksen päätyttyä mukaansa?

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Hänellähän on jo uusi mies. Harmittaako, kun ei jäänytkään yksin, vaan löysi entistä paremman

Kouluterkkarina näen kuinka etenkin pienet lapset kärsivät vanhempien erosta. Ohjaan herkästi lapsen koulupsykologille. On epämääräistä ahdistusta, itkuisuutta ja unettomuutta. Lähdetään selvittämään asiaa ja usein löytyy se vanhempien viimeaikainen ero taustalta. Ja toki on parempi erota kuin jäädä riitaisaan suhteeseen, mutta tällaista itsekkyyttä en ymmärrä, että erotaan kun ei vaan huvita. Pitäisi laittaa ne omat halut ja tunteet taka-alalle jos on lapset tehty jos syytä ei eroon ole. Eroaisi sitten kun lapset isompia. Ja vielä kannustaa muita samaan! Häpeäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Hänellähän on jo uusi mies. Harmittaako, kun ei jäänytkään yksin, vaan löysi entistä paremman

Voi voi, vielä vaihtuu moneen kertaan ennen kuin jää yksin. Nähty on. Sitten tyydytään johonkin pappaan, jonka saa elättäjäksi vanhoille päiville.

Naisten voimaantumispaska pilaa ihan aidosti maailman, pikku hiljaa nakertaen ja mädättäen sieltä sun täältä kunnes koko korttitalo romahtaa kun perustukset on syöty pois.

Vierailija kirjoitti:

Tuuli-Elinalla on harhaluulo, että lähtemällä löytää onnen. Ei löydy. Emme elä paratiisissa ja siksi elämästä ei tule täydellistä koskaan. Jotakin mukavaa voi joskus sattua, mutta yleensä elämässä on vaikeuksia. Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Kiitos päivän nauruista. 😅 Kyllä tämä aihe nyt osui aika monella hermoon. Pelottaako että oma puoliso ottaa mallia ja tekee saman tempun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen hänen avioliitossaan ja perhe-elämässään ei ollutkaan kaikki ihan hyvin. Kenties liian vähän omaa aikaa, oli muuttunut vain vaimoksi ja etenkin äidiksi. Mieskin alkanut muuttua arkiseksi ja itsestään selvyydeksi. Miesten on edelleen paljon helpompi jatkaa "entistä" elämäänsä, kun tulee lapsia ja vaikka olisivat naimisissa. Naisilla on edelleen vastuu ja paine muuttua hyväksi vaimoksi ja äidiksi, joka ei valita ja tekee kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän. En tavallaan ihmettele tuota ratkaisua, mutta kyllä tuo vähän valitettavaa on, että nainen ei voi elää omanlaista elämää, jos on avioliitossa oleva äiti.

Sehän on ihan omassa päässä, ettei voi. Täytyy tehdä itsensä kanssa vähän työtä, että pystyy näkemään itsensä roolien takaa ja elämään sitä omanlaista elämää myös. Monet naiset rakentavat niin vaativan äitiysvankilan itselleen (ja muille äideille samalla), etteivät kykene murtamaan itseään ulos. Syy itse asetettuihin rooleihin ei kuitenkaan välttämättä ole puolisossa tai suhteessa.

Korjaus: syy asetettuihin rooleihin ei ole koskaan missään muualla kuin oman pään sisällä. Ei kukaan voi vaatia aikuiselta ihmiseltä yhtään mitään, mihin tämä ei suostu (paitsi työnantaja tietysti tekemään jotain palkkasi eteen.) Käytännössä kaikki yhteiskunnan, ympäristön jne. vaatimukset ovat vain omassa päässä.

Ja vaikka eivät olisikaan, niille voi silti nostaa keskisormea ja todeta että minä elän niin kuin tykkään. Repikää siitä.

Puhun omasta kokemuksesta. Minulla on vaativa persoonallisuushäiriö (tai oli). Koin, että oli niin maan perkeleesti vaatimuksia että vallan uuvuin. Sitten lopulta jossain vaiheessa fiksun terapeutin avustuksella tajusin, että ei minulta kukaan mitään vaadi, paitsi minä itse. Ja vaikka vaatisikin, ei minun tarvitse piitata siitä. Vaatikoot vaikka pää sinisenä, ei sen tarvitse minua heilauttaa.

Omat lapset on tietysti hoidettava, mutta niinhän me kaikki muutenkin joudumme kantamaan vastuun tekojemme seurauksista. Se, miten ne lapset hoitaa ja kasvattaa, on sitten oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet, että iso syy siihen miksi suomalaiset kotitaloudet ovat jatkuvasti köyhiä ja esim. italialaiset varakkaita, johtuu siitä, että Suomessa erotaan niin helposti?

Mikään ei köyhdytä niin kuin ero.

Italiassa tämä nainen olisi hankkinut ihanan rakastajan ja pysynyt perheensä kanssa, eikä sitä olisi pidetty minään.

Nyt meni lusikat jakoon, omakotitalosta oli siirryttävä vuokrayksiöön.

Italiassa sekä Ranskassa on ollut jo vuosikaudet alhainen syntyvyys. Eipä niiden rakastajien pito näytä nostavan perheonnea.

Alhainen syntyvyys johtuu eri asiasta, ennemmin siitä, että nuori aikuinen ei saa töitä ja joutuu asumaan vanhemmillaan. Sen sijaan sen nuoren äiti voi olla 45-vuotiaana hyvin onnellinen, jos takana on pitkä ja sopuisa ystävyysliitto aviossa oman Giulion kanssa, mutta hehkuva romanssi naapurin Gilberton kanssa.

Eihän tossa ole mitään järkeä. Sitoudut rahan takia yhteen huonoon ja pidät varalla toista. Itseellisenä naisena voit pitää luvan kanssa kahta rakastajaa, kunhan lapselle järjestyy hoitaja. Joudut kuitenkin yöt nukkumaan surkeassa sängyssä. Nykynaisen kannattaa tienata ettei tarvitse ottaa maksajaa.

Kyllä kyllä.

Mutta tiedätkö - kaikki eivät voi tienata suuria summia. Paras keino tavallisen keskituloisen ihmisen vaurastumiseen on pitkä avioliitto ja yhteinen omistusasunto. Kun se on maksettu, on erittäin helppoa hankkia lisävarallisuutta ja laittaa mahdolliset perinnötkin poikimaan.

Ei raha tuo onnea, mutta se helpottaa onnellisuuden saavuttamista paljon.

Ihmisen paras investointi on pitkäaikainen parisuhde - sen vaaliminen tavalla tai toisella kannattaa aina. Etelä-Euroopassa ymmärretään, että pitkä avioliittokin voi virkistyä uudelleen, jos uskottomuuden suhteen ei olla niin armottomia. Moni, erityisesti nainen, kaipaisi aivan varmasti pientä lisämaustetta pitkään liittoon. Kunhan kaikki voisivat luottaa siihen että seikkailla saa, kunhan muistaa tulla ajoissa kotiin, voisi maailma olla vähemmän mustavalkoinen.

Mies = lompakko

1. Miehellä on hienoa elää sponsorina 2. miehen korjatessa satoa.

Jotkut naiset tienaavat ihan itse,vaikka sinä näytkin elävän miehesi rahoilla ja olet siksi velvoitettu antamaan pillya. Palkkatyössä olevan vaimon 1. Mies saa myös rahallista hyötyä vaimosta ja on vapaa tekemään mitä haluaa silloin kun nainen on mies 2 seurassa.

Mikä järki tollasessa liitossa on?

Ystävyys, kumppanuus, vanhemmuus, yhteinen koti ja elämä, yhteinen talous joka hyödyttää molempia. Minä en ymmärrä tätä mustavalkoista, seksikeskeistä suhtautumista parisuhteeseen. Miksei suhde voi pohjautua kumppanuuteen ja ystävyyteen, siihen että voi luottaa toisen olevan siinä rinnalla vaikeinakin aikoina? Tietenkään kaikille ei sovi semmoinen malli että seksi haetaan muualta kuin siltä elämänkumppanilta, mutta typerää tuomita ne joille se sopii.

Siitä pitää sanoa jo kahvitteluvaiheessa. "Ai niin muuten, onhan molemmille ok et käydään vieraissa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole selvästikään ollut hyvin kun päätyi eroon?

Halusi baariin keikuttaa persettä. Sentään tajusi ettei tuollainen ole sopivaa suhteessa. Sanoi myös suoraan haluavansa olla yksin. Ikävä sitten, kun lapset lukevat nämä hänen kirjoitukset.

Artikkelia lukiessa ihmettelin, eikö sitä persiitä voi keikuttaa baarissa vaikka onkin parisuhteessa. Siitähän tuossa oli kyse, "seinä" alkoi tulla vastaan ja oli kiire testata vieläkö on vientiä.

Omaa tilaa ja aikaa olisi ollut mahdollista järjestää myös parisuhteessa. Mutta sillä ei tietenkään olisi sanut huomiota, ja sehän tässä näyttää olleen tärkeintä. Ensin huomiota miehiltä baarissa ja sitten kirjan muodossa kansalta. Minäminäminä.

Mitä siitä, että lapsille on aiheutettu ikuinen trauma ja turvattomuuden kokemus. Mitä siitä, että hajonneiden perheiden lapset pärjäävät tutkitusti elämässä huonommin about kaikilla mittareilla. Mitä siitä, että pilattiin jokaisen perheenjäsenen sosioekonominen asema (se on ydinperheessä aina parempi, koska tarvitaan vain yksi asunto, yhdet vakuutukset jne.)

Mitä siitä, että miesparalta on särjetty sydän, kun hän on luullut kaiken olevan hyvin, ja vaimonkin mielestä kaikki oli hyvin, mutta vaimolla oli tylsää ja hän lähti nostelemaan. Siinä vasta rakastava, luotettava ja lojaali vaimo ja äiti! Sille ei varmaan vihkikaavassa ole teroitettu sitä, että siinä luvataan TAHTOA rakastaa. Pitkässä suhteessa se vaatii aina välillä sitä tahtomista.

Kerron teille uutisen; naistenlehtien paska että parisuhde vaatii valtavasti työtä ei ole totta. Tahtoa pitää olla mutta jos se on jatkuvaa työstämistä eikä mikään tunnu miltään, olette väärän ihmisen kanssa. Ettekä usko sitä ennen kuin se oikea kävelee vastaan tai tapahtuu jotain muuta yhtä mullistavaa. Siinä menee koko elämä uusiksi. Mutta ei se mitään, jatkakaa. Ymmärrän että aihe herättää pelot ja ahdistuksen kun itse haluaisi tehdä tasan saman ratkaisun, mutta ei uskalla.

Lasten hylätyksi tulemisen tunteista ja kokemuksista,  niitä on myös ihan ydinperheellisillä, nimim neljäkymmentä ja vielä paikkailen itseäni terapiassa vaikka vanhempani eivät eronneet. Äitini sanoin pysyivät yhdessä lasten vuoksi. Toivoin todella että olisivat ymmärtäneet erota, sitä riitelyä ei kuuntele kukaan, ja edelleen ovat myrkkyä toisilleen, mutta kaikki on tehtävä yhdessä. Lakatkaa kohtelemasta eronneita kuin spitaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Oi hyvää päivää mitä kommentointia. Eiköhän jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja tietää omansa ja lastensa parhaan. Taitaa herättää tunteita ja pelkoja tai kateutta ja siksi älähtää. Itsekään ei ehkä ole saanut elämältä mitä toivonut ja sitten joku muu herranjestas menee ja tekee ratkaisun, joka on toisenlainen kuin oma.

Itse erosin ilmeisesti ilman painavaa oikeaa syytä, ei hakattu, mies ei ollut juoppo tai muuten riippuvainen, ei ollut pettämistä tosin sekin pitää nykyään palstan mukaan hyväksyä ja ottaa kasvun paikkana. Henkistä väkivaltaa oli ja hylkäämistä ja kaamea myrkyllinen ilmapiiri, mutta olisihan siinä pärjännyt kun olisi vähän tiukempaan purrut hammasta. Olisinko saanut sen kultaisen kruunun lopussa, jos olisin vielä jaksanut?

Antakaa ihmisten elää elkääkä olko niin mega negatiivisia, mitä se teiltä on pois mitä joku toinen tekee?

Ehkä täällä on ihmisiä, jotka ovat itsekin ja puolisonsakin joskus purreet hammasta ja se kannatti. Ei aina ole kyse kateudesta kuule. Jos tuo kuvio olisi jotenkin kadehdittava niin ei ja naisen tarvitsisi itseään yrittää noin valkopestä (musta selitetään valkoiseksi), oikein kirjankin runoillut puolustuksekseen. Miksi sille on tarvetta jos elää kadehdittua elämänvaihetta? Joidenkin on oikeasti vaan vaikea myöntää niitä virheitä? Ehkä hän ei vielä ole edes elänyt sinne asti, että tajuaa, että kyllä muuten tuki mokattua. Ehkä olisi pitänyt olla valehtelematta miehelle ja lapsille, ehkä ei olisi pitänyt ajatella vain itseään kun halus sen perheen ja kun koko paketti oli nalkissa niin haluskin taas itselleen jotain muuta ilman perhettä "heippa murut! Äiti lähtee nyt!"

Kuolinvuoteella voi kaduttaa tekemättömät teot, mutta morkkiksessa kaduttaa juuri ne pöljäilyt mitä tuli tehtyä. Varmana edessäpäin ja itselleen pitää sitten osata nauraa aika saatanan kovaa :'''''D

Muutenkin vaikuttaa aika mielikuvituksetomalta naiselta jos ainoa harrastus läpi aikuisiän on sarjadeittailu.

Vierailija kirjoitti:

Kouluterkkarina näen kuinka etenkin pienet lapset kärsivät vanhempien erosta. Ohjaan herkästi lapsen koulupsykologille. On epämääräistä ahdistusta, itkuisuutta ja unettomuutta. Lähdetään selvittämään asiaa ja usein löytyy se vanhempien viimeaikainen ero taustalta. Ja toki on parempi erota kuin jäädä riitaisaan suhteeseen, mutta tällaista itsekkyyttä en ymmärrä, että erotaan kun ei vaan huvita. Pitäisi laittaa ne omat halut ja tunteet taka-alalle jos on lapset tehty jos syytä ei eroon ole. Eroaisi sitten kun lapset isompia. Ja vielä kannustaa muita samaan! Häpeäisi.

Menehän itse peilin eteen. Ja mieti pitkään. Ja hartaasti. Siinäpä taakka lapselle, kun ymmärtää että hänen takiaan vanhemmat sinnittelivät yhdessä pahimmassa tapauksessa aiheuttaen traumoja muka hyvässä suhteessa. Ihmiset on niin vinoon kasvaneita, etteivät tajua, että lapset aistivat kaiken ja siitä muodostuu heille "normaali" tapa elää ja tuntea, vaikkei se olisi sellaista nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Hänellähän on jo uusi mies. Harmittaako, kun ei jäänytkään yksin, vaan löysi entistä paremman

Voi voi, vielä vaihtuu moneen kertaan ennen kuin jää yksin. Nähty on. Sitten tyydytään johonkin pappaan, jonka saa elättäjäksi vanhoille päiville.

Näemmä sitä elättäjää haetaan tähän ekaan vaiheeseen. Kiva kuitenkin mikäli sellainen löytyy seuraavallekin kierrokselle. Olkaa tarkkana kenet viette kaffelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi hyvää päivää mitä kommentointia. Eiköhän jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja tietää omansa ja lastensa parhaan. Taitaa herättää tunteita ja pelkoja tai kateutta ja siksi älähtää. Itsekään ei ehkä ole saanut elämältä mitä toivonut ja sitten joku muu herranjestas menee ja tekee ratkaisun, joka on toisenlainen kuin oma.

Itse erosin ilmeisesti ilman painavaa oikeaa syytä, ei hakattu, mies ei ollut juoppo tai muuten riippuvainen, ei ollut pettämistä tosin sekin pitää nykyään palstan mukaan hyväksyä ja ottaa kasvun paikkana. Henkistä väkivaltaa oli ja hylkäämistä ja kaamea myrkyllinen ilmapiiri, mutta olisihan siinä pärjännyt kun olisi vähän tiukempaan purrut hammasta. Olisinko saanut sen kultaisen kruunun lopussa, jos olisin vielä jaksanut?

Antakaa ihmisten elää elkääkä olko niin mega negatiivisia, mitä se teiltä on pois mitä joku toinen tekee?

Ehkä täällä on ihmisiä, jotka ovat itsekin ja puolisonsakin joskus purreet hammasta ja se kannatti. Ei aina ole kyse kateudesta kuule. Jos tuo kuvio olisi jotenkin kadehdittava niin ei ja naisen tarvitsisi itseään yrittää noin valkopestä (musta selitetään valkoiseksi), oikein kirjankin runoillut puolustuksekseen. Miksi sille on tarvetta jos elää kadehdittua elämänvaihetta? Joidenkin on oikeasti vaan vaikea myöntää niitä virheitä? Ehkä hän ei vielä ole edes elänyt sinne asti, että tajuaa, että kyllä muuten tuki mokattua. Ehkä olisi pitänyt olla valehtelematta miehelle ja lapsille, ehkä ei olisi pitänyt ajatella vain itseään kun halus sen perheen ja kun koko paketti oli nalkissa niin haluskin taas itselleen jotain muuta ilman perhettä "heippa murut! Äiti lähtee nyt!"

Kuolinvuoteella voi kaduttaa tekemättömät teot, mutta morkkiksessa kaduttaa juuri ne pöljäilyt mitä tuli tehtyä. Varmana edessäpäin ja itselleen pitää sitten osata nauraa aika saatanan kovaa :'''''D

Muutenkin vaikuttaa aika mielikuvituksetomalta naiselta jos ainoa harrastus läpi aikuisiän on sarjadeittailu.

Miksi sinä todistelet ja selität?

Olisi tuonkin mies ymmärtänyt aikoinaan hommata aasialaisen uskollisen ja mukavan naisen, niin ei tarvisi hävetä ja antaa lasten kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Kouluterkkarina näen kuinka etenkin pienet lapset kärsivät vanhempien erosta. Ohjaan herkästi lapsen koulupsykologille. On epämääräistä ahdistusta, itkuisuutta ja unettomuutta. Lähdetään selvittämään asiaa ja usein löytyy se vanhempien viimeaikainen ero taustalta. Ja toki on parempi erota kuin jäädä riitaisaan suhteeseen, mutta tällaista itsekkyyttä en ymmärrä, että erotaan kun ei vaan huvita. Pitäisi laittaa ne omat halut ja tunteet taka-alalle jos on lapset tehty jos syytä ei eroon ole. Eroaisi sitten kun lapset isompia. Ja vielä kannustaa muita samaan! Häpeäisi.

Juuri näin. Lapsia hankkivien pitäisi solmia määräaikainen 18 vuoden parisuhde, sit voi jatkaa jos huvittaa tai lopettaa jos ei huvita.

Aikuiset ihmiset pystyy tulemaan päättämällä toimeen keskenään,  eli ei ole pakko järjestää lapsille myöskään "riitaista kotia", jos ovat joskus rakastaneet toisiaan eikä kumpikaan ole luonnehäiriöinen tai addikti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi hyvää päivää mitä kommentointia. Eiköhän jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja tietää omansa ja lastensa parhaan. Taitaa herättää tunteita ja pelkoja tai kateutta ja siksi älähtää. Itsekään ei ehkä ole saanut elämältä mitä toivonut ja sitten joku muu herranjestas menee ja tekee ratkaisun, joka on toisenlainen kuin oma.

Itse erosin ilmeisesti ilman painavaa oikeaa syytä, ei hakattu, mies ei ollut juoppo tai muuten riippuvainen, ei ollut pettämistä tosin sekin pitää nykyään palstan mukaan hyväksyä ja ottaa kasvun paikkana. Henkistä väkivaltaa oli ja hylkäämistä ja kaamea myrkyllinen ilmapiiri, mutta olisihan siinä pärjännyt kun olisi vähän tiukempaan purrut hammasta. Olisinko saanut sen kultaisen kruunun lopussa, jos olisin vielä jaksanut?

Antakaa ihmisten elää elkääkä olko niin mega negatiivisia, mitä se teiltä on pois mitä joku toinen tekee?

Ehkä täällä on ihmisiä, jotka ovat itsekin ja puolisonsakin joskus purreet hammasta ja se kannatti. Ei aina ole kyse kateudesta kuule. Jos tuo kuvio olisi jotenkin kadehdittava niin ei ja naisen tarvitsisi itseään yrittää noin valkopestä (musta selitetään valkoiseksi), oikein kirjankin runoillut puolustuksekseen. Miksi sille on tarvetta jos elää kadehdittua elämänvaihetta? Joidenkin on oikeasti vaan vaikea myöntää niitä virheitä? Ehkä hän ei vielä ole edes elänyt sinne asti, että tajuaa, että kyllä muuten tuki mokattua. Ehkä olisi pitänyt olla valehtelematta miehelle ja lapsille, ehkä ei olisi pitänyt ajatella vain itseään kun halus sen perheen ja kun koko paketti oli nalkissa niin haluskin taas itselleen jotain muuta ilman perhettä "heippa murut! Äiti lähtee nyt!"

Kuolinvuoteella voi kaduttaa tekemättömät teot, mutta morkkiksessa kaduttaa juuri ne pöljäilyt mitä tuli tehtyä. Varmana edessäpäin ja itselleen pitää sitten osata nauraa aika saatanan kovaa :'''''D

Muutenkin vaikuttaa aika mielikuvituksetomalta naiselta jos ainoa harrastus läpi aikuisiän on sarjadeittailu.

Miksi sinä todistelet ja selität?

Haluatko tarkentaa kysymystä? Jos et jaksa lukea vastauksia toisten kommenteista vaan esittää tyhmään, esität turhia kysymyksiä niin turha kai on keskustella täällä.

Jännä muuten miten täällä joku vuosi sitten puhuttiin siitä helluntailaismiehestä, joka jätti perheensä ja kirjoitti kirjan kuinka olisi pitänyt tehdä kaikki toisin, paremmin, muidenkin kuin itsensä takia....Sitten vertailussa tämä nainen, jota kukaan ei painostanut mihinkään ja joka biletti nuoruutensa, leikki perhettä ja kirjoitti kirjan "sori, mutta vietti vie". Ja joku eronnut vielä tukee sanomaan, että älkää viitsikö, yrittäkää ymmärtää tätä naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuli-Elinalla on harhaluulo, että lähtemällä löytää onnen. Ei löydy. Emme elä paratiisissa ja siksi elämästä ei tule täydellistä koskaan. Jotakin mukavaa voi joskus sattua, mutta yleensä elämässä on vaikeuksia. Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Kiitos päivän nauruista. 😅 Kyllä tämä aihe nyt osui aika monella hermoon. Pelottaako että oma puoliso ottaa mallia ja tekee saman tempun?

Ei pelota. Pelottaako sinua vai jakeletko auliisti persettä baareissa huviksesi kun lapset ikävöi äitiä?

Ehjän parisuhteen rikkominen voimaannuttaa

Ydinperheen rikkominen voimaannuttaa

Gulli-ka-ru-sellin pyörittäminen voimaannuttaa

Huo*aaminen ja pers*eeenpyöritys voimaannuttaa

Onko okei erota jos miehen läheisyys tuntuu 80% ajasta ahdistavalta? Jos mies ei olekaan lopulta sellainen mitä haluaisin? Ei esim osoita lapsille rakkautta juurikaan, hoitaa kyllä perusasiat?

Syynä omaan ahdistukseen en osaa sanoa, ehkä miehen aiempi pettäminen tai vuosia kestänyt välinpitämättömyys jota nyt kyllä yrittää korjata.

Jäädäkö lasten takia?

Eikö miehet ikinä opi kirjoitti:

Olisi tuonkin mies ymmärtänyt aikoinaan hommata aasialaisen uskollisen ja mukavan naisen, niin ei tarvisi hävetä ja antaa lasten kärsiä.

Kattovat tasan siihen päivään asti kunnes köyhdyt. Osa jää,useimmat ei.