Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei tarvi olla enää yhdessä jos parisuhde ahdistaa. Tietenkin tekee parisuhteen eteen minkä voi. Pakko ajatella myös itseään jos itse voi hyvin niin lapsetkin voi hyvin.

Tuo pitää jo miettiä siinä vaiheessa kun alkaa lapsia laittamaan, että sitoudunko viemään lapseni aikuisikään vai menenkö eteenpäin omien mielihalujen mukaan?

Lapset kärsivät yleensä erosta. Kun ei ole kunnon syytä erota niin pitää jaksaa ajatella lasten etua ja lähteä sitten kun lapset ovat aikuistuneet.

Noh, se joka on itse synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Päätös on päätös ja hän elää sen kanssa, mutta vähän välittyi lapsellinen kuva kyseisestä ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei tarvi olla enää yhdessä jos parisuhde ahdistaa. Tietenkin tekee parisuhteen eteen minkä voi. Pakko ajatella myös itseään jos itse voi hyvin niin lapsetkin voi hyvin.

Tuo pitää jo miettiä siinä vaiheessa kun alkaa lapsia laittamaan, että sitoudunko viemään lapseni aikuisikään vai menenkö eteenpäin omien mielihalujen mukaan?

Lapset kärsivät yleensä erosta. Kun ei ole kunnon syytä erota niin pitää jaksaa ajatella lasten etua ja lähteä sitten kun lapset ovat aikuistuneet.

Mitä järkeä silloin enää erota kun on yli 40v? Miehille ilmaa. Parempi erota silloin, kun on vielä jonkinlaista seikkailua luvassa.

Onkohan ne samat vai eri ihmiset jotka patistavat muita tekemään lapsia, koska se on se elämän merkityksellinen asia, ja kyllä kaikki sitten selviää vaikkei niin ihanne tilanne olekaan. Kunhan on lapset.

Onko sitten samat ihmiset kivittämässä ensimmäisenä kun sitten se lapsia hankkinut ei ollutkaan samanlainen ydinperhesuuntautunut ihminen kuin itse on? Sitten huudetaan että miksi niitä lapsia tehdään edes jos ne ei mene oman elämänlaadun edelle 24/7 ainakin 18 vuotta. Tosin ei sekään riitä koska kyllähän ne lapset niin kärsii jos niiden lapsilla ei ole sitten ehjää mummolaa, voi voi.

Koittakaa nyt päättää että synnytystalkoot ja uusia potentiaalisia veronmaksajia vai jäykkä ydinperhekeskeinen yhteiskunta jossa muita ratkaisuja tehneet toivotetaan alimpaan helvet-tiin?

Apua te olette kauheita.

Toivoisin vastausta näiltä pahimmilta huutelijoilta, että traumatisoituisiko se lapsi vähemmän jos vanhemmilla olisi alusta asti omat asunnot ja vietetään silloin tällöin aikaa molemmissa vain toisen vanhemman kanssa? Olisiko se perheen särrrkyminen ja rrrepeäminen ja hajoaminen sitten vähemmän paha jos lapset saisivat alusta asti mallin siitä että vanhemmat eivät ole menossa mihinkään vaikka eivät aina asu saman katon alla?

Vai oppiiko lapsi jo kohdussa sen ainoan oikean mallin jossa perheet saavat elää, sen ikuisen puhtoisen ydinperheen?

Tunnen tämän pariskunnan, ja sanotaanko näin, että exän vastuulla ne lapset oli ennen eroakin, kun rouva ei jaksanut lapsiperhearkea. 

Näin se nyt vaan on että hu on ora hu oraamasta päästyäänkin vaikka voissa paistaisi. Se nähdään hyvin tässä tällaisten kirjojen julkaisijaämmässä. Ei ihme että miehet hiipivät perässä ostoskeskuksissa ja roiskivat spe rmaa taskusta farkuille. Lapsiparat vain joutuvat kärsimään mutta minkäs teet kun horakka kerran päätti lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Tälle Tuuli-Elinalle tiedoksi, että hyvin tavallista, jos on perusnätti. Ei miehet seksisuhteisiin, niin kauheasti ikää katso. Kunhan on lämmin ja hengittää...

..lämmin ja hengittää... no, aina oppii jotain uutta

Siinähän liehuu kapakoissa, tindereissä yms. Elää nyt vaihtaen miehiä kuin sukkia. Jotkut miehet tekee tätä vaikka aviossa. Tai erotaan ja useita liittoja takana. Kyse keskenkasvuisuudesta. Rakastutaan rakastumisen tunteeseen. Oi sitä huumaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jollakin on parempi olla yksin kuin parisuhteessa!

Lapsilla on edelleen isä ja äiti. Toisekseen lapsille on paras vaihtoehto se, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia. En todellakaan ymmärrä näitä ”äiti rikkoi perheen” -kauhistelijoita.

No se isä ei ainakaan koskaan tule enää luottamaan kehenkään täysin. Turvallisuuden tunne on viety iäksi.

Voiko silloin olla koskaan oikeasti onnellinenkaan, vaikka lapsista varmasti onkin onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä jeesustellaan, suurin ero eroista tapahtuu juuri naisten kyllästymisestä.

Onko sinulla millainen otoskoko näihin asioihin?

Kyllä merkittävä osa eroista on ihan miehien omasta mukavuudenhalusta johtuvaa. Ei nyt taas yleistetä yhden uutisen perusteella asioita, jookosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen lynkkausmieliala tässä ketjussa. Ero hyväksytään ilmeisesti vain, jos perheessä on perheväkivaltaa, päihteidenkäyttöä tai pettämistä. Miksi ihmisen pitäisi tuhlata elämänsä suhteeseen, joka on ilmeisen hajuton ja mauton?

Elämä on yleensä hajuton ja mauton. Sitä kutsutaan arjeksi. 

Aika kamalaa jos joku kommentoi että arjen kuuluu olla hajutonta ja mautonta, ja useampi komppaa! Arkea on suurin osa elämästä. Tehkää siitä elämisen arvoista.

Minähän en prkele hymyile!

T. suomalainen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Minä olen sinkkunainen ja asun yhdessä Helsingin kalleimmasta asuinalueista yksin omistusasunnossa. Muissa talon vastaavissa asunnoissa asuu 2-4 henkilöä. Lainan voisin maksaa heti pois, jos haluaisin. Että joo, tokihan naisten vaihtoehtiona on asua a) miehen (ja lasten) kanssa ja rahoilla kalliissa ja hulppeassa merentantahuvilassa tai b) yksin kaupungin vuokratalossa jossain pikkukaupungin lähiössä. Ei muuta.

Mutta siis itse aiheeseen hyvät ihmiset. Onko meno tosiaankin näin takapajuista? Onko naisen ainoa luojan antama tehtävä on olla (nuori ja kaunis) perheenäiti, jolla ei saa olla ajatustakaan omasta elämästä? Jos tekee radikaalin ratkaisun ja eroaa oman hyvinvoinnin tähden (siis miehenhän pitäisi _aina ja kaikissa tapauksissa_ jättää nainen), niin heti edesvastuuttomaksi hirviöksi ja ihmetellään että "millon nää hormonit alkaa heitellä" (FYI, jokaisella meistä on hormoneja, joten niistä on turha sheimata ketään). Lapset tajuaa vuosien päästä että äiti on kamala ja baareissa on vaan nuoria miehiä ja jaadi jaadi jaa.

Jos teillä kaikilla on näin kamala hinku elää jonkun muun kuin oman näköistä elämää, niin eläkää. Olkaa väkivaltaisissa parisuhteissa, hankkikaa lapsia koska pakko, katsokaa itkien ja vihaten vierestä kun toiset tekee omaa hyvinvointia edistäviä ratkaisuja ja parkukaa, kun joku uskaltaa elää ihan oikeasti omaa elämäänsä. Tuomitkaa ja nostakaa itsenne muiden yläpuolelle "omien" valintojenne kanssa.

Kannattaa sitten vaan muistaa, että niin kauan kuin kateus- ja ahdistuspäissänne haukutte muita naisia heidän valinnoistaan ja oman elämän elämisestä, niin kohdistatte saman vihan äiteihinne, tyttäriinne, sisaruksiinne ja ystäviinne ja ylipäätään kaikkiin naisia edustaviin ihmisiin. Ette voi samaan aikaan vaatia tyttärillenne turvallista ja onnellista elämää, kun hakutte muita naisia ja naisolettuja ja vaaditte heitä menemään johonkin takapajuiseen synnyttäjämuottiin häpeämään sitä, että he uskaltavat elää.

Ugh. Ja ennenkuin kommentoitte niin: ei, en ole sitä tätä enkä tuota, en ole kateellinen, en ole säälittävä, en ole mitään, miten keksit minua sättiä ja arvostella. Sen sijaan olen ihminen, jonka mielestä jokainen miestä saa ihan vapaasti valita oman elämänsä puitteet ja kulun siltä osin, kun niihin voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jollakin on parempi olla yksin kuin parisuhteessa!

Lapsilla on edelleen isä ja äiti. Toisekseen lapsille on paras vaihtoehto se, että molemmat vanhemmat ovat onnellisia. En todellakaan ymmärrä näitä ”äiti rikkoi perheen” -kauhistelijoita.

No se isä ei ainakaan koskaan tule enää luottamaan kehenkään täysin. Turvallisuuden tunne on viety iäksi.

Voiko silloin olla koskaan oikeasti onnellinenkaan, vaikka lapsista varmasti onkin onnellinen?

No isä sitten vaan terapiaan ja omaa tunnemaailmaa läpikäymään. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ne samat vai eri ihmiset jotka patistavat muita tekemään lapsia, koska se on se elämän merkityksellinen asia, ja kyllä kaikki sitten selviää vaikkei niin ihanne tilanne olekaan. Kunhan on lapset.

Onko sitten samat ihmiset kivittämässä ensimmäisenä kun sitten se lapsia hankkinut ei ollutkaan samanlainen ydinperhesuuntautunut ihminen kuin itse on? Sitten huudetaan että miksi niitä lapsia tehdään edes jos ne ei mene oman elämänlaadun edelle 24/7 ainakin 18 vuotta. Tosin ei sekään riitä koska kyllähän ne lapset niin kärsii jos niiden lapsilla ei ole sitten ehjää mummolaa, voi voi.

Koittakaa nyt päättää että synnytystalkoot ja uusia potentiaalisia veronmaksajia vai jäykkä ydinperhekeskeinen yhteiskunta jossa muita ratkaisuja tehneet toivotetaan alimpaan helvet-tiin?

Ihan velana vaan

Hyvin ehtii löytää uuden miehen. Nainen parhaimmillaan seksuaalisesti kahtapuolin neljänkympin. Miksi tuhlata elämä vaan yhteen mieheen forever. Elämä on lyhyt.

Luulenpa että enemmän nämä teidän kommentit lapsia traumatisoi kuin väkisin suhteessa roikkuminen. Mun kotona ainakin opetettiin että parisuhde perustuu yhteiseen HALUUN olla yhdessä ja rakkauteen. Ja varmaan lapsetkin ovat onnellisia jos heidän vanhempansa ovat. On itsekästä toivoa ikuista yhdessäoloa vaan sen vuoksi että ero kirpaisee. Ei se ole mikään maailmanloppu.

Tuollainenkin teräleuka jollekin nysväkkeelle kelpasi. Siitäs sai tyhmä ukko

Voi tommosessa tilanteessa käydä niinkin, että mieskään ei ole kykenevä huolehtimaan lapsistaan.

Silloin joutuu pakotettuna huolehtimaan yksinhuoltajana, vaikka tarkoitus oli saada vapaus. Ei se tarvitse muuta, kun mies masentuu ja astuu korkin päälle eron jälkeen. Hyvin tyypillistä suomalaiselta mieheltä.

Oman suvun miehet kyllä kunnostautuneet erojen jälkeen juopporetkuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää jo miettiä siinä vaiheessa kun alkaa lapsia laittamaan, että sitoudunko viemään lapseni aikuisikään vai menenkö eteenpäin omien mielihalujen mukaan?

Lapset kärsivät yleensä erosta. Kun ei ole kunnon syytä erota niin pitää jaksaa ajatella lasten etua ja lähteä sitten kun lapset ovat aikuistuneet.

Höpö höpö. Enemmän ne lapset kärsii siitä jos vanhemmat ei halua olla yhdessä. Turhaudutaan toiseen puoliskoon ja sit tiuskitaan ja puretaan sitä ärsytystä niihin kakaroihinkin lopulta. Huomaa kyllä et suurin osa näistä valittajista on sitä ikäluokkaa jotka on puskettu tähän maailmaan sillon, kun naisella ei ollu mahdollisuutta valita omaa uraansa tai tienata kunnolla että itsenäinen elämä ois mahdollista, ja naimisiin mentiin ja yhdessä kituutettiin lapsia synnyttäen olosuhteiden pakosta.