Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa kotiäitiyttä. Haluaisin lähinnä kuolla.
31.03.2021 |
Mitä järkeä tässä on? Lapseni on puolivuotias ja nukkuu huonosti, syö huonosti ja käytännössä koko valveillaoloaikansa kitisee ja änisee, itkee ja huutaa. Hermoni ovat kireällä aamusta iltaan asti ja öisin heräilen parin tunnin välein.
Puoliso käy töissä päivät ja sanoo että älä valita kun laitan töihin viestiä että en jaksa. Tiedän ettei se mitään auta mutta kun hän ei tunnu ottavan tosissaan sitä etten jaksa. Hän kyllä osallistuu mutta eipä sitä lapsenhoitoaikaa hänelle jää kuin 2-3 tuntia illassa.
Pitäis hakea apua varmaan mutta mua mietityttää mitä se apu on jos sellaista sattuu saamaan? Ja joutuuko sitä kerjäämään vai saako helposti? Voimat eivät tosin riitä avun pyytämiseenkään.
Koko elämäni on vain esittämistä että kaikki on hyvin. Suljettujen seinien sisällä huudan lapselleni ja vihaan itseäni.
Kiitos jos joku luki ja nyt saa vapaasti keventää omaa mieltään ja haukkua miten surkea kasa pskaa olen kun en jaksa ja vain yksi lapsikin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ystäviä, isovanhempia tai muita jotka voisivat auttaa?
Aina kysytään tätä. Ihan kuin ihminen ei olisi itse tajunnut sitä miettiä, jos olisi joku läheinen ihminen joka voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita heti neuvolaan, masennuslääke voisi olla hyvä aloittaa, sen avulla voit kestää ärsykkeitä paremmin. Vauva kaavaa kyllä, ensimmäinen vuosi on yleensä raskasta aikaa.
Miten olisi, jos hoidettaisiin syytä eikä seurausta? Masennuslääkeillä on tapana myös lihottaa hallitsemattomasti, joten kun niistä pyrkii eroon, joutuu mahdollisesti taistelemaan uutta masennuksen aiheuttajaa vastaan, joka on seurausta lihoneesta ulkomuodosta?
Varsinainen syy masentumiseen on lapsen vaativuus ja rentouttavan ajan puute, myös yölliset heräämiset ja unenpuute. Hoidoksi määräisin oman ajan ottoa esim hotellissa tai jossain paikassa missä nyt saa olla korona-aikana. Isälle kielto soittaa, kun lapsi itkee tietyn määrään ja on edelleen hengissä. Se ei rentouta, jos kokoajan kutsutaan kotiin takaisin, kun siellä ei tunnuta pärjättävän.
Lapsi lääkärin tutkimuksiin, jos vaikuttaa, että taustalla on jotain sairautta. Kasvaako lapsi normaalisti, onko nälkäinen ja ehkä allerginen, kun on niin vaativa? Miksi ruoka ei maistu? Isälle ohjeeksi pitää lapsi koko ajan ihokontaktissa, jos itkee äitinsä perään.
Matalimman kynnyksen avun varmastikin saisi soittamalla neuvolaan, siellä on varmasti nähty väsyneitä äitejä ennenkin. Vauvat osaa olla aika raskaita, etkä oo ainoa, jolla elämä on mennyt tuollaiseksi! Tiedän, ettei ehkä univelkaisena ja ahdistuneena lohduta, mutta ajan kanssa se helpottaa. Saattaa olla synnytyksen jälkeistä masennusta, tai sit pää hajoaa ihan vaan siihen valvomiseenkin.
Voisiko isä hoitaa joskus yön? Mulla itselläni tuntui vaikealta pyytää työssäkäyvältä apua, kun itse olin "lomalla", mut pidemmät yöunet edes silloin tällöin auttaa jo paljon.
Erilaiset vauvakerhojen vertaistukikin auttoi ainakin mua, jotkut noista taitaa pyöriä korona-aikaankin.
Oon ite käynyt neuvolapsykologilla, tosin muuhun asiaan liittyen. Kokemus oli ihan mukava ja sinne ainakin meillä pääsi tosi helposti, eli soitin omalle neuvolaterkalle, joka antoi psykologin numeron ja sieltä sain ajan seuraavalle viikolle. Jos ei tuosta mitään muuta apua olekaan, niin saa ainakin tyhjentää pahaa oloaan ihan ulkopuoliselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että apua ei saa ellei uhkaa satuttaa lasta, ja silloin lapsi otetaan kokonaan pois. Neuvolassa sanotaan että sellaista se on, koita kestää, menkää vaikka kävelylle!
Tuotakin olisi voinut miettiä ENNEN kuin hankkii lapsia.
Jos ei nauti vain kotona olosta ja oikeasti NAUTI lastenkanssa olemisesta niin miksi hankkii edes lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että apua ei saa ellei uhkaa satuttaa lasta, ja silloin lapsi otetaan kokonaan pois. Neuvolassa sanotaan että sellaista se on, koita kestää, menkää vaikka kävelylle!
Tämä. Mitään oikeaa apua ei saa. Ei ole saanut koskaan, ei pahassakaan tilanteessa. Apu on huostaanotto.
OSTA apu omalla rahalla. Se on ainoa keino meille joilla ne isovanhemmat ei ole mitenkään elämässä mukana.
Oikeasti, ensi tilassa mies hoitamaan vauvaa yhdeksi kokonaiseksi päiväksi niin, että sinä olet poissa kotoa. (Ainakin sen verran kuin mahdolliselta imetykseltä on mahdollista.)
Jos mies tällä hetkellä kuvittelee, ettei vauvan hoitaminen VOI olla niin rankkaa, niin sittenhän hänelle ei pitäisi olla mikään iso juttu suostua.
Häneltä löytyy varmasti enemmän empatiaa sinua kohtaan, kun näkee, mitä se on.
Lisäksi kuulostaa, että vauvalla voisi olla jokin fyysinen ongelma. Ei ns. normivauva itke ja änise koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ystäviä, isovanhempia tai muita jotka voisivat auttaa?
Aina kysytään tätä. Ihan kuin ihminen ei olisi itse tajunnut sitä miettiä, jos olisi joku läheinen ihminen joka voisi auttaa.
Tämä. Ja monilla, kuten meillä, on isovanhemmat jotka eivät ”periaatteesta” auta koskaan, edes hädässä. Meillä kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu perheemme elämään, itsekkäistä syistä johtuen. Omat vanhemmat ihan päin naamaa sanoi että ei kiinnosta lapsenlapset emmekä ala isovanhemmiksi, elämme vain itseämme varten.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti ja varmasti totta että oma paha oloni heijastuu lapseen joka osoittaa sen kitisemällä.
Kiitos kaikille jotka ootte laittaneet viestiä. Kuulisin mieluusti kokemuksia heiltä jotka ovat pyytäneet apua. Mitä sitten on tapahtunut ja millaista apua olette saaneet?
Voisin pyytää mieheltä omaa päivää. Onhan nyt tulossa pääsiäispyhiä. Jo se, että saisi yhden päivän lepuuttaa aisteja voisi tehdä ihmeistä jaksamiselle.
Isovanhempia en ole nähnyt korona-aikaan koska heillä on sairauksia ja ovat itsekin peloissaan tuon takia. Ystävät käyvät töissä ja korona rajoittaa näkemisiä myös heidän suuntaan.
Ap
Sain neuvolasta psykologin, joka teki kotikäyntejä, eli tuli kotiin juttelemaan mun kans ja mulle tuli kotiapulainen kerran viikossa avuksi. En tiedä saako kotiapulaisia enää nykyään kun kaikessa säästetään. Tai psykologia ilmaiseksi kotiinsa. Olen varma, että apua saat kunhan vain varaat ensin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olisiko joku tuttu tai sukulainen lähituntumassa, joka voisi ottaa lapsen vähäksi aikaa hoitoon. Voisit nukkua, ulkoilla ja tehdä jotain omaa. Älä valita miehelle. Hän tekee nytkin pitkää päivää.
Voisiko mies pyytää palkatonta vapaata muutaman kuukauden ja olla tukena, että saisit levätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko lyhytnäköistä toimintaa ja ihmisten elämä vielä kyseessä. Ei tullut sitten nämä asiat mieleen ennen kuin aloit harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä? Ei voi olla yllätys kenellekään, että noin siinä tulee käymään. Kuulostaa aivan normaalilta lapsiperheen arjelta, kyllä se pitäisi kestää kun on siihen lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Melko lyhytnäköistä toimintaa ja ihmisten elämä vielä kyseessä. Ei tullut sitten nämä asiat mieleen ennen kuin aloit harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä? Ei voi olla yllätys kenellekään, että noin siinä tulee käymään. Kuulostaa aivan normaalilta lapsiperheen arjelta, kyllä se pitäisi kestää kun on siihen lähtenyt.
Ei kuulosta ainakaan minusta. Useimmat vauvat eivät ole itkuisia 24/7 ja syövät ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ystäviä, isovanhempia tai muita jotka voisivat auttaa?
Aina kysytään tätä. Ihan kuin ihminen ei olisi itse tajunnut sitä miettiä, jos olisi joku läheinen ihminen joka voisi auttaa.
Tämä. Ja monilla, kuten meillä, on isovanhemmat jotka eivät ”periaatteesta” auta koskaan, edes hädässä. Meillä kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu perheemme elämään, itsekkäistä syistä johtuen. Omat vanhemmat ihan päin naamaa sanoi että ei kiinnosta lapsenlapset emmekä ala isovanhemmiksi, elämme vain itseämme varten.
No tiedätpä, mitä vastata, kun kököttävät hoitolaitoksessa ja mankuvat käymään.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olisiko joku tuttu tai sukulainen lähituntumassa, joka voisi ottaa lapsen vähäksi aikaa hoitoon. Voisit nukkua, ulkoilla ja tehdä jotain omaa. Älä valita miehelle. Hän tekee nytkin pitkää päivää.
Ei kenelläkään muulla paitsi lapsen isällä ole VELVOLLISUUTTA auttaa äitiä lapsen hoidossa. Isolla osalla pienten lasten vanhemmista lastenhoito järjestyy joko vanhempien itsensä tai maksetun ulkopuolisen hoitajan toimesta. Eli siinä on ne vaihtoehdot. Ja vauvaa ei moni jätä vieraalle hoitajalle.
Ymmärtääkö mies jaksamistasi. Pyydä miestä soittamaan sinulle apua. Todennäköisesti apu irtoaa helpommin, kun isä pyytää.
Väsyneestä vauvakuplasta voi tulla vankila ja ensimmäisen vauvan kanssa erityisesti voi tuntea suurta ahdistusta ja neuvottomuutta kuvailemassasi tilanteessa. Moni varmaan tuntuu miettivän myös mitä ’uskaltaa’ puhua neuvolassa väärinymmärrysten pelossa. Mutta jos et hillu siellä jatkuvasti päihtyneenä vauvan kanssa ja laiminlyö vakavasti hänen perushoitoaan niin tuollaiset sijoituskommentit kannattaa jättää kokonaan lukematta, kyllä tämän terveydenhuollon järjestelmän on tarkoitus auttaa sitä tarvitsevia. Neuvolassa kannattaa miettiä olisiko jotain tehtävissä tai kokeiltavaksi vauvan tyytyväisyyden lisäämiseksi, esim ruokavalion/vuorovaikutuksen/päivärytmin osalta. Neuvolan kautta voi pyytää useimmilla paikkakunnilla ilmaiseksi kotipalvelua, jossa lasta hoidetaan/ulkoilutetaan sillä aikaa kun sinä saat levätä tai tehdä jotain itseäsi rentouttavaa. Onko sinulla ystäviä tai ketään läheistä joka elää parhaillaan vauva-arkea? Itsellä samantyyppisessä elämänvaiheessa päivän pelastus saattoi olla, että sai hetken jutella jonkun ymmärtävän ihmisen kanssa ja muuta ajateltavaa. Nukkumisen vaikeudet ja vähäiset unet sumentaa nopeasti ihmisen harkintakykyä ja tunnesäätelykykyä sekä lisää voimakkaasti stressin ja ahdistuksen tunnetta. Tämä on hyvä muistaa siinä hetkessä kun syyllistyt äitinä ja tiuskit pienelle lapsellesi: et ole nyt normaali itsesi. Yritä asettua vauvan asemaan, mitä hän viestittää sinulle? Väsyneenä ja mieliala matalalla voi olla hankalampi yrittää tulkita vauvan viestejä. Pyydä rohkeasti apua, neuvolasta, läheisiltä, naapurilta. Kokemuksesta voin sanoa että ihmiset auttavat monesti pienen vauvan vanhempia mielellään, vaikka ymmärrettävästi apua voi olla tosi vaikeaa pyytää. Jo pienetkin paremmat hetket voivat auttaa sinua näkemään tilannettasi vähän toisesta näkökulmasta, myös ihan kotoa poistuminen voi tuoda sinulle positiivista muuta virikettä. Yritä olla armollinen itsellesi vaikka kärsivällisyys tuntuisi olevan lopussa ja mennä päivä kerrallaan, vauvan kanssa tilanteet voivat muuttua nopeasti kun kehitystä tapahtuu. Tämä on lopulta lyhyt elämänvaihe vaikka se väsyneenä ja epätoivoisena tuntuu tolkuttoman pitkältä. Toivon teille kaikkea hyvää.
Onneksi nuo ajat on ohi!!!
Mutta toisaalta, nyt kun ne on ohi, toinen jalka on haudassa. Elämä meni ns sivun lapsien myötä ja elin sitä toisille. Noh onpa mitä vanhana muistella.
Jos nyt pitäisi päättää, en missään nimessä hankkisi lapsia, vaan eläisin elämäni mikä mulla on erilailla.
Miehelle enemmän hoitovastuuta. Pääsiäisenä sinulle kunnon vapaapäivä, varaa vaikka hotellihuone ja mene sinne nukkumaan.
Mikä on suhtautumisesi imetykseen? Yksi vaihtoehto olisi, että palaat osittain työelämään. Mikään pakko ei ole olla kotiäitinä.
Mutta ihan ensimmäiseksi yhteys neuvolaan tai vaikkapa johonkin auttavaan puhelimeen. Halu kuolla on vahva viite siihen, että kriittinen raja on ylitetty jo aikoja sitten. Vaikeinta on pyytää apua.
Alue: Aihe vapaa
Ikävää että oma kokemuksesi on tuollainen, muunkinlaisia kokemuksia onneksi on. Kyllä neuvolassa kannattaa ottaa puheeksi oma jaksamattomuus ja kysyä olisiko mahdollista saada käytännön apua vauvan hoitoon kotipalvelun kautta. Unikoulu voisi olla hyväksi, samoin imetyksestä luopuminen jos siis ap vielä imettää. Yöt rauhoittuisivat.
Itsestään voi tehdä myös lastensuojeluilmoituksen jos tuntuu ettei apua muuten saa. Se ei tarkoita että lapsi viedään pois vaan että apua alkaa saada paremmin ja enemmän. Esim. tukiperheen voi saada sitä kautta.
Kannattaa myös hakeutua psykiatrisen avun piiriin jos kyseessä on masennus, keskusteluapu ja lääkkeet voisivat olla paikallaan. Tsemppiä ap:lle!