Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa kotiäitiyttä. Haluaisin lähinnä kuolla.
31.03.2021 |
Mitä järkeä tässä on? Lapseni on puolivuotias ja nukkuu huonosti, syö huonosti ja käytännössä koko valveillaoloaikansa kitisee ja änisee, itkee ja huutaa. Hermoni ovat kireällä aamusta iltaan asti ja öisin heräilen parin tunnin välein.
Puoliso käy töissä päivät ja sanoo että älä valita kun laitan töihin viestiä että en jaksa. Tiedän ettei se mitään auta mutta kun hän ei tunnu ottavan tosissaan sitä etten jaksa. Hän kyllä osallistuu mutta eipä sitä lapsenhoitoaikaa hänelle jää kuin 2-3 tuntia illassa.
Pitäis hakea apua varmaan mutta mua mietityttää mitä se apu on jos sellaista sattuu saamaan? Ja joutuuko sitä kerjäämään vai saako helposti? Voimat eivät tosin riitä avun pyytämiseenkään.
Koko elämäni on vain esittämistä että kaikki on hyvin. Suljettujen seinien sisällä huudan lapselleni ja vihaan itseäni.
Kiitos jos joku luki ja nyt saa vapaasti keventää omaa mieltään ja haukkua miten surkea kasa pskaa olen kun en jaksa ja vain yksi lapsikin.
Kommentit (102)
Vauvasi on puolivuotias joten lähde puistoon.
Minä roudasin lapset (eväät mukana) puistoon. Siellä oli muitakin äitejä joilla sama tilanne kuin itsellä.
Suosittelen tätä jos mitään muuta et keksi. Jos teillä on auto niin ota auto käyttöösi... itse menin autolla suosittuun puistoon....lähipuistoissa ei ollut porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vauvalla kaikki hyvin, jos koko ajan kitisee, ja lisäksi syö ja nukkuu huonosti? Ei ole lapsia itselläni mutta mitä olen kaverien vauvoja nähnyt, niin yleensä eivät kitise nonstoppina vaan ovat välillä ihan tyytyväisiäkin. Joten mulle tulisi mieleen että onko lapsi jotenkin sairas?
Onko lapsella tosissaan jotain vaivoja? Onko allerginen jollekin ruualle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että apua ei saa ellei uhkaa satuttaa lasta, ja silloin lapsi otetaan kokonaan pois. Neuvolassa sanotaan että sellaista se on, koita kestää, menkää vaikka kävelylle!
Tämä. Mitään oikeaa apua ei saa. Ei ole saanut koskaan, ei pahassakaan tilanteessa. Apu on huostaanotto.
OSTA apu omalla rahalla. Se on ainoa keino meille joilla ne isovanhemmat ei ole mitenkään elämässä mukana.
Itse kerroin väsymyksestä neuvolassa 2018,ja sain kotihoitajan 2h päivä ja lasten hoitoapua 3h päivä 5 päivänä viikossa. Joten riippuu ilmeisesti kaupungista. Asun itse vatsinais-suomessa.
Kaupungilta olisi saanut ostaa vielä lisätunteja, mutten koennut tarvitsevani niitä. Varsinkin lasten hoito apu oli tarpeen, nukuin ja kävin kävelyllä, joskus kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että apua ei saa ellei uhkaa satuttaa lasta, ja silloin lapsi otetaan kokonaan pois. Neuvolassa sanotaan että sellaista se on, koita kestää, menkää vaikka kävelylle!
Tämä. Mitään oikeaa apua ei saa. Ei ole saanut koskaan, ei pahassakaan tilanteessa. Apu on huostaanotto.
OSTA apu omalla rahalla. Se on ainoa keino meille joilla ne isovanhemmat ei ole mitenkään elämässä mukana.Yhteiskunnan tehtävä ei ole hoitaa sinun lapsiasi.
Idiootti.
Meillä lapsi herätti joka yö 30min-2h välein yli 2v. Mies teki töitä aamusta iltaan joka päivä.
Ei puhettakaan että olisi saatu jotain kotiapua neuvolan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne eskaloitui vauvan kanssa, että mies kutsui ambulanssin. Sairaalan päivystyksessä sain serotoniinipiikin ja lepäsin siellä yhden yön. Vauva otettiin osastolle ja vierotettiin rinnasta. Neuvolassa ei välitetty minun voinnista. Toisen kerran minut vietiin osastolle lepäämään ja vauva oli isällään. Kyllä olisi hyvä saada apua ajoissa. Ei ollut tukiverkkoja miestä luukuunottamatta mistä pyytää apua.
Olisiko tuokin kannattanut miettiä ENNEN lasten tekemistä!
Kuule, kaikkea ei voi mitenkään ennakoida tässä elämässä. Tuolla ajatusmallilla jää varmasti lapset hankkimatta. Meillä hetkellinen apu tuli yhteiskunnalta ja se riitti, että jaksoi eteenpäin. Joillakin se voi tulla isovanhemmilta ym. Nyt on kaikki hyvin. On niitä uupuneita äitejä, jotka ei saa apua mistään. Se on hankala tilanne. Jos kaikkea alkaa miettiä etukateen, mitä lapset tulevat aiheuttamaan, se on pitkä lista. Hetki ja päivä kerrallaan on mentävä asioiden kanssa. En ikinä ole toivonu toisenlaista elämää.
Pitäisi vanhoje hyvien aikojen tapaan olla kotiäitiyhteisöt. Naapurustot, jossa on vertaistukea ja muitakin kotiäitejå, joista saa tukea ja voimaa sekä aurinkoa kahvitteluin päiviin. Nyt ei ole. Kaikki kyräilevät toisiaan ja miettivät, milloinkohan tuokin menee töihin ja toivottavasti ei kysy, koska minä menen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Meidänkään lapsella ei ollut mitään vialla, ei vaan nukkunut koskaan 15-20 min pidempään ja senkin sylissä, paitsi yöllä pari 1,5h pätkää. Toki näitä lyhyitä unipätkiä oli ympäri vuorokauden, mutta koko elämä oli pelkkää nukuttelua ja heijausta ilman omaa unta.
Mies tuli kotiin joskus 18 aikaan ja autteli sen pari tuntia, jolloin minun piti kumminkin olla ympärillä auttelemassa ja juttuseurana. Sitten olikin aika mennä sänkyyn imettämään ja aloittelemaan koko yön nukutteluruljanssi. Epätoivoisin oli silloin aamulla kello 5 kun vauva heräsi ja tiesi että menee vielä 13 tuntia kun saa edes pienen tauon, ja itse haluaisi vain nukkua.
Ei mies tajunnut yhtään mitä se oli ennen kuin jäi itse lapsen kanssa kotiin, vaikka lapsi oli jo isompi ja tuhat kertaa helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ihan itku kun luin teidän viestejä, paljon kiitoksia niistä <3 mun on ollut vaikea ajatella että muillakin olisi tällaisia ajatuksia koska lähipiirini perheelliset tuntuvat aina pärjäävän niin hyvin. Tai sitten hekin esittävät, ken tietää :D
Kirjoitin aloituksen raivon vallassa. Oli vaan pakko saada oksentaa paha olo ulos jonnekin. Kävimme äsken vaunulenkillä lapsen kanssa ja hän sai hyvät unet nukuttua ja mullakin paljon parempi mieli :)
Unohtui tuossa aloituksessa mainita, että isä kyllä hoitaa monesti öitä jotta saisin nukkua välillä kokonaisia itse ja tämä on kyllä ollut taivaan lahja. Herkkäunisena herään omalla vahtivuorolla tuon tuosta.
Ja niin, psyykkisistä ongelmista olen kärsinyt koko elämäni ja pettynyt monta kertaa yhteiskunnan järjestämään apuun niiden hoidossa. Pallo heitetään masentuneelle, että hanki itsellesi terapeutti. Tän ei mun mielestä pitäisi olla näin.
Välillä on toki niitä parempia jaksoja jolloin ei tunne mitään sairautta ollenkaan ja sitten tulee ajanjakso jolloin vaan velloo masennuksessa eikä meinaa päästä ylös millään. Nyt on selkeesti masennusjakso menossa koska reagoin vauvan ininään tosi voimakkaasti enkä meinaa kestää sitä yhtään.
Korona-aika on selkeästi lisännyt mun yksinäisyyttä ja masennusta. Ei saa vertaistukea kun ei voi mennä porukalla kahvittelemaan toisten äitien kanssa. Toisinaan tuntuu etten ole äidiksi koskaan tullutkaan, koska koko tämä aika on vain vietetty omassa kuplassa omien, välillä todella synkkien, ajatusten kanssa.
On mulla kuitenkin myös toivoa tulevasta ja odotan alkavaa kesää innolla, sekä sitä, että lapsi oppii kävelemään.
Ap
Pieni ajatusten tuulettaminen auttaa aika usein. Hyvä, että sait purettua ajatuksesi ja ahdistuksesi tänne. Jos siltä tuntuu, niin Äimällä ja ensi- ja turvakotien liitolla on myös chat-keskusteluita (muistaakseni tiistaisin), jossa voi saada vertaistukea jaksamiseen. Se tärkein apu on varmasti huomata, ettei ole yksin. Kannattaa myös puhua niille lähipiirin perheellisille. Jonkun pitää olla se rohkea, joka nostaa aiheen esille, eiköhän muillakin ole samanlaisia kokemuksia.
On tosiaan epäreilua, että masentunut joutuu itse etsimään apua, koska heillä ei ole voimavaroja siihen. Tämä on väärin. Toivottavasti jaksat kuitenkin etsiä itsellesi sopivaa apua oli se sitten vertaistukiryhmää, auttavaa puhelinta, lääkitystä tai terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä masentunut välttämättä ole vaan jatkuvasta valvomisesta johtuen uupunut ja loppu. Neuvolaan ja sanot selvästi että olet aivan loppu ja tarvitset kotiin apua, jotta saat nukuttua. Vauvalle tutkimuksiin onko allergioita. Miehelle sanot ettet ole nukkunut puoleen vuoteen ja olet aivan uupunut ja loppu. Kysyt mitkä yöt hän valvoo jatkossa vauvan kanssa, älä suostu vähempään kuin kaksi yötä. Laita heti hakemus perhepäivähoitopaikkaa varten, 9-10 kk ikäinen saa jo hoitopaikan.
Kyllä on mennyt uupumus jo masennuksen puolelle, jos on kuolema-ajatuksia vaikka olisivat lyhytkestoisiakin. Aivokemiat menevät sekaisin jos ei nuku ja tulee masennusta. Silloin joku masennuslääke voi osaltaan tukea jaksamista, kun sinne aivoihin saadaan vähän lisäboostia. Se ei poista levon tarvetta tietenkään.
Manducaan tms. kunnollisen kantoreppuun koko päiväksi. Imuroin, täytin tiskikonetta, puhuin puhelimessa, söin, surffailin netissä ja leikkasin aidat näin. Kädet olivat aina vapaana ja vauva hiljaa. Sain olla ihan rauhassa. Yöllä nukkui vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vielä sanoa, että jos podet syyllisyyttä jostain että et vaikka jaksa ulkoilla kahdesti päivässä lapsen kanssa tai annat nukkua vieressä tai mitä kaikkia suosituksia nyt onkaan, niin yritä unohtaa nuo kokonaan. Itse otin hirveät paineet noista, vaikka olisi pitänyt olla armollinen itseä kohtaan ja älytä että tärkeintä on pitää taso sellaisena ettei suorita niin että alkaa päätä liikaa kiristämään.
Perspektiiviä saa tutustumalla eri maiden suosituksiin. Joissain maissa esim. Ei ulkoilla lainkaan sellaisilla keleillä joilla Suomessa ulkoillaan. Luin jutun suomalaisäidistä joka asui jossain päin Yhdysvaltoja ja kertoi, että siellä jos on vähänkin huono ilma niin hän on yksin lapsen kanssa ulkona kun muut mammat kökkivät sisällä.
Kun lapsi on 6kk niin ei hän kärsi vaikka olisi sisällä koko päivän. Itse en todellakaan lähtenyt ulos aamulla tai koko päivänä, jos en jaksanut. Sitten vasta kun lapsi oppi kävelemään ja edes vähän leikkimään niin, että ei heti laittanut hiekkaa suuhunsa, niin alettiin käydä enemmän ulkona. Näistä ratkaisuista en ole kenellekään puhunut, koska ihmiset on niin kuuliaisia tässä maassa mitä tulee neuvolan ohjeisiin ja suosituksiin.
Ihan ulkoilusta tykkäävä ja reipas liikunnallinen lapsi hänestä tuli isompana. Ei oo mitään järkeä, että uupunut äiti lähtee kauhealla vaivalla jonnekin räntäsateeseen kökkimään vauvan kanssa kukonlaulun aikaan.
Netflix and chill vaan.
Minulla kanssa kokemusta suuritarpeisesta vauvasta joka nukkui huonosti. Olin valtavan huolestunut siitä onko vauvalla jokin asia vialla kun oli niin itkuinen kokoajan. Mitään selkeää vikaa vauvasta ei kuitenkaan tutkimuksissa löytynyt.
Huonot yöunet saivat minut masentumaan, vaikka mieheni oli suurena apuna ja muutenkin ymmärtäväinen. Apua neuvolasta oli vaikea saada ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Onneksi siskoni asui lähellä ja hänellä myös raskas vauva-arki, joten sain ainakin vertaistukea.
Lapsi pysyi melko haastavana koko pikkulapsiajan ja yöt olivat rikkonaisia 5-vuotiaaksi asti. Pojalla todettiin päiväkodissa asberger ja add piirteirtetä sekä aistiyliherkkyyksiä. Virallista diagnoosia emme kuitenkaan saaneet. Perusasiat kuten pukeutuminen, syöminen ja nukkuminen olivat pitkään haastavia.
Nyt poika lähestyy jo teini-ikää ja aiemmat haasteet takanapäin. Hänestä on kasvanut fiksu ja hieno nuorimies, jolla toki edelleen on omia erityispiirteitä. Mutta se joka keksi sanonnan "pieni lapsi, pienet murheet" ei varmasti ole kokenut vuosien valvomis-helvettiä. Uni on ihmisen perustarve ja ilman sitä on vaikea pysyä järjissään.
Iso voimahali sinulle! Ota kaikki mahdollinen apu vastaan ja luota, että kyllä se elämä jossain vaiheessa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsen, jos et jaksa?
Ja tuon asian voi tietää etukäteen, mistä? Tai sen minkälainen lapsi sieltä tulee? Jos ite oisin tiennyt, että lapsi ei vielä 5 vuotiaanakaan nuku öitä putkeen ja herättelee minua, niin kyllä olisin todellakin harkinnut asiaa huomattavasti tarkemmin. Mutta kun ei sitä kristallipalloa ole kenelläkään ja taitaa olla kohtuu harvinaista, että lapsi ei ala koskaan nukkumaan kunnolla. Ja ei hätää, itse en TODELLAKAAN ole hankkimassa enempää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa sanotaan että sellaista se on, koita kestää, menkää vaikka kävelylle!
Tuo kävely ja ”vaunulenkit” tuntuu olevan neuvolan vakioneuvo kaikkeen. Kaikkeen.
Mikä auttaa väsymykseen? Vaunulenkit.
Mikä auttaa lapsen tyytymättömyyteen? Vaunulenkit.
Mikä auttaa kun paino ei tunnu raskauden jälkeen tippuvan? Vaunulenkit.
Mikä auttaa kun lapsi ei syö? Vaunulenkit.
Mikä auttaa kun kärsin unettomuudesta? Vaunulenkit.
Mikä auttaa lapsen refluksiin? Kokeile vaunulenkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Soita heti neuvolaan, masennuslääke voisi olla hyvä aloittaa, sen avulla voit kestää ärsykkeitä paremmin. Vauva kaavaa kyllä, ensimmäinen vuosi on yleensä raskasta aikaa.
Masennuslääke?? Et jumalauta oo tosissas! Apukäsiä tämä ihminen tarttee, jonkun joka vie vauvan ulos. Nukkumista, rauhallista suihkussa käymistä ja hyvää ruokaa. Aikaa jutella asioissaan aikuisen kanssa ja käydä kaupassa rauhassa.
Noin ensialkuun!
Mä neuvosin laittamaan lapsen päivähoitoon heti kun on sen ikäinen, että pääsee. Jotta itse voit mennä töihin aikuisten seuraan tai olla vaan iteksesi. Ja ala käymään lenkeillä joka päivä, kyllänsun mies nyt 1/2-1 h pärjää itekseenkin. Kyllä tuo vaihe helpottaa pikkuhiljaa kun lapsi alkaa nukkumaan täysiä öitä ja korona helpottaa ja pääsette ihmsten ilmoille. Tsemppiä ❤️ T. Kolmen lapsen äiti.
En ymmärrä tuotakaan, että miksi vauva pitää viedä vaunuLENKILLE, että se nukkuu siellä, kun äidinhän pitäisi saada myös nukuttua se aika, kun vauvakin nukkuu. Miten siinä kävellessä äiti pystyy nukkua? Minä vein vauvaa pihalle, kun se oli hereillä ja kun se nukkui, nukuin itsekin tai jos en saanut nukahdettua, niin ainakin lepäsin.
Alue: Aihe vapaa
Toivon että jokin helpotus sinulle koittaisi muodossa tai toisessa. Kriisipuhelimeen voi aina soittaa, sieltä saa perspektiiviä omaan tilanteeseen. Eikä tarvitse olla kirjaimellisesti veitsi kurkulla ennen kuin soittaa. Päivisin ja arkisin siellä vastataan nopeammin.