En jaksa kotiäitiyttä. Haluaisin lähinnä kuolla.

Onhan isä käyttänyt isyysvapaansa? Jos ei ole, niin nyt olisi siihen korkea aika.

Kuten jo joku sanoi niin jatkuvasti kitisevä ja vaativa vauva joka ei nuku eikä syö hyvin ei ole normaalitapaus.

Lähtisin selvittämään jollette ole jo selvittäneet onko lapsella kaikki hyvin. Kyse voi olla ihan allergiastakin joka saa vauvan olon niin huonoksi että hän ei saa syötyä eikä nukuttua kunnolla ja koko päivä menee kitinäksi kun olo on paha.

Vauvat noin yleisesti ottaen eivät kettuile vanhemmilleen kitisemällä ja itkemällä vaan se on heidän ainoa tapansa kertoa että jokin on vialla. Tämän vuoksi en näkisi oikeana (ainoana) ratkaisuna että mietitään miten ap saa omaa aikaa itselleen jotta pääsee pois kitisevän lapsen luota ja miten ap:n mies oppii että ”joo-o, ihan kamalan kitisevä ja vaativa lapsi tää on” vaan olisi hyvin tärkeää lähteä selvittämään mikä vauvalla on mahdollisesti hätänä.

Tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta. Lapsesi saattaa olla myös erityisherkkä tai suuritarpeinen, jolloin tuntuu että aina vain on tyytymätön. Mun yksi lapsista oli vauvana tällainen ja itki lähes aina hereillä ollessaan, viihtyi vain sylissä ja itki vatsavaivojaan. Allergioita tutkittiin mutta mitään ei löytynyt. Kun oppi ryömimään noin puolen vuoden ikäisenä, kitinät helpotti huomattavasti kun maailma aukeni hänelle aivan uudella tavalla.

Apua kannattaa kuitenkin hakea. Minä sain sitä ensin neuvolan perhetyön kautta eli perhetyöntekijä tuli meille lapsia hoitamaan ja sain itse levätä. Se on matalan kynnyksen tukea jota kaikissa kunnissa pitäisi olla saatavilla. Ei maksa paljon, saattaa saada joissain tapauksissa ilmaiseksikin.

Toinen vaihtoehto on se sosiaalitoimi, tekevät palvelutarpeen arvioinnin mutta siellä kaikki on nihkeä pää ja taustat syynätään tarkoin. Kysellään kaikki mahdollinen ja mahdoton ja apua saat sitten kun toteavat että mistään muualta et saa mitään ja olet heidän päätösten varassa niin kauan kuin asiakkuus jatkuu. Mutta jos saat sieltä palvelusetelin lastenhoitoon tms niin käytä ihmeessä!

Lapsi vaistoaa äidin tunteet.

Näin korona-aikana ulkopuolisten apu hankalaa, mutta voisiko joku läheinen esim. ulkoiluttaa vauvaa vaunuissa, jolloin saisit omaa aikaa tai miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa puhua, ulkoilla ym. ?

Huono uni saa sinut ja vauvan, ehkä miehenkin putoamaan kierteeseen, jossa arki kaatuu päälle. Nyt pääsiäisen aikaan, jakakaa miehen kanssa yövalvomiset vauvan kanssa. Toinen nukkuu kokonaisen yön eri huoneessa, vaikka korvatulpat korvissa ja seuraavana yönä vahdinvaihto. Sinä nukut ensin, jotta pääset tasapainoisempaan olotilaan.

Tehkää miehen kanssa päivärytmisuunnitelma: milloin syödään, ulkoillaan, omaa aikaa, unta jne. josta pidetään kiinni vauvan kanssa.

Vauvasi on herkkä persoona, kuten sinäkin. Se on ihana ominaisuus, tiedän sen kokemuksesta. Nyt sinulta ja mieheltäsi vaaditaan, kyllä, sisua ja vankkaa aikuisuutta. Kun te olette väsymyksestä huolimatta järkkymättömiä ja rutiineista kiinni pitäviä, vauva aistii turvallisuuden ja vähitellen rauhoituu, koska oppii ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu, ei enää pelkää ja ole epävarma aikuisten tunteista ja käyttäytymisestä.

Tämä ei ole syyllistämistä, vaan ”karua” todellisuutta. Uskokaa itseenne vanhempina, olette juuri parhaita vauvallenne!😊🌸

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvalla kaikki hyvin, jos koko ajan kitisee, ja lisäksi syö ja nukkuu huonosti? Ei ole lapsia itselläni mutta mitä olen kaverien vauvoja nähnyt, niin yleensä eivät kitise nonstoppina vaan ovat välillä ihan tyytyväisiäkin. Joten mulle tulisi mieleen että onko lapsi jotenkin sairas?

Toi on paras! Mut joo, kyllä lapsi voi kitistä, itkeä non stoppina vaikka kaikki on hyvin, ehkä temperamenttin vuoksi. T. Kokenut vanhempi, lapsen ka juostu kaikki mahdolliset lekurit, kokeiltu kaikkea, lapsi rauhoittui kun kasvoi tarpeeks isoksi ja oppii puhumaan.

Lapsi allergiatesteihin ja sinä pääsiäisenä yöksi hotelliin nukkumaan.

Minäkin inhosin alkuun kotona vauvan kanssa olemista. Koronan vuoksi ei nähty ketään ja olin yksinäinen ja väsynyt huutavan vauvan kanssa. Ongelma oli se ettei vauva nukkunut niin oli koko ajan vihainen. Ja sitten myös nälkäinen kun ei väsyneenä jaksanut syödä. Meillä tehosi kantoliina päiväunilla ja korvike ennen yöunia. Huuto väheni ja jaksamiseni parani heti. Toivottavasti teilläkin helpottaa jossain vaiheessa.

Lepoa, hyviä pitkiä yöunia ja vaikka myös päiväunia siihen päälle tarvitsisit. Eikö miehesi voisi ottaa töistä lomaa vaikka palkattomana ja ottaa päävastuun vauvasta pariksi päiväksi? Sinä saisit levätä ja olla ihan itseksesi. Näytä tämä ketju ja saamasi vastaukset miehellesi, saattaisi ehkä ymmärtää paremmin ja tajuaisi ottaa sinut huomioon tässä asiassa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvalla kaikki hyvin, jos koko ajan kitisee, ja lisäksi syö ja nukkuu huonosti? Ei ole lapsia itselläni mutta mitä olen kaverien vauvoja nähnyt, niin yleensä eivät kitise nonstoppina vaan ovat välillä ihan tyytyväisiäkin. Joten mulle tulisi mieleen että onko lapsi jotenkin sairas?

Toi on paras! Mut joo, kyllä lapsi voi kitistä, itkeä non stoppina vaikka kaikki on hyvin, ehkä temperamenttin vuoksi. T. Kokenut vanhempi, lapsen ka juostu kaikki mahdolliset lekurit, kokeiltu kaikkea, lapsi rauhoittui kun kasvoi tarpeeks isoksi ja oppii puhumaan.

Kummipoika oli vauvana tosi hankala nukkumaan. Muistan kun hoidon häntä yksi yö ja päivä niin olin ihan LOPPU!

Sitä ei tajua ennen kuin itse sen kokee.

Omat lapset vauvoina Ok nukkujia.

Sai edes itse levätä.

Tsemppiä.0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä, isovanhempia tai muita jotka voisivat auttaa?

Aina kysytään tätä. Ihan kuin ihminen ei olisi itse tajunnut sitä miettiä, jos olisi joku läheinen ihminen joka voisi auttaa.

Tämä. Ja monilla, kuten meillä, on isovanhemmat jotka eivät ”periaatteesta” auta koskaan, edes hädässä. Meillä kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu perheemme elämään, itsekkäistä syistä johtuen. Omat vanhemmat ihan päin naamaa sanoi että ei kiinnosta lapsenlapset emmekä ala isovanhemmiksi, elämme vain itseämme varten.

Näin voi olla oikesti. Oma äitini ilmoitti kahvipöydässä mieheni kuullen, että ei halua mummiksi, kun kerroimme raskaudesta

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo joku sanoi niin jatkuvasti kitisevä ja vaativa vauva joka ei nuku eikä syö hyvin ei ole normaalitapaus.

Lähtisin selvittämään jollette ole jo selvittäneet onko lapsella kaikki hyvin. Kyse voi olla ihan allergiastakin joka saa vauvan olon niin huonoksi että hän ei saa syötyä eikä nukuttua kunnolla ja koko päivä menee kitinäksi kun olo on paha.

Vauvat noin yleisesti ottaen eivät kettuile vanhemmilleen kitisemällä ja itkemällä vaan se on heidän ainoa tapansa kertoa että jokin on vialla. Tämän vuoksi en näkisi oikeana (ainoana) ratkaisuna että mietitään miten ap saa omaa aikaa itselleen jotta pääsee pois kitisevän lapsen luota ja miten ap:n mies oppii että ”joo-o, ihan kamalan kitisevä ja vaativa lapsi tää on” vaan olisi hyvin tärkeää lähteä selvittämään mikä vauvalla on mahdollisesti hätänä.

Näihin tyytymättömiin vauvoihin on todella vaikea saada neuvolasta apua oman kokemuksen mukaan. Valiteltiin asiasta toistuvasti, mutta mitään allergiatestejä ei suostuttu tekemään, koska paino nousi kuitenkin hyvin eikä mitään ihottumia tms ollut. Kuulemma jotkut vauvat vain ovat sellaisia ja koittakaa jaksaa. Yritin sitten itse parantaa tilannetta kokeilemalla esim maidotonta ruokavaliota (vauva oli täysimetyksellä), vauvahieronnalla, erilaisilla syöttötekniikoilla ja ties millä. Mikään ei toiminut. No, lapsi on tietyllä tavalla vaativa edelleen (nyt 3-vuotias) eli on hyvin tarkka, että kaikki on hyvin ja vaatteiden saumat eivät paina, reagoi herkästi muutoksiin/muiden mielialoihin ja reagoinnin taso on aina luokkaa palosireeni. Toisaalta on myös hyvin empaattinen herkkyytensä vuoksi ja tarkka havinnoimaan ympäristöä. Joten kyllä se temperamentti ja luonne näkyy jo vauvassa.

Ap missä asut. Jos olen lähellä, voin käydä auttamassa. Minä olen Vantaalla.

Ota yhteyttä lasuun. Muutamaksi kuukaudeksi lapsi pientenlasten vastaanottokotiin niin saat olla ja levätä sekä miettiä mitä tulevaisuudessa.

Isovanhemmat avuksi? Omat sisarukset? Ja mies isyyslomalle.

Ap mitä ajatuksia?

Et ole huono äiti. Ei kukaan jaksa univajeella.

Mä imetin ja annoin vauvan nukkua vieressä n. 8kk ikään, koska priorisoin omat ja vauvan yöunet. Eli sain nukkua sen 8kk vauvan syntymän jälkeen kohtuu hyvin, nänni suuhun yöllä jos kitinä alkoi.

8kk iässä neuvolan mukaan piti tehdä unikoulu, ja en muista tarkkaan oliko lapsi 8, 9 vai 10kk kun sain sen aikaan. 2 viikkoa oli ääriraskasta, ja vauva oppi hyvin nukkumaan omassa sängyssä, mutta erilaiset kehitysvaiheet kuten hampomiset ja painajaiset tekivät sen että uuvuin lopulta.

Mullekin tuttuja nuo sun fiilikset ja kun lapsi oli 1v ja alkoi takertumaan minuun yms. Oli putkeen kipeänä tai vaiheita, ja en nukkunut niin sairastuin masennukseen eli halusin myös kuolla. Sitä en uskaltanut sanoa, mutta hain apua lopulta kertoen omasta kireydestä ja univajeesta ja ahdistuksesta.

Sain apua, emme ole edes lastensuojelun asiakas. He kävivät meillä kyllä ja auttoivat etsimään apua, ennen koronaa lasta kävi kaupungin lastenhoitaja hoitamassa 2-4h viikossa vaikka olin kotihoidontuella. 2-vuotiaana lapsi pääsi asukaspuiston ilmaiseen kerhoon jossa oli 2 kertaa viikossa 2h kerrallaan.

Se oli lapsellekin hyvä pehmeä lasku päiväkotia ajatellen. Lapseni meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja minä menin töihin, mutta olin niin uupunut että jouduin aika äkkiä olemaan 6kk sairaslomalla keskivaikean masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia.

Mua auttoi kun päiväkodissa ymmärrettiin tilanne ja lapsi oli siellä arkisin klo 9-16 kun minä keräsin voimia kotona. Luin kirjan " Äiti aallokossa" joka kertoo tarinoita ihan tavallisista oloista tulevista äideistä, jotka ovat saaneet masennuksen tai jopa psykoosin lapsen saatuaan mutta asiat ovat järjestyneet! Lasta ei ole otettu pois. Se helpotti.

Sulla on vielä niin pieni lapsi, että kaikki tämä on vielä edessä. Esim vaihe kun lapsi opettelee liikkumaan ja tarvitsee jatkuvaa apua siinä. Tahtoikä. Voin kertoa, että masentuneena nuo ajat ovat yhtä hel-vet-tiä. Olisinpa itse hakenut jo aiemmin apua. Toivon, että sinä uskallat hakea.

Toivon, että oma tarinani tuo sulle toivoa ja että sekin auttais sua että olen nyt töissä ja lapsi vaikuttais selvinneen 4-vuotiaaksi ihan tasapainoiseksi ja iloiseksi, vaikka joskus hirveällä tavalla hänelle huusinkin kun hän oli aivan pieni vauva vasta. Se haava on omassa sielussani aina, ja yritän lapselle sitä hyvittää ja korjata. Kerron paljon, että rakastan ja että kun äiti huusi väsyneenä, se ei ollut lapsen syytä vaan lapsi on rakas ja ihana. Olen pyytänyt anteeksi. Pidän silti rajat, ei saa mennä siihen että hemmottelee piloille oman syyllisyyden takia.

Jani Toivolan Kirja Tytölleni auttoi myös! Janihan uupui ja huusi myös lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä lasuun. Muutamaksi kuukaudeksi lapsi pientenlasten vastaanottokotiin niin saat olla ja levätä sekä miettiä mitä tulevaisuudessa.

Ei ei ei lasua! Tässä tuskin kyse näin rajuista toimenpiteistä. Vauva saisi vaan lisää epävarmuutta ja eroahdistusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo joku sanoi niin jatkuvasti kitisevä ja vaativa vauva joka ei nuku eikä syö hyvin ei ole normaalitapaus.

Lähtisin selvittämään jollette ole jo selvittäneet onko lapsella kaikki hyvin. Kyse voi olla ihan allergiastakin joka saa vauvan olon niin huonoksi että hän ei saa syötyä eikä nukuttua kunnolla ja koko päivä menee kitinäksi kun olo on paha.

Vauvat noin yleisesti ottaen eivät kettuile vanhemmilleen kitisemällä ja itkemällä vaan se on heidän ainoa tapansa kertoa että jokin on vialla. Tämän vuoksi en näkisi oikeana (ainoana) ratkaisuna että mietitään miten ap saa omaa aikaa itselleen jotta pääsee pois kitisevän lapsen luota ja miten ap:n mies oppii että ”joo-o, ihan kamalan kitisevä ja vaativa lapsi tää on” vaan olisi hyvin tärkeää lähteä selvittämään mikä vauvalla on mahdollisesti hätänä.

Näihin tyytymättömiin vauvoihin on todella vaikea saada neuvolasta apua oman kokemuksen mukaan. Valiteltiin asiasta toistuvasti, mutta mitään allergiatestejä ei suostuttu tekemään, koska paino nousi kuitenkin hyvin eikä mitään ihottumia tms ollut. Kuulemma jotkut vauvat vain ovat sellaisia ja koittakaa jaksaa. Yritin sitten itse parantaa tilannetta kokeilemalla esim maidotonta ruokavaliota (vauva oli täysimetyksellä), vauvahieronnalla, erilaisilla syöttötekniikoilla ja ties millä. Mikään ei toiminut. No, lapsi on tietyllä tavalla vaativa edelleen (nyt 3-vuotias) eli on hyvin tarkka, että kaikki on hyvin ja vaatteiden saumat eivät paina, reagoi herkästi muutoksiin/muiden mielialoihin ja reagoinnin taso on aina luokkaa palosireeni. Toisaalta on myös hyvin empaattinen herkkyytensä vuoksi ja tarkka havinnoimaan ympäristöä. Joten kyllä se temperamentti ja luonne näkyy jo vauvassa.

Lapsesi on autistinen. Ei mekään neuvolasta mitään apua saatu. Meni teini-ikään asti kunnes saatiin joku tutkimaan ja ilmeni vaikka mitä kehitysviivästymiä ja osaamattomuutta. Siinä vaiheessa oli jo mielenterveysongelmatkin puhjenneet. Sanoin jo lapsesta muutaman kuukauden ikäisenä, että se ei ole normaali. Neuvola vain hoki että ei sitä mikään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat avuksi? Omat sisarukset? Ja mies isyyslomalle.

En ole ap, mutta tässä on nyt vuosi toivottu ja ootettu että isovanhemmat rokotettais koronaa vastaan. Muissakin perheissä varmaan sama tilanne, että videopuhelulla hoituu lasten kontakti isovanhempiin. Siis isommilla lapsilla. AP:n lapsi on vasta 6kk niin ei oo sitäkään apua että lapsi leikkis näyttäen leikkiään videopuhelun avulla mummille kun äiti kokkaa tms.

Tosi vaikeita aikoja eletään!

Tilanteeseesi on ehdottomasti tultava muutos ja onneksi nykyaikana apua on tarjolla.

Lapsen isän pitäisi osallistua enemmän lasten hoitoon. Millainen keskusteluyhteys teillä on? Osaatteko keskustella? Kuinka paljon miehesi on töissä/harrasteiden parissa?

Tiedän, että tämä ei ehkä ole mikään mahtava vinkki, mutta oletko harkinnut ostavasi laadukkaita ja oikeasti ääntä eristäviä kuulosuojaimia tai laadukkaita (mutta kalliita) vastamelukuulokkeita tuon itkun/huutamisen vuoksi? Nämä kuulokkeet voisi ainakin vaimentaa tai jopa poistaa meluhaitan eli hoitaessasi lastasi sinun ei tarvitsis jatkuvasti altistua huutoitkulle. Koska kyllähän "melusaaste" ihan oikeasti vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, tuli se meluhaitta vauvasta, kaivinkoneesta tai seinänaapurin bassoista...