Lue keskustelun säännöt.
Miehen ystävät eivät välitä minusta
30.03.2021 |
Olin kirjoittamassa että eivät pidä minusta, mutta ei kyse taida olla siitäkään. Minä olen vain heille täysin yhdentekevä. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, joten minulla ei ole kauheasti toivoa, että asia enää muuttuisi. Asia kuitenkin jostain syystä harmittaa. Yritän itse olla kaikille ystävällinen ja huomaavainen, mutta on kuitenkin myönnettävä, että en kai ole erityisen kiinnostava. Olen hiukan syrjäänvetäytyvä, enkä tuo itseäni oma-aloitteisesti esille. En ole myöskään mikään hurjapää tai muuta sellaista, mikä voisi ulkopuolisia kiinnostaa.
Kuitenkin aiemmassa parisuhteessani olen kokenut ihan toisenlaista: silloisen kumppanin kaverit pitivät minusta kovastikin, ja saatoin olla luontevana osana mukana vaikka jossain illanvietoissa. Tuntui, että minut "nähtiin" ja minua arvostettiin ystävänä siinä missä kumppaniniakin.
Omat ystäväni pitävät miehestäni todella paljon, ja siksikin tuntuu kummalliselta, että hänen ystäviensä suunnalta suhtautuminen on ihan eri. Ei kukaan siis ole minulle epäkohtelias, mutta minulle ei koskaan puhuta, vaikka olisin paikalla. Mielipiteeni ja juttuni eivät kiinnosta ketään.
Tämä voi kuulostaa pikkusieluiselta valituksen aiheelta, mutta ehkä on kuitenkin luonnollista toivoa hyväksyntää oman rakkaan läheisiltä? Ehkä on sentään parempi että minusta ei piitata, kuin että minua jostain syystä inhottaisiin, mutta siltikin tuntuu tylsältä etten voisi kuvitella lähteväni miehen kaveriporukan kanssa vaikka pyöräreissuille tai festareille. Mies kyllä tukisi minua, jos haluaisin olla mukana, mutta en oikein itse enää halua/uskalla, kun minulle ei vaan lämmetä. (Ja toki korona-aikana ei nyt voisikaan yrittää kohentaa tilannetta.)
Millainen suhde teillä on kumppaninne ystäviin? Onko kukaan kokenut samaa kuin minä?
Kommentit (151)
M26 kirjoitti:
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Niin, sinähän et ole ikinä parisuhteessa ollutkaan? Useimmille ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi paitsi rakkaalleen, niin myös rakkaan läheisille. Mua ainakin lämmittää kun mies tulee juttuun ystävieni kanssa ja ystävätkin pitävät hänestä ja kyllä mäkin haluaisin miehen ystävien hyväksyvän mut.
Jos mä huomaan porukassa, että joku on yksin niin kysyn onko joku vialla ja koetan lämpimästi kannustaa seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He kiusaavat sinua. Tee rikosilmoitus.
Tuomitaan törkeästä dinnerille kutsumatta jättämisestä 3:ksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Aika tyly meininki ettei kaverit ole tervetulleita. Ja mistä tiedät että vaimot murjottaa, ehkä eivät vaan ole puheliaita? En minäkään sen erityisemmin tule juttuun kaikkien miehen kavereiden vaimojen kanssa, mutta ei tulis mieleenkään kieltää tulemasta vaikka käymään.
No minun kotiin ei tarvi tulla murjottamaan. Jos ei tykkää, ei tarvi käydäkään. En jaksa passata heitä enää. Meidän kotiin on tervetulleita meidän yhteiset ystävät, jotka aidosti viihtyvät kanssamme.
Miksi olet passannut miehesi puolesta? Todennäköisesti miehesi kaverit tuntevat olonsa vaivautuneeksi sinun seurassasi ja antaisit heidän vain olla. En kyllä ymmärrä miksi tämän takia he eivät saa enää tulla miehesi luo kylään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hieman vastaava ongelma. Minä, mies ja miehen kaverit ollaan ksikki vähän päälle 30. Mieheni tuntee kaikkien kavereidensa vaimotkin, muutamien vuosien takaa ennen kuin heillä oli lapsia ja kaikki viettivät aikaa yhdessä. Mutta minä en tunne ketään, kun nyt he ovat lisääntyneet ja miehen kaverit viettävät aikaa yhdessä vain ja ainoastaan Miesten Saunailloissa, koska vaimot jätetään kotiin vahtimaan niitä muksuja. Ja jostain syystä naisen läsnäolo pilaisi nämä illat heidän mielestään täysin, mikä tuntuu ihan uskomattoman juntilta kun olen itse tottunut nuoresta asti siihen että meillä oli kaveriporukoissa ja opiskeluporukoissa saunailtoja ihan kaikille, sukupuoleen katsomatta. Onneksi olen löytänyt omia kavereita, muutin siis pääkaupunkiseudulle mieheni perässä joten alkuun tämä v*tutti ihan erityisen paljon kun oma kaveriporukka jäi toiseen kaupunkiin. Eka kerta elämässäni, kun jotkut vieraat ihmiset torjuvat minut täysin sukupuolen takia.
Ja lisättäköön vielä, että mieheni olisi kyllä ollut ottamassa minut ihan normaalisti mukaan, kunnes kaverit ilmoittivat että ei saa tulla. Oli itsekin pöyristynyt, mutta ei hän nyt tietenkään katkaise välejä tyyppeihin joista osan on tuntenut lapsuudesta asti vain siksi, että heistä on kuoriutunut juntteja lasten saamisen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Mulla ollut hieman samaa ex-miehen kaverien kanssa sekä ex-työpaikassani. Kun vaihdoin nämä, niin jopas auttoi.
Joku kommentoi, että kemiat ei pelais. Hah, ei tuossa siitä ole kyse, vaan miehes kaverien sosiaalisten taitojen puutteesta!!! Kaikille ei vaan ole kotoa tarttunut mukaan seurustelun aakkosia. Sosiaalisesti taitavahan saa kanssaihmistensä olon tuntumaan mukavaksi. Tämä illanistujaisissa tapahtuu esim tervehtimällä ystävällisesti, kysymällä kuulumisia ja esim vetämällä ihmisiä mukaan keskusteluun valitsemalla aloituksia siten että kaikki voivat osallistua. Mielipiteen kysyminen tai keskustelukumppanin erikoistietämiseen liittyvän kysymyksen kysyminen lisää myös mukavuuden tuntua keskustelukumppanissa. Moni junttiukko on sellainen, ettei edes mieleen tule puhua muusta kuin kaivinkoneista ja ojankaivuusta.
Ehkä ap ei osaa toimia noin? Jospa hän ei saa miehensä kavereiden oloa tuntumaan mukavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hieman vastaava ongelma. Minä, mies ja miehen kaverit ollaan ksikki vähän päälle 30. Mieheni tuntee kaikkien kavereidensa vaimotkin, muutamien vuosien takaa ennen kuin heillä oli lapsia ja kaikki viettivät aikaa yhdessä. Mutta minä en tunne ketään, kun nyt he ovat lisääntyneet ja miehen kaverit viettävät aikaa yhdessä vain ja ainoastaan Miesten Saunailloissa, koska vaimot jätetään kotiin vahtimaan niitä muksuja. Ja jostain syystä naisen läsnäolo pilaisi nämä illat heidän mielestään täysin, mikä tuntuu ihan uskomattoman juntilta kun olen itse tottunut nuoresta asti siihen että meillä oli kaveriporukoissa ja opiskeluporukoissa saunailtoja ihan kaikille, sukupuoleen katsomatta. Onneksi olen löytänyt omia kavereita, muutin siis pääkaupunkiseudulle mieheni perässä joten alkuun tämä v*tutti ihan erityisen paljon kun oma kaveriporukka jäi toiseen kaupunkiin. Eka kerta elämässäni, kun jotkut vieraat ihmiset torjuvat minut täysin sukupuolen takia.
Minua ei taas kiinnostaisi vähempää tuollaiset yhteiset saunaillat. Todella tyytyväinen, että mies menee kavereidensa kanssa keskenään eikä tarvitse kohteliaisuudesta lähteä mukaan tai keksiä tekosyitä kieltäytymiseen.
En jaksa lukea koko ketjua, käsittääkseni asut miehesi kanssa ja hänen kaverit ei noteeraa sinua omassa kodissasi. Jos asia on niin pitäisi miehesi opettaa kavereilleen käytöstapoja. Jos joku tulisi kotiini eikä puhuisi minulle saisi hän lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Niin, sinähän et ole ikinä parisuhteessa ollutkaan? Useimmille ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi paitsi rakkaalleen, niin myös rakkaan läheisille. Mua ainakin lämmittää kun mies tulee juttuun ystävieni kanssa ja ystävätkin pitävät hänestä ja kyllä mäkin haluaisin miehen ystävien hyväksyvän mut.
Jos mä huomaan porukassa, että joku on yksin niin kysyn onko joku vialla ja koetan lämpimästi kannustaa seuraan.
Jaa, mie luulin et kaikkii ei tarvii mielyttää. Jos tollanen kumppanin kavereiden ja/tai ystävien mieliskely kuuluu parisuhteeseen, nii onneks en oo alkanu juoksee naisten peräs. :) Ite en ainakaa jaksas päivää tommosta yläkoulu teatterii… Jos ei oo kemiaa, nii sit sitä ei oo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hieman vastaava ongelma. Minä, mies ja miehen kaverit ollaan ksikki vähän päälle 30. Mieheni tuntee kaikkien kavereidensa vaimotkin, muutamien vuosien takaa ennen kuin heillä oli lapsia ja kaikki viettivät aikaa yhdessä. Mutta minä en tunne ketään, kun nyt he ovat lisääntyneet ja miehen kaverit viettävät aikaa yhdessä vain ja ainoastaan Miesten Saunailloissa, koska vaimot jätetään kotiin vahtimaan niitä muksuja. Ja jostain syystä naisen läsnäolo pilaisi nämä illat heidän mielestään täysin, mikä tuntuu ihan uskomattoman juntilta kun olen itse tottunut nuoresta asti siihen että meillä oli kaveriporukoissa ja opiskeluporukoissa saunailtoja ihan kaikille, sukupuoleen katsomatta. Onneksi olen löytänyt omia kavereita, muutin siis pääkaupunkiseudulle mieheni perässä joten alkuun tämä v*tutti ihan erityisen paljon kun oma kaveriporukka jäi toiseen kaupunkiin. Eka kerta elämässäni, kun jotkut vieraat ihmiset torjuvat minut täysin sukupuolen takia.
Ja lisättäköön vielä, että mieheni olisi kyllä ollut ottamassa minut ihan normaalisti mukaan, kunnes kaverit ilmoittivat että ei saa tulla. Oli itsekin pöyristynyt, mutta ei hän nyt tietenkään katkaise välejä tyyppeihin joista osan on tuntenut lapsuudesta asti vain siksi, että heistä on kuoriutunut juntteja lasten saamisen myötä.
He eivät yksinkertaisesti tunne oloaan mukavaksi ja rentoutuneeksi, jos sinä menet mukaan. Luulisi miehesikin ymmärtävän asian pöyristymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Niin, sinähän et ole ikinä parisuhteessa ollutkaan? Useimmille ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi paitsi rakkaalleen, niin myös rakkaan läheisille. Mua ainakin lämmittää kun mies tulee juttuun ystävieni kanssa ja ystävätkin pitävät hänestä ja kyllä mäkin haluaisin miehen ystävien hyväksyvän mut.
Jos mä huomaan porukassa, että joku on yksin niin kysyn onko joku vialla ja koetan lämpimästi kannustaa seuraan.
Jotkut ovat varmaan ihan mielellään vähän sivummalla, jos ovat nyt lähteneet puolison mieliksi mukaan eivätkä oikeasti ole niin sosiaalisia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, käsittääkseni asut miehesi kanssa ja hänen kaverit ei noteeraa sinua omassa kodissasi. Jos asia on niin pitäisi miehesi opettaa kavereilleen käytöstapoja. Jos joku tulisi kotiini eikä puhuisi minulle saisi hän lähteä.
Minä tervehdin, toivotan hyvää iltaa ja menen toiseen huoneeseen lukemaan tai katsomaan televisiota. En edes yritä alkaa seurustella vaan annan olla ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä muutama kirjoittaja täällä trolleja vai mitä? Kyllä minusta ainakin kuuluu käytöstapoihin ja ihan kunnioitukseen omaa ystävää kohtaan, että tämän kumppanille on ainakin peruskohtelias ja ystävällinen.
Totta kai peruskohtelias ja ystävällinen, mutta ei sitä nyt tarvitse nyt ihan kaveriksi alkaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, käsittääkseni asut miehesi kanssa ja hänen kaverit ei noteeraa sinua omassa kodissasi. Jos asia on niin pitäisi miehesi opettaa kavereilleen käytöstapoja. Jos joku tulisi kotiini eikä puhuisi minulle saisi hän lähteä.
Tervehdin kaverin puolison ja lapset, jos heihin kaverin luona törmään. Yleensä sekä kaverin puoliso että lapset puuhailevat kotonaan omiaan, joten miksi sen suuremmin olisin heidän kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta mielestäni erittäin erikoinen kommentti. Verrata nyt itseään talk show -juontajaan, kun kyse on tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä! On yksinkertaisesti töykeää, jos pienellä kokoonpanolla vaikka iltaa istuessa yhdelle osallistujalle ei puhuta ollenkaan. Vaikka se yksi olisi ns. ulkona toisensa paremmin tuntevien yhteisistä puheenaiheista, niin onhan se todella kiusallista jos käyttäydytään kuin sitä yhtä ei olisi edes olemassa.
Jos istumme saman pöydän ääressä puhun porukalle. En minä erittele "Mitä mieltä Sami/Heidi on asiasta?" Jokainen kertoo mielipiteitään ja keskustelemme yhdessä.
Mun mies on aika introvertti eikä kovinkaan aloitteellinen ja tehokas ystävystyjä. Hänellä on pari läheisempää ystävää ja lisäksi kouluajoilta sellainen vähemmän läheinen porukka. Silloin harvoin kun porukka kokoontuu, ihmettelen aina sitä, miten etäiseltä kaikki tuntuvat toisilleen. Minulle ollaan ihan peruskohteliaita, mutta jään pakosti aina ulkopuolelle ellen "tuputa" itseäni. Mutta eipä se miehenikään tunnu ihan siellä sisäpiirissä olevan. Keskustelu on aina pinnallista ja jotenkin feikkiä. Mietin, miksi edes viettää aikaa näiden kanssa, kun ovat ihan erilaisia.
Ne miehen pari läheisempää ystävää ovat minullekin mukavia, ja toisen tyttöystäväkin juttelee minulle ja on kaverillinen. Heidän kanssaan juttu luistaa ja on aina kiva nähdä. Eniten kuitenkin vietämme aikaa minun kaveriporukkani kanssa, johon mies on otettu avosylin jäseneksi. Meillä on paljon läheisemmät välit ja asioista puhutaan suoraan ja syvällisesti, verrattuna miehen kaveriporukkaan. (Minun kavereissani on siis sekä naisia että miehiä.)
N 24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta mielestäni erittäin erikoinen kommentti. Verrata nyt itseään talk show -juontajaan, kun kyse on tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä! On yksinkertaisesti töykeää, jos pienellä kokoonpanolla vaikka iltaa istuessa yhdelle osallistujalle ei puhuta ollenkaan. Vaikka se yksi olisi ns. ulkona toisensa paremmin tuntevien yhteisistä puheenaiheista, niin onhan se todella kiusallista jos käyttäydytään kuin sitä yhtä ei olisi edes olemassa.
Jos istumme saman pöydän ääressä puhun porukalle. En minä erittele "Mitä mieltä Sami/Heidi on asiasta?" Jokainen kertoo mielipiteitään ja keskustelemme yhdessä.
Mutta eihän tässä ole kyse tilanteesta, jossa kaikki ovat mukana jutussa ja jokainen puhuu jos haluaa. Aika monilla on kokemusta ulkopuolelle sulkemisesta ja näkymättömyyden tunteesta, ja siitä näkökulmasta sinä puhut asian vierestä nyt.
Minua ei hirveästi kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Jotkut miehen työkaverit epäilevät minun olevan mielikuvitusvaimo, kun en ole koskaan osallistunut heidän yhteisiin illanviettoihin, joissa muiden vaimot ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Mulla ollut hieman samaa ex-miehen kaverien kanssa sekä ex-työpaikassani. Kun vaihdoin nämä, niin jopas auttoi.
Joku kommentoi, että kemiat ei pelais. Hah, ei tuossa siitä ole kyse, vaan miehes kaverien sosiaalisten taitojen puutteesta!!! Kaikille ei vaan ole kotoa tarttunut mukaan seurustelun aakkosia. Sosiaalisesti taitavahan saa kanssaihmistensä olon tuntumaan mukavaksi. Tämä illanistujaisissa tapahtuu esim tervehtimällä ystävällisesti, kysymällä kuulumisia ja esim vetämällä ihmisiä mukaan keskusteluun valitsemalla aloituksia siten että kaikki voivat osallistua. Mielipiteen kysyminen tai keskustelukumppanin erikoistietämiseen liittyvän kysymyksen kysyminen lisää myös mukavuuden tuntua keskustelukumppanissa. Moni junttiukko on sellainen, ettei edes mieleen tule puhua muusta kuin kaivinkoneista ja ojankaivuusta.
Ehkä ap ei osaa toimia noin? Jospa hän ei saa miehensä kavereiden oloa tuntumaan mukavaksi?
Kaikilla illanistujaisissa on ’velvoite’ toimia noin, erityisesti näillä miehillä, jotka tuntevat toisensahyvin ja ap on se ulkopuolisempi. Nuo miehet eivät välitä siitä että ap on ulkopuolisempi. Jos välittäisivät, eivät toimisi noin kuin toimivat. Tai sitten ovat niitä sosiaalisesti lahjattomia, jotka eivät tiedä mitä sanoa. Monet miehethän eivät oikein osaa puhua naisille. Ite oon taas sellanen, että puhun vaikka keppikerjäläiselle tai englannin kuningattarelle, jos vastaan tulevat 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tilanne, jossa aloittajalla (naisella) ei ole olemassa omaa ystäväpiiriä, ja sen vuoksi tuntee oikeudekseen päästä oikotietä parisuhteen vuoksi puolison ystäväpiiriin?
Kyllä ystävyys syntyy toisella tavalla. Puolison kaveri on vain puolison kaveri ja kaverin puoliso on vain kaverin puoliso kunnes syntyy semmoinen oikea kontakti. Nuorena solmitut ystävyydet on eri juttu, mutta keski-ikäisenä uusia ystävyyksiä on hankalampi enää solmia.
En ole ap mutta todellakin tunnen oikeudeksi päästä mukaan oikotietä puolison kaveripiiriin. Miksi en kokisi?
Oikeasti?
Suhtaudutko samalla tavalla omien parhaiden ystäviesi puolisoihin? Ehkä olet kovin nuori?
Itselläni on vuosien aikana siunaantunut ystäväpiiri, porukka joka tukee toisiaan kaikkien karikoiden - ja kaikkien rakastumisten ja erojen ohi. Puolisot ovat tietysti joskus illanvietoissa, ja totta kai heidät silloin huomioidaan. Mutta en oleta, että ystävieni tarvitsisi olla edes hyviä kavereita omien parhaiden ystävieni kanssa tai että ystävieni tarvitsisi välttämättä edes tuntea miestäni. Niinpä olenkin onneksi löytänyt miehen, jolla on omat kaverit. Totta kai on myös jokunen pariskunta, joka on - vielä keski-ikäisenäkin - muodostunut "yhteiseksi" (toinen alun perin minun ystäviä, toinen alun perin miehen).
En ole kovin nuori päälle 30:D Kyllä olen tutustunut myös parhaan kaverin puolisoon ja puolison kaveriporukkaan ja kaverannut heidänkin kanssa silloin kun kaikki asuttiin vielä samalla paikkakunnalla. Nyt sitten asun erillä paikkakunnalla omien kavereiden kanssa ja halunnut tutustua nykyisen mieheni kavereihin kun ovat hyviä tyyppejä ja meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Mieskin haluaisi että saisin heistä kavereita ja osan kanssa olen päässyt samalle aaltopituudelle. Osan kanssa taas en ja haluiaisin tähän edes pientä muutosta koska kyseessä on miehelleni tärkeät ihmiset.
Meillä on hieman vastaava ongelma. Minä, mies ja miehen kaverit ollaan ksikki vähän päälle 30. Mieheni tuntee kaikkien kavereidensa vaimotkin, muutamien vuosien takaa ennen kuin heillä oli lapsia ja kaikki viettivät aikaa yhdessä. Mutta minä en tunne ketään, kun nyt he ovat lisääntyneet ja miehen kaverit viettävät aikaa yhdessä vain ja ainoastaan Miesten Saunailloissa, koska vaimot jätetään kotiin vahtimaan niitä muksuja. Ja jostain syystä naisen läsnäolo pilaisi nämä illat heidän mielestään täysin, mikä tuntuu ihan uskomattoman juntilta kun olen itse tottunut nuoresta asti siihen että meillä oli kaveriporukoissa ja opiskeluporukoissa saunailtoja ihan kaikille, sukupuoleen katsomatta. Onneksi olen löytänyt omia kavereita, muutin siis pääkaupunkiseudulle mieheni perässä joten alkuun tämä v*tutti ihan erityisen paljon kun oma kaveriporukka jäi toiseen kaupunkiin. Eka kerta elämässäni, kun jotkut vieraat ihmiset torjuvat minut täysin sukupuolen takia.