Lue keskustelun säännöt.
Miehen ystävät eivät välitä minusta
30.03.2021 |
Olin kirjoittamassa että eivät pidä minusta, mutta ei kyse taida olla siitäkään. Minä olen vain heille täysin yhdentekevä. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, joten minulla ei ole kauheasti toivoa, että asia enää muuttuisi. Asia kuitenkin jostain syystä harmittaa. Yritän itse olla kaikille ystävällinen ja huomaavainen, mutta on kuitenkin myönnettävä, että en kai ole erityisen kiinnostava. Olen hiukan syrjäänvetäytyvä, enkä tuo itseäni oma-aloitteisesti esille. En ole myöskään mikään hurjapää tai muuta sellaista, mikä voisi ulkopuolisia kiinnostaa.
Kuitenkin aiemmassa parisuhteessani olen kokenut ihan toisenlaista: silloisen kumppanin kaverit pitivät minusta kovastikin, ja saatoin olla luontevana osana mukana vaikka jossain illanvietoissa. Tuntui, että minut "nähtiin" ja minua arvostettiin ystävänä siinä missä kumppaniniakin.
Omat ystäväni pitävät miehestäni todella paljon, ja siksikin tuntuu kummalliselta, että hänen ystäviensä suunnalta suhtautuminen on ihan eri. Ei kukaan siis ole minulle epäkohtelias, mutta minulle ei koskaan puhuta, vaikka olisin paikalla. Mielipiteeni ja juttuni eivät kiinnosta ketään.
Tämä voi kuulostaa pikkusieluiselta valituksen aiheelta, mutta ehkä on kuitenkin luonnollista toivoa hyväksyntää oman rakkaan läheisiltä? Ehkä on sentään parempi että minusta ei piitata, kuin että minua jostain syystä inhottaisiin, mutta siltikin tuntuu tylsältä etten voisi kuvitella lähteväni miehen kaveriporukan kanssa vaikka pyöräreissuille tai festareille. Mies kyllä tukisi minua, jos haluaisin olla mukana, mutta en oikein itse enää halua/uskalla, kun minulle ei vaan lämmetä. (Ja toki korona-aikana ei nyt voisikaan yrittää kohentaa tilannetta.)
Millainen suhde teillä on kumppaninne ystäviin? Onko kukaan kokenut samaa kuin minä?
Kommentit (151)
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nämä muutama kirjoittaja täällä trolleja vai mitä? Kyllä minusta ainakin kuuluu käytöstapoihin ja ihan kunnioitukseen omaa ystävää kohtaan, että tämän kumppanille on ainakin peruskohtelias ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voi kysyä, miten usein sinun ystäväsi viettävät yhteistä aikaa miehesi kansssa?
Meillä on yhteisiä ystäviä ja sitten molemmilla omat ystävämme, eikä tulisi mieleenkään viedä/kutsua miestäni meidän naisten iltaan tai tapaamisiin. Se on jotenkin kirjoittamaton sääntö. Halutaan olla vain naisporukalla. Sama miehelläni, kun haluavat pitää äijäiltoja.
Olen jo pari kertaa sanonut että mieheni on oikein pidetty omassa kaveripiirissäni, ja saa halutessaan olla mukana. Tietenkin voi erikseen olla tyttöjen- tai poikieniltoja, mutta minusta on todella kiva että omat kaverini aidosti pitävät miehestäni. Tietenkin haluan että tärkeät ihmiset elämässäni tulevat keskenäänkin toimeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Samaistun! Minulla ei ole mitään yhteistä mieheni ystävien tai näiden vaimojen kanssa. Olen ainoa, joka ei ole kotoisin samalta kylältä, että se tietysti selittää porukkaan pääsemisen vaikeutta, mutta harmitta se silti... Ollaan oltu kohta 10v yhdessä kuitenkin. Tapaamisessa usein miehen ystävien puolisot puhuvat keskenään joidenkin yhteisten lukiotuttujen juoruja (päälle kolmekymppisenä!), miehet katsovat jääkiekkoa ja minä istun siinä välissä tyhmän näköisenä. En kauheasti käy enää, mutta yritän edes joskus mennä. En tiedä miksi yritän. Olen kateellinen tiiviille porukoille, vaikka tietysti minulla on omat kaverit. Vinkkejä otetaan vastaan :(
Tuollainen on kyllä niin lannistavaa, kun huomaa istuvansa yksin, niin että kukaan ei kiinnitä huomiota eikä yritäkään ottaa juttuun mukaan. En ikinä itse jättäisi ketään ulkopuolelle! Ihan jo käytöstapojenkin puolesta. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi olla toisilleen huomaavaisia.
Minäkin olen aika pitkälti luovuttanut, joskus olen miehenkin mieliksi mukana. Raskasta on, kun tuntee ettei kelpaa omana itsenään. Ja kun tiedän että toisinkin voisi olla, niin todellakin tunnen kateutta niitä kohtaan, joilla kaveripiirit ovat luontevalla tavalla yhteiset. Onneksi sekä sinulla että minulla on sentään ne omat ihanat kaverit!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Aika tyly meininki ettei kaverit ole tervetulleita. Ja mistä tiedät että vaimot murjottaa, ehkä eivät vaan ole puheliaita? En minäkään sen erityisemmin tule juttuun kaikkien miehen kavereiden vaimojen kanssa, mutta ei tulis mieleenkään kieltää tulemasta vaikka käymään.
No minun kotiin ei tarvi tulla murjottamaan. Jos ei tykkää, ei tarvi käydäkään. En jaksa passata heitä enää. Meidän kotiin on tervetulleita meidän yhteiset ystävät, jotka aidosti viihtyvät kanssamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.
Siis miksi miehen kaverit ei saa tulla käymään teillä? Ei kai ne vaimot olisi aina mukana?
Ei kaikkien tarvitse tulla toimeen keskenään eikä kaikista tarvitse tykätä. Eksän yhden kaverin vaimon seurassa oloni oli hyvin epämukava ja en enää lähtenyt heille kylään jollain tekosyyllä vaan mies meni aina yksin. Tavattaessa tietenkin käyttäydyin kohteliaasti. Yhden toisen eksän kaverin vaimon kanssa ollaan edelleen ystäviä ja yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on pari kaveria jotka eivät edes katso minuun päin. Se on aivan uskomatonta, jos kohtaamme jossain ja seison koko ajan max puolen metrin päässä miehestäni, nämä tyypit osaavat koko kuulumisten vaihdon ajan olla katsomatta minuun kertaakaan. En voi käsittää mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu :D luulisi että voisi tavatessa edes katsoa kohti ja nyökätä. Tulee kyllä erittäin selväksi etteivät halua tutustua minuun. Mitään draamaa ei ole taustalla ja ihan taviksia ollaan kaikki.
Miksi sinä et tervehdi heitä ensin ja sano pari sanaa, ehkä siitä oppivat?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä muutama kirjoittaja täällä trolleja vai mitä? Kyllä minusta ainakin kuuluu käytöstapoihin ja ihan kunnioitukseen omaa ystävää kohtaan, että tämän kumppanille on ainakin peruskohtelias ja ystävällinen.
Mitä nyt sitten kellekin tarkoittaa "peruskohtelias ja ystävällinen". Mikäli näen ihmistä pari kertaa vuodessa, niin aika vieras hän minulle en, enkä ole hänestä sen enempää kiinnostunutkaan. Silloin keskustelu jää helpolla tervehdykseen eikä juuri muuta jutella, ellei hän liity keskusteluumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on kyllä niin lannistavaa, kun huomaa istuvansa yksin, niin että kukaan ei kiinnitä huomiota eikä yritäkään ottaa juttuun mukaan. En ikinä itse jättäisi ketään ulkopuolelle! Ihan jo käytöstapojenkin puolesta. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi olla toisilleen huomaavaisia.
Minusta jokainen on itsensä valtias eli osallistut keskusteluun, jos sinua kiinnostaa. En minä ala utelemaan, kaikkien mielipiteitä erikseen. En minä ole mikään talk show juontaja, joka kyselee pöydän ympäriltä kuulumiset kaikilta ja näkemykset maailman tapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen on kyllä niin lannistavaa, kun huomaa istuvansa yksin, niin että kukaan ei kiinnitä huomiota eikä yritäkään ottaa juttuun mukaan. En ikinä itse jättäisi ketään ulkopuolelle! Ihan jo käytöstapojenkin puolesta. Ylipäätään en ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi olla toisilleen huomaavaisia.
Minusta jokainen on itsensä valtias eli osallistut keskusteluun, jos sinua kiinnostaa. En minä ala utelemaan, kaikkien mielipiteitä erikseen. En minä ole mikään talk show juontaja, joka kyselee pöydän ympäriltä kuulumiset kaikilta ja näkemykset maailman tapahtumiin.
Anteeksi, mutta mielestäni erittäin erikoinen kommentti. Verrata nyt itseään talk show -juontajaan, kun kyse on tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä! On yksinkertaisesti töykeää, jos pienellä kokoonpanolla vaikka iltaa istuessa yhdelle osallistujalle ei puhuta ollenkaan. Vaikka se yksi olisi ns. ulkona toisensa paremmin tuntevien yhteisistä puheenaiheista, niin onhan se todella kiusallista jos käyttäydytään kuin sitä yhtä ei olisi edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on niin kaunis, että naiset vihaavat ja miehet pelkäävät ja siksi eivät ota kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Siis miksi ihmeessä olet ängennyt mukaan ja olet hyysännyt heitä? Anna heidän nyt olla miehesi kanssa vain. Kuulostat melkoiselta maanvaivalta. Just tällainen, joka änkeää puolisonsa kanssa joka paikkaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Ei niillä miehillä ole mitään motiivia kiinnostua tästä naisesta, sama kuin joku mies menisi puhumaan lastenhoidosta tuntemattomien naiskaverusten kanssa.
Jos olet hiljainen, he voivat ajatella että sinua ei kiinnosta jutella? Varsinkin jos miehen kaverit ovat äänekkäitä extroverttejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
Siis miksi ihmeessä olet ängennyt mukaan ja olet hyysännyt heitä? Anna heidän nyt olla miehesi kanssa vain. Kuulostat melkoiselta maanvaivalta. Just tällainen, joka änkeää puolisonsa kanssa joka paikkaan mukaan.
Ap kyllä kertoi että nimenomaan ei tunge mukaan joka paikkaan.
Siis valitatko sinä nyt ettei miehesi sinkkukaverit huomioi sinua tarpeeksi ja eivät saa sen takia tulla miehesi luo edes kylään? Siis mitä ihmettä? Miksi tarvitset heiltä niin paljon huomiota?
Ap:n pitäis olla tyytyväinen että miehellä on kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Siis valitatko sinä nyt ettei miehesi sinkkukaverit huomioi sinua tarpeeksi ja eivät saa sen takia tulla miehesi luo edes kylään? Siis mitä ihmettä? Miksi tarvitset heiltä niin paljon huomiota?
Se oli eri kirjoittaja joka on kieltänyt kyläilyt!
Yhtä hyvin voi kysyä, miten usein sinun ystäväsi viettävät yhteistä aikaa miehesi kansssa?
Meillä on yhteisiä ystäviä ja sitten molemmilla omat ystävämme, eikä tulisi mieleenkään viedä/kutsua miestäni meidän naisten iltaan tai tapaamisiin. Se on jotenkin kirjoittamaton sääntö. Halutaan olla vain naisporukalla. Sama miehelläni, kun haluavat pitää äijäiltoja.