Lue keskustelun säännöt.
Miehen ystävät eivät välitä minusta
30.03.2021 |
Olin kirjoittamassa että eivät pidä minusta, mutta ei kyse taida olla siitäkään. Minä olen vain heille täysin yhdentekevä. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, joten minulla ei ole kauheasti toivoa, että asia enää muuttuisi. Asia kuitenkin jostain syystä harmittaa. Yritän itse olla kaikille ystävällinen ja huomaavainen, mutta on kuitenkin myönnettävä, että en kai ole erityisen kiinnostava. Olen hiukan syrjäänvetäytyvä, enkä tuo itseäni oma-aloitteisesti esille. En ole myöskään mikään hurjapää tai muuta sellaista, mikä voisi ulkopuolisia kiinnostaa.
Kuitenkin aiemmassa parisuhteessani olen kokenut ihan toisenlaista: silloisen kumppanin kaverit pitivät minusta kovastikin, ja saatoin olla luontevana osana mukana vaikka jossain illanvietoissa. Tuntui, että minut "nähtiin" ja minua arvostettiin ystävänä siinä missä kumppaniniakin.
Omat ystäväni pitävät miehestäni todella paljon, ja siksikin tuntuu kummalliselta, että hänen ystäviensä suunnalta suhtautuminen on ihan eri. Ei kukaan siis ole minulle epäkohtelias, mutta minulle ei koskaan puhuta, vaikka olisin paikalla. Mielipiteeni ja juttuni eivät kiinnosta ketään.
Tämä voi kuulostaa pikkusieluiselta valituksen aiheelta, mutta ehkä on kuitenkin luonnollista toivoa hyväksyntää oman rakkaan läheisiltä? Ehkä on sentään parempi että minusta ei piitata, kuin että minua jostain syystä inhottaisiin, mutta siltikin tuntuu tylsältä etten voisi kuvitella lähteväni miehen kaveriporukan kanssa vaikka pyöräreissuille tai festareille. Mies kyllä tukisi minua, jos haluaisin olla mukana, mutta en oikein itse enää halua/uskalla, kun minulle ei vaan lämmetä. (Ja toki korona-aikana ei nyt voisikaan yrittää kohentaa tilannetta.)
Millainen suhde teillä on kumppaninne ystäviin? Onko kukaan kokenut samaa kuin minä?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on pari kaveria jotka eivät edes katso minuun päin. Se on aivan uskomatonta, jos kohtaamme jossain ja seison koko ajan max puolen metrin päässä miehestäni, nämä tyypit osaavat koko kuulumisten vaihdon ajan olla katsomatta minuun kertaakaan. En voi käsittää mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu :D luulisi että voisi tavatessa edes katsoa kohti ja nyökätä. Tulee kyllä erittäin selväksi etteivät halua tutustua minuun. Mitään draamaa ei ole taustalla ja ihan taviksia ollaan kaikki.
Mä teen näissä tapauksissa aina niin että tapitan itse tyyppiä silmiin ja suureen ääneen kommentoin vaikka keliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Tämä. Anna ap miehen olla keskenään kavereidensa kanssa ja älä tunge mukaan enää kertaakaan hymistelemään ja arvostelemaan heitä. Miehesi on jo aikuinen ihminen ja hän saa mennä ilman sinua. Sinä taas pärjäät hyvin kotona yksinäsi tai sitten voit järjestää illan omien kavereiden kanssa. Ihme ongelmia täällä taas olevinaan on.
Arvostelemaan? :D Juu en ole ketään arvostellut. Mies puolestaan haluaisi minut mukaan oikeastaan aina, itse vaan en tunne oloani tervetulleeksi, kun olen "näkymätön".
Kyse ei tosiaan ole siitä, etten esim. pärjäisi kotona yksin. Nautin yksinolosta suunnattomasti. Kyse on siitä, että minulle tärkeän ihmisen läheiset eivät pidä minua mitenkään huomionarvoisena. Asiaan suhtauduttaisiin luultavasti ymmärtäväisemmin, jos kyseessä olisi vaikka kumppanin sisarukset. Mutta ystävät voivat olla yhtä läheisiä, ja heidän hyväksyntänsä samalla tavalla tärkeää kuin vaikka perheen hyväksyntä. Emme kuitenkaan elä kuplassa, vaan omien läheistemme ympäröimänä. Kyllä minun mielestäni kumppaneidenkin kuuluu tietyllä tasolla päästä "mukaan".
ap
Kertoisitko vielä mitä miehesi on sanonut asiasta kun olet siitä hänen kanssaan puhunut? Miten hän selittää sen että kaverinsa eivät halua olla kavereitasi. Haittaako tämä misetäsi ollenkaan? Jos haittaa, mitä hän on tehnyt asian korjaamiseksi?
Emme oikeastaan ole kovin usein puhuneet tästä, mutta hän on sanonut että ne kaverit vaan "ovat tuollaisia", hiukan omaan napaan tuijottavia. Eli tuskinpa ongelma on edes 100% siinä että minä en kelpaa, vaan voi olla ettei kovin moni muukaan pääsisi mukaan porukkaan.
Vaikka en minä sinänsä voi vaatia porukkaan mukaan pääsemistä. Olisi kiva tuntea itsensä kuitenkin edes hyväksytyksi, sillä lailla että minun olemassaolollani on jotain merkitystä. Moni kommentoi siihen sävyyn että eihän minun ole pakko olla mukana, tai että voinhan viihdyttää itse itseäni. Tietenkin voin, en minä viihdyttäjiä kaipaa. En vain haluaisi tuntea vielä 10vuoden jälkeenkin olevani näkymätön, mitätön.
ap
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Niin, sinähän et ole ikinä parisuhteessa ollutkaan? Useimmille ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi paitsi rakkaalleen, niin myös rakkaan läheisille. Mua ainakin lämmittää kun mies tulee juttuun ystävieni kanssa ja ystävätkin pitävät hänestä ja kyllä mäkin haluaisin miehen ystävien hyväksyvän mut.
Jos mä huomaan porukassa, että joku on yksin niin kysyn onko joku vialla ja koetan lämpimästi kannustaa seuraan.
Tuommoinen kysely "Onko jokin vialla?" on kyllä tosi tungettelevaa ja ihan äärimmäisen kiusallista. Jos haluat kannustaa yksinäiseltä näyttävää seuraan toivoisin, että löytäisit siihen hienotunteisempia tapoja.
Voi olla että ap yrittää liikaa. Anna miehen kavereille tilaa, älä ole päällepäsmärinä äläkä väkisin yritä olla kaveri.
Muistuu mieleen mieheni kaverin nyt jo entinen naisystävä. Samantien kyseinen nainen otti sellaisen asenteen, että nyt mekin ollaan bestiksiä. Alkoi heti toisella tapaamisella suunnittelemaan, että lähdetään porukalla matkalle. Jotenkin oletti myös, että minä kerron hänelle henk koht asioita ja kuulumisia, vaikka en edes tuntenut kyseistä ihmistä. Todellakin meni maku tutustua kyseiseen ihmiseen yhtään sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M26 kirjoitti:
No jo on ongelma… :D Eikö riitä, et tuut juttuun miehes kaa? Vai etkö saa häneltä tarpeeksi huomioo, nii sit sitä pitää hakee muilta miehiltä? Ja jos he eivät tykkää siust, nii et sie hyvä ihminen voi pakottaa heitä… Move on.
Niin, sinähän et ole ikinä parisuhteessa ollutkaan? Useimmille ihmisille on tärkeää tulla hyväksytyksi paitsi rakkaalleen, niin myös rakkaan läheisille. Mua ainakin lämmittää kun mies tulee juttuun ystävieni kanssa ja ystävätkin pitävät hänestä ja kyllä mäkin haluaisin miehen ystävien hyväksyvän mut.
Jos mä huomaan porukassa, että joku on yksin niin kysyn onko joku vialla ja koetan lämpimästi kannustaa seuraan.Tuommoinen kysely "Onko jokin vialla?" on kyllä tosi tungettelevaa ja ihan äärimmäisen kiusallista. Jos haluat kannustaa yksinäiseltä näyttävää seuraan toivoisin, että löytäisit siihen hienotunteisempia tapoja.
Ihan samaa mieltä. Tuollaiset tungettelevat kysymykset ja puoliväkisin seuraan pakottaminen on inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ap yrittää liikaa. Anna miehen kavereille tilaa, älä ole päällepäsmärinä äläkä väkisin yritä olla kaveri.
Muistuu mieleen mieheni kaverin nyt jo entinen naisystävä. Samantien kyseinen nainen otti sellaisen asenteen, että nyt mekin ollaan bestiksiä. Alkoi heti toisella tapaamisella suunnittelemaan, että lähdetään porukalla matkalle. Jotenkin oletti myös, että minä kerron hänelle henk koht asioita ja kuulumisia, vaikka en edes tuntenut kyseistä ihmistä. Todellakin meni maku tutustua kyseiseen ihmiseen yhtään sen enempää.
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Osallistutko keskusteluun vai pitäisikö miehen kavereiden kysellä "no ap, mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?"
Taannoin menin kaverilla käymään. Tervehdin kaverin puolisoa. Kaverini teki pannullisen kahvia, mistä otimme mukilliset ja menimme olkkariin istumaan. Kaverin puoliso puuhaili omiaan kodissaan, joten olisiko minun pitänyt huudella hänen perään ja kysellä mielipidettä eri aiheisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta tulee mieleen vähän, anteeksi vain, valkoroskaiset ihmiset. Ystäväni seurusteli nuorempana pitkään yhden valkoroskaisen miehen kanssa, jonka ystävät käyttäytyivät juuri noin. Heistä huokui sellainen "akat on tiellä, kun tässä jätkien kanssa ollaan". Saattoivat tulla kylään myöhään, eivät edes tervehtineet ystävääni, tulivat heidän yhteiseen asuntoon pelaamaan pleikkarilla kuin tulisivat vain miehen poikamiesboksiin, jossa nainen oli kuin huonekasvi.
En ole missään muissa yhteyksissä nähnyt vastaavaa käytöstä kuin alikoulutettujen ja sivistymättömien ihmisten kanssa. Jospa ap siis väistät luodin, kun et joudu seurustelemaan moisten ihmisten kanssa :D
Itsellä yhden kaverin vaimo on jäänyt etäiseksi koska epäilen hänen vihaavan minua. Syyksi veikkaan kun heidän häissään tein sen suuren rikoksen että humalluin hiukan tarjotuista alkoholijuomista. En sekoillut pahemmin, mutta silti ilmeisen humalassa olin, mutta en sen enempää kuin muutkaan vieraat. Olen yrittänyt olla ystävällinen jälkeenpäin, mutta toisesta suunnasta ei vastakaikua ollenkaan. Nyt välttelen mahdollisimman paljon kaverin kanssa aikaa viettämistä jos vaimokin paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen oman mieheni kanssa seurustellut 4 vuotta, ja samojen ongelmien kanssa painitaan. Kavereiden vaimojen ja lasten kanssa tulen oikein hyvin juttuun, mutta varsinainen kaveriporukka ei yhtä henkilöä lukuunottamatta ole edes yrittänyt tutustua minuun. Pahinta tässä on se, että muutaman kerran on mieheni jätetty kutsumatta yhteiseen illan viettoon, selvinnyt vasta myöhemmin, että sellainen on ollut.
Viime syksynä olimme mieheni kanssa Motonetissä, ja tullessamme sieltä huomasimme yhden hänen kaverinsa auton parkkipaikalla. Mieheni yritti soittaa kaverille, jos vaikka lähtisi kahville, muttei vastannut ja mies alkoi epäröimään, onko se kaverin auto sittenkään (helposti tunnistettavissa oleva auto). Laittoi sitten vaan kuvan kaverille, että ihan samanlainen auto melkein meidän viereen Motonetissä parkkeerannut. Kaveri myöhemmin vastasi viestiin, että oli nähnyt kuulemma minut kaupassa ja miettinyt, onko miehenikin siellä, mutta 'ei viitsinyt tulla häiritsemään'.
Sen vielä kestän, että minua ei haluta porukkaan, mutta tulee todella paha mieli miehen puolesta, että häntäkin aletaan jättämään ulkopuolelle porukasta minun takia. Mies oli asian jossain illan vietossa kerran ottanut puheeksi, mutta porukka oli mennyt ihan vaitonaiseksi, eivätkä kommentoineet asiaa mitenkään.
Itselläni on hieman samankaltainen kokemus, vähän rajumpi vain. Minut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja tulin kaikkien kanssa toimeen, kunnes yks kaks eräs miehen kavereista ei voinut sietää minua silmissään. En tiedä mitä sanoin tai tein. En ole nähnyt kyseistä kaveria enää ollenkaan. Hän ei tule lainkaan sellaisiin illanistujaisiin tai juhliin, joihin minäkin osallistun. Miehenikään ei enää ole tekemissä hänen kanssaan, sillä hän ei ymmärrä saati hyväksy tätä outoa käytöstä minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on hieman samankaltainen kokemus, vähän rajumpi vain. Minut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja tulin kaikkien kanssa toimeen, kunnes yks kaks eräs miehen kavereista ei voinut sietää minua silmissään. En tiedä mitä sanoin tai tein. En ole nähnyt kyseistä kaveria enää ollenkaan. Hän ei tule lainkaan sellaisiin illanistujaisiin tai juhliin, joihin minäkin osallistun. Miehenikään ei enää ole tekemissä hänen kanssaan, sillä hän ei ymmärrä saati hyväksy tätä outoa käytöstä minua kohtaan.
Onnea fiksusta ja empaattisesta miehestä. Ihmettelen noita kertomuksia, joissa mies ei ota mitään kantaa siihen, että kaverinsa ovat töykeitä tai muuten aiheuttavat pahaa mieltä naiselle. Kuitenkin kumppani on niin suuri pala ihmisen elämää, että kaverin tyttöystävän syrjiminen on loukkaus myös kaveria kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on hieman samankaltainen kokemus, vähän rajumpi vain. Minut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja tulin kaikkien kanssa toimeen, kunnes yks kaks eräs miehen kavereista ei voinut sietää minua silmissään. En tiedä mitä sanoin tai tein. En ole nähnyt kyseistä kaveria enää ollenkaan. Hän ei tule lainkaan sellaisiin illanistujaisiin tai juhliin, joihin minäkin osallistun. Miehenikään ei enää ole tekemissä hänen kanssaan, sillä hän ei ymmärrä saati hyväksy tätä outoa käytöstä minua kohtaan.
Onnea fiksusta ja empaattisesta miehestä. Ihmettelen noita kertomuksia, joissa mies ei ota mitään kantaa siihen, että kaverinsa ovat töykeitä tai muuten aiheuttavat pahaa mieltä naiselle. Kuitenkin kumppani on niin suuri pala ihmisen elämää, että kaverin tyttöystävän syrjiminen on loukkaus myös kaveria kohtaan.
Siis ovatko he nyt töykeitä, mutta eivät vain halua lähemmin olla kaveri ap:n kanssa? Jos puhuvat muutaman sanan juuta jaata, niin eikö se ole nyt ok, mutta miksi pitäisi edes tehdä lähempää tuttavuutta? Minusta ap on epäkohtelias, kun haluaa väkisin tunkeutua kaveriksi ja vetää vielä herneet neään ettei hänen seuransa kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ap yrittää liikaa. Anna miehen kavereille tilaa, älä ole päällepäsmärinä äläkä väkisin yritä olla kaveri.
Muistuu mieleen mieheni kaverin nyt jo entinen naisystävä. Samantien kyseinen nainen otti sellaisen asenteen, että nyt mekin ollaan bestiksiä. Alkoi heti toisella tapaamisella suunnittelemaan, että lähdetään porukalla matkalle. Jotenkin oletti myös, että minä kerron hänelle henk koht asioita ja kuulumisia, vaikka en edes tuntenut kyseistä ihmistä. Todellakin meni maku tutustua kyseiseen ihmiseen yhtään sen enempää.
Samaa mietin, että onkohan ap nyt ihan hirveä päällepäsmäri ja miehen kaverit vaan miettivät voi hyvänen aika mikä muija. Tuon kanssa pitää kyllä pitää hieman hajurakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ap yrittää liikaa. Anna miehen kavereille tilaa, älä ole päällepäsmärinä äläkä väkisin yritä olla kaveri.
Muistuu mieleen mieheni kaverin nyt jo entinen naisystävä. Samantien kyseinen nainen otti sellaisen asenteen, että nyt mekin ollaan bestiksiä. Alkoi heti toisella tapaamisella suunnittelemaan, että lähdetään porukalla matkalle. Jotenkin oletti myös, että minä kerron hänelle henk koht asioita ja kuulumisia, vaikka en edes tuntenut kyseistä ihmistä. Todellakin meni maku tutustua kyseiseen ihmiseen yhtään sen enempää.
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Voisitko sinä oikeastaan edes pitää heistä, siis että samassa seurassa oleminen olisi mukavaa ja rentoa? Minusta tuosta ei saa sitä kuvaa, että he olisivat kovin kivoja ihmisiä. Ovatko he miehesi lapsuuden kavereita, opiskelukavereita, työkavereita, urheilun kautta vai miten? Vai kuka mistäkin? On nimittäin vähän erikoista, että olisi useamman noin saman ikäisen miehen kaveriporukka, jossa noin yhtenäisesti oltaisiin samasta puusta, sinkkuja (pl sinun miehesi) ja niin samanlaisia, että porukassa oltaisiin nihkeitä yhden puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Osallistutko keskusteluun vai pitäisikö miehen kavereiden kysellä "no ap, mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?"
Taannoin menin kaverilla käymään. Tervehdin kaverin puolisoa. Kaverini teki pannullisen kahvia, mistä otimme mukilliset ja menimme olkkariin istumaan. Kaverin puoliso puuhaili omiaan kodissaan, joten olisiko minun pitänyt huudella hänen perään ja kysellä mielipidettä eri aiheisiin?
Ei tarvitsisi tietenkään kenenkään aina kysellä juuri minulta kaikkea. Mutta ei minua oikein kunnolla edes tervehditä, minun puheisiini ja kuulumisten kyselyynkin suhtaudutaan välinpitämättömästi, ja ei puhettakaan että esim. minun kuulumiseni ikipäivänä kiinnostaisivat ketään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ap yrittää liikaa. Anna miehen kavereille tilaa, älä ole päällepäsmärinä äläkä väkisin yritä olla kaveri.
Muistuu mieleen mieheni kaverin nyt jo entinen naisystävä. Samantien kyseinen nainen otti sellaisen asenteen, että nyt mekin ollaan bestiksiä. Alkoi heti toisella tapaamisella suunnittelemaan, että lähdetään porukalla matkalle. Jotenkin oletti myös, että minä kerron hänelle henk koht asioita ja kuulumisia, vaikka en edes tuntenut kyseistä ihmistä. Todellakin meni maku tutustua kyseiseen ihmiseen yhtään sen enempää.
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Voisitko sinä oikeastaan edes pitää heistä, siis että samassa seurassa oleminen olisi mukavaa ja rentoa? Minusta tuosta ei saa sitä kuvaa, että he olisivat kovin kivoja ihmisiä. Ovatko he miehesi lapsuuden kavereita, opiskelukavereita, työkavereita, urheilun kautta vai miten? Vai kuka mistäkin? On nimittäin vähän erikoista, että olisi useamman noin saman ikäisen miehen kaveriporukka, jossa noin yhtenäisesti oltaisiin samasta puusta, sinkkuja (pl sinun miehesi) ja niin samanlaisia, että porukassa oltaisiin nihkeitä yhden puolisolle.
Ovat lapsuuden kavereita, ovat olleet pieni tiivis porukka aina. Ja kyllä sen jo tiedän että ei minulla ole heidän kanssaan sen vertaa yhteistä että mitään syvää ystävyyttä voisi syntyä, mutta olisin halukas olemaan hyvissä ja lämpimissä väleissä erilaisuuksista huolimatta. Arvostan heitä kuitenkin siksi, että ovat olleet mieheni elämässä kauan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Osallistutko keskusteluun vai pitäisikö miehen kavereiden kysellä "no ap, mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?"
Taannoin menin kaverilla käymään. Tervehdin kaverin puolisoa. Kaverini teki pannullisen kahvia, mistä otimme mukilliset ja menimme olkkariin istumaan. Kaverin puoliso puuhaili omiaan kodissaan, joten olisiko minun pitänyt huudella hänen perään ja kysellä mielipidettä eri aiheisiin?
Ei tarvitsisi tietenkään kenenkään aina kysellä juuri minulta kaikkea. Mutta ei minua oikein kunnolla edes tervehditä, minun puheisiini ja kuulumisten kyselyynkin suhtaudutaan välinpitämättömästi, ja ei puhettakaan että esim. minun kuulumiseni ikipäivänä kiinnostaisivat ketään.
ap
No tosi ikävää ettei edes tervehditä kunnolla ja puhuta pari sanaa, mutta miksi ihmeessä haluat kertoa kuulumisiasi miehesi kavereille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo, mutta olen kyllä tarkka ollutkin etten tyrkytä seuraani! En ole luonteeltanikaan mikään itseäni esille tuova. Ja kyllä elämä näinkin jatkuu, eihän kaikkea voi saada. Harmitus kuitenkin on ja pysyy, kun välit eivät lämpene oikeastaan edes hyvänpäiväntutun tasolle.
ap
Osallistutko keskusteluun vai pitäisikö miehen kavereiden kysellä "no ap, mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?"
Taannoin menin kaverilla käymään. Tervehdin kaverin puolisoa. Kaverini teki pannullisen kahvia, mistä otimme mukilliset ja menimme olkkariin istumaan. Kaverin puoliso puuhaili omiaan kodissaan, joten olisiko minun pitänyt huudella hänen perään ja kysellä mielipidettä eri aiheisiin?
Ei tarvitsisi tietenkään kenenkään aina kysellä juuri minulta kaikkea. Mutta ei minua oikein kunnolla edes tervehditä, minun puheisiini ja kuulumisten kyselyynkin suhtaudutaan välinpitämättömästi, ja ei puhettakaan että esim. minun kuulumiseni ikipäivänä kiinnostaisivat ketään.
ap
No tosi ikävää ettei edes tervehditä kunnolla ja puhuta pari sanaa, mutta miksi ihmeessä haluat kertoa kuulumisiasi miehesi kavereille?
No en minä varsinaisesti sanonut sitä haluavani. Se oli vain esimerkki, että ei puhettakaan että esim. noin läheisiksi tulisimme.
Minua kyllä kiinnostaa omien ystävieni kuulumiset, ja tietyllä tasolla myös miehen ystävien. Kun kerran tuttuja ollaan!
ap
Kertoisitko vielä mitä miehesi on sanonut asiasta kun olet siitä hänen kanssaan puhunut? Miten hän selittää sen että kaverinsa eivät halua olla kavereitasi. Haittaako tämä misetäsi ollenkaan? Jos haittaa, mitä hän on tehnyt asian korjaamiseksi?