Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.

Päinvastoin. Olen köyhä ja ehdottomasti haluaisin avioehdon. Toisen rahat ei kuulu mulle.

Tollo, ei niitä mikään pakko ole ottaa vaikka ei olisi avioehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.

Myös puolison kuollessa tehdään samanlainen avioliiton ositus kuin erotessakin, jos ei ole avioehtoa. Avioliitto päättyy aina, joko eroon tai kuolemaan. Kuoleman jälkeisessä avioliiton osituksessa vähemmän omistavan lesken on mahdollista saada tasinkoa kuolinpesältä, enemmän omistava saa pitää oman omaisuutensa. Tasingolla voi järjestellä kuolinpesän omaisuutta pesän osakkaiden kesken. Tasingolla saadusta omaisuudesta ei makseta veroa. 

Jos on avioehto niin leskellä ei ole mahdollisuutta järjestellä kuolinpesän omaisuutta. Tilanne on hankala, jos lapset ovat alaikäisiä ja perivät kuolleen vanhempansa. Jos perheen kodista on vielä asuntolainaa, koti saattaa mennä myyntiin, sillä alaikästen lasten nimissä ei voi olla lainaa. Kannattaa harkita, haluaako tosiaan täydellisen avioehdon, sillä kuoleman tapauksessa siitä voi leskelle aiheutua ongelmia.   

Jos pariskunta on varma naimisiin mennessään, että eroa ei tule, niin silloinhan avioehdosta ei kai haittakaan ole? On naurettavaa, jos asiasta ei pysty edes puhumaan loukkaantumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.

Myös puolison kuollessa tehdään samanlainen avioliiton ositus kuin erotessakin, jos ei ole avioehtoa. Avioliitto päättyy aina, joko eroon tai kuolemaan. Kuoleman jälkeisessä avioliiton osituksessa vähemmän omistavan lesken on mahdollista saada tasinkoa kuolinpesältä, enemmän omistava saa pitää oman omaisuutensa. Tasingolla voi järjestellä kuolinpesän omaisuutta pesän osakkaiden kesken. Tasingolla saadusta omaisuudesta ei makseta veroa. 

Jos on avioehto niin leskellä ei ole mahdollisuutta järjestellä kuolinpesän omaisuutta. Tilanne on hankala, jos lapset ovat alaikäisiä ja perivät kuolleen vanhempansa. Jos perheen kodista on vielä asuntolainaa, koti saattaa mennä myyntiin, sillä alaikästen lasten nimissä ei voi olla lainaa. Kannattaa harkita, haluaako tosiaan täydellisen avioehdon, sillä kuoleman tapauksessa siitä voi leskelle aiheutua ongelmia.   

Tämä oli selkeä ja hyvä puheenvuoro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä. 

Erikseen ne vanhempien perintöverot maksetaankin, sillä harvojen vanhemmat kuolevat samaan aikaan. Lisäksi perintövero on progressiivinen. Kahdessa osassa oleva omaisuus on pienempi kuin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Kiitos, tuo perinnönjako on erinomainen pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä. 

Erikseen ne vanhempien perintöverot maksetaankin, sillä harvojen vanhemmat kuolevat samaan aikaan. Lisäksi perintövero on progressiivinen. Kahdessa osassa oleva omaisuus on pienempi kuin yhdessä.

Perintöverojen osuus riippuu, millaista omaisuutta on ja miten sitä käytetään. Jos leski hallinnoi kuolinpesää, hän voi halutessaan käyttää varoja niin, että lopulta lapsille tulee vähemmän perintöveroa. Leski voi vaikka halutessaan lahjoittaa omaisuutta lapsille ja lapsenlapsille max 4999 e/ 3v. Sanotaan, että lapsia on 2 ja lapsenlapsia 4, joten yhteensä tämä tekee 29 994 euroa. Leski voi myös maksaa lasten tai lastenlasten kuluja tai teetättää kuolinpesän omistamalle mökille remontti. Näistä ei tarvitse maksaa perintöveroa, sillä leski saa käyttää hallinnoimaansa omaisuutta haluamallaan tavalla. 

Jos lapset puolestaan saavat toisen vanhemman perinnön suoraan, menee siitä välittömästi perintövero. 

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla itsestäänselvyys siten, että sillä rajataan nimenomaan ENNEN avioliittoa hankittu omaisuus pois. 

Ai tämmöisessäkin tapauksessa, jossa on eletty yhdessä kymmenen vuotta ENNEN avioliittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä. 

Erikseen ne vanhempien perintöverot maksetaankin, sillä harvojen vanhemmat kuolevat samaan aikaan. Lisäksi perintövero on progressiivinen. Kahdessa osassa oleva omaisuus on pienempi kuin yhdessä.

Perintöverojen osuus riippuu, millaista omaisuutta on ja miten sitä käytetään. Jos leski hallinnoi kuolinpesää, hän voi halutessaan käyttää varoja niin, että lopulta lapsille tulee vähemmän perintöveroa. Leski voi vaikka halutessaan lahjoittaa omaisuutta lapsille ja lapsenlapsille max 4999 e/ 3v. Sanotaan, että lapsia on 2 ja lapsenlapsia 4, joten yhteensä tämä tekee 29 994 euroa. Leski voi myös maksaa lasten tai lastenlasten kuluja tai teetättää kuolinpesän omistamalle mökille remontti. Näistä ei tarvitse maksaa perintöveroa, sillä leski saa käyttää hallinnoimaansa omaisuutta haluamallaan tavalla. 

Jos lapset puolestaan saavat toisen vanhemman perinnön suoraan, menee siitä välittömästi perintövero. 

Niin avioehdon ohella voidaan tehdä testamentti, jossa puolisolle myönnetään puolet omaisuudesta, jos leski halutaan hallinoimaan edesmenneeltä jäänyttä pottia. Aviopuolisohan ei peri ilman testamenttia, hänelle vain ositetaan puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole. 

Avioehtoja on monenlaisia, ja kaikissa vaihtoehdoissa on omat ongelmansa.

Lapsettomassa liitossa on ehkä lopulta samantekevää, minkä vaihtoehdon valitsee, ellei toinen ole selvästi rahan perässä ja varallisuusero todella suuri.

Lasten saamiseen liittyy naiselle isoja taloudellisia haittoja, ja vaikutus koko elämän palkkakertymään voi muodostua suureksi, vaikkei pitänyt. Siksi en suosittele perinteistä täyttä avioehtoa liittoon, jossa hankitaan lapsia, ellei nainen ole selvästi miestä varakkaampi tai pysyvästi miestä parempituloinen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.

Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.

Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä. 

Erikseen ne vanhempien perintöverot maksetaankin, sillä harvojen vanhemmat kuolevat samaan aikaan. Lisäksi perintövero on progressiivinen. Kahdessa osassa oleva omaisuus on pienempi kuin yhdessä.

Perintöverojen osuus riippuu, millaista omaisuutta on ja miten sitä käytetään. Jos leski hallinnoi kuolinpesää, hän voi halutessaan käyttää varoja niin, että lopulta lapsille tulee vähemmän perintöveroa. Leski voi vaikka halutessaan lahjoittaa omaisuutta lapsille ja lapsenlapsille max 4999 e/ 3v. Sanotaan, että lapsia on 2 ja lapsenlapsia 4, joten yhteensä tämä tekee 29 994 euroa. Leski voi myös maksaa lasten tai lastenlasten kuluja tai teetättää kuolinpesän omistamalle mökille remontti. Näistä ei tarvitse maksaa perintöveroa, sillä leski saa käyttää hallinnoimaansa omaisuutta haluamallaan tavalla. 

Jos lapset puolestaan saavat toisen vanhemman perinnön suoraan, menee siitä välittömästi perintövero. 

Niin avioehdon ohella voidaan tehdä testamentti, jossa puolisolle myönnetään puolet omaisuudesta, jos leski halutaan hallinoimaan edesmenneeltä jäänyttä pottia. Aviopuolisohan ei peri ilman testamenttia, hänelle vain ositetaan puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole. 

Jos aviopuoliso saa testamentin kautta omaisuutta, siitä menee perintövero. Avioliiton osituksessa lesken saamasta tasingosta ei puolestaan mene veroa. Jos haluaa lesken hallinnoivan kuolinpesän omaisuutta, voi olla järkevää mennä ihan avioliittolain mukaan. Eli ei tehdä avioehtoa, joka kattaa myös avioliiton päättymisen kuolemaan.

Halutessaan voi tehdä avioehdon, joka rajataan koskemaan vain avioeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat voi olla yhteiset. Avioehto on vain osa järkevää taloudenhoitoa, minkä pitäisi olla kummallekin osapuolille itsestäänselvyys. 

Sen verran karmeita ja epäreiluja tapauksia on tullut nähtyä vuosien varrella, etten ikinä menisi itse avioon ilman avioehtoa. Jos toiselle osapuolelle se ei syystä taikka toisesta kelpaisi, niin eipä tulisi avioliittoa. Voi olla, että suhde kaatuisi muutenkin. Vähintään joutuisi miettimään mitkä on toisen motiivit. Tämmösiin asioihin tunteella suhtautuvat on minusta varsin yksinkertaisia ihmisiä.

Ihan yhtä epäreiluja lopputuloksia voi tulla silloinkin, kun avioehto on. Toinen ei saa mitään, vaikka olisi omalla panoksellaan esimerkiksi ylläpitänyt omaisuuden arvon säilymistä ja mahdollistanut toisen tienaamista.

Eli yleispätevää reilua käytäntöä ei ole, molemmissa tavoissa on olemassa mahdollisuus hyötyä tai joutua kärsimään epäoikeudenmukaisuutta. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että avioliittoa ei kannata solmia, jos asiasta ei päästä sopuun ja molemmille kelpoon ratkaisuun. Tunteet pitäisi pystyä pitämään asiasta erillään.

Nuokin asiat voi ottaa avioehdossa huomioon. Ei sen tarvitse olla täysin toisen poissulkeva.

Tietenkin, mutta miksi niin tehtäisiin, jos puolittaminen tuntuu reilulta ratkaisulta? Silloin on hyvä vaan olla tekemättä avioehtoa.

Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.

Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.

Meillä rajattiin perittävä omaisuus ja ennen avioliittoa ollut omaisuus ulkopuolelle. Avioliiton aikana ansaittu omaisuus on yhteistä. Muutoin yhteisestä päätöksestä hankittujen lasten tuomat taloudelliset menetykset ja riskit (ansiotulojen menetys usean vuoden ajalta, pienempi eläke, ylennyksen menetys töissä) kasautuisivat minun harteilleni. Tästä syystä en olisi suostunut kokonaan poissulkevaan avioehtoon, eikä sitä kyllä harkittukaan.

Minulle on ainakin itsestään selvä, ettei avioehtoa tarvita, kun avioliitossa ollaan yksi ja avioliitto on molemmille elämänmittainen liitto. Miten semmoista kehtaisi edes toiselle ehdottaa? Sehän olisi kuin "en niin täysin sinuun luota ja haluan turvata omaisuuteni." En siis ihmettele, jos ap:n mies tyrmistyi ehdotuksesta. Meillä ei ole avioehtoa. Elämässä toki on kaikki mahdollista, mutta avioeroon en varaudu millään tavalla, toivottavasti ei vaimonikaan (ei kyllä siltä yhtään vaikuta:))

Vierailija kirjoitti:

Jos on suunnilleen sama elintaso niin minusta avioehto on turha. Perinnöt voi rajata pois testamentilla jos kokee tarvetta siihen. 

Avioehto on se väline jolla aviopari voi itse sopia näistä. Mahdollisen perinnön poissulku testamentilla on sen perinnön jättäjän päätös, ei avioparin oma. Esimerkiksi jos toisen vanhemmat sulkevat lasten puolisot pois perinnöstä ja toisen ei, voi syntyä hyvinkin epäreilu tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.

Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.

Ainakin itselleni avioliitto on paljon tärkeämpi kuin "taloudellinen järjestely", ja se tosiaan joskus päättyy, kun kuolema meidät erottaa. Olen pahoillani niiden liittojen puolesta, joissa joutuu edes miettimään avioliiton mahdollista päättymistä aiemmin ja omaisuuden jakamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat voi olla yhteiset. Avioehto on vain osa järkevää taloudenhoitoa, minkä pitäisi olla kummallekin osapuolille itsestäänselvyys. 

Sen verran karmeita ja epäreiluja tapauksia on tullut nähtyä vuosien varrella, etten ikinä menisi itse avioon ilman avioehtoa. Jos toiselle osapuolelle se ei syystä taikka toisesta kelpaisi, niin eipä tulisi avioliittoa. Voi olla, että suhde kaatuisi muutenkin. Vähintään joutuisi miettimään mitkä on toisen motiivit. Tämmösiin asioihin tunteella suhtautuvat on minusta varsin yksinkertaisia ihmisiä.

Ihan yhtä epäreiluja lopputuloksia voi tulla silloinkin, kun avioehto on. Toinen ei saa mitään, vaikka olisi omalla panoksellaan esimerkiksi ylläpitänyt omaisuuden arvon säilymistä ja mahdollistanut toisen tienaamista.

Eli yleispätevää reilua käytäntöä ei ole, molemmissa tavoissa on olemassa mahdollisuus hyötyä tai joutua kärsimään epäoikeudenmukaisuutta. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että avioliittoa ei kannata solmia, jos asiasta ei päästä sopuun ja molemmille kelpoon ratkaisuun. Tunteet pitäisi pystyä pitämään asiasta erillään.

Nuokin asiat voi ottaa avioehdossa huomioon. Ei sen tarvitse olla täysin toisen poissulkeva.

Tietenkin, mutta miksi niin tehtäisiin, jos puolittaminen tuntuu reilulta ratkaisulta? Silloin on hyvä vaan olla tekemättä avioehtoa.

Juuri näin. Jotkut eivät tunnu millään tajuavan, etteivät kaikki jätä sitä tekemättä laiskuuttaan, tyhmyyttään tai siksi ettei puoliso suostu. Osa pareista tajuaa, että avioliitto ilman avioehtoa on ihan yhtä sitova juridinen sopimus kuin se avioehtokin, ja nimenomaan itse valitsee sitoutua siihen 50-50 jakoon koska pitää sitä reiluna.