Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?
30.03.2021 |
Kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme leikkimielisesti puhua, josko meidänkin pitäisi virallistaa suhteemme ja mennä naimisiin. Minulle tuli keskustelun aikana kuitenkin täysin puskista se, että mieheni mielestä avioehto on ihan turha, eikä sellaista mihinkään tarvita. Olin aivan leuka ammollani hämmästyksestä, kun itselleni on aina alleviivattu kummankin puolison omien rahojen erillisyyden tärkeyttä ja avioehtoa.
Kerroin miehelle haluavani avioehdon ja sen olleen itselleni selviö jos yläasteelta asti. Hän loukkaantui ja kysyi, enkö rakastakaan häntä kun haluan etukäteen miettiä tilannetta mahdollisen eron kannalta. Mitä ihmettä?
Onko muilla kokemuksia eriävistä avioehtonäkemyksistä?
Kommentit (262)
Olisin loukkaantunut minäkin, toisaalta en vetkuttelisi kymmentä vuotta susiparinakaan. t: Onnellisesti naimisissa jo 10 vuotta ilman avioehtoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.
Meillä ainakin emännän mukaan avioehto olisi ollut rahallista väkivaltaa häntä kohtaan, ilmeisesti olisi pitänyt päästä cashaamaan avioeronkin tullessa. No, ei päässyt, oli onneksi perinnöt suojattu testamenteilla.
Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.
Mennyt ei välttämättä ole tae tulevasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto on mielestäni ihan itsestään selvyys, eikä mitenkään vaikuta rakkauden määrään.
Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.
Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.
En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?
Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kullankaivajaa (sukupuoleen katsomatta) harmittaa, jos suunnitelmat romutetaan heti kättelyssä.
Enemmän kyllä ihmettelen avioliiton tarvetta ylipäätään.
Täysin turha ja vanhentunut instituutio.
Vierailija kirjoitti:
Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.
En vetäisi ihan noin suoria yhtäläisyysmerkkejä. Ennemminkin sanoisin että loisimiseen ja vähemmän itsestään vastuuta ottava vastustaa.
Olen puolisoani pienituloisempi, mutta en kyllä millään ilveellä pysty perustelemaan itselleni miksi hänen pitäisi erotilanteessa lahjoittaa kertynyttä pääomaansa minulle. Seison mielummin omilla köyhillä jaloillani, kuin olen joku pönkitettävä reppana.
Matala tulotasoni ei ole puolisoni vika, vaan oma vikani joka johtuu lähinnä teininä valitsemastani koulutusalasta ja koulutuksen tasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehdon pitäisi olla itsestäänselvyys siten, että sillä rajataan nimenomaan ENNEN avioliittoa hankittu omaisuus pois.
Vierailija kirjoitti:
Jos on suunnilleen sama elintaso niin minusta avioehto on turha. Perinnöt voi rajata pois testamentilla jos kokee tarvetta siihen.
Miten eläessä? Jos puolisolla vinskahtaa päässä ja hän tekee tonnien velat. Avioehdottomana aviopuolisona sinä olet se joka maksaa, jos puolisonei maksa. Avioehto suojaa kumpaakin osapuolta. Koskaan ei voi tietää, mikä toisen päässä raksahtaa. Sitä ei tarvitse alkaa pelkäämään tai miettimään, kirjoittaa vain sen nimen yhteen lappuun ja antaa asioiden jatkua normaalisti.
Mitään lappuja ei tarvita silloin kun kaikki on hyvin. Laput kaivetaan esille tarvittaessa. Välttämättä tarvetta ei koskaan tule. Mutta mitäs sitten jos tulee ja lappua ei olekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko38 kirjoitti:
Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.
Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?
Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.
Meillä ei ole minun rahoja tai hänen rahoja. Meillä on perheen rahat. Yhdessä menty yli 10 vuotta. Molemmat käyvät töissä, naisena tienaan tuplat kuin mies, mutta miehellä on kolminkertainen määrä sijoituksia.
Eihän avioerossa jaeta kuin yhteinen omaisuus, jos vaikka miehellä on ennestään ollut jo talo, joka on edelleen vain miehen nimissä, se säilyy myös miehellä. Tai kallis auto ostettuna vain toisen nimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.
En vetäisi ihan noin suoria yhtäläisyysmerkkejä. Ennemminkin sanoisin että loisimiseen ja vähemmän itsestään vastuuta ottava vastustaa.
Olen puolisoani pienituloisempi, mutta en kyllä millään ilveellä pysty perustelemaan itselleni miksi hänen pitäisi erotilanteessa lahjoittaa kertynyttä pääomaansa minulle. Seison mielummin omilla köyhillä jaloillani, kuin olen joku pönkitettävä reppana.
Matala tulotasoni ei ole puolisoni vika, vaan oma vikani joka johtuu lähinnä teininä valitsemastani koulutusalasta ja koulutuksen tasosta.
Kuten kirjoitin: "Yleensä". Ei aina, kuten esimerkkisi kertoo.
Avioehto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.
Mennyt ei välttämättä ole tae tulevasta.
Todennäköisesti kuitenkin on.
Minulle perintöjen rajaaminen ulos on selviö, mutta avioliiton aikana kerääntynyt omaisuus on yhteistä. Jos toisella on selvästi enemmän omaisuutta yhteen mentäessä niin voisin toki tehdä avioehdon sen suojelemiseksi.
Saa heti ajattelemaan eroa ja sitä, että pitää pelata taloudellisesti fiksusti ettei jää kuseen kun se puoliso haluaa eron.
Avioehto on mörkö lähinnä tyhmille.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on mörkö lähinnä tyhmille.
Väärin, juuri tyhmät köyhät suostuvat avioehtoon.
Jos on suunnilleen sama elintaso niin minusta avioehto on turha. Perinnöt voi rajata pois testamentilla jos kokee tarvetta siihen.