Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?
30.03.2021 |
Kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme leikkimielisesti puhua, josko meidänkin pitäisi virallistaa suhteemme ja mennä naimisiin. Minulle tuli keskustelun aikana kuitenkin täysin puskista se, että mieheni mielestä avioehto on ihan turha, eikä sellaista mihinkään tarvita. Olin aivan leuka ammollani hämmästyksestä, kun itselleni on aina alleviivattu kummankin puolison omien rahojen erillisyyden tärkeyttä ja avioehtoa.
Kerroin miehelle haluavani avioehdon ja sen olleen itselleni selviö jos yläasteelta asti. Hän loukkaantui ja kysyi, enkö rakastakaan häntä kun haluan etukäteen miettiä tilannetta mahdollisen eron kannalta. Mitä ihmettä?
Onko muilla kokemuksia eriävistä avioehtonäkemyksistä?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt ei selvinnyt, että mitä varten avioehto pitäisi olla.
Meille oli itsestäänselvää aikoinaan, että ei avioehtoa naimisiin mennessä, kun oltiin aivan yhtä persaukisia kumpikin.
Perhettä ja omaisuutta on kasvatettu yhdessä. Avioliiton aikana toinen toistaan tukien, eron tullessa kaikki menisi puoliksi. Hän on tällä hetkellä enemmän tienaavampi, mutta ilman mun tukea ja apua, hän ei olisi tuohon asemaan päässyt. Ja sama toisinpäin.
Mitään perintöjä ei ole tulossa. Tai perin jo isäni, 734 euroa. Se meni ihan tämän yhteisen talouden ylläpitoon. Mies peri äidiltään järjettömän romun, jota se kutsui autoksi. Enemmän siitä tuli maksuja, kun hävitettiin se. Yhteisistä varannoista tietenkin.
Jos mä tai hän nyt alkaisi vaatia avioehtoa jostain syystä, niin kyllähän se näin 24 vuoden jälkeen alkaisi kelloja soittamaan. Miksi ja mitä varten?
Avioehto on olemassa avioeron takia. Te olette olleet siinä mielessä äärimmäisen onnekkaita, että olette kasvaneet yhdessä samaan suuntaan ja teillä on samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Kaikki liitot eivät kuitenkaan ole kuten teillä. Joskus ihmiset kasvavat eri suuntiin ja omaksuvat erilaisia elämänarvoja kuin silloin kun yhteen on menty. Joillekin tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahat voi olla yhteiset. Avioehto on vain osa järkevää taloudenhoitoa, minkä pitäisi olla kummallekin osapuolille itsestäänselvyys.
Sen verran karmeita ja epäreiluja tapauksia on tullut nähtyä vuosien varrella, etten ikinä menisi itse avioon ilman avioehtoa. Jos toiselle osapuolelle se ei syystä taikka toisesta kelpaisi, niin eipä tulisi avioliittoa. Voi olla, että suhde kaatuisi muutenkin. Vähintään joutuisi miettimään mitkä on toisen motiivit. Tämmösiin asioihin tunteella suhtautuvat on minusta varsin yksinkertaisia ihmisiä.
Ihan yhtä epäreiluja lopputuloksia voi tulla silloinkin, kun avioehto on. Toinen ei saa mitään, vaikka olisi omalla panoksellaan esimerkiksi ylläpitänyt omaisuuden arvon säilymistä ja mahdollistanut toisen tienaamista.
Eli yleispätevää reilua käytäntöä ei ole, molemmissa tavoissa on olemassa mahdollisuus hyötyä tai joutua kärsimään epäoikeudenmukaisuutta. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että avioliittoa ei kannata solmia, jos asiasta ei päästä sopuun ja molemmille kelpoon ratkaisuun. Tunteet pitäisi pystyä pitämään asiasta erillään.
No onhan ihan suosittu bloggari hehkuttanut omat rahat. Itse on äitiyslomalla ja mies töissä, mutta puoliksi maksetaan.
Jos jompi kumpi jää lapsen kanssa kotiin, kyllä toisen pitää maksaa enemmän.
On melkoista rumbaa päiväkotiin viennit, kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut avioehtoa ja minulle on ollut alusta asti selvää, että mahdollisen eron tullessa kaikki menee puoliksi. Olen parempituloinen meistä. Mielestäni kumppani ei siinä rahasta yhtään mitään, vaan jako on oikeudenmukainen. Hän on osaltaan mahdollistanut tienaamistani ja omaisuuteni karttumista.
Jos kaikki ei olisi yhteistä, olisi mielestäni tosi tylsää koko avioliiton ajan miettiä, kumman pitää maksaa ravintolalasku, miten jakaa kauppalaskut kun toinen syö enemmän ja kalliimpaa ruokaa, miten osittaa keittiöremontti toisen omistamaan osakkeeseen mutta jota toinen osapuoli nimenomaan toivoo... Ihan liian vaikeaa. Kyllä siinä on ihan samanlaiset mahdollisuudet "rahastaa" toista.
Siis miten hän on mahdollistanut sinun tienaamisen? Taloustili on kätevä yhteisiin menoihin. Eksä tienasi enemmän, mutta omat tulot ovat myös hyvät, joten ei tullut mieleenkään että eksä olisi pitänyt elämääni rahoittaa.
Siellä on voinut olla opiskelupätkiä tai oltu vaikka lasten kanssa kotona. Harva on 40 vuotta elämästään koko ajan tienaamassa omia rahojaan. Kyllä se perhe siinä aina tukee ja mahdollistaa kaikenlaista elämänmuutosta. Minäkin olin lapsen kanssa kotona ja sitten opiskelin toisen yliopistotutkinnon. Tuli jotain sosiaalietuuksia mullekin, mutta toki puoliso maskois suurimman vastuun. Nyt minulla on uudella koulutuksella paremmat tulot ja makselen enemmän.
Avioehto pitäisi olla automaatio. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halunnut avioehtoa ja minulle on ollut alusta asti selvää, että mahdollisen eron tullessa kaikki menee puoliksi. Olen parempituloinen meistä. Mielestäni kumppani ei siinä rahasta yhtään mitään, vaan jako on oikeudenmukainen. Hän on osaltaan mahdollistanut tienaamistani ja omaisuuteni karttumista.
Jos kaikki ei olisi yhteistä, olisi mielestäni tosi tylsää koko avioliiton ajan miettiä, kumman pitää maksaa ravintolalasku, miten jakaa kauppalaskut kun toinen syö enemmän ja kalliimpaa ruokaa, miten osittaa keittiöremontti toisen omistamaan osakkeeseen mutta jota toinen osapuoli nimenomaan toivoo... Ihan liian vaikeaa. Kyllä siinä on ihan samanlaiset mahdollisuudet "rahastaa" toista.
Siis miten hän on mahdollistanut sinun tienaamisen? Taloustili on kätevä yhteisiin menoihin. Eksä tienasi enemmän, mutta omat tulot ovat myös hyvät, joten ei tullut mieleenkään että eksä olisi pitänyt elämääni rahoittaa.
Hän on esimerkiksi huolehtinut meillä kotitöistä, kun minä olen tehnyt pitkiä päiviä. Hän on ollut mukana ulkomaankomennuksella, eikä ole silloin voinut tienata kovinkaan hyvin itselleen. Hän on myös suunnitellut ja toteuttanut remontit kotona ja vapaa-ajan asunnolla. Eli monella tapaa, olemme tiimi.
Vierailija kirjoitti:
No onhan ihan suosittu bloggari hehkuttanut omat rahat. Itse on äitiyslomalla ja mies töissä, mutta puoliksi maksetaan.
Jos jompi kumpi jää lapsen kanssa kotiin, kyllä toisen pitää maksaa enemmän.
On melkoista rumbaa päiväkotiin viennit, kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin jne.
Jos puhut hänestä, joka palkkasi lapselle kielikylpy-vaunulenkittäjän, niin siinä suhteessa rahaa on molemmilla niin pimeitä määriä, että aika se ja sama miten kulut jakaantuu. Voisi se mies toki myös käyttää sen isyyslomansa vähitellen ja ottaa perhevapaalla vastuun bebestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aviehto, mutta silti perheen rahat on yhteisiä.
Molemmilla on oma firma ja minä olen lunastanut suvun maita sukupolvenvaihdoksessa, halusimme suojata nämä kuulumaan sille kenelle ne kuuluu jos ero tulisi.
Ei avioehto vaikuta mitenkään arkeemme, eikä siihen kuka maksaa mitäkin.
Myös keskinäinen testamentti on tehty niin että leski hallinnoi koko omaisuutta kuolemaansa saakka ( jos lapset vaativat pesän jakoa, saavat he lakiosan), jos leski menee uusiin naimisiin uusi puoliso ei voi omistaa meidän omaisuutta tai päästä siihen käsiksi.
Myös lasten mahdolliset tulevat puolisot on rajattu pois.
Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja yhdessä yli 20 vuotta, nämä paperit ei vaikuta elämään mitenkään.
Mutta liian monet tilat on jaettu ja myyty erojen takia, parhaimillaan pariin otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla!
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla!
Älä avioidu. Pääset vielä helpommalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat voi olla yhteiset. Avioehto on vain osa järkevää taloudenhoitoa, minkä pitäisi olla kummallekin osapuolille itsestäänselvyys.
Sen verran karmeita ja epäreiluja tapauksia on tullut nähtyä vuosien varrella, etten ikinä menisi itse avioon ilman avioehtoa. Jos toiselle osapuolelle se ei syystä taikka toisesta kelpaisi, niin eipä tulisi avioliittoa. Voi olla, että suhde kaatuisi muutenkin. Vähintään joutuisi miettimään mitkä on toisen motiivit. Tämmösiin asioihin tunteella suhtautuvat on minusta varsin yksinkertaisia ihmisiä.
Ihan yhtä epäreiluja lopputuloksia voi tulla silloinkin, kun avioehto on. Toinen ei saa mitään, vaikka olisi omalla panoksellaan esimerkiksi ylläpitänyt omaisuuden arvon säilymistä ja mahdollistanut toisen tienaamista.
Eli yleispätevää reilua käytäntöä ei ole, molemmissa tavoissa on olemassa mahdollisuus hyötyä tai joutua kärsimään epäoikeudenmukaisuutta. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että avioliittoa ei kannata solmia, jos asiasta ei päästä sopuun ja molemmille kelpoon ratkaisuun. Tunteet pitäisi pystyä pitämään asiasta erillään.
Nuokin asiat voi ottaa avioehdossa huomioon. Ei sen tarvitse olla täysin toisen poissulkeva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla!
Juuri näin!
Kyllähän se yhteiskunnan ja oikeusistuinten kannalta olisi helpompaa, jos kaikki solmisivat avioliiton sen perusehdoilla ilman, että jokainen pari viilaa ehtoja omanlaisiksiin.
No, lakimiehethän tässä rikastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto pitäisi olla automaatio. Kaikki pääsisivät paljon helpommalla!
Juuri näin!
Kyllähän se yhteiskunnan ja oikeusistuinten kannalta olisi helpompaa, jos kaikki solmisivat avioliiton sen perusehdoilla ilman, että jokainen pari viilaa ehtoja omanlaisiksiin.
No, lakimiehethän tässä rikastuu.
Millä perustelet että se olisi helmpompaa? Jokainen avioliitto ja avioero on omanlaisensa joka tapauksessa, oli avioehtoa tai ei. EIkä ole olemassa mitään stabiilia muuttomatonta avioliittoinsituutiota, vaan sitäkin sorvataan ihan lainsäädäntötasolla jatkuvasti eteenpäin. Milloin on annettu naisille takaisin heidän oikeutensa omaan sukunimeen, milloin on kriminalisoitu raiskaus avioliitossa ja milloin on sallittu avioliittoon meno myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.
Kätke rahat pikku hiljaa internetpankkeihin, joista emäntä ei niitä tule koskaan löytämään. Lähimmät löytyy ainakin Saksasta. Toimii.
Paitsi ettei toimi, koska EU:n sisällä rahaliikenne on hyvin valvottua kaiken maailman rahanpesudirektiivien takia. Ja sitälpaitsi pankista näkee kyllä minne ne rahat on lähetetty ja puolet niistä saadaan sieltä Saksasta ex-vaimolle palautettua.
Jaa, kummallista ettei se vaan noin mennyt. Suosittelen edelleen tästä nillittäjästä huolimatta, ei kannata välittää. Juju on rahojen siirtämisessä hiljalleen ja, jos mahdollista, osan palkasta siirtämisessä joka palkanmaksun yhteydessä erilliselle tilille eri pankkiin. Siitä sitten ei emäntä tajua mitään ja homma toimii. Joko avioehto tai sitten on turvattava oma omaisuus kullankaivajalta näin.
Koskaan ei pidä luottaa lupauksiin. Vain itse turvattu omaisuus on omaa omaisuutta. Järki päähän ennen tunteita.
Petostuomio avioliitossa menetetyn omaisuuden päälle se vasta kannattaakin. On tyhmää luulla, ettei tuosta jäisi nykypäivänä kiinni. Vaikka emäntä ei tajuaisikaan, niin hänen palkkaamansa avioerojuristi tajuaa kyllä.
T: nillittäjä
Mitenkähän monta kertaa se pitää vielä toistaa, että se on jo toiminut. Asia ei siis ole väittelyn aiheena. Joten, suosittelen tätä edelleen nillittäjän itsepäisestä nillityksestä huolimatta. Menee läpi, kun tekee pitkän ajan kuluessa ja huolella.
Helpompi olisi ottaa se avioehto ja huolehtia avioliiton aikana, jotta kaikki menee 50-50, jottei kullankaivaja pääse sun rahoihin käsiksi.
T: Voittaja
Avioehto on fiksua, jos puolisoilla on isot varallisuuserot naimisiin mennessä, tai toinen on yrittäjä ja hänellä omaisuus kiinni siinä yrityksessään. Tai jos toinen on perinyt kesämökin, asunnon tai valtavan kasan rahaa.
Avioehto ei ole välttämättä fiksua, jos toinen puolisoista on pitkään lasten kanssa kotona, eikä tätä kotonaoloa kompensoida kotiin jäävälle. Myös siinä tapauksessa, että omaisuus hankitaan vain toisen osapuolen nimiin, on mahdollisesti tulossa ongelmia. Mieti tilannetta että maksat teidän taloudessa ruoasta ja toinen maksaa asuntolainan - asunto onkin eron tultua yksin hänen nimissään ja sinä omistat ne viime kuussa syödyt eineslihapullat.
Ei ole siis yksiselitteistä miten kannattaa toimia, mutta lähtökohtaisesti kyse on pitkälti siitä että halutaanko kummallekin hyvää vai pitää vain omia puolia?
Ollaan samaa mieltä miehen kanssa, ei erota, eli ei tarvitse ehtoa ;)
Naimisissa kohta 29v
Meillä ei avioon mennessä omaisuutta edes ollut, miehellä vaan vanha auto. Omaisuus on sen jälkeen yhdessä rakennettu. Nyt jos joutuisin miettimään asioita uudestaan ja lähtisin uuteen suhteeseen (avioon) tekisin ehdottomasti avioehdon.
Vierailija kirjoitti:
Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.
Päinvastoin. Olen köyhä ja ehdottomasti haluaisin avioehdon. Toisen rahat ei kuulu mulle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on alleviivattu lapsesta asti, että perheellä on yhteiset rahat. Näin on ollut molempien vanhemmillakin. Ja kun kukaan ei ole eronnut, avioehtoakaan ei ole tarvittu. Kuolemantapauksissa mennään lain mukaan.
Mulle ei ole alleviivattu mitään. Vanhemmilla oli yhteiset rahat, heillä se toimi. Olen vaan itse järkeillyt että tottakai avioehto pitää tehdä. Oli omaisuutta tai ei, erottiin tai ei.
Perheellä on yhteiset rahat ja sama elintaso myös mahdollisen eron jälkeen. Ei niin, että lapsia kotona hoitanut ja toisen uraa mahdollistanut joutuu asumaan vuokralla yksiössä ja toinen omistusomakotitalossa, jossa perhe ennen asui. Ei tee lapsillekaan hyvää tuollainen toisen vanhemman alistaminen. Siksi meillä ei ole avioehtoa.