Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Ison tien toisella puolella oli kauppa, joka ei kuulunut mihinkään ketjuun. Elettiin 1960-luvun puoliväliä Varsinais-Suomessa.

Suurta luksusta oli, kun äiti yllättäen joskus antoi markan jäätelöitä varten. Se sitten kiikutettiin riemusaatossa ison tien toiselle puolelle, josta sillä sai neljä oikein Helsingin jäätelökauppiaiden vaniljapuikkoa, sellaista vihreään tinapaperiin käärittyä herkkua, jonka parempaa, kermaisempaa vaniljajäätelöä en ole sen jälkeen missään saanut.

Kaupan setä antoi meille vielä isosta lasipurkista kaikille yhden nallekarkin.

2 viikon Rodoksen matka koko perheen kanssa, kun olin 13v. Oli eka ulkomaanmatkani. Seuraavana vuonna olin fudisjengin kanssa Espanjassa.

Vaaleanpunainen timantti sormus jonka arvelin maistuvan vadelmalta ja kesän teltta ja asuntovaunu reissut ympäri Suomen

Assburger kirjoitti:

Kun käytiin Oulussa tai isä kävi Oulussa katsastuttamassa auton.

Isä toi torilta jonkin lelun, vesipyssyn tms.

Joskus divarista ostettiin "Siivet" ilmasotasarjakuvia.

Asuttiin maalla n. 40km kaupungista, eikä kaupungissa käyty kuin sairaalassa tai katsastamassa auto.

Minäkin muistan luksusreissuna Oulun reissun, kun haimme tätiäni sairaalasta. Sain serkkuni kanssa käydä divarissa, joita oli Oulussa useita. Divari valittiin sen mukaan, missä oli viinakauppa lähellä.

Huvipuistossa käynti ja Helsingissä vierailu sukulaisen luona. Oli jännittävää, kun olin pienestä kaupungista kotoisin.

Luksusta oli myös jos kesällä mentiin mökille päiväksi uimaan. Ja talvella se, kun äiti joskus leipoi viikonloppuisin.

Sisävessa, kylpyamme, suihku ja uimahalli.

60-luvun maaseudulla näitä ei rintsikassa ollut.

Aurattu tie, katuvalot sama juttu.

Keskuskadun Carrollssissa käynti. Pari kertaa vuodessa sai hampurilaisen.

Se oli jotain aivan muuta sen 70-luvun lopun perunat&kastike&porkkanaraaste-linjan jälkeen.

Koulussa tuo kombo meni joskus sellaiseksi mössöksi, eli perunat, kastike ja porkkanaraaste oli sellaista yhtä mössöä, sekaisin. Mitenköhän maistuisi nykyteinille?

Clubburger sen jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Sain ekat omat kengät, mintunvihreät tarralenkkarit 80-luvulla. En meinannut raaskia käyttää!

Olivat elämäni ensimmäiset lenkkarit sitäpaitsi, olin kulkenut sisarieni vanhoissa nahkakengissä. Myös ensimmäiset omat vaatteeni muistan, sain kouluun mennessä collegepaidan ja samettihousut, pinkkejä. Muut vaatteeni olivat ruskeaa, oranssia ym kamalaa 70-luvun värimaailmaa.

Myös ekat uudet omat sukkahousut muistan, valkoiset joita pidettiin vain juhlissa, muuten vanhat tummanruskeat.

Muistan myös miten ihanaa oli kasarilla, kun sain ensimmäisen kerran uudet vaatteet kouluun hennon liilan sävyissä. Collegehousuissani oli resorit lahkeensuissa ja se oli luksusta! Siihen asti olin käyttänyt sukulaisilta saatuja rumia seitkytluvun eri ruskean sävyisiä sammareita ja pisteleviä villapaitoja. Vielä vuosien jälkeenkään, muodin tehdessä kiertokulkuaan en innostu ruskeista vaatteista tai sametista. En myöskään leveistä lahkeista, jotka oli niin epämukavat pienen koululaisen yllä kahlatessa talviaamuisin bussipysäkille auraamatonta tienpiennarta pitkin.

Kävimme kerran vuodessa Helsingissä.

Kasvitieteellinen puutarha, Linnanmäki ja Korkeasaari ja Stockmannin elokuinen vuosiale (alennusmyyntejä oli vain tämä elokuinen per vuosi).

Aamusta iltaan pörrättiin jalat kipeinä, Lintsillä saatiin hattarat ja Stockalta ostettiin uudet kouluvaatteet.

Kun pääsi oikeaan suihkuun.

Tampereen rautatieaseman kahvilan kinkkusämpylät.

Kotona ei koskaan saanut muuta leipää kuin itse leivottua ruislimppua.

Jo se, että pääsi Tampereelle oli luksusta! Siellä vaihdettiin linja-autosta junaan ja mentiin pohjanmaalle sukuloimaan.

Pizza, karkit ja limsa. Äiti teki joskus harvoin uunipellillisen jauhelihapizzaa ja se oli herkkua. Kaupasta ostettua saati pizzerian pitsaa en päässyt maistamaan kuin vasta aikuisena.

Limsa ja karkit olivat harvinaista herkkua. Niitä ei saanut kuin suunnilleen syntymäpäivänä ja jouluna. Samoin keksit, leivokset ja muut herkut olivat meillä harvinaisia koska vanhemmat pelkäsivät meidän lasten lihovan niistä, menettävän ruokahalumme ja saavamme reikiä hampaisiin.

Huvipuistossa käynti (ei koskaan käyty vanhempien kanssa), Carrols, vanukkaat... Ulkomailla en ole päässyt käymään vieläkään.

Kun vanhemmat ei riidelleet.

Kesäisin kun käytiin sukulaisissa, sai aina jotain uutta mutta halpaa, ehkä kiinantossut (mustat hyvin yksinkertaiset ohutpohjaiset samettikengät jotka kiinnitettiin painonapilla) ja se silti oli aina suuri juttu. Ei koskaan edes haaveillut mistään kalliista kengistä, eikä niitä halpoja pilkattu, useimmiten kaikilla oli samanlaiset. Kesämarkkinoilta sai kokonaisen muovikassin täynnä vihkoja.

Serkku joi kokonaisen limsapullon kerralla, se oli ihan hämmentävää, kun oli oppinut säästämään että sitä riittäisi mahdollisimman kauan kun harvoin sai. Makea purkkivanukas syötiin lauantai-iltana saunan jälkeen pienen pieniä lusikan pään nokareita kerrallaan samasta syystä, jotain kinuskin makuista beigessä purkissa. Tai itseasiassa senhän piti riittää koko TV-ohjelman ajaksi, en nyt muista mikä lempiohjelma tuli. Kaverin äidin tekemät uunijuustoleivät oli ihan uutta ja erikoista, eli paahtoleipä sulaneella juustolla. Ja kun teki läksyjä ja kuuli kuinka isä täytti sokeripalakulhoa tiesi että on kahviaika ja sen jälkeen luppoilta... nykyään ei enää pääse siihen luppoaika -tilaan vaan aina tuntuu kalvava pieni syyllisyys että joku hommia olisi vielä tehtävänä :(

Kun pääsi taksikyydillä ekaa kertaa, tosin koulusta hammaslääkäriin ja leveä mersu oli täpötäynnä luokkalaisia. Neuvolatädin talo oli kaunis vanha rakennus, sen kapeat ja korkeat puuovet narisi, siellä tuoksui miellyttävälle ja oli outoja tavaroita. Vaikka jännitti ihan sairaasti odottaa omaa vuoroaan, tuntui kuin olisi ihan eri maailmassa.

Syntynyt -72.

Ruoka.

Se kun vanhemmat ja sisarukset loma-aikoina lähti jonnekin ja jätti mut yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos perjantaina mökille mentäessä käytiin ostamassa Kukkolankoskelta juuri pyydystetty siika, mikä savustettu. Oli lämmin vielä. Sain aina jäätelön. Isä ajoi.

Jos tämä tapahtui lauantaina eli mökiltä mentiin Kukkolankoskelle ja ostettiin savustettu siika ja sain jäätelön, se ei ollut kivaa. Isä oli silloin aina kännissä ja äiti ajoi. Isä joi olutta siellä lauantaina. Sain sen jäätelön, mutta se ei maistunut yhtä hyvältä, sillä äiti itki. 

Sunnuntaina ei ikinä pysähdytty Kukkulankoskella. Isällä krapula ja ajoi.

eli luxusta oli tuo perjantai. 

F

💚💚💚

Kun kevään tullen sai jäätelöä. Talvella sitä ei meillä harrastettu, joten se oli tärkeä ja odotettu vuodenaikariitti, suuri juhlahetki!

Luen näitä kirjoituksia ja itken. Niin moni sopii minuunkin tai omien lasteni lapsuuteen. Niin paljosta on ollut puutetta, sinnittelyä vähällä. Usein vanhemman alkoholismi vienyt suurimman osan tuloista.

Koen sympatiaa meitä kaikkia kohtaan, jotka ennen, nyt ja tulevaisuudessa, lapset ja aikuiset, kuljemme tiemme sen varjoisellakin puolella.

Se on tuonut mukanaan ymmärtäväisen sydämen.

Vähän klisee, mutta se, kun vanhemmat ei olleet töissä. Maatalousyrittäjän lapsena tottui siihen, että työ tulee aina ensin ja aikaa leikkeihin ja muuhun on vähän. Töissä ja kotitöissä sai toki olla paljon mukana ja juosta vanhemman perässä. Luksusta olivat esim pitkät automatkat kaupunkiin ostoksille, siis työkonekauppoihin ja muihin, kun sai rauhassa jutella äidin tai isän kanssa.

Toinen luksus oli, jos jokin oli kokonaan omaa, eikä esim yhtä isoa karkkipussia tai limsapulloa tarvinnut jakaa sisarusten kanssa. Toisaalta se oli hyvä opetuskin ja nykyään pakotan omat mukulat samalla tavalla jakamaan ja käyttämään yhteisiä tavaroita ja leluja.