Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kaverin kotona sai aamupalalla jugurttia pienissä purkeissa. Ne olivat varmaan liian kalliita meidän taloudessa.

Ravintolassa syöminen ja grilliltä haetut makkaraperunat. Äidilläni oli vahva mielipide, että ravintolaruoka on ällöttävää, ja niinpä emme syöneet juuri koskaan muualla kuin kotona. Ehkä kerran vuodessa oli tilanne, että syötiin muuta kuin kotona tehtyä. Silloinkin äitini piti kauhean metelin siitä, kuinka ällittävää ja rasvaista ruoka on.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa syöminen ja grilliltä haetut makkaraperunat. Äidilläni oli vahva mielipide, että ravintolaruoka on ällöttävää, ja niinpä emme syöneet juuri koskaan muualla kuin kotona. Ehkä kerran vuodessa oli tilanne, että syötiin muuta kuin kotona tehtyä. Silloinkin äitini piti kauhean metelin siitä, kuinka ällittävää ja rasvaista ruoka on.

Juuri sama täällä sillä erotuksella että ulkona syötiin muistini mukaan ehkä 1-2 vuoden välein, yleensä joku juhlavampi tilaisuus.

Sitten vielä päiviteltiin ravintolassa syömisen kalleutta ja monta päivää.

Edelleenkään en lähde äidin kanssa ulos syömään

Varuiksi hän kuitenkin muistuttaa säännöllisesti että ihmiset ei edes halua syödä nykyisin ulkona. Lisäksi varsinkaan kukaan ei halua syödä paremmissa ravintoloissa, auttamattoman vanhanaikaista. Kaikki haluavat kuulema kunnon pihviä nykyään.

Itse tykkään käydä miehen kanssa ulkona syömässä ns paremmissa paikoissa. Ei me tosiaankaan kovin usein käydä, kallistahan se on, mutta niissä paikoissa on hyvä ruoka, hieno tunnelma ja erinomainen palvelu.

Kosh kirjoitti:

Burana 400 mg tabletteja muutama. Tehosivat kuukautiskipuun. Olin koekaniini, kun tulivat Suomeen ja sain muutaman

Appelsiinituoremehu.

Soft ice.

Oliko tämä 80-luvulla vai milloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskanleipä, voi ja lauantaimakkara.

Joulu! Kun oli kaikkia ja aikuiset olivat iloisia. Varmaan olivat ottaneet alkoa, mutta olivat erilaisia, iloisia. Oli paljon ruokaa, muulloin ei ollut. Oli hämärää ja kaunis joulukuusi.

Meillä oli aina halvinta ja nimenomaan ranskis, voi ja lauantaimakkara kuului siihen. Miltä vuosikymmeneltä tämä on?

Minä olen päälle 50-v ja vieläkin toisinaan fiilistelen ja ostan ranskanleipää ja lauantaimakkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Jäätelötuutti.

(Eikä aina se saatanan pahvinmakuinen Valion Vaniljajäätelö, josta leikattiin mittanauhan kanssa paloja ettei narsistiveli vain jäänyt vähemmälle)

Mulla on sisko vajaan vuoden ikäerolla. Kun esim. jäätelöpakettia tai jotain muuta herkkua oli, käytettiin systeemiä "toinen tasaa ja toinen valitsee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille matkustaminen. Kerran kävin äidin ja veljen kanssa Köpiksessä, kun olin 15-vuotias. Isä vei naisensa Kreikkaan joka vuosi mutta ei meitä lapsia.

Taitaa olla lämpimät muistot isästä! Vanhemmat ikäluokat olivat hyvin itsekkäitä, eikä jälkikasvun hyvinvoinnilla ollut väliä, kunhan olivat poissa jaloista ja silmistä.

Omat vanhemmat teki 70-luvulla seuramatkoja Neuvostoliittoon Jaltalle ja Sotsiin, pari reissua isä teki ihan yksinäänkin. Ikinä, ei yhden ainoaa kertaa, kysytty meiltä lapsilta haluttaisiinko me mukaan. Oltiin sitten veljen kanssa viikko kahdestaan kotona, meillä ei siihen aikaan ollut edes puhelinta. Me oltiin kuitenkin jo yläasteella ja siitä eteenpäin, että ei me ihan lapsia oltu.

Miehen perheessä oli ihan sama juttu. Vanhemmat lomaili vuosittain ja lapset jäivät kotiin. Tuliaisiksi saivat lentokoneesta saatuja juttuja, esim minikokoinen suolasirotin.

Myöhemmin kun mieheni oli 18 v täytettyään lähtenyt reilaamaan, vanhemmat olivat olleet tarkkoja että siihen saa käyttää kesätyö rahoja, ei muuta, ei esim lahjaksi saatuja rahoja.

Ihmeellistä on se, että miehen mielestä tässä ei ole/ollut mitään kummaa. Vanhempansa olivat säästäväisiä!

Olen juuri samaa mieltä kuin kirjoittajat joiden tekstiin kommentoin.

Luksusta saattoi olla ihan sellainen asia, että sai marketista ostaa jonkun uutuus-deodorantin tai irtokarkkeja tai jotain muuta pientä ja edullista, mutta ilahduttavaa.

Sekin tuntui luksukselta, kun joskus sai Aku Ankka-taskukirjan yllätykseksi.

Disneylandissa käynti.

Juu me ei ikinä käyty, mutta kävimme kerran kylässä perheessä joka oli vieraillut siellä.

Kioskista sai kyllä makeisia ja tupakka, muttei kolmosta =(

Vierailija kirjoitti:

Luin kaikki kommentit ja moni on todennut samaa vaatteista, että uusia ei saanut kuin koulujen alkaessa jos silloinkaan, ja samat vaatteet kiersivät koko sisarusparven läpi ja vielä serkuille. Katsoin huvikseni omat ala-astekuvani, ja totta, 80-luvulla ainakin kaikki kulkivat yhtä nukkavieruissa, ja hiukan liian pienissä tai isoissa vaatteissa. Mitenkähän lastenvaateliikkeet edes pysyivät pystyssä, kun kukaan ei ostanut uusia!

Ei 80-luvulla mitään lastenvaateliikkeitä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carrolsissa käynti. Arnoldsissa käytiin myös muutaman kerran, ehkä kerran kaksi vuodessa. Kaveri sai sieltä joka pe ja olin kade.

No en ole käynyt kuin kerran, joskus viime vuosituhannella, yhdessä burger-paikassa, silloinkin vain tarkistamassa tuotevalikoimaa ja hintatasoa, mitään en ostanut enkä ole tähän päivään mennessä ostanut enkä syönyt koskaan minkäänlaista 'burgeria'.

Oletko syntynyt sota-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kaikki kommentit ja moni on todennut samaa vaatteista, että uusia ei saanut kuin koulujen alkaessa jos silloinkaan, ja samat vaatteet kiersivät koko sisarusparven läpi ja vielä serkuille. Katsoin huvikseni omat ala-astekuvani, ja totta, 80-luvulla ainakin kaikki kulkivat yhtä nukkavieruissa, ja hiukan liian pienissä tai isoissa vaatteissa. Mitenkähän lastenvaateliikkeet edes pysyivät pystyssä, kun kukaan ei ostanut uusia!

Ei 80-luvulla mitään lastenvaateliikkeitä ollut.

Kyllä oli jo 70- luvulla. Olin itse myyjänä sellaisessa.

Ei tasan mitään, mutta äitini kehuskeli kovasti sillä, että meillä on kotona joka päivä ruokaa! ... Mä luulin pitkään, että koulukaverit saa ruokaa vain koulussa, kun niiden molemmat vanhemmat kävi töissä. Mun äiti oli pitkäaikaistyötön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan mielettömän hyvä ketju, kiitos aloittajalle! Tämän ketjun suurin opetus ja anti on myös ehdottomasti se, että sekä vanhemmat että nuoremmat ymmärtäisivät laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin: monet asiat ovat PALJON paremmin ainakin materiaalisesti nykypäivänä. Siksi teen käänteisen aloituksen:

Omat lapseni ovat 11 ja 14 v. ja tuossa iässä en olisi osannut haaveillakaan asioista, jotka ovat monille suomalaisille joko itsestään selviä tai ainakin mahdollisia. Esikoinen kävi ensi kertaa ulkomailla Lontoossa 3 kk iässä, molemmat kärrätään ulkomaille laskettelemaan ja hiekkarannoille joka vuosi, on pelikoneet ja iPuhelimet jne. Mistään ei ole puutetta. Tuntuuko mikään enää nykylapsista luksukselta? Osaavatko he arvostaa kaikkea yltäkylläisyyttä?

En kirjoita tätä leuhkiakseni, vaan kysymyksenä, koska hyvin monilla suomalaisilla on sama tilanne huolimatta siitä, että vähävaraisuutta on edelleen liikaa.

Tulee monia asioita mieleen 70-luvun lapsena jo kirjoitetusta:

Pientä luksusta oli lihis grilliltä ja lauantaikarkkipussi. Hieman suurempaa luksusta oli kun pari kertaa vuodessa vanhemmat varasivat pöydän paikallisesta ja lautaselle sai lehtipihvin maustevoilla ja ranuilla. He söivät aina pihvin sipulilla ja sitä makuelämystä en silloin ymmärtänyt. Vielä suurempaa luksusta oli käydä Vaasa-Uumaja -risteilyllä.

Tällaisia ajatuksia. Arvostamme menneisyyden luksusta, mutta useimmilla suomalaisilla on tällä hetkellä niin hyvät oltavat, että nykyhetkeä kannattaa arvostaa yhtä lailla. Ehkä siksi olemme maailman onnellisin kansa.

Veikkaampa, että nykylapset haluaa viettää lastensa kanssa lomansa kotimaassa rauhassa ja turvallisesti, ja heidän lapsilleen ensimmäinen ulkomaanmatka tulee elämyksenä vasta 15-20 vuotiaana. Mitäpä 2 vuotias vielä ulkomaanmatkastaan muistaisi, paitsi ehkä sen kiireen ja mahdolliset perheriidat hotellissa?

Me ollaan matkustettu oman lapsen kanssa jo ihan pienestä. Ensimmäiset reissut oli 8 kk ja 1 v. Ei ollut mihinkään kiire eikä tapeltu hotellihuoneessa.

Eihän tärkeintä ole, että lapsi muistaa matkan myöhemmin, vaan että saa kokea sen. Järjestäthän sinä 2-vuotiaalle mukavia asioita kotimaassakin, miksi ei siis ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan mielettömän hyvä ketju, kiitos aloittajalle! Tämän ketjun suurin opetus ja anti on myös ehdottomasti se, että sekä vanhemmat että nuoremmat ymmärtäisivät laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin: monet asiat ovat PALJON paremmin ainakin materiaalisesti nykypäivänä. Siksi teen käänteisen aloituksen:

Omat lapseni ovat 11 ja 14 v. ja tuossa iässä en olisi osannut haaveillakaan asioista, jotka ovat monille suomalaisille joko itsestään selviä tai ainakin mahdollisia. Esikoinen kävi ensi kertaa ulkomailla Lontoossa 3 kk iässä, molemmat kärrätään ulkomaille laskettelemaan ja hiekkarannoille joka vuosi, on pelikoneet ja iPuhelimet jne. Mistään ei ole puutetta. Tuntuuko mikään enää nykylapsista luksukselta? Osaavatko he arvostaa kaikkea yltäkylläisyyttä?

En kirjoita tätä leuhkiakseni, vaan kysymyksenä, koska hyvin monilla suomalaisilla on sama tilanne huolimatta siitä, että vähävaraisuutta on edelleen liikaa.

Tulee monia asioita mieleen 70-luvun lapsena jo kirjoitetusta:

Pientä luksusta oli lihis grilliltä ja lauantaikarkkipussi. Hieman suurempaa luksusta oli kun pari kertaa vuodessa vanhemmat varasivat pöydän paikallisesta ja lautaselle sai lehtipihvin maustevoilla ja ranuilla. He söivät aina pihvin sipulilla ja sitä makuelämystä en silloin ymmärtänyt. Vielä suurempaa luksusta oli käydä Vaasa-Uumaja -risteilyllä.

Tällaisia ajatuksia. Arvostamme menneisyyden luksusta, mutta useimmilla suomalaisilla on tällä hetkellä niin hyvät oltavat, että nykyhetkeä kannattaa arvostaa yhtä lailla. Ehkä siksi olemme maailman onnellisin kansa.

Veikkaampa, että nykylapset haluaa viettää lastensa kanssa lomansa kotimaassa rauhassa ja turvallisesti, ja heidän lapsilleen ensimmäinen ulkomaanmatka tulee elämyksenä vasta 15-20 vuotiaana. Mitäpä 2 vuotias vielä ulkomaanmatkastaan muistaisi, paitsi ehkä sen kiireen ja mahdolliset perheriidat hotellissa?

Tämä on muuten ihan totta. Eräs tuttavani leuhki aikoinaan Thaimaan matkalla, jolla oli ollut mukana tuolloin 6-vuotias poikansakin (me emme silloin olleet matkustelleet ulkomailla vielä) ja maalaili kuvia upeasta reissusta, josta poikakin oli niin nauttinut. Kerran sitten poika oli läsnä kun Thaimaa-muistelot alkoivat, ja kylläpä isänsä naama venähti, kun 13-vuotias poika sanoi joka asiaan että en muista, en muista, en muista. Oli pikkupojalla varmaan ollutkin kivaa, mutta olisihan se kiva että matkasta olisi jotain jäänyt mieleenkin.

Huom. se poika oli teini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carrolsissa käynti. Arnoldsissa käytiin myös muutaman kerran, ehkä kerran kaksi vuodessa. Kaveri sai sieltä joka pe ja olin kade.

No en ole käynyt kuin kerran, joskus viime vuosituhannella, yhdessä burger-paikassa, silloinkin vain tarkistamassa tuotevalikoimaa ja hintatasoa, mitään en ostanut enkä ole tähän päivään mennessä ostanut enkä syönyt koskaan minkäänlaista 'burgeria'.

Oletko syntynyt sota-aikana?

Hän on vain älykäs.

Meillä ei ollut koskaan mitään lemmikkejä lapsuudessani. Luksusta oli päästä kaverin mukana ulkoiluttamaan joidenkin muiden ihmisten koiria (ihme että niitä ylipäätään vieraiden lasten vastuulle uskallettiin antaa).

Puhelimessa puhuminen, auton kyydissä oleminen ja rantasaunaan pääseminen. Meillä ei ollut puhelinta, eikä autoa. Sisävessa ja suihku kyllä, koska asuttiin yh äidin kanssa kerrostalossa. Äiti oli ravintolassa töissä, joten ravintolassa syöminen tuli tutuksi.

Omena