Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Arkailin lapsena omaa isääni, joten minusta oli talviaikaan aina todella luksusta, kun lauantaisin isä lähti jo aamulla varhain pilkille ja tuli vasta myöhään iltapäivästä kotiin. Oltiin päiväsaikaan kotona ihan meidän lasten ja äidin kesken. Minulla oli tapana mennä vanhempien makuuhuoneeseen ja sovitella äidin vaatekaapista niitä kivoimpia ja nätimpiä vaatteita peilin edessä, tätä en olisi uskaltanut tehdä isän ollessa kotona, koska hän olisi kuitenkin siitä ärähtänyt tai sanonut jotain tylyä. Äiti samalla siivoili ja yleensä leipoi jotain, jossa me tytöt saatiin auttaa.
Toinen mieleenjäänyt luksus oli se, kun juhannuksena saatiin omat litran limupullot ja jouluisin omat suklaalevyt. Muuten kaikki piti aina jakaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ravintolassa käyminen.
Söin oikeassa ravintolassa tasan kerran lapsuudessani ja se oli todellakin luksusta, vaikka ruokana oli tyyliin nauravat nakit.
Meillä ei ollut varaa jälkiruokaan, mutta tarjoilija tarjosi kierroksen jälkkäriä meille hyvityksenä juomien viivästymisestä.
Vasta tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että tekiköhän hän sen tietoisesti. Jos näin on, kiitos sinulle sinne jonnekin!
No en kyllä syönyt aikuisenakaan ravintoloissa.
Ulkomaanmatkoilla tuli tutustuttua ravintolasyömiseen.
Siitä sitten tuli mieleen että kotimaassaankin voi syödä ravintolassa.
Ja oikeesti, se kotona tehty ruoka on parasta!
Vierailija kirjoitti:
Jacky makupala -vanukkaat :)
Nekin isäsi söi.
Sipsejä sai ehkä kerran vuodessa, kun oikein kovasti jankkasi niistä kaupassa. Rakastan niitä edelleen, en niinkään pidä mistään makeasta, ja alkaa kyllä jo ulkomuodossa näkyä se, että mussutan niitä ainakin kerran viikossa nyt kun kukaan ei ole kontrolloimassa.
Että sai joskus muita muroja kuin Rice Krispies tai muuta pakettijäätelöä kuin vaniljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä vei pari kertaa vuodessa viikonloppureissulle tutustumaan johonkin euroopan isoista museoista. Oli hauska kuunnella sen tarinoita taiteesta ja historiasta.
En tiedä luksuksesta, mutta parasta arjessa oli se, kun pääsi saunaan ja sai katsoa sen jälkeen lastenohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannuksena saatu mesimarjalimonadi ja kerran kesässä 5 pennin tikkukaramelli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun porukat osti mikroaaltouunin 👌Vähänkö oli päheetä! 😁
Luksusta oli myös jos jokus syötiin ravintolassa 🙂
Muistan kun olin katsomassa autoa jota en ostanut mutta myyjä halusi tarjota silti kahvit.
Mutta selvisi syy kun lämmitti mikrolla kastettavat.
Se olo uutta 1980. maaseudulla.
1960-luvulla:
Amme. Meillä oli vain sauna. Mummilassa sain mennä ammeeseen vaahtokylpyyn.
Laivamatka Hki-Tukholma ja lentomatka Tukholma-Köpis. Vanhempien ja siskon kanssa. Tivoli, wau.
Perheen ensimmäiset Legot jouluna.
Linnanmäki kerran kesässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaita hetkiä olivat kun äiti paistoi ja paistoi silakoita peruna muussin kera. OLI TODELLA HYVÄÄ. vanhempana perkasin silakat ja kuorin perunat ja muussasin. hyvää ja halpaa todella hyvää. KUNNIOITAN VANHEMPIANI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lelut. Meille ei ostettu ikinä juurikaan leluja, ei ollut varaa sillä vanhemmat joi kaikki rahansa. Joskus kerran vuodessa ostettiin kirpputorilta veljelle joku auto ja mulle barbie ym.
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kirjoituksia ja itken. Niin moni sopii minuunkin tai omien lasteni lapsuuteen. Niin paljosta on ollut puutetta, sinnittelyä vähällä. Usein vanhemman alkoholismi vienyt suurimman osan tuloista.
Koen sympatiaa meitä kaikkia kohtaan, jotka ennen, nyt ja tulevaisuudessa, lapset ja aikuiset, kuljemme tiemme sen varjoisellakin puolella.
Se on tuonut mukanaan ymmärtäväisen sydämen.
Samoja ajatuksia minullakin. Ja se, että suuren ilon sai pienestä, arjen ylittävästä asiasta. Tätä ketjun aloittaja varmasti tarkoittikin. Kiitos aloituksesta! Tämä vei muistoihin, haikeisiin, iloisiin.
Kun pääsi äidin syliin (60-luvulla) . Ei kai oikein ehtinyt, oli paljon kotityötä. Muistan onnellisena tapauksena, kun pihaleikeissä 3-vuotiaana olin saanut henkitorveen helmen ja juoksin kotiin. Sain istua äidin sylissä kun hän yritti saada tuketta pois.
Sylissä pitämistä pidettiin hemmotteluna. Ettei vain kasva vaativaiseksi. Vaatimattomia meistä tulikin. Kiitollinen kuitenkin vanhemmilleni kaikesta.
Se että sai pehmiksen tai tötterön. Kerran sain tötterön kahdella pallolla ja se oli ainut kerta :( Samoin heliumpallo oli "vain kerran lapsuudessa" kokemus, onneksi pallo säilyi ihan hurjan pitkään ja muistan vielä tallettaneeni sitä pitkään sen jälkeenkin kun siitä oli jäljellä pelkkät kuoret. Olen kasarilapsi.
Vanhempani eivät olleet pihejä tai ankaria, mutta raha oli ilmeisesti aika tiukilla.
Vierailija kirjoitti:
Olipa suomi kehitysmaa silloin kun olitte lapsia
Niinhän se oli.
Limupullo 0,33l jouluna ja juhannuksena. Oppikouluiässä sain kerran kuukaudessa käydä ostamassa grilliltä lounaaksi lihapiirakan. Ravintoloissa ei käyty, hampurilaispaikkoja ei ollut olemassakaan, ei varmaan pizzerioitakaan.
Niin juuri vähän surullista, kun muistaa miten tiukilla oltiin 70-80-luvuilla, kun he rakensivat talon ja kesämökin. Ruuasta säästettiin. Nyt ne talo ja mökki eivät mene kaupaksi edes tappiolla, kun sen ajan rakennustekniikka ja materiaalit ei ole kestäneet aikaa, on kosteusvauriota ja hometta. Niin paljon hukkaan mennyttä ylityötä, säästämistä ja ponnistelua.