Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Täällä monet ei ymmärrä sitä, että Suomessa ei ollut vuokra-asuntoja joskus 60- tai 70-luvulla.

Minut valittiin kunnan virkaan useisiin kuntiin opintojeni perusteella. Miksi en mennyt?

No kun sanottiin, että olet paras kaikista hakijoista, mutta kun tällä kylällä muilla virkaa hakeneilla on jo valmiiksi asunto kylän rikkaimmalla maajussills.

Tikkunekku, sellainen sitkeä mikä vei paikatkin hampaista

Kun olin pieni ja tuli Euroviisut, saimme pikkusiskoni kanssa ottaa patjat ja täkit olohuoneen lattialle ja valvoa äidin kanssa viisujen loppuun asti, jos jaksettiin. Se oli niin jännittävää, viisut tuntuivat kestävän tuntikausia ja tuntui kuin oltaisiin saatu olla koko yö hereillä. Samalla syötiin voikkareita ja joskus saatiin limppariakin. 😊

Serkkujen luona kesällä 70-luvulla - paahtoleipää, marmelaadia ja maksamakkaraa. en ollut maistanut mitään niistä aikaisemmin. Eväsretkellä suklaavanukas ( Jacky )-purkki!

Samaten serkut toivat kesällä tullessaan kaksi koria limsaa ja ison pakkauksen kaakaota

Vierailija kirjoitti:

Carrolsissa käynti. Arnoldsissa käytiin myös muutaman kerran, ehkä kerran kaksi vuodessa. Kaveri sai sieltä joka pe ja olin kade.

No en ole käynyt kuin kerran, joskus viime vuosituhannella, yhdessä burger-paikassa, silloinkin vain tarkistamassa tuotevalikoimaa ja hintatasoa, mitään en ostanut enkä ole tähän päivään mennessä ostanut enkä syönyt koskaan minkäänlaista 'burgeria'.

Vierailija kirjoitti:

Riisi. Sitä ei saanut kun harvoin jossain kylässä. Kotona sanottiin että se on muurahaisen munia, että ei oltaisi edes toivottu, koska meillä ei sairaan isän mielestä voinut olla lisukkeena kuin perunaa. Koska sen hän sai ilmaiseksi vanhempiensa pellolta.

Kaiketi tuo riisi oli tuohon aikaan nimenomaan valkoista.

Ja jotkut ovat pitäneet ranskanleipää, jotkut sokerisia mehuja ja limuja ja ties mitä höttöä luksuksena. On se jännä miten tyhmä ja ymmärtämätön voi ihminen olla (ollut sitä kyllä itsekin)....

Itsellä myös aikalailla herkkuihin liittyviä nämä muistot. Esim. kun Kotipizzasta tilattiin pizza niin oli juhlaa. 

Magnum- ja Solero-jäätelöt oli myös harvinaisempaa herkkua ja joskus oikein säästettiin rahaa että sellaiset sai ja kun sai niin niistä piti kunnolla nauttia eikä kerralla hotkaista. 

Mäkkärissä kävi joskus vaikka jonkun hampurilaisen vain syömässä ja mulla eka ateria minkä koskaan syönyt tuollaisessa ollut Happy Meal. Suurta ylellisyyttä olikin sitten Mcfeast-ateriat ja sama juttu, että piti laittaa rahaa säästöön jos halusi sellaisen syödä. Kertonee sekin kun oltiin serkun kanssa sinkkuja teineinä ja sovittiin, että se kumpi alkaa ensin seurustelemaan niin tarjoaa sitten Mcfeastin. 

Topolina39 kirjoitti:

Kun olin pieni ja tuli Euroviisut, saimme pikkusiskoni kanssa ottaa patjat ja täkit olohuoneen lattialle ja valvoa äidin kanssa viisujen loppuun asti, jos jaksettiin. Se oli niin jännittävää, viisut tuntuivat kestävän tuntikausia ja tuntui kuin oltaisiin saatu olla koko yö hereillä. Samalla syötiin voikkareita ja joskus saatiin limppariakin. 😊

Ihana muisto. Ei ne vaadi rahaa ja omistusasuntoja, että saa lapsille hyviä muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Mökillä me lapset saatiin keväisin olla kulotusvahteina. Pidettiin siis "rajaa kiinni" niin että pikkumpäreissä oli vettä. Tai näin meille uskoteltiin, kyllä aikuiset sen aina oikeasti hoiti. Mutta meidät saatiin tuntemaan itsemme tärkeiksi ja kaivosta haettiin pontevasti lisää vettä kun pyydettiin. Sitten oli aina lettukestit palkinnoksi.

Ps. Ei ollut mökillä punkkeja.

Aivan kuten joku sanoikin niin hyvin: kyse on aikuisten asenteesta lapsiin. Tätäkään muistoa ei isolla rahalla rahoitettu, eikä sitä sillä voi ostaa! Samoin kuin yhden metsäpiknikkiä ison siskon kanssa, siskoksien euroviisuyötä ja montaa muuta, joita olen täällä hyvänmielen itku silmissä lukenut, äitiä, joka monta kilometriä pyöräilee tyttären kanssa harrastukseen.

Joku sanoi kateudesta: voihan köyhyys sitäkin synnyttää, mutta ainakin tämän ketjun perusteella on paljon useammin opettanut, miten pienestä tulee luksus ja parhaat muistot.

Kerron loppuun asian, joka on naurattanut minua ja serkkua aikuisena monta kertaa, kyse on luksuksen vastakohdasta. Menin jonain 7 v tai mitä serkun luo ja koko iltapäivä siellä hoettiin, miten serkulle tuodaan kaupasta sitä hyvää lihaa. No tätä odotin minäkin innoissani, että mitä luksusta nyt tulee! Tuli jotain kauhean näköistä pitkulaa, jossa oli molemmin puolin leveät läskirannut ja vain keskellä vähän jotain punertavaa. Olin kauhuissani, nirso kakara, että tuota en syö...sanoin, että säästetään kaikki serkulle. Tänään päivänäkään en tiedä, mitä mokoma oli.

70 luvulla Parviaisen patonki ja Popsi pakastebroileri..

Litran vaniljajäätelö syötiin lauantai iltana neljään pekkaan. Viivottimella mitattiin ja leikattiin.

Joka kolmas vuosi käytiin Hesassa ja Lintsillä.

Yksi barbi, jolle tehtiin itse vaatteita.

Lauantaimakkarasiivut ja jäätelökioskin tötteröjäätelöt pari kertaa kesässä.

Omat syntymäpäiväjuhlat koska silloin oli tarjolla paljon herkkuja kuten karkkia, jäätelöä, limsaa, perunalastujakakkua ja kotona leivottua tuoretta pullaa. Kyllä noita muulloinkin saatiin mutta ei muuten samana päivänä. Niinä päivinä taisin syödä lähinnä vain herkkuja, en oikeaa ruokaa.

Lisäksi oli vieraita, olin huomion keskipisteenä ja sain lahjoja. Viimeiset tällaiset juhlat taidettiin järjestää kun olin 13-14.

Oli muidenkin syntymäpäivillä käynti kivaa ja sielläkin sai herkkuja mutta en itse ollut keskipisteenä ja saanut lahoja.

Suklaakonvehdit, niitä sai vain jouluna pari kappaletta.

Toisen vanhempani työpaikan virkistystilat tarjottiin uima-altaineen kerran vuodessa työntekijän ja hänen perheensä käyttöön päiväksi. Tämä tuntui suorastaan luksukselta 1980-luvulla.

Ilmeisesti ensimmäisessä Mcdonaldissa käynti kotikaupungissa vuonna 1984 oli luksusta. Olin nimittäin 4-vuotias ja muistan tuon käynnin melko hyvin :D

Raha oli tiukassa enkä saanut juuri koskaan uusia vaatteita kun oli kolme isosiskoa ja vanhempi serkkutyttö, jonka perhe oli varakas ja jolta saatiin paljon käytettyjä vaatteita.

Mutta sitten kerran kun olin 9v, oltiin äidin kanssa läheisessä pikkukaupungissa ostoksilla, näin lastenvaateliike Peppi Pukineen ikkunassa ihanan pitkän kirkkaanpunaisen talvitakin. Se oli kapealinjainen ja helmaan päin levenevä ja siinä oli hupun reunassa, hihansuissa ja nappirivin molemmin puolin punainen keinoturkis, teddykarvaksi sitä taidettiin silloin sanoa.

Katsoin sitä aivan hurmiossa, ja äiti heltyi ostamaan sen minulle.

Olin varmaan maailman onnellisin tyttö sinä talvena 1973.

Vierailija kirjoitti:

Suklaakonvehdit, niitä sai vain jouluna pari kappaletta.

Paitsi niitä itäsakalaisia konvehteja me saatiin koko rasiallinen. Oli ne kyllä pahoja, mutta syötiin silti.

Uimahallissa käynti: pääsin ensimmäisen kerran vasta koulun uimakerroilla uimahalliin.... kun ihmettelin kotona että miksi ei oltu koskaa käyty niin vastaus oli: ”pitää säästää”.... ja mitäköhän varten? Perikunnalle jäämässä kämänen okt hornanhuitelissa, ja yhtä kämänen kesätölli ruovikoittuneen lätäkön rannalla.... pihejä / saitoja ovat noi vanhat jäärät edelleen

Aika järkky ketju. Minä olen syntynyt 1974 ja vanhempani erosivat kun olin 2v. ja seuraavat vuodet olin köyhän yksinhuoltajaäitini kanssa kahdestaan, mutta ei meillä noin köyhää ollut koskaan että ruuasta olisi tingitty, ei ravintoloissa toki käyty, mutta en niin pienenä sitä osannut kaivatakaan.

Kun isäpuoli tuli kuvioihin, käytiin hänen lounaslipuillaan syömässä jossain ravintolassa jossa aina tilasin nakit ja muusin. Ja joinain päivinä kun vanhemmat pääsi töistä käytiin Cittarilta ostamassa grillattu broileri ja syötiin sitä heti autossa. Kun äiti odotti pikkusiskoa, hänellä oli himo jäätelöön, ja haettiin monena iltana jäätelöt kioskilta. Minä otin kaikki maut paitsi kirsikan, äiti tykkäs kirsikastakin. Se jäätelö oli ihan valtava kun siinä oli monta palloa (varmasti paljon pienempiä kuin nykyään)

Äiti on kertonut että hän sai 300mk palkkaa kun olin pieni, satanen siitä meni päivähoitomaksuun ja satanen vuokraan, yksi satanen jäi sitten ruokaan, auton kuluihin jne. 

Myös 80-luvulla oli tiukkaa taloudellisesti kun meitä lapsia oli sitten jo 3 ja vanhemmilla oli iso laina maksettavana, eikä isäpuolella ollut aina töitäkään, aina joskus lomautettiin. 80-luvun loppupuolella rakennettiin oma talo ja sitten lainojen korot nousi 20 prosenttiin. Äiti ompeli ennen meille vaatteita kun oli ompelija ammatiltaankin, mutta kyllä me saatiin kaupastakin vaatteita tarpeen vaatiessa. Myöhemmin äiti lopetti ompelemisen kun sanoi että kankaat on niin kalliita että saa valmiit vaatteet kaupasta halvemmalla.

Perunaa syötiin lähes joka päivä, joskus ranskiksiakin, mutta ei meillä nälkää tarvinnut nähdä eikä vahdittu mitä laittaa leivänpäälle, jugurttia sai, myös karkkia ja limsaa, tosin herkkuja ei päivittäin tietenkään. Mutta kesällä ostettiin tarjouksesta koko korillinen limua.

Vierailija kirjoitti:

Aika järkky ketju. Minä olen syntynyt 1974 ja vanhempani erosivat kun olin 2v. ja seuraavat vuodet olin köyhän yksinhuoltajaäitini kanssa kahdestaan, mutta ei meillä noin köyhää ollut koskaan että ruuasta olisi tingitty, ei ravintoloissa toki käyty, mutta en niin pienenä sitä osannut kaivatakaan.

Kun isäpuoli tuli kuvioihin, käytiin hänen lounaslipuillaan syömässä jossain ravintolassa jossa aina tilasin nakit ja muusin. Ja joinain päivinä kun vanhemmat pääsi töistä käytiin Cittarilta ostamassa grillattu broileri ja syötiin sitä heti autossa. Kun äiti odotti pikkusiskoa, hänellä oli himo jäätelöön, ja haettiin monena iltana jäätelöt kioskilta. Minä otin kaikki maut paitsi kirsikan, äiti tykkäs kirsikastakin. Se jäätelö oli ihan valtava kun siinä oli monta palloa (varmasti paljon pienempiä kuin nykyään)

Äiti on kertonut että hän sai 300mk palkkaa kun olin pieni, satanen siitä meni päivähoitomaksuun ja satanen vuokraan, yksi satanen jäi sitten ruokaan, auton kuluihin jne. 

Myös 80-luvulla oli tiukkaa taloudellisesti kun meitä lapsia oli sitten jo 3 ja vanhemmilla oli iso laina maksettavana, eikä isäpuolella ollut aina töitäkään, aina joskus lomautettiin. 80-luvun loppupuolella rakennettiin oma talo ja sitten lainojen korot nousi 20 prosenttiin. Äiti ompeli ennen meille vaatteita kun oli ompelija ammatiltaankin, mutta kyllä me saatiin kaupastakin vaatteita tarpeen vaatiessa. Myöhemmin äiti lopetti ompelemisen kun sanoi että kankaat on niin kalliita että saa valmiit vaatteet kaupasta halvemmalla.

Perunaa syötiin lähes joka päivä, joskus ranskiksiakin, mutta ei meillä nälkää tarvinnut nähdä eikä vahdittu mitä laittaa leivänpäälle, jugurttia sai, myös karkkia ja limsaa, tosin herkkuja ei päivittäin tietenkään. Mutta kesällä ostettiin tarjouksesta koko korillinen limua.

Kysehän onkin siitä monella, että lapset nähtiin vain jonain pakollisena pahana, johon ei rahaa tuhlata ja joiden asioissa voi tinkiä. Samasta syystä lasten toiveita pidettiin usein humpuukina ja ihan turhana. Henkistä köyhyyttä siis useammin kuin materialistista.

Ja sehän näkyy ketjun tarinoissa: useisiin liittyy pääseminen jonkun kanssa tekemään jotain, saamaan jotain. Hetket, kun on tärkeä ja kokee, että joku välittää.

Sulla on ollut ihana äiti ja isäpuolikin, ole kiitollinen siitä ja mä olen sun puolesta siitä iloinen!